Sosiaalityö (haku) 2023

Luulen, että Helsingin varasijapaikat ei enää liiku... Onko teillä mitään tietoaan miten paljon esimerkiksi btt jyväskylässä, johon olen menossa, voi suorittaa etänä? Mulla työ ja perheiden pk-seudulla, eikä olla muuttamassa. Töitä on pakko samalla tehdä, mutta tahto käydä koulua on kova. Hirvittää, miten kaikki järjestyy. 😊

Onko mahdollista, että jonot vielä liikkuvat? Itsellä nyt varasijat 2 ja kolme....

Mulla on varasijat olleet valitettavasti jumissa nyt pari-kolme päivää 😔. Entäs teillä muilla, onko ollut liikettä?

Katoin äsken ja mulla on vaihtunut toinen varasija ensimmäiseen. Tää on se ihan kaikkein pahin tulos.

Toimiiko muilla Vipunen? Kuopion tilanne kiinnostaisi?

Mulla ei myöskään toimi

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä43887 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri kukaan ei tunnu oikeasti haluavan Kuopioon ja vielä vähemmän Lappiin. Miksi sitten noita paikkoja ei vähennetä ja lisätä paikkoja Helsinkiin, jonne suunnilleen kaikki haluavat?

Näillekin seuduille tarvitaan sosiaalityöntekijöitä ja helpompaa olis ettei ne hae, jotka ei ole valmiita muuttamaan. Paikat saadaan täytettyä, mutta olis tietysti parempi että näillä seuduilla asuvat sais ne. Sama pätee esim. lääketieteelliseen. Pysykää etelässä ja antakaa Oulun seudulla tai Kuopiossa asuvien kouluttautua ja jäädä omalle asuinpaikalle töihin.

Ymmärrän pointtisi. Itse olen paljasjalkainen stadilainen, aina asunut kantakaupungissa Punavuoren/Ullanlinnan alueella, aina pyörinyt samoissa piireissä jne. Nyt valmistuin lukioista ja päätin, että haluan nähdä myös muuta elämää ja hain kaikkialle muualle paitsi Helsinkiin ja pääsin Jyväskylään ja Tampereelle varasija 4. ensikertalaisena todistuksella.

Mielestäni se tekee juuri hyvää minulle ja avartaa myös elämänkatsomustani, että näen laajemmin Suomea ja erilaisia ihmisiä. Lisäksi olen kyllästynyt Helsingin hälinään ja ihmisiin, jotka muuttavat tänne ja luulevat heti olevansa parempia kuin muut... kävin Helsingin Normaalilyseon lukiota ja sinne tuli ihmisiä Karkkilasta, Porvoosta ja Nurmijärveltä jne. ja he olivat vain hyvin ylimielisiä ja niin ylpeitä nyt kun ovat "stadilaisia", niin olen vain kyllästynyt tähän kaupunkiin...

Yt. 19-v stadilainen ;D

Valitettavasti noin suljettua luksuselämää viettänyt ja vielä nuori ei tule pärjäämään edes sosiaalityön opinnoissa tai sitten edes sosiaalityöntekijänä kun kaikki kokemus todellisesta elämästä ja suomalaisesta köyhyydestä eli se kokemusasiantuntijuus puuttuu täysin. Ennen sosiaalityöhön hakeutumista olisi ollut suotavaa hankkia käytännön kokemusta tai tehdä havainnointia esim. asumalla vähän aikaa ihan Itä-Helsingissä tai Jakomäessä. Tuskin tämän nuoren on koskaan tarvinnut itse missään Kelassa, TE-toimistossa tai sosiaalitoimistossa asioida. Opintojen aloitus ja kaikki siellä vastassa oleva on varmasti järkytys. Miten joku voi kuvitella pystyvänsä auttamaan tai kohtaamaan köyhän tai vaikeuksissa olevan jos hädin tuskin on sellaista elämänsä aikana edes nähnyt?

Lievä myötähäpeä tästä. Pitääkö psykologienkien olla jotain entisiä mt-ongelmallisia, jotta voi empaattisesti ymmärtää asiakkaitaan? Tollainen "kokemusasiantijuus" voi myös olla huono asia, jos kuvittelee omien kokemuksiensa kautta ymmärtävänsä kaikkia ja peilaa asiakkaiden kokemuksia liikaa omiin kokemuksiinsa. Normaalilla empatialla varustettu nuori saa opinnoista hyvän pohjan ja käsityksen huono-osaisuudesta yms. ja loput opitaan töissä.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että Helsingin varasijapaikat ei enää liiku... Onko teillä mitään tietoaan miten paljon esimerkiksi btt jyväskylässä, johon olen menossa, voi suorittaa etänä? Mulla työ ja perheiden pk-seudulla, eikä olla muuttamassa. Töitä on pakko samalla tehdä, mutta tahto käydä koulua on kova. Hirvittää, miten kaikki järjestyy. 😊

Lueskelin sivuja ja käytännössä avoimen kautta voi suorittaa perusopinnot etänä ja jotain ihan yksittäisiä kursseja, mutta aineopinto-oikeutta ei myönnetä avoimeen tutkinto-opiskelijoille ja näissä käytännössä läsnäolopakot. Sisun aikataulujen mukaan vielä kaikki kurssit on silputtu vaikka ma ja ke 1,5h monta kuukautta...Lapissa kuulemma pystyisi tehdä paljon etänä. 

Naisten suosikkiammatti sOsiLaaLitYö😆🤣😂

Tämähän nimenomaan on mt-ongelmaisten luuserien ala josta nykyhallitus tulee leikkaamaan rankasti!

Jotain pientä liikehdintää tapahtuu varasijoissa. Mihin tää perustuu kun paikathan ymmärtääkseni on jo otettu vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Jotain pientä liikehdintää tapahtuu varasijoissa. Mihin tää perustuu kun paikathan ymmärtääkseni on jo otettu vastaan?

Osa jätti paikan vastaanottamasta alunperin. Nyt niitä kaupataan jonossa olijoille. Yllättävän paljon paikkoja. Kaikki liikehdintä käytännössä todistusvalintajonoissa.

Jokohan on kaikki paikat jaettu ja tulokset lopulliset?

Sain paikan varasijalta Jyväskylästä. Nyt pitäisi vielä löytää asunto.

Vierailija kirjoitti:

Lievä myötähäpeä tästä. Pitääkö psykologienkien olla jotain entisiä mt-ongelmallisia, jotta voi empaattisesti ymmärtää asiakkaitaan? Tollainen "kokemusasiantijuus" voi myös olla huono asia, jos kuvittelee omien kokemuksiensa kautta ymmärtävänsä kaikkia ja peilaa asiakkaiden kokemuksia liikaa omiin kokemuksiinsa. Normaalilla empatialla varustettu nuori saa opinnoista hyvän pohjan ja käsityksen huono-osaisuudesta yms. ja loput opitaan

töissä.

Kyllähän omakohtaiset kokemukset voi ehdottomasti antaa todella merkityksellistä perpektiiviä niin esimerkiksi psylologina kuin sosiaalityöntekijänä toimimiseen. Monillahan kiinnostus auttaa muita myös lähtee niistä omista vaikeuksista ja niistä selviämisestä.

On ihan eri asia auttaa ja ymmärtää toista jossain ainoastaan omaksutun tiedon ja yleisen empatiakyvyn kautta, kuin jos siihen yhdistetään myös omakohtainen kokemus ja sen kautta tuleva ymmärrys asiakkaan sisäisistä kokemuksista. Tottakai tällöin osaa potentiaalisesti aivan eri tavalla asettua toisen asemaan ja sillä voi olla todella suuri merkitys sen kannalta miten osaa toista auttaa.

Tottakai asioilla on aina monta puolta, ja oma vaikea tausta voi toisia auttaessa olla myös eri tavoin haaste tai haitta. Ja näen että myös se, jos ei omakohtaisia kokemuksia jollain lailla omaa siihen liittyen, missä muista työkseen auttaa. Jos ei ole omassa elämässän kohdannut isompia vaikeuksia, kyllä silloin väistämättä syvempi kyky ymmärtää toista, jää puuttumaan. Toki sekin vaikuttaa, miten itse on itseään oppinut ymmärtämään ja miten omia kokemuksia on käsitellyt.

Sosiaalityöntekijä tekee lain mukaisia päätöksiä eikä tehtävänä ole eläytyä asiakkaan vaikeuksiin. Ei niitä päätöksiä voi vetää hatusta fiiliksen ja eläytymisen pohjalta. Tuskin pyöriminen piritorilla tekee kenestäkään hyvää viranomaispäätösten tekijää. Huono-osaisten etu on, ettei siellä sosiaalitoimistossa ole mikään entinen tai nykyinen Kassi-Alma säätämässä heidän asioitaan sätkä huulessa.

Miten tulkitaan tuota "opiskelee alalle"?Eikö tarvitse olla tutkinto-opiskelijana ollakseen sijaispätevä? Siis riittäkö jos on suorittanut perus-ja aineopinnot sekä harjoittelun? Eikä siis opiskele enää muuta...Ja on tietenkin se korkeakoulututkinto olemassa. Kuulin nimittäin kentältä kaikuja, että PITÄISI olla lisäksi yliopiston kirjoilla. Tietääkö joku varmasti asian?

Kyllä, uusimman linjauksen mukaan tulee olla tutkinto-opiskelija. Mikäli ei ole yliopistossa, mutta tekee sijaisuutta, sen saa tehdä loppuun, mutta uutta sopimusta ei voi enää saada.

En halua masentaa ketään, mutta olen testannut sosiaalityön opintoja oikeasti käytännössä ja jo vaihtanut alaa. Minusta sosiaalityötä ei Helsinkiä lukuun ottamatta ole vaikea päästä lukemaan, niin menin sinne omien elämänkokemusten myötä. Olin lukion jälkeen syrjäynyt ja yritin saada täydentävää toimeentulotukea, mutta sossusta ei ollut käytännössä mitään hyötyä. Menin sitten itse lukemaan sosiaalityötä näiden kokemusten pohjalta, niin siinä koulutuksessa on paljon tehty esseitä, joista ei ole köyhälle mitään konkreettista hyötyä. Sitten tuo perustoimeentulotuki kuuluu nykyään Kelalle ja sitä täydentävää toimeentulotukea voi myöntää niin nihkeästi, niin turhauduin jo harjoitteluissa. EN siis ole valmis sosiaalityöntekijä vaan vaihtanut jo alaa. Tämä on oikeasti tosi juttu. Mutta sitten kun mietin niitä asiakkaita, niin negatiivisa tunteita pitää sietää tosi paljon, koska fakta ihan tieteenkin valossa on, että sieltä toimeentulotuelta on tosi vaikea nousta ja syrjäytyminen on ylisukupolvista. En siis halua masentaa ketään, mutta nämä ovat minun aitoja kokemuksiani alalta. Sitten kun haluaisi uudistaa jotain rakenteita niin sinut leimataan vaan hankalaksi. Siksi päätin poistua jo alalta.

Mutta miksi sitten Suomessa ylipäätään on tuollainen laitos kun sosiaalitoimisto ja sosiaalityöntekijöitä kun kyky ja halu auttaa köyhiä ja vaikeuksissa olevia on käytännössä olematon ja koko hommaa vain byrokratiaa, kyttäämistä, kontrollointia, syyllistämistä ja muuta tuollaista, eikä apua saa?