Sosiaalityö (haku) 2023

Vierailija wrote:

Sosiaalityöntekijä tekee lain mukaisia päätöksiä eikä tehtävänä ole eläytyä asiakkaan vaikeuksiin. Ei niitä päätöksiä voi vetää hatusta fiiliksen ja eläytymisen pohjalta. Tuskin pyöriminen piritorilla tekee kenestäkään hyvää viranomaispäätösten tekijää. Huono-osaisten etu on, ettei siellä sosiaalitoimistossa ole mikään entinen tai nykyinen Kassi-Alma säätämässä heidän asioitaan sätkä huulessa.

Näin juuri. Sossutädin voisi helposti korvata tekoälyllä. Sosiaalitantat eivät myöskään tajua tuon taivaallista esimerkiksi miesten elämästä. On surkuhupaisaa nähdä sosiaalitantta motivoimassa ikänsä töitä tehnyttä vanhempaa herrasmiestä, joka todellakin on tuottanut jotain tälle yhteiskunnalle, mutta menettänyt omaisuutensa esimerkiksi konkurssissa.

Kukaan täyspäinen ei opiskele sosiaalityöntekijäksi.

Monilla ns. kokemusasiantuntijoilla halu alalle lähtee omista pettymyksistä alaa kohtaan, omista ongelmista ja ilman apua jäämisestä. Sitä ajattelee olevansa itse hommassa parempi kun on kokenut saman. Itsekin halusin alalle juurikin näistä syistä. Hain aikoinaan parikin kertaa opiskelemaan sosiaalityötä ja useita kertoja sosionomiksi. Koskaan en kuitenkaan päässyt näitä opiskelemaan. Itseäni kiinnosti juurikin nimenomaan aikuissosiaalityö tai nämä nuorten, mutta jo kuitenkin täysi-ikäisten työ eli miten auttaa noin 19-vuotiasta, joka toisen asteen tutkinnon kuitenkin jo suoritettuaan jääkin työttömäksi. Omat kokemukseni tästä ovat nimittäin erittäin traumaattisia.

Aikanaan perustoimeentulotuki kuului sossulle, mutta nykyään sen myöntää Kela. Myös erinäiset laskut voi lähettää sinne. Kun yritin saada täydentävää toimeentulotukea varsinaiselta sossulta, en sitä saanut. Siksi koen sossun työn nykyisellään tosi turhauttavaksi. Myös sitten kun mietin ruoka-apuja, niin ei sieltä saa mitään muuta kuin yhdelle päivälle homeentuneen leivän. Pelkkiin bussikyyteihin ruoka-apuun menee jo noin 6 euroa, niin ei kannata edes mennä sinne vaan kävellä kauppaan. 

Vierailija wrote:

Monilla ns. kokemusasiantuntijoilla halu alalle lähtee omista pettymyksistä alaa kohtaan, omista ongelmista ja ilman apua jäämisestä. Sitä ajattelee olevansa itse hommassa parempi kun on kokenut saman. Itsekin halusin alalle juurikin näistä syistä. Hain aikoinaan parikin kertaa opiskelemaan sosiaalityötä ja useita kertoja sosionomiksi. Koskaan en kuitenkaan päässyt näitä opiskelemaan. Itseäni kiinnosti juurikin nimenomaan aikuissosiaalityö tai nämä nuorten, mutta jo kuitenkin täysi-ikäisten työ eli miten auttaa noin 19-vuotiasta, joka toisen asteen tutkinnon kuitenkin jo suoritettuaan jääkin työttömäksi. Omat kokemukseni tästä ovat nimittäin erittäin traumaattisia.

Ole onnellinen ettet päässyt opiskelemaan kumpaakaan! Työ on todellisuudessa kaikkea muuta kuin kuvittelet. Et voi tuoda esiin rakenteellisen sosiaalityön ongelmia, koska joku yläpuolellasi voisi menettää kasvonsa. Teet tajuttoman paljon byrokraattisia juttuja, joilla ei ole mitään merkitystä. Kirjaat joka asian toimimattomiin asiakastietojärjestelmiin. Todennäköisesti et tule tuntemaan yhtään kollegaa, joka tykkäisi työstään.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Sosiaalityöntekijä tekee lain mukaisia päätöksiä eikä tehtävänä ole eläytyä asiakkaan vaikeuksiin. Ei niitä päätöksiä voi vetää hatusta fiiliksen ja eläytymisen pohjalta. Tuskin pyöriminen piritorilla tekee kenestäkään hyvää viranomaispäätösten tekijää. Huono-osaisten etu on, ettei siellä sosiaalitoimistossa ole mikään entinen tai nykyinen Kassi-Alma säätämässä heidän asioitaan sätkä huulessa.

Näin juuri. Sossutädin voisi helposti korvata tekoälyllä. Sosiaalitantat eivät myöskään tajua tuon taivaallista esimerkiksi miesten elämästä. On surkuhupaisaa nähdä sosiaalitantta motivoimassa ikänsä töitä tehnyttä vanhempaa herrasmiestä, joka todellakin on tuottanut jotain tälle yhteiskunnalle, mutta menettänyt omaisuutensa esimerkiksi konkurssissa.

Kukaan täyspäinen ei opiskele sosiaalityöntekijäksi.

Tässä auttaisi jo se, että siinä missä naisen pitäisi saada automaattisesti asioida naistyöntekijän kanssa niin halutessaan niin miehen pitäisi saada asioida vastaavasti miestyöntekijän kanssa. Käsittämätöntä on, että tätä sukupuoliasiaa ei huomioida paremmin. Itse naisena jouduin 19-vuotiaana miessosiaalityöntekijän ahdistelemaksi, enkä saanut millään vaihdettua työntekijää naiseen. Jouduin sitten lopettamaan asioinnin kokonaan. Olen joutunut tuonkin jälkeen asioimaan sosiaalityöntekijät kanssa. Nykyään onneksi sentään uskallan vaatia naistyöntekijää ihan toisella tavalla ja ihan johtavaan sosiaalityöntekijään olen joutunut ottamaan yhteyttä. Harmittaa kun en vienyt tuota nuoruuden kokemusta enempää eteenpäin tai älynnyt edes ottaa yhteyttä johtavaan sosiaalityöntekijään. Mutta tästä on tosiaan jo 20 vuotta ja olin nuori ja tyhmä, eikä silloin ollut mitään wokea, metoota tai näistä puhuttu kuten nykyään.

Vierailija wrote:

Mutta miksi sitten Suomessa ylipäätään on tuollainen laitos kun sosiaalitoimisto ja sosiaalityöntekijöitä kun kyky ja halu auttaa köyhiä ja vaikeuksissa olevia on käytännössä olematon ja koko hommaa vain byrokratiaa, kyttäämistä, kontrollointia, syyllistämistä ja muuta tuollaista, eikä apua saa? 

Sosiaalitoimi on yhteiskunnan alue, jossa ratkotaan monenlaisia yhteiskunnan järjestämiä palveluita, tukia ja tavataan hyvin erilaisia asiakkaita. Terveydenhuollon puolella sosiaalityöntekijät selvittelevät esim. pitkäaikaissairaiden toimeentuloa, eläkevaihtoehtoja, tukia jne. Vammaispuolella erilaisia kuljetusratkaisuja, kotiasumisen mahdollistavia ratkaisuja, avustajia. Lastensuojelussa työskennellään perheiden kanssa, tuetaan vanhemmuutta ja huolehditaan lasten oikeuksista kasvaa ikätasoisesti ja turvallisesti. Aikuissosiaalituessa sitten on hyvin vaihtelevasta syystä asiakkaita. Osalla on päihdeongelmaa, mietitään hoitomahdollisuuksia, asumisratkaisuja, toisilla mielenterveysongelmia ja samankaltaisia ongelmia arjessa. Pelkästään köyhyyden vuoksi ei kenenkään pitäisi sosiaalitoimistossa käydä, kela huolehtii perustoimeentulotuesta. Tukimuodot ovat joko laissa tai hyvinvointialueiden ohjeistuksissa ja niillä on omat myöntämiskriteerinsä. Hatusta yksikään sossu ei päätöksiään vedä. 

Minä olen tehnyt esimerkiksi vammaisille henkilökohtaisia avustaja -järjestelyitä ja kuljetuspalveluita, niin ei sossu kyllä täysin hyödytön heille ole, MUTTA sekin työ on todella kuormittavaa, kun negatiivista palautetta tulee jatkuvasti ja nykyään he katsovat oikeudekseen kannella päätöksistä, vaikka ne olisi teoriassa oikein. Huomautan, että esimerkiksi henkilökohtaisia avustajia on TOSI vaikea tästä syystä saada rekryttyä.

Sosiaalityö on aika laaja ala ja sosiaalityöntekijöitä toimii monilla eri sektoreilla. Yleisin tietämys sosiaalityöstä näyttää rajoittuvan aikuissosiaalityön sossuihin sosiaalitoimistoissa tai sitten lastensuojelun sosiaalityöhön. Itse olen ollut jo muutamia vuosia alalla, tehnyt pääosin lapsiperheiden kanssa töitä, mutta tehnyt vähän myös aikuissosiaalityötä. Sosiaalityöntekijän tehtävä ei ole ensisijaisesti "myöntää köyhille rahaa". Tukijärjestelmät ovat Suomessa olemassa, joita hoitaa pääosin Kela. Mikäli Kelasta ei kuitenkaan syystä tai toisesta saa mitään, niin sosiaalityöntekijöillä on harkinnanvaraisesti mahdollisuuksia auttaa. Sosiaalityö voi olla palveluiden koordinoimista ja myöntämistä ja asiakkaan auttamista saamaan palveluja, mitä hän tarvitsee. Valitettavasti usein ongelma on, että tarvittavia palveluja ei joko ole olemassa tai niihin ei pääse, koska jonot ovat liian pitkät. 

Toinen sosiaalityöntekijän tehtävä on psykososiaalinen tukeminen. Joku sanoi täällä, että sosiaalityöntekijän tehtävä ei ole kuunnella ja olla empaattinen. Olen täysin eri mieltä. Se on  sosiaalityöntekijän keskeinen tehtävä. Se, että hoidat mekaanisesti päätöksiä ja palvelujen koordinoimista on vain pieni osa sosiaalityötä. Suurempi osa on kuunteleminen, keskusteleminen, tukeminen muutokseen. Sosiaalityön kentällä on tehtäviä, jotka vaativat terapiaosaamista esimerkiksi perheneuvola, jossa itse olen tällä hetkellä töissä. Siellä työskentely on käytännössä terapiaa ja työtä tehdään psykologien rinnalla. 

Sosiaalityön ydintä on vuorovaikutusosaaminen ja siinä tehty työ, ihmisten motivointi, ihmisten tukeminen, psykososiaalinen tukeminen keskustelun kautta, sekä hallinnollinen viranomaispäätösvalta, mutta se on vain yksi osa työtä. Tokihan sosiaalityötä voi tehdä myös suppeasti (ja huonosti) piilottelemalla oman viranomaisstatuksen takana. Mutta silloin ei oikeasti ole ymmärtänyt, että mihin sosiaalityöllä pyritään. Sillä pyritään auttamaan ihmisiä niin konkreettisilla ja aineellisilla tavoilla ja järjestelemällä palveluita, mutta myös tukemalla henkisesti. Ei ole olemassa sosiaalityötä jossa ollaan vain viranomaisia. 

Äskeinen kirjoittaja jatkaa vielä, että Suomessa sosiaalityön mahdollisuudet on monesti aika huonosti ymmärretty. Sosiaalityöntekijä on sosiaalisen ja vuorovaikutuksen asiantuntija. Sosiaalityöstä saa aika hyvän pohjan mille tahansa vaativaa ihmisten kohtaamista sisältävälle työlle. Esimerkiksi terveyssosiaalityössä usein sosiaalityöntekijöiden osaamista ei osata hyödyntää oikealla tavalla vaan heitä käytetään hyvin suppeasti vain potilaiden etuusasioiden hoitajana, mutta heitä voisi myös käyttää kartoittamaan potilaiden sosiaalista tilannetta ja psykososiaalisen keskustelutuen tarjoajina. 



Vinkkinä teille jotka opiskelette sosiaalityötä: kannattaa pohtia, että mihin haluaa suuntautua ja valita sivuaine sen mukaisesti. Jos haluat olla hallinnollisissa hommissa ja ehkä esimiestehtävissä, kannattaa lukea hallintotieteitä ja oikeustieteellisestä ottaa jotain kursseja. Jos taas haluat olla enemmän psykososiaalista tukea tarjoavissa tehtävissä, ihmistieteet psykologia, sosiologia ovat hyvä sivuaine. Itse tiesin jo kun aloitin opiskelut, että haluan ennen kaikkea tukea keskustelun kautta asiakastyössä, joten kävin pitkät psykologian sivuaineet. Näistä on ollut suuri hyöty työssä. 

Lastensuojelussa ja aikuissosiaalityössäkin keskustelulla on suuri merkitys ja jos oikeasti haluaa tehdä vaikuttavaa työtä, niin eniten kannattaa panostaa omiin vuorovaikutustaitoihin ja empaattiseen kohtaamiseen. Se ei ole aina helppoa ja vuorovaikutustilanteet voivat olla haastavia. Tämä ei olekaan ala kauhean aroille ja ujoille ihmisille, vaan vaatii tervettä itsetuntoa ja itsetuntemusta.