Mies ostaa aina itselleen esim. Vaatteita 200€

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä taas tämä perinteinen kuvio, että asunto on vain miehen nimissä ja maksaa sitä itselleen samalla kun sinä hoidat talouden juoksevat kulut. Eron tullessa sulla ei ole mitään omaisuutta, miehellä sen sijaan se asunto...

Aika moni mies kusettaa noin. He ostaa asunnon, veneen, moottoripyörät, mönkijät, mökin itselleen jne ja nainen makselee sitten juoksevia kuluja. Naiselle ei jää mitään tästä ja miehelle jää kiinteä omaisuus erossa.

Ei se mies kuseta, nainen itse maksaa ne juoksevat kulut, ei sillä mitään asetta otsalla ole. Kyse on naisten kuvitelmasta, että heidän ei tarvitse ymmärtää rahasta mitään, riittää, että maksaa laskut.

Aika moni nainen on manipuloitu, siitä se johtuu ettei asioita huomaa. Lisäksi kiristetään sillä että olet hankala ja ikävä ihminen jos et suostu kynnysmatoksi. Ja todella moni nainen luulee hänen puolisonsa haluavan hänelle hyvää vain siksi, että itse tuntee niin eikä osaa kuvitella mitään kieroja motiiveja taustalla. Onhan näitä nähty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroa siitä, niin joutuu elatusmaksujen kautta osallistumaan lastensa kustannuksiin.

Noin 160e kuussa🤣 Eiköhän mies nyt kuitenkin vähän enemmällä osallistu. Lapsen kulutukseen ei lasketa vain päivittäistä kulutusta vaan esim tämän osuus asumisesta.

Ps ja tämä on sitä itse keksimäämme ideologiaa jota kutsutaan tasa-arvoksi, oma tili, oma rahat ja oma taloudellinen vastuu.

Nyt en valitettavasti ymmärrä tätä viestiä? Mistä tuo 160€ on repäisty?

Kelan maksamana elatustuki (167e/kk)on muodostunut Suomessa jonkinlaiseksi standardiksi. Äärestä harvoin määrätään tuon yli meneviä elatusmaksuja ettei valtiolle synny kohtuuttomat kustannukset, jos se elatusvelvollinen jättää maksamatta. Suomessa on nytkin satoja miljoonia elatusapu velkaa, joita ei saada elatusvelvollisilta periytä takaisin.

Se on 172,59e kuussa ja nousee indeksin verran joka vuosi. Elatusvelvollinen on velvollinen tekemään itse indeksikorotukset ja maksamattomat indeksikorotukset on perintä kelpoisia 5 vuotta velan erääntymisestä.

Ja tuosta pääsee viikko-viikko -systeemillä.

Niin, jos vanhemmat näin sopii, mutta juridisesti asia onkin sitten jo toinen asia. Juridiikka kun ei elatuksen osalta tunne termiä vuoroasuminen ja näin ollen kahden kodin välisiä tuloeroja voidaan kompensoida elatusmaksuilla, jossa otetaan huomioon luonapitovähennys, joka noin 50e kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroa siitä, niin joutuu elatusmaksujen kautta osallistumaan lastensa kustannuksiin.

Noin 160e kuussa🤣 Eiköhän mies nyt kuitenkin vähän enemmällä osallistu. Lapsen kulutukseen ei lasketa vain päivittäistä kulutusta vaan esim tämän osuus asumisesta.

Ps ja tämä on sitä itse keksimäämme ideologiaa jota kutsutaan tasa-arvoksi, oma tili, oma rahat ja oma taloudellinen vastuu.

Nyt en valitettavasti ymmärrä tätä viestiä? Mistä tuo 160€ on repäisty?

Kelan maksamana elatustuki (167e/kk)on muodostunut Suomessa jonkinlaiseksi standardiksi. Äärestä harvoin määrätään tuon yli meneviä elatusmaksuja ettei valtiolle synny kohtuuttomat kustannukset, jos se elatusvelvollinen jättää maksamatta. Suomessa on nytkin satoja miljoonia elatusapu velkaa, joita ei saada elatusvelvollisilta periytä takaisin.

Se on 172,59e kuussa ja nousee indeksin verran joka vuosi. Elatusvelvollinen on velvollinen tekemään itse indeksikorotukset ja maksamattomat indeksikorotukset on perintä kelpoisia 5 vuotta velan erääntymisestä.

Ja tuosta pääsee viikko-viikko -systeemillä.

Tämä on väärä uskomus.

Onko lapset edes koko miehen?

Menisit töihin niin olisi varaa sinullakin ostaa vähän enemmän

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kanssa yksi työkaveri, joka maksaa omasta palkastaan lasten menot. Mies maksaa auton ja siihen liittyvät menot. Mies ajaa autolla päivittäin töihin, työkaveri ei, vaan kuskaa lapset fillarilla hoitoon ja itsensä töihin. Minä en ymmärrä tätä kuviota, jos auto olisi yhteiskäytössä enemmän tai mies edes kuljettelisi sillä lapsia ymmärtäisin paremmin, mutta tällaisenaan kuvio ei istu mun oikeustajuun. Lisäksi jos työkaveri käyttää autoa se tankkaa sitä sen jälkeen, mikä minusta on jo ihan kaiken huippu, kun autolla on käyty perheen ruokaostoksilla eikä millään yksityisellä huviajelulla. 

Mikä näitä naisia vaivaa? Mikä tuossakin miehessä on, että nainen hänen kanssaan on?

Jokainen rakentaa sellaista elämää mitä itse haluaa. Itselleni on todella tärkeää seisoa aina omilla jaloillani, ja olla tasa-arvoinen parisuhteessa. En ikinä suostuisi että toinen osapuoli ostaa asunnon josta minulla ei ole varaa maksaa 50%. Muutenkin, jos arvot ja elämäntavat ovat todella erilaisia, niin en suostu parisuhteeseen.

Luokkaerot on ihan tosiasia, ja niin se vain on. Jos ei joku viihdy minun sukuni sukumökillä jossa on kaasuhella, ei sähköä, yksi ulkohuussi jne. niin emme tule olemaan parisuhteessa. Samoin jos joku hakee ns. esittelyvaimoketta joka viihdyttää liiketuttavia loihtimalla päivälliset ja tarjoilemalla drinkkeja herroille kirjastosaliin, niin minä en ole se tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

7

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä taas tämä perinteinen kuvio, että asunto on vain miehen nimissä ja maksaa sitä itselleen samalla kun sinä hoidat talouden juoksevat kulut. Eron tullessa sulla ei ole mitään omaisuutta, miehellä sen sijaan se asunto...

Aika moni mies kusettaa noin. He ostaa asunnon, veneen, moottoripyörät, mönkijät, mökin itselleen jne ja nainen makselee sitten juoksevia kuluja. Naiselle ei jää mitään tästä ja miehelle jää kiinteä omaisuus erossa.

Meillä minä omistin omakotitalon ja mökin. Maksoin liitossa aivan kaiken, mies käytti rahansa omiin juttuihin eikä lapsikaan juuri kiinnostanut.Oli avioehto ja erossa mies vei vain oman autonsa, telkkarin ja vaatteet. Itseasiassa rahoitin autonkin oston, siitä oli velkakirja tehty ja kiltisti maksoi minulle rahat. Yksi lapsi joka tapasi kerran kuussa isäänsä. Maksoi kyllä elarit ja extraa suoraan lapselle.

Nykyinen avomies on eri maata. Yhteinen lapsemme on hänen silmäteränsä ja osallistuu joka tavalle arkeen. Käy kaupassa, hoitaa lapsen harrastukset ja maksaa osansa.

Tehkää avioehto ja kirjallinen sopimus miten vaimon talous turvataan ja miten lasten kulut jaetaan. Ja tämä ennen avioliiton solmimista.

Koulussa pitäisi olla yhtenä aineena elämänoppi. Siinä käsiteltäisiin ihan kaikkea elämässä eteen tulevaa esim.

- avioliitto, avioehto ja sopimukset

- takaus ja mitä se tarkoittaa

- työetiikka, liitot, sopimukset

- Mitä tietoa tarvitaan asunnon vuokraukseen tai ostoon

- pikavippi ja sen välttäminen

-kun syntyy lapsi, mitä juridisia asioita siihen liittyy

- kun läheinen kuolee, mitä pitää tehdä ( perunkirja jne.)

- Miten teen testamentin

Voi jatkaa listaa...

3 lasta 3 eri miehen kanssa? Elämänoppia tosiaan olisi hyvä opettaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä taas tämä perinteinen kuvio, että asunto on vain miehen nimissä ja maksaa sitä itselleen samalla kun sinä hoidat talouden juoksevat kulut. Eron tullessa sulla ei ole mitään omaisuutta, miehellä sen sijaan se asunto...

Aika moni mies kusettaa noin. He ostaa asunnon, veneen, moottoripyörät, mönkijät, mökin itselleen jne ja nainen makselee sitten juoksevia kuluja. Naiselle ei jää mitään tästä ja miehelle jää kiinteä omaisuus erossa.

Ei se mies kuseta, nainen itse maksaa ne juoksevat kulut, ei sillä mitään asetta otsalla ole. Kyse on naisten kuvitelmasta, että heidän ei tarvitse ymmärtää rahasta mitään, riittää, että maksaa laskut.

Luulen, että monille naisille rakkaus omia lapsia kohtaan ja halu laittaa heidät etusijalle elämässä on niin itsestään selvää, että ennen lasten saantia ei edes osaa kysyä mieheltä, kokeeko hän samoin ja miten huolenpito arjessa tulee näkymään. 

Kun vauva on syntynyt kulut ovat vielä aika pieniä, ei niin väliä kuka hakee vaipat kaupasta, kunhan joku hakee. Pikkuhiljaa kaikki lapsen hankinnat ovat kotona olevan naisen vastuulla ja väsyneenä ja vauvakuplassa ei jaksa, tai edes huomaa, alkaa taistella tasa-arvoisemman rahankäytön puolesta. Normaali, huolehtiva isähän huomaisi asian itsekin. Ymmärtäisi laskea, että pienemmät tulot ja suuremmat menot ei ole reilu yhtälö vaimolle, jota oletettavasti rakastaa. 

Sitten ollaankin tilanteessa, jossa mies vain kieltäytyy maksamasta asioita, jotka vaimon ja ympäröivän yhteiskunnan mielestä kuuluvat hyvään lapsuuteen, kuten ehjät ja sopivan kokoiset vaatteet ja kengät ja mieluisat lelut, kirjat ja harrastukset. Vaimo maksaa, koska rakastaa lapsiaan. 

Tällaisessa perheessä tuskin on rauhallisia parisuhdehetkiä, jolloin vaimo voisi ottaa esiin hankalat asiat ja hakea uutta ratkaisua. Lasten edessä kukaan ei halua alkaa tapella heihin käytettävästä rahasta. Ollaan jo niin pitkällä epäoikeudenmukaisessa tilanteessa, että pienillä ratkaisuilla ei enää tasapainoa saavuteta. Perhe on kaksi yksikköä, mies on omasta tahdostaan eristänyt itsensä. 

Ap onko asunto omistusasunto? Jos on níin kenen nimissä? Sano nyt vielä että asunto on miehen nimissä, on avioehto jne. Sano sitten että sinä hoidat lapset ja kotityötkin?

Vaikka asunto olisi molempien nimissä niin hienosti kasvatatte lapsia joiden parisuhdemalli on aivan kieroon kasvanut. Pojat oppii että miehet saa käyttää rahat itseensä. Tytöt oppii että naisen tehtävä on elättää perhe. Haluatko lapsillesi onnellisen parisuhteen? Jos haluat olisi viimeinen hetki opettaa normaalin hyvän parisuhteen malli. Tosin vaikka selittäisit tunteja asiaa niin he ovat nähneet teidän totuuden kymmeniä vuosia. Koska et vaadi miestä muuttumaan niin hyväksyt miehen toiminnan ok malliksi lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Onko lapset edes koko miehen?

Eihän tuo mies edes ole mikään mies. Ei edes puolikas.

En lakkaa ihmettelemästä, että millaisten miesten kanssa naiset perheitä perustaa. En kertakaikkiaan ymmärrä, miten lasten kulut voi olla vain äidin vastuulla jollain tekosyyllä. Kumpikin panee saman prosenttiosuuden tuloistaan perheen yhteisiin kuluihin, loput saa käyttää miten mielii. Jos parempituloinen ei ole valmis tällä järjestelyllä pitämään huolta perheestään, niin ovesta ulos - ei se teistä välitä oikeasti.

Asunto on molempien nimissä. Avioehtoa ei ole.

Minä hoidan, kodin ja lapset. Kuulen kyllä jatkuvasti palautetta siitä, miten huonosti olen lapset kasvattanut. Tai jos kotona jokin asia on tekemättä, siitä helposti huomautetaan.

En minäkään ymmärtänyt/tiennyt/osannut näistä asioista puhua silloin, kun perhettä perustettiin.

Mies on jatkuvasti myös kateellinen, kun kuvittelee että minulle jää enemmän rahaa käteen kun hänelle, on kateellinen myös niistä lapsilisistä ja s-bonuksista, jotka aina käytetään esim. Bensaan perheen yhteisillä reissuilla.

Ei todellakaan ymmärrä nousseita kuluja lasten kasvun myötä. Pitäisi tehdä hänelle laskelma.

Ja todellakin hän kuvittelee. Minulle ei jää mitään.

Jos nyt perustaisin perhettä, joko valitsisin kumppanin paremmin, tai puhuisin rahasta todella paljon enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Hyi mikä mies. Kuulostaa flirttailevalta niljakkeelta, jollaisen tapaa firman kesäjuhlissa uusissa kamppeissaan vikittelemässä naisia. Eroaisin tuollaisesta feminiinisestä miehestä.

Kuulostaa kyllä itsekkäältä kusipäältä ja niljakkeelta, mutta miten se on feminiininen ja miksi tämä on haukkumasana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja nuo on pikkusummia, vasta osti noin 4000€ oston täysin itselleen. Eikä siitä edes keskusteltu ennalta. Eikä tämäkään ole ensimmäinen kerta. Silti voi ostaa lisäksi vaatetta 200€, ei hänen tarvitse näköjään rahojaan laskea. Toisin kun minun, on kokoajan laskettava mihin rahat riittää, minun ja lasten menoihin. Mies ei niihin osallistu. Ei maksa vaatteita, ei harrastuskuluja ei mitään. Asumisen maksaa. Ja on sitä mieltä, että rahoittaa meidän elämisen täysin.

Eroa. Lapset hakee oikeudesta elatuksen isältään.

Kun vielä tiedettäisiin kuka se isä on.

Avioliitossa syntyneet lapset ovat aviomiehen. Avoliitossa syntyneet lapset isä on tunnustanut. Tässä ei ole mitään epäselvää.

Arvioiden mukaan noin 23% lapsista on ns väärä isä.

Arvioiden mukaan 141% arvioista ovat vääriä

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan lopeta lasten harrastuksia. Pidän niitä niin tärkeänä asiana, varsinkin nyt teini-iän kuohunnassa. On jotain järkevää tekemistä missä tulee energia purettua, ja jossa samanhenkisiä kavereita. Ja mikä rytmittää arkea. Lisäksi liikunta auttaa myös oppimista.

En todella halua lasteni notkuvan kaupungilla syleksimässä, kun ei ole muuta tekemistä.

Itse sain harrastaa, ja sain siitä paljon hyvää elämääni. Ja sen avulla pysyin myös pois hölmöilyistä, johon kaverit sortui.

Lapset kyllä tietävät kuka harrastuksen maksaa. Tosin, isä aina vetoaa siihen, että se on kyllä hän joka sen maksaa. Tarkoittanee sitä, että jos olisimme eronneet ja minä maksaisin vielä asumisenkin, ei rahat enää riittäisi harrastamiseen.

Meidän avioliitossa ei todella ole kaikilla sama elintaso. On mies ja miehen jutut. Ja hänellä on paljon kaverireissuja jne joihin palaa rahaa ja paljon. Ja sitten me muut.

Minä elän sen tason mukaan, mihin rahani riityävät. Jos ei riitä, pitää ottaa keikkatöitä lisäksi

MIKSI siis olet tuossa liitossa? Miten voit rakastaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi mikä mies. Kuulostaa flirttailevalta niljakkeelta, jollaisen tapaa firman kesäjuhlissa uusissa kamppeissaan vikittelemässä naisia. Eroaisin tuollaisesta feminiinisestä miehestä.

Kuulostaa kyllä itsekkäältä kusipäältä ja niljakkeelta, mutta miten se on feminiininen ja miksi tämä on haukkumasana?

Kusipäinen, itsekäs niljake on kyllä. Ja varmasti flirttailee juhlissa. Tanssii ja koskettelee muutakin, jos onni suosii naisten naurattaja todellakin. Mutta ei missään tapauksessa feminiininen. Uudet vaatteet on varmasti ihan vaan pokaus mielessä hommattu.

Niljake mikä niljake.

Vierailija kirjoitti:

Asunto on molempien nimissä. Avioehtoa ei ole.

Minä hoidan, kodin ja lapset. Kuulen kyllä jatkuvasti palautetta siitä, miten huonosti olen lapset kasvattanut. Tai jos kotona jokin asia on tekemättä, siitä helposti huomautetaan.

En kuuntelisi päivääkään moista mulkeroa. Enkä pystyisi olemaan yhdessä miehen kanssa, joka ei huolehdi lapsistaan. Selkärangaton paskaperse. Ilman sellaisia elämä on monin verroin mukavampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan lopeta lasten harrastuksia. Pidän niitä niin tärkeänä asiana, varsinkin nyt teini-iän kuohunnassa. On jotain järkevää tekemistä missä tulee energia purettua, ja jossa samanhenkisiä kavereita. Ja mikä rytmittää arkea. Lisäksi liikunta auttaa myös oppimista.

En todella halua lasteni notkuvan kaupungilla syleksimässä, kun ei ole muuta tekemistä.

Itse sain harrastaa, ja sain siitä paljon hyvää elämääni. Ja sen avulla pysyin myös pois hölmöilyistä, johon kaverit sortui.

Lapset kyllä tietävät kuka harrastuksen maksaa. Tosin, isä aina vetoaa siihen, että se on kyllä hän joka sen maksaa. Tarkoittanee sitä, että jos olisimme eronneet ja minä maksaisin vielä asumisenkin, ei rahat enää riittäisi harrastamiseen.

Meidän avioliitossa ei todella ole kaikilla sama elintaso. On mies ja miehen jutut. Ja hänellä on paljon kaverireissuja jne joihin palaa rahaa ja paljon. Ja sitten me muut.

Minä elän sen tason mukaan, mihin rahani riityävät. Jos ei riitä, pitää ottaa keikkatöitä lisäksi

MIKSI siis olet tuossa liitossa? Miten voit rakastaa?

Niin. Hyvä kysymys. Ehkä tässä on kiinni niin paljon. Ero olisi liian iso muutos kaikille. Niinkun joku aiemmin kirjoitti, jotainhan siinä on, esim. Asunto missä ei pystyisi asumaan yksin. Lasten koti. Silmät kiinni epäkohdilta, ja keskittyä hyviin asioihin??