Jos olisit ainoa lapsi, vanhemmat kuolleet, sinulla ei olisi lapsia eikä kumppania ja et olisi mitenkään erityisen läheinen muiden sukulaisten kanssa, niin kenelle jättäisit perintösi?

Vierailija kirjoitti:

En aio jättää perintöä. Käytän rahani nyt elinaikanani. Pienen summan olen laittanut talteen hautajaiskulujen kattamiseksi. 

Ei riitä varakkuus edes siihen. Samahan tuo on, polttakoot raadon vaikka jätteenpolttolaitoksessa, tulee halvimmaksi, koska saadaan vähän energiaa esim kaukolämpöä varten.

Hautausbisnes onkin jälkikasvulle suositeltava ala, vakaa, eikä työnpuutetta ole näköpiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä kylässä asuu eräs köyhältä vaikuttava pari, he asuvat kyllä ok-talossa mutta vain vuokralla. Itse omistan velattoman talon. Olen ajatellut antaa taloni heille testamentissa. Perillisiä ei ole kuin etäinen sisko, jolla jo on itsellään kaikkea liikaakin.

Hieno ajatus mutta käytännössä jos perisivät niin joutuvat laittamaan myyntiin koska perintöverot joutuu maksamaan ja kalleimman mukaan. Tuskinpa heillä rahaa on niitäkään maksaa..

Eläimille. Jos siis en saisi käytettyä rahojani ihan itse esim. matkusteluun tms.

Olen kaikkea tuota ja miettinyt kyllä asiaa mutta en ole päässyt lopputulokseen. Eläimille voisin kyllä ajatella testamenttaavani kaiken.

Luonnonperintäsäätiölle, suojelisin metsää. Tai sitten perintöni olisi jonkinlainen kotiseudun kulttuuriteko.

Luonnonperintösäätiölle minäkin. Tai jos sitä ei olisi olemassa Birdlife Suomi saisi testamenttini. Rajaisin rahankäytön suojelutyöhön.

Mistä minä sen tässä vaiheessa tietäisin????????????????????????

Vierailija kirjoitti:

Eläinsuojeluyhdistykselle

Tiedän henkilön, jolla oli juuri tämä tilanne. Hän teki testamentin

Korkeasaaren (Hgissä) hyväksi. Järkevää kun ei tarvitse maksaa perintöveroa,

kun on yleishyödyllinen taho.

Tekisin testamentin Herkkureisi Iirikselle.

Kummilapsille ja hyväntekeväisyyteen. 

Olen otsikon kuvaamassa tilanteessa - melkein. Äitini elää vielä, mutta tuskin kovin monta vuotta.

Olen tehnyt testamentin exäni hyväksi. Ei jäänyt mitään hampaankoloon häntä vastaan, ja pidän häntä järkevänä ihmisenä jolla myös on suunnilleen samat arvot kuin itselläni. Kaiken kukkuraksi hän ei ole erityisen varakas, tulee köyhistä oloista eikä opinnoista huolimatta ole onnistunut saamaan kuin pätkätöitä, joten jos rahaa jää, se menee tarpeeseen.

Jaa-a jos ei edes ystäviä olisi niin varmaan jollekin hoitajalle, joka on mua hoitanut viime hetkilläni ja on ollut mukava.

Joko Tallinnan löytöeläintalolle tai naisten pankkiin. Naisten pankista on kuulemma ihan oikeasti mennyt varoja köyhien maiden naisille.

Vierailija kirjoitti:

Tässä kylässä asuu eräs köyhältä vaikuttava pari, he asuvat kyllä ok-talossa mutta vain vuokralla. Itse omistan velattoman talon. Olen ajatellut antaa taloni heille testamentissa. Perillisiä ei ole kuin etäinen sisko, jolla jo on itsellään kaikkea liikaakin.

Entä jos he ovat vain juntteja, eivätkä osaa käyttää rahaa.

Minä ostaisin tietyntyyppistä metsää, josta tulisi luonnonsuojelualue.

Veljelleni ja hänen lapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Joko Tallinnan löytöeläintalolle tai naisten pankkiin. Naisten pankista on kuulemma ihan oikeasti mennyt varoja köyhien maiden naisille.

Ei niitä pidä elättää, kuten ei katukissojakaan.

Pian köyhien maiden naiset eliminoituvat (nälänhätä). Testamentatulle omaisuudelle ei olisi vastaanottajaa, joten se päätyisi poliitikoille.

Varmaan jollekin järjestölle, joka tekee työtä jonkun minulle tärkeän asian hyväksi. Oli asia sitten tietty metsä tai järvi, luonto, meri, lastensuojelu, mielenterveys, sairauksien hoito, tiede, taide, historia, musiikki, urheilu tai poliittinen aate.

Eläinsuojeluun erityisesti kissoille, sillä kissat on antaneet mulle suuresti iloa läpi elämäni. Jos mulla säästöjä on vielä silloin kun järki toimii, niin lahjoitan jättiosan kisujen hyväksi ja loput johonkin ajankohtaiseen hyväntekeväisyyteen sikäli jos se on mua koskettanut.

Kellekään sukulaiselle en jättäisi mitään.

Miten minä ihan oikeasti saan aikaiseksi tuon testamentin teon? Tuntuu niin dramaattiselta yks kaks vaan kesken arjen näin alle viiskymppisenä perusterveenä laittaa jollekin asianajajalle sähköpostia et tämmösellä asialla oisin liikenteessä. Helppo homma mutta kuitenkin niin vaikea.