Jos olisit ainoa lapsi, vanhemmat kuolleet, sinulla ei olisi lapsia eikä kumppania ja et olisi mitenkään erityisen läheinen muiden sukulaisten kanssa, niin kenelle jättäisit perintösi?

Villieläinhoitolat pyörivät lahjoitusvaroin. Perintö mahdollistaa mm. tarhojen parantamisen. Työntekijöiden palkat ovat tunnetusti pienet.

Hirveästi aina vaahdotaan niistä perintöveroista.

Mulle ainakin tuli perintöraha tilille ennenkuin se lasku veroista tuli. Helppo oli niistä perintörahoista maksaa se vero.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa minulla on juuri tuollainen tilanne. Olen tehnyt uran hyväpalkkaisessa työssä, perin aikoinaan omat vanhempani eikä perillisiä ole. Viimeiset vuoteni aion olla yksityisessä hoitokodissa, jossa saan hyvän hoidon ja huolenpidon. Olen sopinut sen yliopiston, josta aikoinani itse valmistuin, kanssa, että sinne perustetaan nimeäni kantava stipendirahasto. Rahastosta jaetaan vuosittain apurahoja opinnoissaan hyvin suoriutuville opiskelijoille.

Kiva ajatus, että joskus kaukaisessa tulevaisuudessa joku nuori opiskelee/ tutkii nimeäsi kantavan apurahan turvin.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa minulla on juuri tuollainen tilanne. Olen tehnyt uran hyväpalkkaisessa työssä, perin aikoinaan omat vanhempani eikä perillisiä ole. Viimeiset vuoteni aion olla yksityisessä hoitokodissa, jossa saan hyvän hoidon ja huolenpidon. Olen sopinut sen yliopiston, josta aikoinani itse valmistuin, kanssa, että sinne perustetaan nimeäni kantava stipendirahasto. Rahastosta jaetaan vuosittain apurahoja opinnoissaan hyvin suoriutuville opiskelijoille.

Wau!

Oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä kylässä asuu eräs köyhältä vaikuttava pari, he asuvat kyllä ok-talossa mutta vain vuokralla. Itse omistan velattoman talon. Olen ajatellut antaa taloni heille testamentissa. Perillisiä ei ole kuin etäinen sisko, jolla jo on itsellään kaikkea liikaakin.

Hieno ajatus mutta käytännössä jos perisivät niin joutuvat laittamaan myyntiin koska perintöverot joutuu maksamaan ja kalleimman mukaan. Tuskinpa heillä rahaa on niitäkään maksaa..

No eivät ne perintöverot voi olla enempää kuin perinnön arvo.

Jos ei ole lähisukulainen, ne perintöverot ovat aika iso osa. Jos esim. perisi 450 000 e arvoisen talon, sitten siitä menisi perintöveroa 130 000 e. Se pitäisi maksaa ennen kuin talon edes saa myytyä, joten vaikea tilanne.

Enemmänkin kannattaisi talon omistajan ottaa vanhoilla päivillään käänteinen asuntolaina eli myydä talo pankille ja ottaa rahat. Hän saisi asua asunnossa loppuun asti. Mutta rahat voisi sijoittaa vakuutukseen jossa edunsaajina perijät.

Todennäköisesti ei olisi mitään perittävää...

Luonnontieteille voisin lahjoittaa niin ruumiini kuin omaisuuteni.

Vierailija kirjoitti:

Hirveästi aina vaahdotaan niistä perintöveroista.

Mulle ainakin tuli perintöraha tilille ennenkuin se lasku veroista tuli. Helppo oli niistä perintörahoista maksaa se vero.

Näin, jos perii rahaa.

Ongelma tulee, jos perii arvokkaan(verottajan solmissä) kiinteän omaisuuden, varsinkin sellaisen, jota on vaikea realisoida.

Vierailija kirjoitti:

Hirveästi aina vaahdotaan niistä perintöveroista.

Mulle ainakin tuli perintöraha tilille ennenkuin se lasku veroista tuli. Helppo oli niistä perintörahoista maksaa se vero.

Mutta kun tässä on kyse talosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa minulla on juuri tuollainen tilanne. Olen tehnyt uran hyväpalkkaisessa työssä, perin aikoinaan omat vanhempani eikä perillisiä ole. Viimeiset vuoteni aion olla yksityisessä hoitokodissa, jossa saan hyvän hoidon ja huolenpidon. Olen sopinut sen yliopiston, josta aikoinani itse valmistuin, kanssa, että sinne perustetaan nimeäni kantava stipendirahasto. Rahastosta jaetaan vuosittain apurahoja opinnoissaan hyvin suoriutuville opiskelijoille.

Wau!

Oikeasti?

Apurahoja ei myönnetä koskaan tarpeeksi, joten kannattaa todellakin testamentata rahansa jollekin yliopistolle tai vielä paremmin yksityisille säätiöille, jotka osaavat hoitaa hyvin noita rahastoja.

Jos perustaa oman apurahan nimelleen, voi myös säätää mihin, kenelle ja miten apuraha käytetään.

Valtiolle.

Vaikka paperit olisivat miten hyvässä järjestyksessä, on perinnön saamisessa aina oma hommansa ja byrokratiansa, enkä ole kenenkään kanssa niin läheinen, että haluaisin heidän joutuvan puuhaamaan noiden asioiden kanssa. Yhdistyksillä yms. on omat prosessinsa perintöjen hoitamiseen, mutta niille en halua antaa periaatteesta. Valtiostakaan en välitä mutta se on ehkä pienin paha.

Vierailija kirjoitti:

Hirveästi aina vaahdotaan niistä perintöveroista.

Mulle ainakin tuli perintöraha tilille ennenkuin se lasku veroista tuli. Helppo oli niistä perintörahoista maksaa se vero.

Meillä iso kuoli viime vuonna elokuussa, pankki ei ole vieläkään suostunut antamaan varoja kuolinpesälle, vaikka verottajan puolesta perunkirjoitus OK ja perintöverolaput saatu. Aina puuttuu joku valtakirja - tähän mennessä pankki on halunnut 4 erilaista eri asioihin, mikään yleisvaltakirja ei käy ja jossain välissä vanheni sukuselvityksetkin eli eikun uusia tilaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä kylässä asuu eräs köyhältä vaikuttava pari, he asuvat kyllä ok-talossa mutta vain vuokralla. Itse omistan velattoman talon. Olen ajatellut antaa taloni heille testamentissa. Perillisiä ei ole kuin etäinen sisko, jolla jo on itsellään kaikkea liikaakin.

Hieno ajatus mutta käytännössä jos perisivät niin joutuvat laittamaan myyntiin koska perintöverot joutuu maksamaan ja kalleimman mukaan. Tuskinpa heillä rahaa on niitäkään maksaa..

Itseltäni tulee jäämään perintö ottamatta vastaan, koska ei ole eikä tule olemaan sellaisia tuloja, joilla ylläpitää omakotitaloa edes sitä hetkeä, että sen saisi myydyksi. Pesässä ei myöskään ole sellaisia varoja ja sitten vielä perintöverotkin tulee päälle niin ei, ei ja ei.

Todella vaikea keksiä. eräälle kaverilleni? Riippuu ketä ois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa minulla on juuri tuollainen tilanne. Olen tehnyt uran hyväpalkkaisessa työssä, perin aikoinaan omat vanhempani eikä perillisiä ole. Viimeiset vuoteni aion olla yksityisessä hoitokodissa, jossa saan hyvän hoidon ja huolenpidon. Olen sopinut sen yliopiston, josta aikoinani itse valmistuin, kanssa, että sinne perustetaan nimeäni kantava stipendirahasto. Rahastosta jaetaan vuosittain apurahoja opinnoissaan hyvin suoriutuville opiskelijoille.

Wau!

Oikeasti?

Apurahoja ei myönnetä koskaan tarpeeksi, joten kannattaa todellakin testamentata rahansa jollekin yliopistolle tai vielä paremmin yksityisille säätiöille, jotka osaavat hoitaa hyvin noita rahastoja.

Jos perustaa oman apurahan nimelleen, voi myös säätää mihin, kenelle ja miten apuraha käytetään.

Tämä kertoo vain minun tyhmyydestä, mutta en tiennyt että tälläistä voi tehdä.

Minusta tosi hieno idea.

Minkä perinnön? Käytän omat rahani omaan ELÄMISEENI, rahaa kun ei mukaan saa menipä ylös tai alas..

Ensinnäkin perittävää ei tuossa tapauksessa juurikaan jäisi vaan pyrkisin käyttämään kaikki mikä tuleekin. Omaisuutta ei olisi, asuisin vuokalla ja auto olisi leasingin kaltainen kuukausimaksupohjainen. Varmaan pieni vararahasto olisi ja jos sattuisin aivan yllättäen kuolemaan niin se jäisi jälkeeni. Antaisin sen mennä valtiolle, joka tilittää sen edelleen kotikunnalleni. En erityisemmin pidä niin sanotuista hyväntekeväisyysjärjestöistä, enkä tunne sellaista jolle olisin valmis antamaan perintöni.

Invalidiliitolle avustajakoiratoimintaan.

Pyörii lahjoitusvaroin toisin kuin näkövammaisten opaskoirat.

Jos mahdollistaisi edes jollekin vammaiselle itsenäisen elämän.

Eläinsuojeluun. Kissataloille ja eläinten vanhainkodeille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveästi aina vaahdotaan niistä perintöveroista.

Mulle ainakin tuli perintöraha tilille ennenkuin se lasku veroista tuli. Helppo oli niistä perintörahoista maksaa se vero.

Meillä iso kuoli viime vuonna elokuussa, pankki ei ole vieläkään suostunut antamaan varoja kuolinpesälle, vaikka verottajan puolesta perunkirjoitus OK ja perintöverolaput saatu. Aina puuttuu joku valtakirja - tähän mennessä pankki on halunnut 4 erilaista eri asioihin, mikään yleisvaltakirja ei käy ja jossain välissä vanheni sukuselvityksetkin eli eikun uusia tilaamaan.

Jep. Pankeilla on aivan liikaa valtaa kansalaisten perimisissä. Mieheni koki vähän tuota samaa viime vuonna, mutta onneksi perinnönjako (hän ainoa perijä) viivästyi vain kolmisen viikkoa ja yhden lisäsukuselvityksen verran.

Omille sisaruksilleni ja heidän lapsilleen. Suvun rahat on suvun rahoja ja niitä Ei jaella.  Itsekkin saanut  ja se auttoi elämässä alkuun rahattomana nuorena tyttönä. Auttaa voi kyllä yhdistyksiä omantunnon mukaan eläessä.