Mies ei suostu osoittamaan minulle välittävänsä
Tiedän että tämä aloitus kuulostaa kummalliselle, yritän avata sitä. Aviomieheni ei siis suostu tekenään mitään, jolla osoittaisi minulle välittävänsä. Ei viettämään yhteistä aikaa, ei juurikaan harrastamaan seksiä. Ei suostu sanomaan, että haluaa olla kanssani ja yhä välittää. Näin kirjoitettuna näen itsekin, miten järjettömältä se vaikuttaa, että tällaisesta joutuu kukaan ihan riitelemään. Voiko tuollainen olla mieheltä jokin valtataistelu, vai onko se oikeaa tunteiden ja kunnioituksen puutetta? Mietin eroa, mutta en haluaisi, koska haluaisin takaisin ne hetket, jolloin meillä oli ihana ja hyvä suhde ja koin, että mies rakasti minua.
Pystyykö kukaan samaistumaan tällaiseen?
Kommentit (62)
Kuulostaa lähesriippuvuudelta sinun puoleltasi. MIehesi ei rakasta eikä kunnioita sinua mutta sinä pohdit että voisiko vika kuitenkin olla jossain muussa kuin siinä että hän ei rakasta.
Jos kysyt rakastaako hän sinua, ja hän ei vastaa, niin eikö siinä ole vastausta riittämiin?
En usko että miehesi tulee muuttumaan.
Ainoa toive olisi terapia ja että hän ymmärtäisi itsekin että on vallankäyttöä sinua kohtaan tuo toiminta.
Ainoa ratkaisu taitaa olla ero. Tuo ei ole tervettä.
Pahoittelen.
Odotat ja odotat, että toinen muuttuisi ja vihdoin saisit sen minkä suhteelta haluat?
Itse en kyllä asiasta viitsisi edes riidellä. Avioero vireille vaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos kysyt rakastaako hän sinua, ja hän ei vastaa, niin eikö siinä ole vastausta riittämiin?
En ole uskaltanut käydä sellaista 100% selvää keskustelua aiheesta, jos hän sanoisikin selkeän ein. Enemmän kyse on sellaisesta, että tulkitsen, ettei hän rakasta, koska esim suuttuu, jos haluaisin vietyää aikaa yhdessä. Lisäksi olen tulkinnut, että hän kokee, että minä en rakastaisi häntä. Ylipäätään on vaikea käydä keskusteluja, koska mies suuttuu tai vaikkapa poistuu paikalta.
Ap
Ei tuohon ole pakko jäädä. Veikkaan että onnellisuutesi kasvaa ainakin 40 % jos heivaat hapensyöjän muualle ja alat kuuntelemaan omia tarpeitasi.
Ihminen voi nykyään suuntautua seksuaalisesti vaikka kasveihin ja heivata mummon ja vaarin ihanteet jokeen.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa lähesriippuvuudelta sinun puoleltasi. MIehesi ei rakasta eikä kunnioita sinua mutta sinä pohdit että voisiko vika kuitenkin olla jossain muussa kuin siinä että hän ei rakasta.
Läheisriippa kaipaa usein pohjimmiltaan turvaa, ihmistä, jonka kanssa saisi itse kenties korvattua omia lapsuuden vaille jäämisiään. Läheisriippa on alitajuisesti jäänyt kiinni ajatukseen, että turvaa ja läheisyyttä olisi tarjolla, kunhan toinen vain muuttuu. Läheisriippa ei näe, että lähes aina se johon riippuvuus kohdistuu, on usein kykenemätön tasavertaiseen ja aikuiseen suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Oleppa nyt rehellinen. Mies tuo kivasti pätäkkään taloon ja teillä on niin ihana koti. Jos eroisit joutuisit pieneen vuokrayksiöön pelkosi kanssa ettei enää koskaan kelpaa kenellekään.
Kummallakaan ei ole rahaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa lähesriippuvuudelta sinun puoleltasi. MIehesi ei rakasta eikä kunnioita sinua mutta sinä pohdit että voisiko vika kuitenkin olla jossain muussa kuin siinä että hän ei rakasta.
Läheisriippa kaipaa usein pohjimmiltaan turvaa, ihmistä, jonka kanssa saisi itse kenties korvattua omia lapsuuden vaille jäämisiään. Läheisriippa on alitajuisesti jäänyt kiinni ajatukseen, että turvaa ja läheisyyttä olisi tarjolla, kunhan toinen vain muuttuu. Läheisriippa ei näe, että lähes aina se johon riippuvuus kohdistuu, on usein kykenemätön tasavertaiseen ja aikuiseen suhteeseen.
Läheisriippuva ei myöskään näe itseään. Hän on niin keskittynyt siihen toiseen. Kuka sinä ap olet ihan itsenäni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oleppa nyt rehellinen. Mies tuo kivasti pätäkkään taloon ja teillä on niin ihana koti. Jos eroisit joutuisit pieneen vuokrayksiöön pelkosi kanssa ettei enää koskaan kelpaa kenellekään.
Kummallakaan ei ole rahaa.
Ap
No mikä pitää sinut vielä kyseisessä suhteessa sitten? ihan sivusta ihmettelen
Alitajuisesti joko ajattelen, että mies ei rakasta, mutta toivon, että hän alkaisi uudestaan rakastamaan. Tai sitten ajattelen, että ehkä hän jossain sisimmässään rakastaa, mutta ei osaa ilmaista sitä, koska on minulle vihainen jostain. Vaikeaksi asian tekee, että yritykseni saada muutosta keskustelemalla eivät onnistu. Mies myös tuntuu syyttävän minua siitä, etten rakasta häntä. Varmaan tämä suhde jatkuu kohtalaisen ennallaan, jos vaan lopetan vaatimasta mieheltä panostusta ja parannuksia siihen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oleppa nyt rehellinen. Mies tuo kivasti pätäkkään taloon ja teillä on niin ihana koti. Jos eroisit joutuisit pieneen vuokrayksiöön pelkosi kanssa ettei enää koskaan kelpaa kenellekään.
Kummallakaan ei ole rahaa.
ApNo mikä pitää sinut vielä kyseisessä suhteessa sitten? ihan sivusta ihmettelen
Rakkautta olisi tarjolla, jos mies vain muuttuisi? Yksinäisyyden pelko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oleppa nyt rehellinen. Mies tuo kivasti pätäkkään taloon ja teillä on niin ihana koti. Jos eroisit joutuisit pieneen vuokrayksiöön pelkosi kanssa ettei enää koskaan kelpaa kenellekään.
Kummallakaan ei ole rahaa.
ApNo mikä pitää sinut vielä kyseisessä suhteessa sitten? ihan sivusta ihmettelen
Se tietenkin, että toivoisin, että suhde palaisi uudestaan ihanaksi ja hyväksi, kuten se oli aikoinaan.
Ap
Ap se ikivanha tosiasia: toista ihmistä ET pysty muuttamaan.
Siis hän ei ihan oikeasti rakasta eikä välitä sinusta. Hän on henkilö joka joutuu jakamaan vastentahtoisesti yhteisen asuinsijan ihmisen kanssa jonka kanssa ei välittäisi olla missään tekemisissä. Nyt kysynkin, että mitä sinä siellä teet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oleppa nyt rehellinen. Mies tuo kivasti pätäkkään taloon ja teillä on niin ihana koti. Jos eroisit joutuisit pieneen vuokrayksiöön pelkosi kanssa ettei enää koskaan kelpaa kenellekään.
Kummallakaan ei ole rahaa.
ApNo mikä pitää sinut vielä kyseisessä suhteessa sitten? ihan sivusta ihmettelen
Se tietenkin, että toivoisin, että suhde palaisi uudestaan ihanaksi ja hyväksi, kuten se oli aikoinaan.
Ap
Hautaan astikko meinasit toivoa? sivusta
Vierailija kirjoitti:
En usko että miehesi tulee muuttumaan.
Ainoa toive olisi terapia ja että hän ymmärtäisi itsekin että on vallankäyttöä sinua kohtaan tuo toiminta.
Ainoa ratkaisu taitaa olla ero. Tuo ei ole tervettä.
Pahoittelen.
Mitä ihmeen vallankäyttöä? Ei todellakaan ole normaalia kysellä että rakastatko minua vähän väliä. AP vaikuttaa surkealta itsetunnolta varustetulta narsistilta.
Kaikki pitää tehdä niin kuin hän haluaa ja hän on pääosassa.
Vierailija kirjoitti:
Alitajuisesti joko ajattelen, että mies ei rakasta, mutta toivon, että hän alkaisi uudestaan rakastamaan. Tai sitten ajattelen, että ehkä hän jossain sisimmässään rakastaa, mutta ei osaa ilmaista sitä, koska on minulle vihainen jostain. Vaikeaksi asian tekee, että yritykseni saada muutosta keskustelemalla eivät onnistu. Mies myös tuntuu syyttävän minua siitä, etten rakasta häntä. Varmaan tämä suhde jatkuu kohtalaisen ennallaan, jos vaan lopetan vaatimasta mieheltä panostusta ja parannuksia siihen.
Ap
Et oikein tunnu haluavan meidänkään kanssa keskustella? Kuunteletko miestäkään omalta monologiltasi?
Juu, pystyy samaistumaan. Niitä alun ihania hetkiä tulet näkemään yhä harvemmin ja harvemmin, jos tuohon jäät. Mies ei välitä, vaan pelaa omia pelejään kanssasi. Neuvon lopettamaan niin kauan kuin pääsi on vielä kasassa. Kokemusta on.