Mies ei suostu osoittamaan minulle välittävänsä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alitajuisesti joko ajattelen, että mies ei rakasta, mutta toivon, että hän alkaisi uudestaan rakastamaan. Tai sitten ajattelen, että ehkä hän jossain sisimmässään rakastaa, mutta ei osaa ilmaista sitä, koska on minulle vihainen jostain. Vaikeaksi asian tekee, että yritykseni saada muutosta keskustelemalla eivät onnistu. Mies myös tuntuu syyttävän minua siitä, etten rakasta häntä. Varmaan tämä suhde jatkuu kohtalaisen ennallaan, jos vaan lopetan vaatimasta mieheltä panostusta ja parannuksia siihen.

Ap

Et oikein tunnu haluavan meidänkään kanssa keskustella? Kuunteletko miestäkään omalta monologiltasi? 

Säälin miestä jo tämän kejutn AP:n vastausten perusteella

No. Entäs jos kokeilisitkin muuttaa omaa käytöstäsi?

Ala selvästi osoittaa puolisolle, kuinka ihana hän mielestäsi on. Aloita pienillä halauksilla ja kosketuksilla silloin tällöin spontaanisti. Hipaise ja suukota niskaa. Sano että hän tuoksuu hyvältä. Kun hän pukeutuu lähteäkseen ulos, hymyile ja sano että hän näyttää komealta. Tee asioita, joiden tiedät ilahduttavan häntä. Älä vaadi äläkä odota vastapalvelusta tai edes kiitosta. Ole ihana hänelle.

Jos kahden kuukauden kuluttua mikään ei ole hänen puoleltaan muuttunut, voit todeta että tämä oli tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oleppa nyt rehellinen. Mies tuo kivasti pätäkkään taloon ja teillä on niin ihana koti. Jos eroisit joutuisit pieneen vuokrayksiöön pelkosi kanssa ettei enää koskaan kelpaa kenellekään.

Kummallakaan ei ole rahaa.

Ap

No mikä pitää sinut vielä kyseisessä suhteessa sitten? ihan sivusta ihmettelen

Se tietenkin, että toivoisin, että suhde palaisi uudestaan ihanaksi ja hyväksi, kuten se oli aikoinaan.

Ap

Ei palaa. Se alku oli feikkiä, maski, harhakuvitelma, jonka luomiseen mies aktiivisesti osallistui. Nyt kun olet nalkissa, on todellisuus. 

Kaiva esiin ketju Narsistin keskustelutyyli. Lue ketju, koe pahan olon vyöry ja pelasta itsesi. 

Tuttua. Ex muutti sohvalle nukkuun eikä halunnut halata eikä siis seksiäkään ollut. Missään ei yhdessä suostunut käymään. Kysyin sitten rakastatko. Vastausta en saanut. Homma oli selvä.

Yhdessä olimme 20 vuotta, joista kolme viimeisintä oli kylmää ja ankeaa. Siedin nuo viimeiset vuodet, kun oli koko 20 vuoden aikana useita kylmiä hetkiä. Sitten homma kylmeni liikaa.

Miksi ihmeessä kukaan jäisi yhteen sellaisen kanssa, joka SUUTTUU, jos puoliso haluaa yhteistä aikaa? Eikö hän siis halua tehdä samaa asiaa?

Jos ette asu yhdessä, jätä yhteydenpito kuukaudeksi. Katso vaikuttaako.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kysyt rakastaako hän sinua, ja hän ei vastaa, niin eikö siinä ole vastausta riittämiin?

En ole uskaltanut käydä sellaista 100% selvää keskustelua aiheesta, jos hän sanoisikin selkeän ein. Enemmän kyse on sellaisesta, että tulkitsen, ettei hän rakasta, koska esim suuttuu, jos haluaisin vietyää aikaa yhdessä. Lisäksi olen tulkinnut, että hän kokee, että minä en rakastaisi häntä. Ylipäätään on vaikea käydä keskusteluja, koska mies suuttuu tai vaikkapa poistuu paikalta.

Ap

Kaikki perustuu siis sinun tulkintaasi. Tulkitset hänen tunteitaan. Kierrätät jopa omat tunteesi änen kauttaan, ja sitten teet sen tulkinnan.

Keskity nyt niihin ihan omiin henkilökohtaisiin tunteisiisi. Ne ovat ainoita tunteita, joita sinä pystyt oikeasti käsittelemään. Näytä myös tunteesi puolisollesi ihan rehellisesti.

Vierailija kirjoitti:

No. Entäs jos kokeilisitkin muuttaa omaa käytöstäsi?

Ala selvästi osoittaa puolisolle, kuinka ihana hän mielestäsi on. Aloita pienillä halauksilla ja kosketuksilla silloin tällöin spontaanisti. Hipaise ja suukota niskaa. Sano että hän tuoksuu hyvältä. Kun hän pukeutuu lähteäkseen ulos, hymyile ja sano että hän näyttää komealta. Tee asioita, joiden tiedät ilahduttavan häntä. Älä vaadi äläkä odota vastapalvelusta tai edes kiitosta. Ole ihana hänelle.

Jos kahden kuukauden kuluttua mikään ei ole hänen puoleltaan muuttunut, voit todeta että tämä oli tässä.

Mä tein tämän. Meillä se toimi. En edelleenkään saa spontaaneja rakkaudentunnustuksia takaisin, mutta sellasen hyvänyön- ja hyvän huomenen suukon saan. 

Ehkä ei ihan noin paha lähtötilannekaan kyllä ollut, mutta jos mies olisi kieltäytynyt suukoista ja halauksista, olisin kyllä aiemminkin kuin kahdessa kuukaudessa luovuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alitajuisesti joko ajattelen, että mies ei rakasta, mutta toivon, että hän alkaisi uudestaan rakastamaan. Tai sitten ajattelen, että ehkä hän jossain sisimmässään rakastaa, mutta ei osaa ilmaista sitä, koska on minulle vihainen jostain. Vaikeaksi asian tekee, että yritykseni saada muutosta keskustelemalla eivät onnistu. Mies myös tuntuu syyttävän minua siitä, etten rakasta häntä. Varmaan tämä suhde jatkuu kohtalaisen ennallaan, jos vaan lopetan vaatimasta mieheltä panostusta ja parannuksia siihen.

Ap

Et oikein tunnu haluavan meidänkään kanssa keskustella? Kuunteletko miestäkään omalta monologiltasi? 

Oliko sellainen kysymys, johon piti vastata, enkä huomannut?

Haluaisin keskustella.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä kukaan jäisi yhteen sellaisen kanssa, joka SUUTTUU, jos puoliso haluaa yhteistä aikaa? Eikö hän siis halua tehdä samaa asiaa?

Jos ette asu yhdessä, jätä yhteydenpito kuukaudeksi. Katso vaikuttaako.

Asumme kyllä yhdessä, koska olemme olleet pitkään naimisissakin.

Mies ei tosiaan halua yhteistä aikaa tai tekemistä. Olen kysynyt, onko hänellä joku toinen, mutta on sanonut, että ei ole.

En ole kysynyt suoraan, rakastaako, koska mitä sitten, jos sanoisikin, että ei?

Ap

Vierailija kirjoitti:

No. Entäs jos kokeilisitkin muuttaa omaa käytöstäsi?

Ala selvästi osoittaa puolisolle, kuinka ihana hän mielestäsi on. Aloita pienillä halauksilla ja kosketuksilla silloin tällöin spontaanisti. Hipaise ja suukota niskaa. Sano että hän tuoksuu hyvältä. Kun hän pukeutuu lähteäkseen ulos, hymyile ja sano että hän näyttää komealta. Tee asioita, joiden tiedät ilahduttavan häntä. Älä vaadi äläkä odota vastapalvelusta tai edes kiitosta. Ole ihana hänelle.

Jos kahden kuukauden kuluttua mikään ei ole hänen puoleltaan muuttunut, voit todeta että tämä oli tässä.

Ehkä pitää kokeilla tällaista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Alitajuisesti joko ajattelen, että mies ei rakasta, mutta toivon, että hän alkaisi uudestaan rakastamaan. Tai sitten ajattelen, että ehkä hän jossain sisimmässään rakastaa, mutta ei osaa ilmaista sitä, koska on minulle vihainen jostain. Vaikeaksi asian tekee, että yritykseni saada muutosta keskustelemalla eivät onnistu. Mies myös tuntuu syyttävän minua siitä, etten rakasta häntä. Varmaan tämä suhde jatkuu kohtalaisen ennallaan, jos vaan lopetan vaatimasta mieheltä panostusta ja parannuksia siihen.

Ap

Siis syytätkö itseäsi siitä, että miehesi on yrmeä skunkki?

Vierailija kirjoitti:

Itse en kyllä asiasta viitsisi edes riidellä. Avioero vireille vaan.

Palstan vanhojenpiikojen ikuinen copy paste 😆😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä kukaan jäisi yhteen sellaisen kanssa, joka SUUTTUU, jos puoliso haluaa yhteistä aikaa? Eikö hän siis halua tehdä samaa asiaa?

Jos ette asu yhdessä, jätä yhteydenpito kuukaudeksi. Katso vaikuttaako.

Asumme kyllä yhdessä, koska olemme olleet pitkään naimisissakin.

Mies ei tosiaan halua yhteistä aikaa tai tekemistä. Olen kysynyt, onko hänellä joku toinen, mutta on sanonut, että ei ole.

En ole kysynyt suoraan, rakastaako, koska mitä sitten, jos sanoisikin, että ei?

Ap

Ainakin tietäisit, että ei kannata panostaa. Ei tunnu siltä, että mies rakastaisi.

Jos tietäisin, että mies ei rakasta, niin sitten pitäisi varmaan erota. Jos ei ole varmaa siitä, voi toivoa, että rakastaa tai alkaa uudestaan rakastaa. On helpompi jatkaa arkea, jos on mahdollisuus kuin jos ei ole.

Minä minä minä minä. Eikä naiset tosiaan mieti ketään muuta kun itseään kun näitä aloituksia tulee jatkuvasti?

Onko naiset noin huono muistisia että täytyy koko ajan toistella muistuttaa niistä samoista asioista mitkä on tehty selväksi jo suhteen alussa?

Ap, minkä ikäinen mies on? Yksi tunnettu asia, joka vaikuttaa miehen mielialaan ym. on andropaussi eli miesten vaihdevuodet. Lue netistä esim. terveyskirjasto. fi

Miksi et pyytäisi miestä menemään urologille ja psykologin terapiaan keskustelemaan omasta olotilastaan? Tai menkää yhdessä terapiaan, jos mies lähtee. Kun keskustelu ei suju ja mies suuttuu, olisiko eräs vaihtoehto, että muutat joksikin aikaa muualle? Otatte ns. erätauon ja mietitte mitä haluatte. Sinun pitää tietää myös itse mitä haluat, ei riitä että mies ei tiedä ja se saa sinut epävarmaksi.

Meillä ei ollut noin paha tilanne, mutta vuosia sitten oli vaihe, jossa oikeasti huomasin miettiväni usein, onko mieheni minulle vihainen jostakin tai pitääkö hän edes minusta.

Päätin silloin, että kokeilen sellaista, että muutun mahdollisimman mukavaksi, ihailevaksi ja rakastavaksi puolisoksi ihan omin päin. Aloin tehdä juuri sellaista, mistä aiemmassa viestissä kirjoitettiin.

Aloin vähitellen opetella mukavien asioiden sanomista miehelle. Juuri sellaista kuin tuoksut hyvälle, ihanaa kun kävit kaupassa, sä olet sitten kiva kun teit asian X, sä olet kyllä hyvin säilynyt verrattuna muihin sun ikäisiin jne.

Autossa saatoin hetkeksi hipaista miehen kättä tai reittä. Pussasin kevyesti niskaa jossain jonossa odotellessamme. Kosketin niistä paikoista, joista tiedän hänen pitävän. Koetin tehdä kaiken niin, etten vaikuta takertuvalta tai odota häneltä mitään. Oikeastaan vähän feikkasinkin sellaista ihastunutta ihmistä, joka ei ole ihan varma, miten toinen suhtautuu lähentymiseen.

Lisäksi aloin entistä enemmän tehdä asioita itsekseni ja omien ystävieni kanssa. Sovin tapaamisia ihan vaikka torikahveille, kävin jumpassa ystävättären kanssa ja tein pyöräretkiä. En ollut koko ajan tarjolla ja seuraa vaatimassa. Kerroin kivoja ja iloisia juttuja omilta retkiltäni enkä ottanut mitään parisuhdeasioita puheeksi. Aloin taas kutsua meille vieraita, olin iloinen emäntä, ja illanistujaisista tuli hauskoja.

Tämä toimi aivan loistavasti! Itsekin huomasin, miten omat tunteeni miestä kohtaan paranivat ja ärtymykseni väheni. Mies oli aluksi usein hämmentynyt muttei mitenkään huonossa mielessä. Seksi palasi pikku hiljaa entiselle tai paremmalle tasolle.

Nyt kun tuosta vaiheesta on aikaa, olen iloinen että panostin liittoomme mutta ennen kaikkea itseeni. Olen paljon itsevarmempi ja sitä myötä iloisempi ja tyytyväisempi elämääni. Jos mieheni vaikka joskus haluaisikin erota, mitä en tosin usko, minulla olisi ihan eri tavalla vahvuutta ja keinoja käsitellä asia ja jatkaa elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Ap, minkä ikäinen mies on? Yksi tunnettu asia, joka vaikuttaa miehen mielialaan ym. on andropaussi eli miesten vaihdevuodet. Lue netistä esim. terveyskirjasto. fi

Miksi et pyytäisi miestä menemään urologille ja psykologin terapiaan keskustelemaan omasta olotilastaan? Tai menkää yhdessä terapiaan, jos mies lähtee. Kun keskustelu ei suju ja mies suuttuu, olisiko eräs vaihtoehto, että muutat joksikin aikaa muualle? Otatte ns. erätauon ja mietitte mitä haluatte. Sinun pitää tietää myös itse mitä haluat, ei riitä että mies ei tiedä ja se saa sinut epävarmaksi.

Voi olla miehellä miesten vaihdevuosiakin ihan hyvin iän puolesta.

Toivoisin että mies huomaisi haluavan minut sitten kuitenkin, eli en tarvitse aikaa tietääkseni, mitä mä haluan. Luulen vaan, että tuollainen erätauko olisi henkisesti hyvin raskas mulle ja hyvinkin kevyt miehelle. Hän pystyy olemaan tarvittaessa hyvinkin kylmä ja pragmaattinen. Minä olen enemmän sellainen, että jään roikkumaan. Toivon että hän jotenkin avahtuisi haluamaan minua ilman sellaista.

En usko haluavani mennä terapiaan, en luule miehenkään mielellään haluavan. Luulen että se jotenkin kääntyisi siihen, että vika on minussa. Ehkä onkin. Aion yrittää noita jonkun laittamia vinkkejä olla oikein ihana miestä kohtaan. Tuskin siinä täysin onnistun, mutta edes vähän. Eikö kukaan muu koe sellaista tässä tilanteessa vähän nöyryyttäväksi? Ehkä se onkin ongelmani osittain.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oleppa nyt rehellinen. Mies tuo kivasti pätäkkään taloon ja teillä on niin ihana koti. Jos eroisit joutuisit pieneen vuokrayksiöön pelkosi kanssa ettei enää koskaan kelpaa kenellekään.

Miten tilanne muuttuisi muka nykyisestä? Asunto ehkä isompi, mutta yksin saa olla nytkin kun mies ei halua mitään yhteistä.