Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunnetteko ketään normaalia äitiä
30.06.2022 |
Siis sellaista kuka lasten saamisen jälkeen ei ole muuttunut henkisesti ihan tädiksi ja ole myynyt sieluaan luomusoseille ja paljasjalkakenkien ilmaiseen markkinointiin? Sellaista kenen elämä jatkuu kuta kuinkin normaalisti, on ystäviä, harrastuksia ja omaakin elämää. Omat mielenkiinnonkohteet, puhuu normaalisti ja on luonteva. Kuulun itse siihen korkeasti koulutettujen ryhmään missä moni kolmekymppisenä esikoisensa saava näkee lapsen ensimmäistä kertaa vasta itse synnytettyään. Sellaisten menoa on välillä todella tuskaista seurara vierestä. Kaikki vaikuttaa hirveän keinotekoiselta ja epäluontevalta. Pelkään samaa kohtaloa.
Kommentit (87)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesäisin juuri mainitsemani epäluonnollisuus tulee hyvin esille mitä tulee lasten oleskeluun auringossa. Kerrostalomme pihalla leikki 4v tyttö vanhempiensa kanssa ketkä veivät lapsen takaisin sisälle huomattuaan, että lapsen pitkähihainen paita paljastikin ranteesta KAKSI SENTTIÄ. Äkkiä takaisin sisälle laittamaan runsaasti aurinkorasvaa tuohon kohtaan ja vielä pidempihihainen paita päälle, vaikka ulkona oli +27c ja kyse oli jo iltapäivästä. Lapsella päässä sheikkihattu ja muutenkin vuorattu ihan liian tukaliin vaatteisiin. Hatun ymmärrän, mut jotain rajaa. Ahdistavaa.
Äitiys on monella pelkkää ahdistunutta suorittamista. Lapsiin suhtaudutaan kuin alieneihin.
Tunnen, itseni. Meillä ei sormiruokailla eikä nukuta perhepedissä, enkä ole hurahtanut yhtään mihinkään. Yritän ottaa äitiyden rennosti, mutta samalla en halua tinkiä esim. kodin siisteyden suhteen. En myöskään halua puhua lapseni ruuansulatuksessa muiden kuin lapsen isän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen, itseni. Meillä ei sormiruokailla eikä nukuta perhepedissä, enkä ole hurahtanut yhtään mihinkään. Yritän ottaa äitiyden rennosti, mutta samalla en halua tinkiä esim. kodin siisteyden suhteen. En myöskään halua puhua lapseni ruuansulatuksessa muiden kuin lapsen isän kanssa.
Mahtavaa, että normaaleitakin löytyy! Koetko ympäriltäsi paheksuntaa tavastasi olla äiti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko olla normaali, jos epänormaaleja on enemmän?
Minä. Saan paheksuntaa välillä, mutta en välitä siitä.
Pidän edelleen huolta ulkonäöstä ja urheilen paljon pitääkseni kroppani hyvässä kunnossa.
Tämä on se, mikä ehkä eniten aiheuttaa paheksuntaa.
Taapero nukkuu omassa huoneessa, meidän sänkyyn ei ole asiaa, koska haluan opettaa, että vanhemmillakin on oikeus omaan tilaan ja siistiin huoneeseen.
En ole kiinnostunut muiden ihmisten lapsista ja niiden kehityksestä.
En halua osallistua mammakerhojen kilpailuhenkisiin ja tuomitseviin tapaamisiin.
Omien kavereiden kanssa puhutaan ihan muusta kuin lapsista, suurin osa heistä on lapsettomia, ihan vapaaehtoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kesäisin juuri mainitsemani epäluonnollisuus tulee hyvin esille mitä tulee lasten oleskeluun auringossa. Kerrostalomme pihalla leikki 4v tyttö vanhempiensa kanssa ketkä veivät lapsen takaisin sisälle huomattuaan, että lapsen pitkähihainen paita paljastikin ranteesta KAKSI SENTTIÄ. Äkkiä takaisin sisälle laittamaan runsaasti aurinkorasvaa tuohon kohtaan ja vielä pidempihihainen paita päälle, vaikka ulkona oli +27c ja kyse oli jo iltapäivästä. Lapsella päässä sheikkihattu ja muutenkin vuorattu ihan liian tukaliin vaatteisiin. Hatun ymmärrän, mut jotain rajaa. Ahdistavaa.
Minut äiti on jättänyt ulkomaan reissulla aurinkoon moneksi tunniksi ilman aurinkosuojaa tai varjoa. Loppuloma menikin sitten itkeskellessä tulipunaiseksi palanutta ihoa. Eli kiva, jos nykyvanhemmat huolehtii lapsistaan paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen, itseni. Meillä ei sormiruokailla eikä nukuta perhepedissä, enkä ole hurahtanut yhtään mihinkään. Yritän ottaa äitiyden rennosti, mutta samalla en halua tinkiä esim. kodin siisteyden suhteen. En myöskään halua puhua lapseni ruuansulatuksessa muiden kuin lapsen isän kanssa.
Mahtavaa, että normaaleitakin löytyy! Koetko ympäriltäsi paheksuntaa tavastasi olla äiti?
En, mutta en näistä asioista myöskään puhu näistä kuin neuvolassa tai muiden samalla lailla ajattelevien kanssa. Ja paheksuntaa olen kokenut siitä asti kun vauva oli viikon vanha, ja tuli selväksi, että minulta ei imetys kertakaikkiaan onnistu, joten eipä tuntuisi muutenkaan paheksunta enää missään. Enkä ole tuostakaan imetyksestä ja sen epäonnistumisen aiheuttamista luuseri-fiiliksistä puhunut muille kuin miehelleni, mutta kyllähän sen näkee kun vauvan syöttää pullosta tai ostaa laatikkokaupalla korviketta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesäisin juuri mainitsemani epäluonnollisuus tulee hyvin esille mitä tulee lasten oleskeluun auringossa. Kerrostalomme pihalla leikki 4v tyttö vanhempiensa kanssa ketkä veivät lapsen takaisin sisälle huomattuaan, että lapsen pitkähihainen paita paljastikin ranteesta KAKSI SENTTIÄ. Äkkiä takaisin sisälle laittamaan runsaasti aurinkorasvaa tuohon kohtaan ja vielä pidempihihainen paita päälle, vaikka ulkona oli +27c ja kyse oli jo iltapäivästä. Lapsella päässä sheikkihattu ja muutenkin vuorattu ihan liian tukaliin vaatteisiin. Hatun ymmärrän, mut jotain rajaa. Ahdistavaa.
Minut äiti on jättänyt ulkomaan reissulla aurinkoon moneksi tunniksi ilman aurinkosuojaa tai varjoa. Loppuloma menikin sitten itkeskellessä tulipunaiseksi palanutta ihoa. Eli kiva, jos nykyvanhemmat huolehtii lapsistaan paremmin.
No aika paljon on välimuotoja kahden ääripäävaihtoehdon välillä. Tällaista mustavalkoista ajatusmaailmaa kammoan äitimaailmassa. Kaikki on joko-tai, normaalia kultaista keskitietä missä ajatellaan asioita maalaisjärjellä on hyvin harvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesäisin juuri mainitsemani epäluonnollisuus tulee hyvin esille mitä tulee lasten oleskeluun auringossa. Kerrostalomme pihalla leikki 4v tyttö vanhempiensa kanssa ketkä veivät lapsen takaisin sisälle huomattuaan, että lapsen pitkähihainen paita paljastikin ranteesta KAKSI SENTTIÄ. Äkkiä takaisin sisälle laittamaan runsaasti aurinkorasvaa tuohon kohtaan ja vielä pidempihihainen paita päälle, vaikka ulkona oli +27c ja kyse oli jo iltapäivästä. Lapsella päässä sheikkihattu ja muutenkin vuorattu ihan liian tukaliin vaatteisiin. Hatun ymmärrän, mut jotain rajaa. Ahdistavaa.
Minut äiti on jättänyt ulkomaan reissulla aurinkoon moneksi tunniksi ilman aurinkosuojaa tai varjoa. Loppuloma menikin sitten itkeskellessä tulipunaiseksi palanutta ihoa. Eli kiva, jos nykyvanhemmat huolehtii lapsistaan paremmin.
No aika paljon on välimuotoja kahden ääripäävaihtoehdon välillä. Tällaista mustavalkoista ajatusmaailmaa kammoan äitimaailmassa. Kaikki on joko-tai, normaalia kultaista keskitietä missä ajatellaan asioita maalaisjärjellä on hyvin harvassa.
Tämä siis ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko nyt sitten normaali...? En hösellä lasten takia. Otan rennosti ja suhtaudun lapsiini kuin oikeisiin ajatteleviin ihmisiin.
Minulla on omat harrastukset ja mielenkiinnot. Osaan puhua tuttavien kanssa, mistä vaan, mikä heitä kiinnostaa. En kuuluta kaikille tilannepäivityksiä lapsien asioista.
Lapset leikkii keskenään, minä en leiki. Voin pelata joskus korttia. Kun vien pienemmät puistoon, katson vain että ovat turvassa. Pulkkamäkeen en mene mukaan, odotan autossa.
Isommat kuskaan joskus harrastuksiinsa, olen opettanut käyttämään bussia ja junaa, voivat itsekin mennä.
Yhdessä tehdään sitten uimahallireissuja, pitäähän lapset opettaa uimaan. Pyöräilemään ja luistelemaan myös. Luen välillä jonkun kirjan lapsille. Kouluhommien sujumisesta pidän huolta.
Lapset syövät sitä mitä tarjotaan ja auttavat ruoanlaitossa. Päätän mitä syödään, tosin tiedänhän minä kuka mistäkin pitää. Mutta vauva-ajan jälkeen on opeteltu kyllä syömään ihan normaaleja aikuisten ruokia ja tykkään laittaa oikeita eri ruokakulttuurien reseptejä. Niin, että lapset kyllä syövät sushit ja cevichet, curryt ja saslakit, seljankat ja paellat.
Ja puolisoina ollaan samalla tavalla kuin ennen lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen, itseni. Meillä ei sormiruokailla eikä nukuta perhepedissä, enkä ole hurahtanut yhtään mihinkään. Yritän ottaa äitiyden rennosti, mutta samalla en halua tinkiä esim. kodin siisteyden suhteen. En myöskään halua puhua lapseni ruuansulatuksessa muiden kuin lapsen isän kanssa.
Hienoa, että "normaalina" oleminen on sulle se prioriteetti numero 1. Onnea!
En minä osannut puhua luontevasti ihmisten kanssa ennen lastakaan. Joten kaikki ennallaan.
En ymmärrä sitä, että lasten saamisen jälkeen monen koko puhetapa muuttuu. Ei sanota enää "se", vaan sanotaan "hän" ja puhutaan enemmän kirjakielellä. Myös ääni muuttuu uutisankkurimaisemmaksi.
Oletko siis raskaana? Turhaan tuollaisia pelkäät. Eiköhän nuo pelot vaihdu siihen, että miten vauva voi, kuinka hoidat häntä, kuinka selviät kaikesta niin, että loppu tuloksena on täyspäinen ja hyvin voiva ihminen. Ei silloin kauheasti merkkaa se onko sinusta tullut täti vai ei. Ja jos merkkaa niin onkohan kaikki elämänarvot ihan kohdillaan?
Siis mitä pahaa siinä, että näkee lapsen ekaa kertaa vasta itse synnytettyään? Mikä siinä ap:ta häiritsee?
Koulutetut ihmiset keskittyvät itsensä kehittämiseen, ja vasta myöhemmin lastenhankintaan.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sitä, että lasten saamisen jälkeen monen koko puhetapa muuttuu. Ei sanota enää "se", vaan sanotaan "hän" ja puhutaan enemmän kirjakielellä. Myös ääni muuttuu uutisankkurimaisemmaksi.
No sehän on ihan loogista: lapsen pitää oppia puhumaan selkeästi. Ja muutenkin sitä taipuu moneen asioihin ihan vain siksi, että lapsi voisi hyvin ja kehittyisi ikäisellään tasolla.
Alue: Aihe vapaa
Tunnen, tosi montakin.