Ovatko luomusynnytystä toivovat masokisteja?

Ei ole mitään tietoa minkälainen se kipu tulee olemaan ja kuinka sen itse kestää. Minäkin luulin että kestän helposti mitä vaan mutta oli kyllä niin kivulias avautumisvaihe että ei olisi tullut mitään luomuna. Ponnistusvaiheessa ei ollut enää epiduraalia mutta silloin olikin jo niin taistelun meininki että kestin :)



Tarkoitan epärealistisella lähinnä sellaista äitiä joka esim synnytysvalmennuksessa vannoo nyrkki pystyssä synnyttävänsä ilman mitään koska synnytyksen kuuluukin sattua... ;)

Ensimmäisen lapsen synnytin kipulääkityksen kanssa ja toisen ilman mitään lääkitystä. Ja toisesta synnytyksestä ja yhtä hyvät muistot kuin ensimmäisestäkin. Tai oikeastaan paremmat; synnytystä seuraavana päivänä olisin ollut valmis menee synnyttää uudestaan. Se oli niin kivaa :). En tosin itse valinnut lääkityksetöntä synnytystä, mutta se oli niin nopea et kätilö ehti just laittaa hanskat käteen ja sit aloin ponnistaa. Pari järjettömän kipeää ponnistusta ja synnytys oli siinä! Jos seuraava synnytys olisi yhtä helppo kuin toinenkin, valitsisin ilman muuta luomusynnytyksen!



emmi

Vierailija:

Ei ole mitään tietoa minkälainen se kipu tulee olemaan ja kuinka sen itse kestää.

Siksi minäkin vain kieltäydyin ja kieltäydyin epiduraalista, kun ajattelin vain " jos kipu onkin juuri tällä hetkellä korkeimmillaan niin otan sen turhaan" . Ja turhaan olisin ottanutkin.

Synnytys kesti vuorokauden ja onneksi kätilöt sanoivat ihan suoraan että kuulkaas nyt rouva, tämä ei taida loppua ihan heti ja taitaa olla pienen pistoksen aika... ;) Tuo oli minun kohdallani oikea ratkaisu, sillä tarvitsin ehdottomasti vähän lepoa ponnistusta varten. Seuraavassa synnytyksessä (jos sitä tulee) onneksi tietää että helpotus tuskaan on olemassa ja sitä tuskaa saattaa kestää pidempään ihan sen tiedon voimalla. 24

että en ajatellut siinä mitään kenenkään etuja (en ajatellut siis epiduraalin tms olevan haitaksi), vaan lähinnä ajattelin sitä lapsellisesti haasteena.

Ystävien kanssa keskustelimme asiasta (olin vielä raskaana) ja he kertoivat sen olleen niin tuskaista että oli ollut pakko ottaa epiduraali, ja kun sanoin, että itse ajattelin kokeilla synnyttää ilman kipulääkkeitä he nauroivat, että älä höpsi, ja että noinhan sinä nyt kuvittelet, mutta odotas vaan.

Sain sitten lisää tahtoa synnyttää luomuna " näyttääkseni" , että pystyn siihen :D.

No niin sitten synnytinkin, ja olin siitä ylpeä (vaikka oli todella järkyttävää ja tuskaista, ja harkitsin synnytyksen aikana epiduraalia, mutta piikkipelkokin aiheutti sen, etten olisi ehtinyt sitä edes saada).

Eli kyse ei ollut mistään periaatteista minun kohdallani, vaan vain yksinkertaisesti tahdoin kokeilla.

Vähän sama kuin tahdon cooperissa juosta tietyn rajan yli ja pinnistelen niin, että oksettaa, mutta se on kivaa sitten jos onnistuu.



Kuitenkaan kipulääkkeet eivät vaikuta mitenkään vauvan turvallisuuteen yms, joten en pidä kovin kamalana sitä jos joku vain tahtoo " huvikseen" yrittää olla ilman..

JA haluavat antaa lapsilleen turvallisimman mahdollisen alun.



T: Kaksi kertaa luomuna synnyttänyt, eikä traumoja

" JA haluavat antaa lapsilleen turvallisimman mahdollisen alun. "



Joskus kun se kivunlievitys on hyväksi ja edistää synnytystä.

nyt ei kestä enää.

joskus se kivunlievitys voi olla paljon parempi vaihtoehto ettei äiti vedä itseään ihan finaaliin tuskissaan eikä jaksa ponnistaa vauvaa itse pihalle.

Kolmosen syntyessä en kaivannut kohdunkaulanpuudutusta kummempaa, en tiedä auttoiko se edes. Nelonen kun syntyi, olisin varmaan kuollut ilman epiduraalia...

Minulla on hyvin korkea kipukynnys ja ajattelin, että selviän todennäköisesti ilman kivunlievitystä. Jos ihan mahdottomaksi olisi mennyt eli jos kipu olisi alkanut haitata itse synnyttämistä, niin tokihan sitten olisin jotain pyytänyt.



Minulle oman kehon hallinta oli tärkeämpää kuin kivuttomuus ja arvelin, ettei ainakaan tarvittaisi mitään vauhditusaineita. Eikä tarvittukaan, vaan kaikki eteni tasaisella vauhdilla.



En näe mitään syytä käyttää kipulääkkeitä, jos niitä ei oikeastaan tarvitse mihinkään. Mutten itseäni minään masokistina pidä.

Itse jouduin luomusynnyttämään vaikka oli vaikea synnytys ja kyllä siitä selviää ja kivut kestää, kun on pakko niin on pakko. Sitten ne on kohta ohi.

Yleensä jos aikoo synnyttää luomuna, niin siihen myös vamistautuu henkisesti ja fyysisesti, siis ottaa selvää ja harjoittelee hyviä rentoutumis- ja hengitystekniikoita, ja on valmis kestämään kipua. AInakin itse toimin noin, ja olen kaksi kertaa synnyttänyt oikein ihanasti luomuna.



Sitten jos taas on varautunut vain kipulääkkeisiin, eikä niitä saakaan, niin kipujen yltyessä on keinot aika vähissä, ja siitä voi jäädä pahojakin traumoja.

Moni välttää kipulääkkeitä koko raskausajan, harva niitä tuuppaisi terveeseen viikon ikäiseen, ja osa ei halua mitään lääkkeitä syntymässä olevaan vauvaankaan. Sitä vauvaa kun ne ei auta mitenkään.

Kuopusta tehdessäni synnytyksestä tuli lopulta luomu kun puudutteista ei ollut mitään apua ja täytyy kyllä sanoa että synnytys ei ole ihmisten hommaa.