Ovatko luomusynnytystä toivovat masokisteja?

Olen synnyttänyt epiduraalilla sekä ilman, ja helpompi ja kivuttomampi oli se synnytys, mikä meni luomusti.

Tässä se kuitenkin tulee: eivät ole, he toivovat vain hyvää synnytystä niin kuin jokainen äiti. Kaikille hyvä synnytys ei tarkoita lääkkeitä ja sängyssä makaamista. Opettele elämään sen kanssa.

käypä lukemassa synnytyspalstalta klassikkoketju " ilman epiduraalia" . Siinä keskustelua aiheesta kerrakseen.

Olisin halunnut kivunlievitystä, mutta en ehtinyt sitä enää saamaan. Toisessa ponnistusvaihe kesti lähes 50min ja olin tippasen poikki.

En tarkoita tällä niitä, jotka ottavat kivunlievitystä vain tarvittaessa, vaan niitä jotka menevät uhoten sotaan.

Moni valveutunut äiti ajattelee sitä lapsen parasta eikä omaa etuansa.

Minä halusin ainoastaan ilokaasua, en halunnut että ponnistusvaihe pitkittyy. Todellakaan en kaivannut muuta, ilokaasu on kuningasta.

Ponnistusvaihe oli minuutin, kaksi ponnistusta ja lapsi ulkona.

Ensimmäiseni synnytin omasta tahdosta ilman kivunlievitystä, en kokenut siihen tarvetta. Tämän toisen aion samalla tavalla pakertaa. Olinpa sitten masokisti tai en... ;)

että enhän ota päänsärkylääkettäkään jos päätä ei särje... joten miksi esim. epiduraali jos ei tarvitse sellaista, huvikseenko...?

Ensimmäisessä synnytyksessä tosiaan halusin epiduraalin, mutta siitä eteenpäin kaikki menikin päin jotain.. Jäi niin kamalat kokemukset, joihin epiduraali todellakin oli syypää, että ei kiitos enää koskaan. Ja nyt aion vahingosta viisastuneena turvautua vain pehmeisiin kivunlievityksiin, eli ammeeseen, hierontaan ja vyöhyketerapiaan. Ja tietysti liikuntaan.

vai mitä nyt olivatkin.

Ei kiitos epiduraalille ja ilokaasulle.

kun ei vaan keritty antaa enää mitään kun saavuin sairaalaan,

ja vartissa kaikki oli ohi,

joten mun luomusynnytys oli ainakin helppo,

vaikken koskaan ollut ajatellutkaan synnyttää ilman lääkitystä!!!

suurin osahan maapallon naisista synnyttää luomuna. siksi mäkin yritin luomuna, mut en kestänyt. ehkäpä siksi etten ole masokisti? hohhoijaa...

Eka synnytys oli ihan hyvä kokemus siihen saakka, kunnes tulin " sidotuksi" piuhoilla sänkyyn kiinni epiduraalin takia. Toinen synnytys oli hieno kokemus, koska sain liikkua vapaasti täysin ilman piuhoja, ilman kivunlievityksiä.

Esim. epiduraaliin liittyy riskejä, oli ne sitten kuinka pieniä vaan. Muutenhan äidit pumpattaisiin lääkkeitä täyteen sillä hetkellä, kun he sairaalaan saapuvat.



Itse lähdin ainakin synnytykseen sillä mielellä, että katsotaan nyt, miltä tuntuu. Pärjäsin ihan mainiosti pelkällä ilokaasulla.

en ollut suunnitellut luomuksi mutta toisin kävi, kivut ei olleet sellaiset että olisin jotain tarvinnut. toiseen synnytykseen osasin jo varautua että supistukset ei tunnu pahoilta, ainoastaan epämukavilta. tietysti tarvittaessa olisin valmis kivunlievitykseen mutta taidan kuulua niihin joilla synnytyskivut ei kovin pahat ja nopeat synnytykset. normaalisti kyllä kammoan kaikkea kipua mutta jotenkin synnytyskipu ihan eri asia!

mut en kyl luomunakaan ihan synnyttänyt eli ilokaasua tuli kyllä vedettyä koko rahan edestä. En kyllä halunnut muutenkaan " mitään ylimääräistä" mikä voisi jotenkin vaikeuttaa synnytystä.

Eikö ole järkevää toivoa, että luonnollinen tapahtuma tapahtuisi luonnollisesti? Sitten jos kivut ovat liian kovat tai vauva liian iso niin tottahan sitten voidaan ottaa kipulääkitystä, mutta eivät kaikki sitä oikeasti tarvitse. Synnytyskivuista peloitellaan niin paljon, että epiduraali on lähtökohtainen elementti synnytyksessä. Ei voida enää ajatellakaan, että synnytettäisiin luonnollisesti.



Jokainen saa käydä läpi yhden elmämän mullistavimmista kokemuksista niin kuin itse parhaaksi näkee. Eihän kukaan syyllistä kivunlievityksestä nauttivaa äitiä " hysteeriseksi pelkääjäksi" .

Jokainen meistä on yksilö. Olisi ihan hyvä opetella vähän ymmärtämään muitakin kuin omia mielipiteitään. Itse olen luomusynnyttäjän täysi vastakohta koska molemmat lapseni ovat syntyneet sektiolla toiveestani. En halua synnyttää alateitse enkä voi kuvitella tekeväni sitä luomuna.. huh.



En kuitenkaan lähde kauhistelemaan muiden valintoja, kuten minun valintojani on kauhisteltu. Eiköhän jokainen ole oman kroppansa ja omien voimavarojensa paras asiantuntija.

Olen molemmissa synnytyksissä ajatellut olevani ilman puudutuksia niin kauan kuin pärjään, ja kummassakin kivut pysyivät siedettävinä ilmankin. Kivunlievityksenä sain kyllä ilokaasua ja olin ammeessa.

Minä en halunnut epiduraalia, koska pelkään sen laittamista enemmän kuin kipua. Onneksi synnytykseni ovat olleet nopeita (3-1 tuntia), joten pitkään en ole tuskissani kiemurrellut.