Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (13389)
Kyllä kiltitkin osaa. Omilla työkavereillani on ollut suhde pidemmän aikaa. Molemmilla pitkä avioliitto takana. Viestittely tapahtuu tiktokin viesteissä, ja se on vähäistä, koska näkevät päivittäin töissä. Päivän lomassa karkaavat esimerkiksi siivouskomeroon pussailemaan. Kummastakaan tätä ei olisi ikipäivänä uskonut, mutta joku hullaantuminen vei mukanaan. Kummallekin seksi kotona on muuttunut pakkopullaksi ja vähentynyt valtavasti, koska tuore rakkaus täyttää mielen. Pidempiä treffejä järjestävät nimenomaan työpäivän yhteyteen tai joskus ovat olleet yöreissuillakin yhdessä. Toisen puoliso sai vahingossa asian selville, mutta hänet saatiin vakuuteltua, että kaikki on ohi ja hän jälleen uskoo. Aina jos epäilykset kotona heräävät, he pitävät hetken matalampaa profiilia vapaa-ajan tapaamisissa, kunnes puoliso saadaan taas tyynnyteltyä uskomaan, että kaikki on hyvin. Toiminta on niin häikäilemätöntä ja itsekästä, että sitä todella on vaikea uskoa todeksi.
En sano, että miehelläsi olisi suhde, mutta kyllä hänen käytöksensä todella epäilyttävältä kuulostaa. Epätietoisuus on raastava tunne, mutta toisaalta tieto lisää tuskaa. Hyvä taktiikka on myös kertoa pieni osatotuus, jotta vaikuttaisi rehelliseltä ja pimentoon jää valtaosa. Mistä siis voisit koskaan tietää, tiedätkö kaikkea? Eli jos miehesi paljastaa jotain, niin poistuuko epätietoisuuden tunne kuitenkaan. Hankalia asioita. Toivottavasti pystyt rentoutumaan lomalla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kiltitkin osaa. Omilla työkavereillani on ollut suhde pidemmän aikaa. Molemmilla pitkä avioliitto takana. Viestittely tapahtuu tiktokin viesteissä, ja se on vähäistä, koska näkevät päivittäin töissä. Päivän lomassa karkaavat esimerkiksi siivouskomeroon pussailemaan. Kummastakaan tätä ei olisi ikipäivänä uskonut, mutta joku hullaantuminen vei mukanaan. Kummallekin seksi kotona on muuttunut pakkopullaksi ja vähentynyt valtavasti, koska tuore rakkaus täyttää mielen. Pidempiä treffejä järjestävät nimenomaan työpäivän yhteyteen tai joskus ovat olleet yöreissuillakin yhdessä. Toisen puoliso sai vahingossa asian selville, mutta hänet saatiin vakuuteltua, että kaikki on ohi ja hän jälleen uskoo. Aina jos epäilykset kotona heräävät, he pitävät hetken matalampaa profiilia vapaa-ajan tapaamisissa, kunnes puoliso saadaan taas tyynnyteltyä uskomaan, että kaikki on hyvin. Toiminta on niin häikäilemätöntä ja itsekästä, että sitä todella on vaikea uskoa todeksi.
En sano, että miehelläsi olisi suhde, mutta kyllä hänen käytöksensä todella epäilyttävältä kuulostaa. Epätietoisuus on raastava tunne, mutta toisaalta tieto lisää tuskaa. Hyvä taktiikka on myös kertoa pieni osatotuus, jotta vaikuttaisi rehelliseltä ja pimentoon jää valtaosa. Mistä siis voisit koskaan tietää, tiedätkö kaikkea? Eli jos miehesi paljastaa jotain, niin poistuuko epätietoisuuden tunne kuitenkaan. Hankalia asioita. Toivottavasti pystyt rentoutumaan lomalla.
"Mistä siis voisit koskaan tietää, tiedätkö kaikkea?"
Kirjoitinkin ketjuun aiemmin mieheni salasuhteesta. Hän jäi siitä siis kiinni ja siitä suhteesta keskusteltiin paljon ja suhde tähän toiseen naiseen loppui pian paljastumisen jälkeen. Mies väitti, että nainen oli ollut hänen ainoa suhteensa, mutta viesteistänsä löysin paljon keskusteluja eri naisten kanssa. Periaatteessa yritimme korjata vielä liittoa miehen kanssa, mutta se oli ihan tuhoon tuomittu yritys, sillä mies ei ollut valmis kohtaamaan mun tunteita suhteeseen liittyen. Hänen mielestään suhde olisi vain pitänyt unohtaa nopeasti eikä siitä olisi saanut puhua liikaa. Etenkään en olisi saanut avata mun tunteita suhteesta ja siitä kuinka pahalta minusta tuntui tulla petetyksi ja kuinka se sattui. Joskus mies kertoi kuinka olin taas rumasti sanonut hänelle ja hänen oli pitänyt mennä itkemään, kun olin nimenomaan avannut omaa pahaa mieltäni enkä ollut häntä haukkunut. Joskus vähän ennen lopullista eroa ehdotin, että hyvityksenä kaikesta paskasta, voisiko hän paljastaa minulle muutaman valheen, josta ei ollut jäänyt kiinni. Mies ei suostunut, sanoi että on nöyryyttävä ajatuskin jne. Eli kaikesta paljastuneesta huolimatta ja kakkien keskusteluidenkin jälkeen siellä oli selkeästi vielä paljonkin paljastumatta eli minulle oli kerrottu vain pieni osatotuus. Osaltani ei ainakaan epätietoisuus olisi ikinä poistunut enkä ikinä olisi tuohon exääni pystynyt luottamaan, joten kyllä meille ero oli ainoa ratkaisu, liitto ei ollut enää entisensä.
Hei Kevät täällä! Vappuvapaa meni hienosti, ei minkäänlaista piiloutumista minkään tekosyyn taakse vaan avointa kanssakäymistä. Nyt minun ajatukseni onkin että täytyy olla paholainen mieheksi jos pystyy näyttelemään noin rehellistä. Silti ajattelen että voiko noin ihanaa ollakaan, onko se totta?
Haluan uskoa ja antaa mahdollisuuden hänelle etten pilaisi tätä hyvää vaihetta. Senhän näkee kun arki alkaa, kukaan ei pysty näyttelemään jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kiltitkin osaa. Omilla työkavereillani on ollut suhde pidemmän aikaa. Molemmilla pitkä avioliitto takana. Viestittely tapahtuu tiktokin viesteissä, ja se on vähäistä, koska näkevät päivittäin töissä. Päivän lomassa karkaavat esimerkiksi siivouskomeroon pussailemaan. Kummastakaan tätä ei olisi ikipäivänä uskonut, mutta joku hullaantuminen vei mukanaan. Kummallekin seksi kotona on muuttunut pakkopullaksi ja vähentynyt valtavasti, koska tuore rakkaus täyttää mielen. Pidempiä treffejä järjestävät nimenomaan työpäivän yhteyteen tai joskus ovat olleet yöreissuillakin yhdessä. Toisen puoliso sai vahingossa asian selville, mutta hänet saatiin vakuuteltua, että kaikki on ohi ja hän jälleen uskoo. Aina jos epäilykset kotona heräävät, he pitävät hetken matalampaa profiilia vapaa-ajan tapaamisissa, kunnes puoliso saadaan taas tyynnyteltyä uskomaan, että kaikki on hyvin. Toiminta on niin häikäilemätöntä ja itsekästä, että sitä todella on vaikea uskoa todeksi.
En sano, että miehelläsi olisi suhde, mutta kyllä hänen käytöksensä todella epäilyttävältä kuulostaa. Epätietoisuus on raastava tunne, mutta toisaalta tieto lisää tuskaa. Hyvä taktiikka on myös kertoa pieni osatotuus, jotta vaikuttaisi rehelliseltä ja pimentoon jää valtaosa. Mistä siis voisit koskaan tietää, tiedätkö kaikkea? Eli jos miehesi paljastaa jotain, niin poistuuko epätietoisuuden tunne kuitenkaan. Hankalia asioita. Toivottavasti pystyt rentoutumaan lomalla."Mistä siis voisit koskaan tietää, tiedätkö kaikkea?"
Kirjoitinkin ketjuun aiemmin mieheni salasuhteesta. Hän jäi siitä siis kiinni ja siitä suhteesta keskusteltiin paljon ja suhde tähän toiseen naiseen loppui pian paljastumisen jälkeen. Mies väitti, että nainen oli ollut hänen ainoa suhteensa, mutta viesteistänsä löysin paljon keskusteluja eri naisten kanssa. Periaatteessa yritimme korjata vielä liittoa miehen kanssa, mutta se oli ihan tuhoon tuomittu yritys, sillä mies ei ollut valmis kohtaamaan mun tunteita suhteeseen liittyen. Hänen mielestään suhde olisi vain pitänyt unohtaa nopeasti eikä siitä olisi saanut puhua liikaa. Etenkään en olisi saanut avata mun tunteita suhteesta ja siitä kuinka pahalta minusta tuntui tulla petetyksi ja kuinka se sattui. Joskus mies kertoi kuinka olin taas rumasti sanonut hänelle ja hänen oli pitänyt mennä itkemään, kun olin nimenomaan avannut omaa pahaa mieltäni enkä ollut häntä haukkunut. Joskus vähän ennen lopullista eroa ehdotin, että hyvityksenä kaikesta paskasta, voisiko hän paljastaa minulle muutaman valheen, josta ei ollut jäänyt kiinni. Mies ei suostunut, sanoi että on nöyryyttävä ajatuskin jne. Eli kaikesta paljastuneesta huolimatta ja kakkien keskusteluidenkin jälkeen siellä oli selkeästi vielä paljonkin paljastumatta eli minulle oli kerrottu vain pieni osatotuus. Osaltani ei ainakaan epätietoisuus olisi ikinä poistunut enkä ikinä olisi tuohon exääni pystynyt luottamaan, joten kyllä meille ero oli ainoa ratkaisu, liitto ei ollut enää entisensä.
Tämäpä juuri. Kun luottamus on mennyt, se on mennyt iäksi, ei siitä ole enää takaisin paluuta.
Pariterapiat ja kaikenlainen "taisteleminen" avioliiton pelastamiseksi on vain viivytystaistelua. Kun luottamus katoaa, samassa ovenavauksessa häviää myös arvostus ja kunnioitus toista kohtaan, ja sen seurauksena kuolee myös rakkaus. Anteeksi toki voi ja kannattaakin antaa, mutta tietyt asiat eivät vain unohdu. Vaikka liittoa yritettäisi vielä hampaat irvessä jatkaa fyysiselläkin tasolla, myös yhteisen seksin merkeissä, fakta on, että yhteisessä vuoteessa kummittelee joka kerta läsnä myös se kolmas osapuoli. Häntä nimittäin ajattelevat seksin aikana sekä mies että nainen, tosin eri syistä.
Parempi siis päästää toinen suosiolla menemään ja kääntää puhdas lehti elämässä.
Hei Kevät. Kiitos kun avauduit vaikeasta tilanteesta. Mieleen palasi heti tämän ketjun aikaisemmat vaiheet. Toivon ja epätoivon keinu, jossa esimerkiksi Ap ja 28 heiluivat pitkään. On olemassa sanonta, että toivo kuolee viimeisenä.
Jostain syystä koet, että luottamus on parisuhteessanne horjunut. Ja nyt etsit merkkejä onko siihen todellisuudessa syytä vai onko kyse omasta epävarmuudestasi.
Pitäisikö sinun alkaa pohtia omassa rauhassasi sitä, mitä teet jos epäilyksesi osoittautuvat todeksi. Oletko valmis antamaan anteeksi ja yrittämään uudelleen? Onko luottamusta mahdollista palauttaa? Ja jos, niin mitä se kohdallasi edellyttäisi? Millaista elämää haluat elää, jotta voisit olla onnellinen?
Toivon, että et anna toivon sumentaa ajatteluasi liiaksi. Tässäkin ketjussa on esimerkkejä siitä, että vaikka elämä muuttuisi radikaalistikin, niin se voi olla jopa muutos paljon parempaan.
Kiva kuulla 28, että sinulla menee hyvin :)
Kuurankukka
Kevät: kiva kuulla, että Vappu meni mukavasti ja pilke silmäkulmassa voisin kysyä, että tuliko merkintä Exceliin (mutta, älä vastaa). Toivon aidosti, että Teillä pysyisivät asiat hyvin.
Kuurankukan viisaat sanat = On olemassa sanonta, että toivo kuolee viimeisenä.
Niin, kyllä sitä itsekin viimeiseen asti luotin, uskoin ja nimenimaan toivoin että pitkä yhteinen taival olisi jatkunut ja ydinperhe pysynyt yhdessä. Elämä ei vain aina mene niin.
Toivon ja epätoivon keinu. Sitä se oli.
Ja Sinulle joka kirjoitit ennen Kuurankukan kirjoitusta niin pakko sanoa että juuri näin "Kun luottamus katoaa, samassa ovenavauksessa häviää myös arvostus ja kunnioitus toista kohtaan, ja sen seurauksena kuolee myös rakkaus".
Näin jälkikäteen on ymmärtänyt niin paljon asioita, joita ei pystynyt näkemään heti.
Ihanaa kevään jatkoa kaikille, Kuurankukka ja Tuumis kiva kun kirjoititte myös.
28 v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Hei Kevät. Kiitos kun avauduit vaikeasta tilanteesta. Mieleen palasi heti tämän ketjun aikaisemmat vaiheet. Toivon ja epätoivon keinu, jossa esimerkiksi Ap ja 28 heiluivat pitkään. On olemassa sanonta, että toivo kuolee viimeisenä.
Jostain syystä koet, että luottamus on parisuhteessanne horjunut. Ja nyt etsit merkkejä onko siihen todellisuudessa syytä vai onko kyse omasta epävarmuudestasi.
Pitäisikö sinun alkaa pohtia omassa rauhassasi sitä, mitä teet jos epäilyksesi osoittautuvat todeksi. Oletko valmis antamaan anteeksi ja yrittämään uudelleen? Onko luottamusta mahdollista palauttaa? Ja jos, niin mitä se kohdallasi edellyttäisi? Millaista elämää haluat elää, jotta voisit olla onnellinen?
Toivon, että et anna toivon sumentaa ajatteluasi liiaksi. Tässäkin ketjussa on esimerkkejä siitä, että vaikka elämä muuttuisi radikaalistikin, niin se voi olla jopa muutos paljon parempaan.
Kiva kuulla 28, että sinulla menee hyvin :)
Kuurankukka
Olen pohtinut ja pohdin edelleen mistä omat epäilykseni kumpuavat, nytkin kun kaikki näyttää olevan (päällisinpuolin) hyvin. Toivon & epätoivon keinu todella kuvastaa tilannetta hyvin, välillä tunnen että luottamus on palautunut, sitten taas toisella hetkellä että enhän ole voinut kuvitella kaikkea.
Tuosta anteeksiannosta sen verran että luultavasti en enää tämmöisen työn tehtyäni kykenisi antamaan anteeksi, jos siis olisi valehdeltu ettei ole valehdeltu.
Mietin miten itse suhtautuisin jos minua syytettäisiin aiheetta, suuttuisin varmasti tai yrittäisin tehdä toisen syytökset naurettaviksi, luultavasti mutta mieheni on luonteeltaan erilainen, hän ei suutu vaan yrittää hyvitellä ja ikään kuin varoo minun reaktioitani. Kumpi on oikea tapa suhtautua, en kyllä tiedä. Minua vaivaa jollakin tasolla tuo hyvittely mutta en todellakaan haluaisi että hän syyttelisi minua. Siis hemmetin vaikeaa!
T. Kevät
Vierailija kirjoitti:
Kevät: kiva kuulla, että Vappu meni mukavasti ja pilke silmäkulmassa voisin kysyä, että tuliko merkintä Exceliin (mutta, älä vastaa). Toivon aidosti, että Teillä pysyisivät asiat hyvin.
Kuurankukan viisaat sanat = On olemassa sanonta, että toivo kuolee viimeisenä.
Niin, kyllä sitä itsekin viimeiseen asti luotin, uskoin ja nimenimaan toivoin että pitkä yhteinen taival olisi jatkunut ja ydinperhe pysynyt yhdessä. Elämä ei vain aina mene niin.
Toivon ja epätoivon keinu. Sitä se oli.
Ja Sinulle joka kirjoitit ennen Kuurankukan kirjoitusta niin pakko sanoa että juuri näin "Kun luottamus katoaa, samassa ovenavauksessa häviää myös arvostus ja kunnioitus toista kohtaan, ja sen seurauksena kuolee myös rakkaus".
Näin jälkikäteen on ymmärtänyt niin paljon asioita, joita ei pystynyt näkemään heti.
Ihanaa kevään jatkoa kaikille, Kuurankukka ja Tuumis kiva kun kirjoititte myös.
28 v yhdessä
Voin vastata, oli seksiä, keskustelua ja vuorovaikutusta. Sehän tässä onkin oudointa että kaikki tuntuu nyt olevan täydellistä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kiltitkin osaa. Omilla työkavereillani on ollut suhde pidemmän aikaa. Molemmilla pitkä avioliitto takana. Viestittely tapahtuu tiktokin viesteissä, ja se on vähäistä, koska näkevät päivittäin töissä. Päivän lomassa karkaavat esimerkiksi siivouskomeroon pussailemaan. Kummastakaan tätä ei olisi ikipäivänä uskonut, mutta joku hullaantuminen vei mukanaan. Kummallekin seksi kotona on muuttunut pakkopullaksi ja vähentynyt valtavasti, koska tuore rakkaus täyttää mielen. Pidempiä treffejä järjestävät nimenomaan työpäivän yhteyteen tai joskus ovat olleet yöreissuillakin yhdessä. Toisen puoliso sai vahingossa asian selville, mutta hänet saatiin vakuuteltua, että kaikki on ohi ja hän jälleen uskoo. Aina jos epäilykset kotona heräävät, he pitävät hetken matalampaa profiilia vapaa-ajan tapaamisissa, kunnes puoliso saadaan taas tyynnyteltyä uskomaan, että kaikki on hyvin. Toiminta on niin häikäilemätöntä ja itsekästä, että sitä todella on vaikea uskoa todeksi.
En sano, että miehelläsi olisi suhde, mutta kyllä hänen käytöksensä todella epäilyttävältä kuulostaa. Epätietoisuus on raastava tunne, mutta toisaalta tieto lisää tuskaa. Hyvä taktiikka on myös kertoa pieni osatotuus, jotta vaikuttaisi rehelliseltä ja pimentoon jää valtaosa. Mistä siis voisit koskaan tietää, tiedätkö kaikkea? Eli jos miehesi paljastaa jotain, niin poistuuko epätietoisuuden tunne kuitenkaan. Hankalia asioita. Toivottavasti pystyt rentoutumaan lomalla.
Miten sinä oot noin perillä työkavereiden tunteista ja seksielämästä kotona ja siitä mitä he kotonaan kertovat puolisoilleen, etc etc..?
Itsellä venyi kotiin palaaminen töistä silloin kun kotona ahdisti enkä halunnut tulla sinne. Ei minkään suhteen vuoksi. Huomasin että palaan kotiin aina vasta kun se kotiintulohärdelli on ohi ja mies asettunut sohvalleen tai lähtenyt harrastuksiinsa.
Ja sitten sen seksin kanssa -kun oli töitä, kiirettä ja väsymystä ei edes haluttanut, vapailla saattoi iskeä läheisyyden ja seksinkaipuu, sitten pari lasia viiniä, ja kaveri-puolisokin kävi seksipartneriksi.
Kiltillä miehellä ei ole varattuna suhdetta toiseen, just saying. Varattu on turvallinen pettäjäkaveri, kun hänellä on yhtä paljon menetettävää.