Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Hienoa, että Ap:n elämässä aurinko vihdoin paistaa! 

Tiedän, ettet Ap halua liikaa kertoa yksityiskohtia, mutta pystyisitkö hieman yleisellä tasolla kertomaan siitä, miten tilanne lasten kanssa rauhoittui? Käsitykseni mukaan lasten isä yritti parhaansa mukaan vieraannuttaa lapsia äidistä ja aika ajoin aina vaikutti myös onnistuvansa yrityksissä hetkellisesti?

Kyselen tätä ennen kaikkea sen vuoksi, että tätä ketjua saattaa lukea henkilöitä, jotka ovat juuri nyt samassa tilanteessa. Heille selviytyminen vieraannuttamisesta voisi toimia lohdullisena ja toivoa tuovana.

Minä en taas oikein ymmärrä sitä, että ensin täällä jossain vaiheessa varsin avoimestakin kerrotaan, nyt esimerkiksi lasten tai asunnon asumis- ja omistustilannetta, tai oli nyt mistä hyvänsä. Sitten se jossain vaiheessa koko jo kerrottu asia muuttuukin mystiseksi ja tabuksi aiheeksi. On "härkkimistä ja sairaaloista uteliaisuutta"  tai mitä nyt sitten kaikkea onkaan. 

Onko nyt niin, että kun tarvitaan sympatiaa asian tiimoilta tai se tuo itselle etua ketjussa niin asiasta voidaan kertoa, mutta sitten lyödään luukut kiinni, ähäkutti, enpäs nyt kerrokaan.  Onko pelkona ehkä kriittinen tai itselle epäedullinen vastaanotto ja kommentit. Kiva ottaa päänsilityksiä ja voivotteluita, mutta ei niin kiva jos kommentit eivät olekaan niin myötäsukaisia. Mutta sekin riski mielestäni täällä pitää pystyä vastaanottamaan. 

Outoa. Mikä ihme on, että sama julkinen asia muuttuukin eri vaiheessa pyhästi varjelluksi tilanteeksi? Tietenkin jokainen vähänkään asioita ymmärtävä silloin tajuaa, että miksiköhän kertominen on noin salaperäistä tai kysyminen aiheuttaa ärsytystä. 

OK, on oma asia ja ei kuulu muille. Mutta kunhan tässä tyhmänä ja ymmärtämättömänä ihmettelen. 

Sinulle ihmettelijä sanoisin, että tilanteet ja elämä muuttuu. Se, että jossakin vaiheessa on kertonut ihan kaiken ei tarkoita, että on velvollinen kertomaan asioita loppuelämän. 

Minä en tarvitse täältä päänsilityksiä (en ole ikinä tarvinnut), mutta aikoinaan täällä oli hyvää keskustelua ja herättelyä (ja olen äärettömän kiitollinen siitä). 

Minun elämä on mennyt eteenpäin, ei ole mitään tarvetta täällä levitellä exän elämää, irti on päästetty ja kaikki asiat on pystytty hoitamaan sulassa sovussa (onneksi). Ei ole likapyykkejä leviteltävissä Teille, ikävä tuottaa pettymys. Exä on onnellinen, minä olen onnellinen ja se kaikkein tärkein eli pojalla on kaikki hyvin.

Onneksi elämä menee eteenpäin ja asiat selkeytyy. 

28 v yhdessä 

Toivottavasti kunnioititte sen verran vieraita, että rahat riitti tarjottaviin. Vieraiden aliarvioimista ja rahastuksen makua, jos panostitte vain juhlatilaan.

Sinulta paljon selityksiä tuli, miksi et voi exän kanssa olevaa asuntoa myydä, vaan asut itse siinä vuositolkulla. Sitten kun näitä asioita kyseenalaistettiin, alkoi radiohiljaisuus puoleltasi. Tajusit varmasti tekeväksi väärin exääsi kohtaan.

Mulla jäi kiinnostamaan ihan aidosti miten aloittaja saisi välit lapsiin normalisoitua. Ja toinen on hukassan tilanne mikä on jäänyt mietityttää.  Mut eihän sitä tietty voi kun hyväksyä jos jossain vaiheessa ei enää halua kertoa tai haluaa jakaa vain yhden puolen tarinasta. Ei vaikka on toisen puolesta ollut surku ja ois halunnut ehkä.omien kokemusten pohjalta sparrata.

Vierailija kirjoitti:

Mulla jäi kiinnostamaan ihan aidosti miten aloittaja saisi välit lapsiin normalisoitua. Ja toinen on hukassan tilanne mikä on jäänyt mietityttää.  Mut eihän sitä tietty voi kun hyväksyä jos jossain vaiheessa ei enää halua kertoa tai haluaa jakaa vain yhden puolen tarinasta. Ei vaikka on toisen puolesta ollut surku ja ois halunnut ehkä.omien kokemusten pohjalta sparrata.

Kun luet noita edellisiä viestejä, ihmetteletkö todella, miksi kukaan ei tänne elämäänsä halua avata? Minä en. Harmittaa vietävästi, että nämä samat rankuttajat mikset kerro, miksi salaat, pelkäätkös sitä, riski pitää ottaa tulevat aina kuin haukat paikalle, kun joku nimimerkillisistä kirjoittaa. Aina.

Miksi ihmeessä tänne pitäisi kenenkään mitään riskejä tulla ottamaan? Itselleen ehdoin tahdoin pahaa mieltä hankkimaan? Kuka mielestään on oikeutettu tätä vaatimaan?

Onhan tuossa suuttumisessa siitä, että täällä ei enää haluta ilmapiirin ollessa ihan vihamielinen avata omia asioita jotain ihan sairasta.

Kuka edes uskaltaisi puhua mistään kun vastassa tuntuu olevan ihan maaniset ja raivokkaat ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti kunnioititte sen verran vieraita, että rahat riitti tarjottaviin. Vieraiden aliarvioimista ja rahastuksen makua, jos panostitte vain juhlatilaan.

 

Sinulta paljon selityksiä tuli, miksi et voi exän kanssa olevaa asuntoa myydä, vaan asut itse siinä vuositolkulla. Sitten kun näitä asioita kyseenalaistettiin, alkoi radiohiljaisuus puoleltasi. Tajusit varmasti tekeväksi väärin exääsi kohtaan.

 

Ei minun pitäisi tähän edes tarttua = )

 

Juhlat oli hyvin onnistuneet, ihanat ja tarjottavia oli runsaasti. 

 

Minua hieman hymyilyttää tuo olettamus ja "sääli" exääni kohtaan. Kun aikoinaan olisin itse sen ensimmäisen vuoden halunnut myydä heti asunnon, mutta se ei sopinut silloin exälle kun pelkäsi joutuvansa ottamaan poikansa luokseen. Asuin asunnossa jossa en halunnut elättäen itseni ja poikani 100%. Siitäkin selvittiin.

 

Olen ollut ja olen edelleen turhan kiltti exääni kohtaan, mutta minulla ei ole mikään tarve täällä asioita selitellä. 

 

Tulevana kesänä tulee 4 vuotta siitä kun kaikki alkoi, marraskuussa tulee 4 vuotta kun salakämppä selvisi. Varsinaisesta erosta tulee nyt huhtikuussa 3 vuotta. 

 

Asioita on muuttunut paljon enkä niitä täällä levittele enää, siis mitään mikä koskee exää eli mm. asuntoasiat. Olen todellakin päästänyt irti. Todella toivon, että mies on onnellinen. 

 

28 v yhdessä 

On aika huimaa, että kaikkein vaikeinta täällä näyttää olevan muutamilla päästää irti toisten tarinoista. Niihin ulvotaan jatkoa vaikka väkisin. Kertokaa omianne, sinäkin, jolla on annettavaa sparrattavaksi, voit tehdä sen ilman, että muut tulevat sinulle avaamaan asioita, joita eivät halua enää tänne avata.

"Minua hieman hymyilyttää tuo olettamus ja "sääli" exääni kohtaan. Kun aikoinaan olisin itse sen ensimmäisen vuoden halunnut myydä heti asunnon, mutta se ei sopinut silloin exälle kun pelkäsi joutuvansa ottamaan poikansa luokseen. Asuin asunnossa jossa en halunnut elättäen itseni ja poikani 100%. Siitäkin selvittiin.

Olen ollut ja olen edelleen turhan kiltti exääni kohtaan, mutta minulla ei ole mikään tarve täällä asioita selitellä. 

Tulevana kesänä tulee 4 vuotta siitä kun kaikki alkoi, marraskuussa tulee 4 vuotta kun salakämppä selvisi. Varsinaisesta erosta tulee nyt huhtikuussa 3 vuotta. 

Asioita on muuttunut paljon enkä niitä täällä levittele enää, siis mitään mikä koskee exää eli mm. asuntoasiat. Olen todellakin päästänyt irti. Todella toivon, että mies on onnellinen. 

28 v yhdessä"

Niin, parempi olla hiljaa, kun tiedät tekeväsi väärin asuntoasioissa

"Niin parempi olla hiljaa, kun tiedät tekeväsi väärin asuntoasioissa."

Mikä ihme päähänpinttymä tämä Sinulla on? Sinä et tiedä mistään mitään = ) 

(Etkä tule tietämäänkään, vaikka kuinka intät).

Minä ja exä olemme hoitaneet asuntoasiat yhdessä sulassa sovussa, asiat on menneet juuri exän toivomalla tavalla. 

Se siitä, kaikkea hyvää Sinulle ja onnea omaan elämääsi!

28 v yhdessä 

Joku on niin hysteersisen riippuvainen tästä ketjusta että haluaa sen jatkuvan vaikka ilmiriitana ja siksi tulee tänne mölyämään vöärässä olosta. Outoa on tosiaan.

Kovasti tämä ketju saanut miettimään ihmisten pahoinvointia. Sama pahoinvointi näkyy muissakin keskustelufoorumeissa ja kaikkialla mihin voi kommentoida henkilötietojaan paljastamatta. Olen huolissani ihmisten kasvavasta pahoinvoinnista. Olen itse nykyään pitkiä aikoja poissa kaikista keskusteluista, siis lukijankin roolista.

Pojan juhlista sen verran, että oli oikeasti jännittävää nähdä niitä exän puolen lähisukulaisia, joista tuli itselleni todella läheisiä 28 vuoden aikana. Koin itse aikoinaan, että minun on aika siirtyä sivuun ja antaa tila täysin exän nykyiselle. Jälleennäkeminen oli kuitenkin äärettömän lämmin, ensimmäisenä päädyin lämpimään halaukseen jokaisen vieraan kanssa. Kovin lämpimästi pyydettiin kylään niin exän vanhemmille kuin sisaruksille, minuun ollaan oltu yhteydessä myös juhlien jälkeen. Eihän tämä tilaisuus kovin helppo ollut exän nykyiselle, mutta minusta on äärettömän helpottavaa että nyt se on koettu, että erovanhemmat pystyivät olemaan yhdessä koossa uusien kumppaneiden kanssa. Olen myös erittäin tyytyväinen, että aikoinaan pidin mölyt mahassa (enkä kertonut tosiasioita exän lähimmille, esim. ei elatusmaksuja, velat jne). Onneksi normaalin tunneälyn omaavat ihmiset ymmärtävät, että eivät välttämättä tiedä kaikkea ja kaikki asiat eivät kuulu heille. Ihminen kohdataan ihmisenä. 

Nämä keskusteluketjut saattaa lisätä ihmisten pahoinvointia hirveästi, aletaan pitää normaalina kaikkea kiusaamista. Oma elämä voi olla niin tyhjää, että unohdetaan alkeellisetkin käytöstavat.

Tässä ketjussa on ollut äärettömän ihania ihmisiä, kiitos kirjoituksista.

28v yhdessä 

Aina onkesken kasvuisia ihmisiä jotka ei ymmärrä että kyse on ihmisten oikeasta eilämästä eikä ainoastaan palstaviihteestä. He sitten satutettuuan kovasti sanovat että älä ota vakavasti. Nauttivat.

Mölyämässä nyt eivät ole muut kuin fanaattiset vakkareitten tukijat. Todella nopeasti hekin könysivät kuopastaan ja vanha virsi vain jatkui. Oli asia mikä tahansa barrikadeille noustaan vakkareitten puolesta ja myötäillen.  Onhan tuokin jo riippuvaisuutta. Jos haluaa niin nähdä, että on väärin kysyä ennen jo kerrottujen asioiden etenemistä niin sitten he niin nähkööt. Vaikka varmaan itseäänkin se kiinnostaa. 

Kun 28 esimerkiksi ihan itse tuli kertomaan "suuren salaisuutensa", ja kertoi, että nyt on kaikki hyvin, hän ja exä ovat onnellisia ja asiat selvinneet jne. Sinällään siis ei oikein mitään uutta jo hänen aiemmin kerrottua niin hän otti silloin tietoisen riskin, ehkä ihan itsekin härkkiäkseen, että jotkut kysyvät miten nyt asuntoasiat ovat menneet. 

Pitänee edelleen paikkaansa, että itselle myönteisiä ja myönteistä palautetta antavia asioita kerrotaan hyvinkin laveasti, mutta jos on itselle epäedullista tai pelkoa saada kritiikkiä tai hiukan ei niin mukavaa palautetta käännetäänkin, että ei minun kaikkea tarvitse kertoa. Niin, silloinhan onkin hyvin helppoa antaa "vertaistukea" kun kerrotaan vain tiettyjä, valikoituja otteita elämästään. 

Ei täällä tarvitse olla meille muille reilu, oikeudenmukainen eikä ottaa riskejä kerrotuista asioistaan. Mutta sallittakoon myös tasapuolisuuden vuoksi vastaanottaa silloin hieman muutkin kuin vain ne kivat kommentit. 

Kun yksi nimimerkillinen astuu esiin, tällä kertaa minä niin "ketju herää eloon". Mutta, on niin väärin kun kirjoitan vääriä asioita ja piru vie eikä minuun hetkauta tämä asuntoasioista vänkääminen. Kun se ei kuulu Sinulle vänkääjä pennin vertaa, vaikka kuinka poljet jalkaa kuin pieni taapero. Ymmärrä se, että aina ei saa mitä tahtoo.

Jos kertoisin täällä asuntoasioiden kulun niin ylläri pylläri, epäedulliseen valoon voisi nousta joku muu kuin minä. Sehän sitten olisi taas väärin kerrottu ja taas pojettaisiin jalkaa ......

Ymmärrän uteliaisuuden kyllä, mutta kiitos Sinun vänkäämisen niin pidän mölyt edelleen itselläni. 

Joskus kannattaa miettiä miksi joku asia toisen elämässä herättää pakkomielteistä kiinnostusta. 

Ja totuus on se, että hyvin menee ja olen onnellinen ja oli ihana kuulla, että Ap:lla on asiat hyvin.

28v yhdessä 

Niinpä. Kun totuus on, että hyvin menee. Tämähän on tuttua muualtakin somesta ja on näköjään sitten tarttunut tännekkin. Liekö sitten aina niin totta vai tarua. Mutta, ylläri pylläri, eihän se tietenkään muille kuulu.  Hienoa kuulla, että exän suku otti juhlissa lämpimästi vastaan ja oli hankalaa uudelle nyxälle. Tämähän nyt ei vissiin ollut sitten salaista tietoa. 

En käsitä miten nyt kaikki kääntyikin pakkomielteiseksi kiinnostukseksi kun on monta vuotta väännetty ja käännetty ihmisten paljon henkilökohtaisempiakin asioita tässä ketjussa ja ihan sallitusti ja todella vatkattu, vatuloitu ja pohjamutiaan myöten käännetty omat asiat esille. Ja nyt niin yksinkertainen arkeen kuuluva eron jälkeinen perusasia onkin niin yksityinen. Edelleen, on outo tämä ketju. 

Näinhän sen luulisi olevan, että asunto on myyty ja kumpikin sai hänelle kuuluvan osuutensa. Tai asunto on omassa käytössä ja lunastettu hänelle kuuluvalla osalla exältä. Oli miten oli, ei tarvitse sen enempää asiasta minun puoleltani kommentoida. 

Eikä huolehtia, minullakin on kaikki hyvin. Ei ole edes yhtään paha olla. Se on kyllä aivan tosi, että nykyään on todella monella ihmisellä paha olla ja elämä monellakin tavalla vaikeaa. Mutta tuskin se nyt johtuu tästä ketjusta. 

Hienoa kuulla, että sinulla on kaikki hyvin.

Totuus on se että kaikki on minulla hyvin ja olen onnellinen. No, jos aletaan kaivella asioita esiin niin eilen meni lempitakkini vetoketju rikki ja hammaslääkärissä todettiin reikä. Onko nyt parempi? Elämässäni on kuitenkin asiat todella hyvin tällä hetkellä, elämä kantaa eteenpäin.

Toiset on meistä monta vuotta kertoneet kovinkin henkilökohtaisia asioita, mutta kiitos mm. sinulle, enään ei tulisi mieleenkään. 

Pakko kyllä todeta, että vaikutat ihmiselle jolle ei voi sanoa EI. Tosielämässä todella raskas piirre ihmisessä (kannattaisi miettiä hieman). Ei on ei ! 

28v yhdessä 

Mitä reiluutta? Täällä selävsti vängätään nyt sitä että kun jotkut ovat tottuneet saamaan täsät ketjusta päivän kiksinsä tulla tänne ihmettelemään ja vänkäämään niin nyt on pasmat sekaisin ja ikävä olo kn näin ei enää olekaan. Ei voi haukkua asuntoasioissa ei voi haukku lsten kasvatuksessa ei voi haukkua väärin tehtyä eroa niin nyt ei olekan reilua. Kun muut ei ota riskiä tulla tänne haukuttavksi.

Tämä yksi olisi kyllä painajainen työkaverina. Kun olet kerran erehtynyt puimaan töissä jotain keittiöremonttia, olet loppuelämäsi velkaa selostuksia kaikesta muustakin elämääsi liittyvästä, muuten ei ole reilua. Kun olet ottanut kerran riskin, että kerrot jotain. Voin kuvitella ne kivat kahvitauot!