Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12697)
Hukassa lopetti tänne kirjoittelun. Kun nimimerkilliset hyökkäsivät hänen kirjoituksiaan vastaan. Ei jaksanut painostusta enää tältä suunnalta, kun kotoa sitä tuli jo ihan tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hiljentynyt keskustelu, mikä on harmillista. Mutta olen samaa mieltä edellisen kanssa. Luulen, että mies on jo päättänyt lähteä enkä olisi hämmästynyt, vaikka kuvioissa olisi toinen nainenkin. Miksi et kysyisi mieheltä suoraan haluaako hän erota? Vai pelkäätkö vastausta?
Kuurankukka
Mukavaa, että sinä Kuurankukka ilmestyit taas linjoille! Keskustelu on tosiaan ollut kovin hiljaista, kun suurin osa keskustelevimmista yksilöistä siirtyi omaan meilikeskusteluunsa, mikä on tämän ketjun kannalta todella harmi.
Komppaan tuota sinun ja kirjoitustasi edeltävän kirjoittajan näkemystä siitä, että jos mies on hankkinut "väliaikaisen" kämpän, niin mitä todennäköisimmin hän on jo lähtöpäätöksensä tehnyt. Hän koettaa kuitenkin irtaantua pehmeästi, jotta jätettävä ei menisi aivan shokkiin ja järjestäisi suurta draamakohtausta, kuten tuossa e
Mikst sinäkin voi hypätä sinne meilikeskusteluun?
Niin ulos ketjusta kaikki joiden mielestä nimimerkillisillä oli hyviä juttuja! Mitään muuta asiaa ei ole itse ei kirjoita mutta heti haukkana paikalla kun joku muu kehtaa kaivata niimimerkillisiä.
Vierailija kirjoitti:
Niin ulos ketjusta kaikki joiden mielestä nimimerkillisillä oli hyviä juttuja! Mitään muuta asiaa ei ole itse ei kirjoita mutta heti haukkana paikalla kun joku muu kehtaa kaivata niimimerkillisiä.
Älä ala lietsomaan heti riitaa
Vierailija kirjoitti:
Hukassa lopetti tänne kirjoittelun. Kun nimimerkilliset hyökkäsivät hänen kirjoituksiaan vastaan. Ei jaksanut painostusta enää tältä suunnalta, kun kotoa sitä tuli jo ihan tarpeeksi.
Sinulleko oletat että Hukassaa huvittaisi kirjoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hukassa lopetti tänne kirjoittelun. Kun nimimerkilliset hyökkäsivät hänen kirjoituksiaan vastaan. Ei jaksanut painostusta enää tältä suunnalta, kun kotoa sitä tuli jo ihan tarpeeksi.
Sinulleko oletat että Hukassaa huvittaisi kirjoittaa?
Kerroin vaan syyn, miksi ei Hukassa täällä halua kirjoittaa. Ei tarvitse heti olla siellä nyrkit pystyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hukassa lopetti tänne kirjoittelun. Kun nimimerkilliset hyökkäsivät hänen kirjoituksiaan vastaan. Ei jaksanut painostusta enää tältä suunnalta, kun kotoa sitä tuli jo ihan tarpeeksi.
Sinulleko oletat että Hukassaa huvittaisi kirjoittaa?
Olipa outo näkökulma. Ja outo lausemuoto. Ei kai nyt yksityisesti toisilleen täällä joku edes kirjoittele? No, ärähtäminen ja piikittelyhän tässä oli pääasia. Nimettömänä Hukassa ei voi tietää kuka olisi se "sinulleko". Eikä ole tarkoituskaan lähteä mihinkään keskinäiseen kirjeenvaihtoon.
En ole kumpikaan näistä kommentoijista, mutta kunhan laitoin lusikkani soppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä roiku löysässä hirressä, sinä jonka eksä on hankkinut "väliaikaisen" asunnon. Väliaikaista on vain se, että nyksä ei halua että ukko muuttaa suoraan luotasi hänen luokseen. Tai on esittänyt ultimaatumin että pitää päästä käymään ukon kämpillä että näkee tämän todellakin olevan sinkku ja asuvan itsekseen.
Elämässäsi tulee olemaan uusia ihania asioita kun vaan päästät irti tästä eksästäsi. Ja sulje ovi häneltä heti pysyvästi. Ota avain pois, katso että laskut tulevat oikealla nimellä, estä puhelut ja viestit sekä sähköpostit, ja ala ilolla elää omaa elämääsi. Mieti mitä kaikkea parisuhteenne on sulkenut pois elämästäsi ja hanki ne kaikki takaisin. Matkat, harrastukset, ystävät, miespuoliset ystävät, sisusta kirkkailla väreillä, osta uusia vaatteita, lue hyviä kirjoja.
Elämänne yhdessä ei ole ollut hyvää enää pitkään aikaan. Olet saattanut uskotella itsellesi, että kyllä se on ollut, mutta ei, ei se ole ollut. Usein kun huomaa että parisuhteessa ei enää asiat mene hyvin niin sitä on valmis tekemään mitä tahansa että ei tarvitse myöntää asiaa, työntää päätä pensaaseen, tekee asioita jotka hajauttavat huomiota tästä onnettomasta kotielämästä ja pettymyksiä aiheuttavasta puolisosta. Sitä yrittää esittää että se puoliso on yhtä ihana kuin suhteen alussa. Jos katsot rehellisesti sitä, minkälaista teillä on ollut viime aikoina, niin haluatko oikeasti sellaista suhdetta? Jos olet seuraa vailla, niin ota alivuokralainen, osallistu spr:n ystävätoimintaan tai hanki kissa tai koira tai papukaija.
Usko minua, elämäsi kirkastuu heti kun vaihdat näkökantaa tähän asiaan!
Pakko piikitellä oli tuon jonka oli pakko taas nimimerkilliset kauvaa syyllisenä esiin. Nyt ei oikein voi heitä enää syytellä jos ketju ei ole hyvä. Eikä se ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko piikitellä oli tuon jonka oli pakko taas nimimerkilliset kauvaa syyllisenä esiin. Nyt ei oikein voi heitä enää syytellä jos ketju ei ole hyvä. Eikä se ole.
Lopeta jo, olet naurettava tuolla riidanhalullasi.
Asioiden tullessa päätökseen on helppo laskea irti. Sulla on jotain kesken vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä aloittajalle kuuluu? Toivottavasti on saanut talon myytyä, jotta pääsee katsomaan mahdollisesti ikiomaa asuntoa vuokralla asumisen sijaan. Onko exä paljastanut jo todellisen luonteensa uudelle kumppanille kun ovat jo pari vuotta seurustelleet vai vieläkö jaksaa esittää? Entä lapset, ovatko he vuoroasumisessa?
Hei kaikki, jotenkin niin kaipaan tätä ketjua. Ikävä lukea että se joku riidankylväjä alkoi taas sättimään nimimerkillisiä. Vissiin päivystää täällä 24/7. Mietin vaan että mikähän tuota ihmistä vaivaa. Toisaalta mietin että okei, varmaan se, että itsellään on jotenkin ikävä ja huono elämä, mutta toisaalta tällä pitkällä elämän kokemuksella ja aika paljon nähneenä tiedän senkin että katkeroituminen, veetuilu, ja kanssaihmisille ikävänä ihmisenä eiintyminen ei kyllä tuo ainakaan mitään hyvää elämään saatikka parempaa olo
No anyways, Suomessa on sananvapaus, annetaan kaikkien kukkien kukkua ja jos joku saa suurta iloa toisten mollaamisesta , niin olkoon sitten niin. Haluan ensinnäkin kiittää tästä ketjusta, ja haluan jatkossakin kirjoitella täällä, maailmaan mahtuu kyllä huutoa ja huutia, olkoon niin . Itse olen kaksinkertainen leski, ja monelaista elämässä saanut kokea, ja varsinkin viimeistä puolisoa on kova ikävä. Kohtaloaan ei voi aina valita, mutta sitä haluaisin sanoa että kun täällä eron tullessa usein mainitaan että elämä on mennyt hukkaan kun puoliso ei ollutkaan sitä mitä odotettiin , niin tuohon mielipiteeseen en voi yhtyä. Ensimmäisen kansssa mentiin yhteen kun oltiin nuoria ja kauniita, eikä tiedetty elämästä yhtään mitään, opiskeltiin siinä sitten elämää ja aikuistuttiin yhdessä n 20v, ja todettiin että aika erilaisia ollaan. siiten hairahduttiin puolin ja toisin ja taaskaan eivät elämän arvot eivät menneet ihan kohdilleen. Sen viimeisen rakkaan tapasin sitten jo aikuisena, niin ihmisenä kuin iänkin puolesta, mutta meidät sitten kuolema erotti, niinkuin meille kaikille käy sitten joskus. Hyvät ihmiset, maailma on melkoisessa kaaoksessa,isovanhempamme joutuivat sodan kauheuksiin, siitä on vain kaksi sukupolvea. Rakastakaa rakkaimpianne, älkää ärhennelkö turhasta, ollaan hyviä toisillemme, maailma pelastuu vain jos annamme hyvän voittaa.T.Leski
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei kaikki, jotenkin niin kaipaan tätä ketjua. Ikävä lukea että se joku riidankylväjä alkoi taas sättimään nimimerkillisiä. Vissiin päivystää täällä 24/7. Mietin vaan että mikähän tuota ihmistä vaivaa. Toisaalta mietin että okei, varmaan se, että itsellään on jotenkin ikävä ja huono elämä, mutta toisaalta tällä pitkällä elämän kokemuksella ja aika paljon nähneenä tiedän senkin että katkeroituminen, veetuilu, ja kanssaihmisille ikävänä ihmisenä eiintyminen ei kyllä tuo ainakaan mitään hyvää elämään saatikka parempaa olo
No anyways, Suomessa on sananvapaus, annetaan kaikkien kukkien kukkua ja jos joku saa suurta iloa toisten mollaamisesta , niin olkoon sitten niin. Haluan ensinnäkin kiittää tästä ketjusta, ja haluan jatkossakin kirjoitella täällä, maailmaan mahtuu kyllä huutoa ja huutia, olkoon niin . Itse olen kaksinkertainen leski, ja monelaista elämässä saanut kokea, ja varsinkin viimeistä puoliso
Kiitos Leski, ihanaa että olet tallella, ja että haluat olla täällä myös jatkossa. Kiitos, että kirjoitit! Katsotaan, josko ketju tästä virvoittuisi, kunhan joulunaluskiireet helpottavat ja uusi, tuore vuosi pyörähtää käyntiin. Ehkäpä jotkut vanhatkin tuttavamme löytävät tiensä takaisin ketjuun, ainakin käväisemään. Näin toivon. Iso aukko jäi jälkeenne.
Minäkin olen kiitollinen siitä, mitä kaikkea tämä ketju on antanut, sekä siitä, mitä niin moni keskustelija on tänne omastaan jakanut. Ja tämä riippumatta siitä, ovatko he olleet nimimerkillisiä, vakituisia anonyymeja tai vierailevia tähtiä. Tärkeintä on ollut se, millaisessa hengessä he ovat kirjoittaneet. Toivottavasti saamme myös jatkossa lukea aitoja ajatuksia ja kokemuksia ja puntaroida niitä yhdessä. Muistutan samalla lempeästi, että ei tarvitse ujostella sitä, osaako kirjoittaa "hyvin" tai "oikein", eihän tämä mikään äidinkielenkoe ole. Aitous, tunne ja ajatusten ja eri näkökulmien esiin tuominen rakentavassa hengessä ovat arvokkainta.
Hyvää ja rauhaisaa Joulumieltä kaikille! <3
Olen itsekin vanhempi ihminen, en leski, mutta kaksi kertaa eronnut. Ensimmäisestä liitosta lapsia, toinen avoliitto aikuisella iällä, ei yhteisiä lapsia. Ymmärrä osittain sen, että jotkut kokevat elämänsä menneen hukkaan kun puoliso ei ollut sitä mitä odotettiin. Itse menin yhteen viimeisen kumppani kanssa rakkaudesta ja niin hänkin sanoi. Ja olihan meillä todella paljon hyviä hetkiä. Koin, että olimme rakastuneita ja teimme yhdessä asioita, myös keskustelu sujui. Mutta välillä koin, että hän jotenkin oli ajatuksissaan muualla ja käytös oli etäistä. Myös ärtyneisyyttä alkoi tulla. Kysyin monesti, että haluaako palata yhteen entisen kanssa, mutta kielsi jyrkästi ja perusteli mielestäni ihan uskottavasti.
En nyt kerro sen kummemmin yksityiskohtia, mutta erosimme muutaman vuoden jälkeen. Meidän piti erota sopuisasti, mutta kun näin ja tiesin, että hän saman tein palasi takaisin entisen luo putosi kuin pohja koko suhteeltamme. Olin uumoillut asiaa jo loppuaikoina ja olinkin siis oikeassa. Yhteyttä oli pidetty ja lämmitetty jo jonkin aikaa.
En sano, että katuisin kaikkea hänen kanssaan, mutta kyllä jotenkin koen, että en niin syvästi olisi ollut mukana jos olisin tiennyt miten hän oli ilmeisesti vielä kiinni vanhassa. Tuntui, että matto vedettiin jalkojen alta. Eroja on monenlaisia ja sen mukaan myös monenlaisia tunteita.
Taitaa olla vähän myöhänen neuvo, mutta terapiaan siitä! Mieluummin yhdessä, mutta jos mies ei suostu, niin yksin.
Mukavaa, että sinä Kuurankukka ilmestyit taas linjoille! Keskustelu on tosiaan ollut kovin hiljaista, kun suurin osa keskustelevimmista yksilöistä siirtyi omaan meilikeskusteluunsa, mikä on tämän ketjun kannalta todella harmi.
Komppaan tuota sinun ja kirjoitustasi edeltävän kirjoittajan näkemystä siitä, että jos mies on hankkinut "väliaikaisen" kämpän, niin mitä todennäköisimmin hän on jo lähtöpäätöksensä tehnyt. Hän koettaa kuitenkin irtaantua pehmeästi, jotta jätettävä ei menisi aivan shokkiin ja järjestäisi suurta draamakohtausta, kuten tuossa em tapauksessa todennäköisesti on oletettavissa.
Ketjua pitempään seuranneet muistanevat, miten "28 v yhdessä" -nimimerkin avomies hankki oman kämpän siinä vaiheessa, kun suhde uuteen kumppaniin oli jo tulilla. Mies tosin hankki kakkosasunnon salaa, mutta kun se tuli ilmi, hän selitti vain tarvitsevansa väliaikaisesti omaa tilaa, koska oli masentunut... Ja mehän tiedämme, miten tarina siitä eteni.
Harvoin kai kukaan parisuhteessa tai sen kaltaisessa elävä hankkii "muuten vain" väliaikaista omaa asuntoa, kyllä sinne on aikomus muuttaa lähiaikoina aivan kokonaan. Joko uusi kumppani on tiedossa, tai sitten vain ahdistaa se liikaa takertuva vanha kumppani.
Toivon, että tänne palaisi Kuurankukan ja "28:n" lisäksi takaisin myös niitä muita vanhoja tuttuja kirjoittajia. Kaipaan sitä keskustelukulttuuria, joka täällä parhaimmillaan vallitsi. Olisi myös kiva kuulla pitkästä aikaa AP:n ajatuksia ja tuntoja hänen uskomattoman kasvutarinansa nykyvaiheista (edelleen nostan hänelle kuvitteellista hattuani). Samoin olisi mukava kuulla Hukassan voinnista ja hänen tilanteensa kehittymisestä - sen mukaan tietysti, miten itse kukin on valmis tilannetta valottamaan. Ja jollei ole, niin ainakin itse toivon joka tapauksessa kaikkea hyvää niille, jotka ovat tässä ketjussa kirjoitelleet avoimesti, rakentavasti ja kannustavasti elämästään, kasvukivuistaan ja ihmissuhdehaasteistaan. Monet niistä ongelmista ovat koskeneet, koskevat juuri nyt tai tulevat ehkä joskus koskemaan suurta osaa meistä, jotka ketjua luemme. Kaikkien kokemukset ovat arvokkaita, kiitos, että olette niitä jakaneet <3