Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12665)
Lisään vielä, että tuo tunteiden siirtäminen muualle on kyllä oikeasti pidemmän päälle yhtä huono juttu kuin niiden kieltäminen.
Se on kyllä todellakin tehokas metodi, mutta mielestäni haitallinen. Se on sukua sille, kun teinityttönä jotkut fanitti ihan mielettömästi jotain näyttelijää, laulajaa tms. Saa turvallisesti kokea niitä tunteita, mutta niitä ei tarvitse oikeasti, pohjia myöten tuntea. Eikä etenkään niiden perusteella mitenkään toimia.
On kai joskus tainnut olla joku terapiamuoto, joka perustui siihen, että tunteet siirretään terapeuttiin tms. ja käsiteltiin niitä siten. En tiedä, miten se toimi, mutta käsittääkseni lopulta ei kovin hyvin, minkä itse kyllä tajuan.
Voi ei mikä soppa, nostaa niin tunteita minussakin!
T: MaratonParkuja
Bauummm MP onneksi et nyt sorru tavalliseen vaikeaselkoiseen hymistelyysi vaan sanot suoraan! Mies on ottanut esiin pelikirjan sivun 200 mustamaalaa toista vaimollesi jotta hän uskoo että teidän juttu on juuri loppumassa ja sen vuoksi avioliittoa kannattaa jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Bauummm MP onneksi et nyt sorru tavalliseen vaikeaselkoiseen hymistelyysi vaan sanot suoraan! Mies on ottanut esiin pelikirjan sivun 200 mustamaalaa toista vaimollesi jotta hän uskoo että teidän juttu on juuri loppumassa ja sen vuoksi avioliittoa kannattaa jatkaa.
* siis heidän juttu
Kerronpa omakohtaisen kokemukseni valheista ynnä muista selityksistä:
1. Mies väitti että aikoo erota ja on yrittänyt erota jo kauan: Totta. Mies oli ehdottanut "taukoa" ja vihjannut erosta jo pidempään, mutta ei saanut eroa vietyä loppuun. Syitä voi selitellä, emme tule koskaan tietämään 100% totuutta
2. Mies väitti että naisystävällä on henkisiä ongelmia ja erosta tulee tragedia: Totta. Nainen oli ollut itsetuhoinen ja tuhoisa käytökseltään aiemminkin erokeskustelun tai muun kriisin yhteydessä ja oli sitä myös lopullisen eron yhteydessä.
3. Mies väitti että hänen valintansa ja tavoitteensa on selvä: Valhe. Naisystävä oli jo luovuttamassa jossain välissä mutta mies ei päästänyt häntä menemään, vaan ero olisi pitänyt tapahtua hänen ehdoillaan, "nätisti". Toisaalta minun olisi pitänyt valehdella tälle naiselle suhteemme vakavuudesta, johon en suostunut -en kertonut hänelle mitään suuntaan enkä toiseen.
4. Mies väitti että hän on kertonut naiselle tunteistaan minua kohtaan: Totta /Valhe. Kyllä, nainen oli vaatinut nähdä tuoreeltaan viestiketjumme, eipä tainnut paljoa jäädä epäselvää. Toisaalta mies oli mm vakuuttanut, että toisen kutsuminen rakkaaksi ei tarkoita samaa kuin rakastaa ja ettei hän ole koskaan sanonut rakastavansa minua, joka oli valhe.
5. Mies väitti, ettei eron jälkeen ole suostunut yhteydenpitoon tai tapaamaan tätä exäänsä, ettei hän luule että yhteenpaluu olisi mahdollista: Valhe. Mutta ainahan oli selitys: "tarvitsi kyytiä", "piti käydä hakemassa avain kukkien kastelua varten". Ja sokerina pohjalla, kun nainen kysyi suoraan onko koskaan enää mitään mahdollisuutta palata yhteen, mies vastasi "en tiedä". Ja samalla piti salassa sen että suhteemme jatkui.
Minä uskon tietäväni motiivin tähän kaikkeen, mutta voin toki aina olla väärässä. Ko nainen vihasi ja vihaa minua niin syvästi, että voin vaan kuvitella mitä minusta on kerrottu ja ennen kaikkea mitä hän on halunnut kuunnella ja painaa mieleensä.
Näin sen näen, kuten MaratonParkuja edellä kirjoitti. Siirrän tunteeni, enkä osaa aidosti tuntea sitä itseni puolesta. Näen naisen toiminnan ulkopuolista miestä kohtaan samanlaisena kuin mieheni toiminnan minua kohtaan. Sillä erotuksella, että tämä mies ei ole tiedostanut tilannetta, eikä osannut edes varoa sellaista, vaan se on paljastunut hänelle karulla tavalla. Minun on helppoa olla vihainen hänen puolestaan. Tiedän tunteet, joita hän joutuu käymään läpi ja osasyyllinen niihin on oma mieheni. Miksi en siis pysty saamaan samaa tunnetta itseni puolesta? Ehkä se johtuu sitten siitä, että kannan vastuuta tästä. Kuten täällä moni kirjoittaa, niin aivan itse olen tähän kuvioon lähtenyt mukaan ja tässä pysynyt. Ei minua ole vedetty tähän huijaten ulkopuolelta, kuten tämä toinen mies. Miksi siis valitan, kun voisin aivan hyvin koska vain lähteä? Jäämällä olen hyväksynyt kaiken, joten ei kai minulla tässä varaa ole vihainen olla. Olen jäänyt suhteeseen, vaikka olen tiennyt toisesta naisesta ja nyt kestän seuraukset. Oma moka. En kuitenkaan koe, että minun vastuullani on tämän toisen naisen mukanaolo niinkuin joku totesi. Nimenomaan nuoruuden ja kauneuden lisäksi hän on ajatteleva ihminen, jonka elämään minä ventovieraana ihmisenä en voi puuttua. Mutta omasta elämästäni olen vastuussa ja todella itse tämän mahdollistanut.
- Hukassa
Todella nostaa tunteita Hukassan kuvio, vaikea keskittyä töihin ja tämä tietää pitkää päivää meikäläiselle tänään.
Hukassa elää nyt sellaista elämää, jota on vaikea ymmärtää. Tavallaan ymmärrän kuitenkin sen, että Hukassa on nyt ihan keskellä kaikkea sitä mitä ei ole oikeasti valinnut kun teininä mieheensä rakastui. Hukassa on siinä tilanteessa, että vaihtoehdot on vain tuskaisia. Ero lastensa isästä tekee kipeää, mutta myös yhdessäolo on tuskaa. Meille ulkopuolisille valinta olisi jo aivan päivänselvä, meidän on helppo nähdä se. Ystävällisesti tekisi mieli ravistella Hukassa nimimerkkiä, etkö oikeasti näe mitä se mies Sinulle tekee (pyyhkii pöytää ja esittää uhria).
Alkaa oma erostoori tuntumaan pieneltä tämän rinnalla.
Kuitenkin rakastin ex-miestäni valtavasti, vielä sinä päivänä kun lopullisen eroni tein (tietämättä edes vielä silloin toisesta naisesta). Minut herätti tilanteeseen se itselleni kaikkein tärkein asia, eli luottamus. Tiesin, että en voisi valheiden / salaisuuksien takia luottaa, tiesin, että vaikka jatkaisimme yhdessä niin aina miettisin. Ja kun luottamus meni ja sen lisäksi valheita tuli lisää koko ajan niin meni myös kunnioitus. Tiesin, että paluuta entiseen hyvään aikaan ei ole.
28v yhdessä
Näin sen näen, kuten MaratonParkuja edellä kirjoitti. Siirrän tunteeni, enkä osaa aidosti tuntea sitä itseni puolesta. Näen naisen toiminnan ulkopuolista miestä kohtaan samanlaisena kuin mieheni toiminnan minua kohtaan. Sillä erotuksella, että tämä mies ei ole tiedostanut tilannetta, eikä osannut edes varoa sellaista, vaan se on paljastunut hänelle karulla tavalla. Minun on helppoa olla vihainen hänen puolestaan. Tiedän tunteet, joita hän joutuu käymään läpi ja osasyyllinen niihin on oma mieheni. Miksi en siis pysty saamaan samaa tunnetta itseni puolesta? Ehkä se johtuu sitten siitä, että kannan vastuuta tästä. Kuten täällä moni kirjoittaa, niin aivan itse olen tähän kuvioon lähtenyt mukaan ja tässä pysynyt. Ei minua ole vedetty tähän huijaten ulkopuolelta, kuten tämä toinen mies. Miksi siis valitan, kun voisin aivan hyvin koska vain lähteä? Jäämällä olen hyväksynyt kaiken, joten ei kai minulla tässä varaa ole vihainen olla. Olen jäänyt suhteeseen, vaikka olen tiennyt toisesta naisesta ja nyt kestän seuraukset. Oma moka. En kuitenkaan koe, että minun vastuullani on tämän toisen naisen mukanaolo niinkuin joku totesi. Nimenomaan nuoruuden ja kauneuden lisäksi hän on ajatteleva ihminen, jonka elämään minä ventovieraana ihmisenä en voi puuttua. Mutta omasta elämästäni olen vastuussa ja todella itse tämän mahdollistanut.
Hukassa, miksi et uskalla tuntea vihantunteita miestäsi kohtaan? Hän on aikuinen ihminen, ei hän mene rikki. Hän tietää vuosikymmenten kokemuksen perusteella, miten sinua pitää käsitellä, jotta saa sinut ottamaan suhteessa aikuisen roolin ja hän voi pysyä ikuisena hurmaavana hulttiopoikana. Sinä olet itse lähtenyt avoimeen liittoon, totta. Mutta vain miehesi ehdotuksesta. Sinä olet todennut, ettei avoin liitto sovi sinulle, mutta mies ei suostu luopumaan sivusuhteesta, josta on tullut vakava. Sinulla on kaikki oikeus tuntea vihaa siitä, miten miehesi on käyttänyt ja käyttää edelleen sinua hyväksesi. Et sinäkään mene siitä vihasta rikki. Jos jotain astioita yms tavaraa menee rikki, niin se on vain tavaraa. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta kantaa vastuuta tilanteesta, sinulla on oikeus perääntyä suostumuksestasi avoimeen liittoon kun olet todennut ettei se sinulle sovi. Sinulla on oikeus ja velvollisuus rakastaa ensin itseäsi, aivan kuten happinaamari on ensin laitettava omille kasvoille ja vasta sitten autettava muita. Miten tämä toteutuu nyt elämässäsi?
Tähkäpää
P.S. Jos Hukassa harrastatte edelleen miehesi kanssa seksiä, niin käytättehän kondomia? Jos ette ole käyttäneet, voisi olla syytä käydä testattavana, sillä nyt sinulla on kaikki taudit, joita miehesi toisen naisen muilla miehillä on.
Vierailija kirjoitti:
"Kuten sanoin aiemmin, en näe kakkosnaisen toimintaa törkeänä miestäni kohtaan. Hän on itse soppansa keittänyt ja ansaitsee kaiken sen. Kuitenkin koen, että toiminta on törkeää näitä ulkopuolisia ihmisiä kohtaan, jotka hän vielä sotkee tähän kuvioon. Eräs herra on jo saanut särjetyn sydämen sekä terveyshuolia ja minua suututtaa hänen puolestaan."
Nyt on paksua, todella paksua juttua. Jos on totta, niin olet niiin rajaton, ettei mitään rotia. Te, sinä ja miehesi olette sotkeneet ulkopuolisen ihmisen teidän lapselliseen touhuunne ja nyt kehtaat lätistä tuommoista "empatiaa". Jos olisit ammattilaisen vo:lla, mitä luulet hänen sanovan sinulle?
Melkoista satuilua, en voi enää uskoa koko Hukassa -stooriin.
Joo, minä sain kanssa aikoinaan kuulla minua salailleen miehen tulevalta exältä, että mulla on "kuulemma jo joku uusi, tai ehkä useampi kun olen sellainen H"
Minä olin täysin vapaa tapaamaan muita ihmisiä kun tämä mies vetvoi ja vatvoi eroaan, ja jostain syystä hän on itse nähnyt tarpeelliseksi kertoa siinä hetkessä naisystävälleen että minä tapailen jotain toista miestä. Miksi luulisit hänen kertoneen tämän tiedon silloiselle naiselleen, Hukassa?
Vierailija kirjoitti:
Näin sen näen, kuten MaratonParkuja edellä kirjoitti. Siirrän tunteeni, enkä osaa aidosti tuntea sitä itseni puolesta. Näen naisen toiminnan ulkopuolista miestä kohtaan samanlaisena kuin mieheni toiminnan minua kohtaan. Sillä erotuksella, että tämä mies ei ole tiedostanut tilannetta, eikä osannut edes varoa sellaista, vaan se on paljastunut hänelle karulla tavalla. Minun on helppoa olla vihainen hänen puolestaan. Tiedän tunteet, joita hän joutuu käymään läpi ja osasyyllinen niihin on oma mieheni. Miksi en siis pysty saamaan samaa tunnetta itseni puolesta? Ehkä se johtuu sitten siitä, että kannan vastuuta tästä. Kuten täällä moni kirjoittaa, niin aivan itse olen tähän kuvioon lähtenyt mukaan ja tässä pysynyt. Ei minua ole vedetty tähän huijaten ulkopuolelta, kuten tämä toinen mies. Miksi siis valitan, kun voisin aivan hyvin koska vain lähteä? Jäämällä olen hyväksynyt kaiken, joten ei kai minulla tässä varaa ole vihainen olla. Ol
"nyt sinulla on kaikki taudit, joita miehesi toisen naisen muilla miehillä on. "
Tuota.. olen itse sellainen johon lennosta vaihdettiin. Käytimme kumia tietenkin koko suhteen ajan, kunnes sen vakiintuessa oikeaksi julkiseksi suhteeksi vaihdoin hormonaaliseen ehkäisyyn. Mulla on seksikumppaneita tähän ikään (45) mennessä tasan 4, joista ei yksikään saman aikaisesti. Kävin toki treffeillä sillä aikaa kun mieheni tuskaili eronsa kanssa, mutta ei kai se mitään tautien kierrättämistä tarkoita?
Mulle ihastuminen toiseen olisi merkinnyt ulospääsyä kolmiosta ja miehelle mahdollisuutta erota ilman kolmannen osapuolen mukanaan tuomaa ylimääräistä draamaa. Jos salasuhteen paljastuminen toi jotain hyvää ja lupaavaa heidän kuolevaan parisuhteeseensa, se oli keskustelemisen pakko. Uskon siis, että paljastumisen jälkeen mies olisi viimein saanut sen eron aikaan riippumatta siitä olinko minä enää "saatavilla" vai en.
Opetuksena kertoisin omasta elämänkokemuksesta lähtöisin Hukalle, ettei minun tulkintani mukaan heidän suhteessaan ole enää mitään pelastettavaa romanttisessa ja kumppanuus -mielessä. Suosittelisin miettimään mieluummin mitä tilanne kertoo miehen tunteista häntä kohtaan, kuin spekuloimaan mitä tilanne kertoo miehen tunteista tuota kolmatta osapuolta kohtaan. Kun ensimmäiseen saat selvyyden, ei jälkimmäisellä ole enää mitään väliä.
Lainaus: Opetuksena kertoisin omasta elämänkokemuksesta lähtöisin Hukalle, ettei minun tulkintani mukaan heidän suhteessaan ole enää mitään pelastettavaa romanttisessa ja kumppanuus -mielessä. Suosittelisin miettimään mieluummin mitä tilanne kertoo miehen tunteista häntä kohtaan, kuin spekuloimaan mitä tilanne kertoo miehen tunteista tuota kolmatta osapuolta kohtaan. Kun ensimmäiseen saat selvyyden, ei jälkimmäisellä ole enää mitään väliä."
Hyvin kirjoitettu !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"nyt sinulla on kaikki taudit, joita miehesi toisen naisen muilla miehillä on. "
Tuota.. olen itse sellainen johon lennosta vaihdettiin. Käytimme kumia tietenkin koko suhteen ajan, kunnes sen vakiintuessa oikeaksi julkiseksi suhteeksi vaihdoin hormonaaliseen ehkäisyyn. Mulla on seksikumppaneita tähän ikään (45) mennessä tasan 4, joista ei yksikään saman aikaisesti. Kävin toki treffeillä sillä aikaa kun mieheni tuskaili eronsa kanssa, mutta ei kai se mitään tautien kierrättämistä tarkoita?
Mulle ihastuminen toiseen olisi merkinnyt ulospääsyä kolmiosta ja miehelle mahdollisuutta erota ilman kolmannen osapuolen mukanaan tuomaa ylimääräistä draamaa. Jos salasuhteen paljastuminen toi jotain hyvää ja lupaavaa heidän kuolevaan parisuhteeseensa, se oli keskustelemisen pakko. Uskon siis, että paljastumisen jälkeen mies olisi viimein saanut sen eron aikaan riippumatta siitä olinko minä enää "saatavilla" vai en.
Opetuksena kertoisin omasta elämänkokemuksesta lähtöisin Hukalle, ettei minun tulkintani mukaan heidän suhteessaan ole enää mitään pelastettavaa romanttisessa ja kumppanuus -mielessä. Suosittelisin miettimään mieluummin mitä tilanne kertoo miehen tunteista häntä kohtaan, kuin spekuloimaan mitä tilanne kertoo miehen tunteista tuota kolmatta osapuolta kohtaan. Kun ensimmäiseen saat selvyyden, ei jälkimmäisellä ole enää mitään väliä.
Minä kirjoitin tuon repliikin, koska itse olin siinä tilanteessa nuoruuden liitossani. Ex-mies halusi nimittäin lykätä vastuun ehkäisystä naiselle - miten tyypillistä lapsen tasolle jääneelle! En tarkoittanut sinua anonyymi etkä ikäsi puolesta voisikaan olla se, johon ex-mieheni minut vaihtoi aikoinaan ;)
Viimeisestä kappaleesta olen samaa mieltä. Miksi Hukassa uskot enemmän miehesi sanoja kuin tekoja? Ne ovat räikyvässä ristiriidassa keskenään.
Tähkäpää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"nyt sinulla on kaikki taudit, joita miehesi toisen naisen muilla miehillä on. "
Tuota.. olen itse sellainen johon lennosta vaihdettiin. Käytimme kumia tietenkin koko suhteen ajan, kunnes sen vakiintuessa oikeaksi julkiseksi suhteeksi vaihdoin hormonaaliseen ehkäisyyn. Mulla on seksikumppaneita tähän ikään (45) mennessä tasan 4, joista ei yksikään saman aikaisesti. Kävin toki treffeillä sillä aikaa kun mieheni tuskaili eronsa kanssa, mutta ei kai se mitään tautien kierrättämistä tarkoita?
Mulle ihastuminen toiseen olisi merkinnyt ulospääsyä kolmiosta ja miehelle mahdollisuutta erota ilman kolmannen osapuolen mukanaan tuomaa ylimääräistä draamaa. Jos salasuhteen paljastuminen toi jotain hyvää ja lupaavaa heidän kuolevaan parisuhteeseensa, se oli keskustelemisen pakko. Uskon siis, että paljastumisen jälkeen mies olisi v
Minä kirjoitin tuon repliikin, koska itse olin siinä tilanteessa nuoruuden liitossani. Ex-mies halusi nimittäin lykätä vastuun ehkäisystä naiselle - miten tyypillistä lapsen tasolle jääneelle! En tarkoittanut sinua anonyymi etkä ikäsi puolesta voisikaan olla se, johon ex-mieheni minut vaihtoi aikoinaan ;)
Viimeisestä kappaleesta olen samaa mieltä. Miksi Hukassa uskot enemmän miehesi sanoja kuin tekoja? Ne ovat räikyvässä ristiriidassa keskenään.
Tähkäpää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin sen näen, kuten MaratonParkuja edellä kirjoitti. Siirrän tunteeni, enkä osaa aidosti tuntea sitä itseni puolesta. Näen naisen toiminnan ulkopuolista miestä kohtaan samanlaisena kuin mieheni toiminnan minua kohtaan. Sillä erotuksella, että tämä mies ei ole tiedostanut tilannetta, eikä osannut edes varoa sellaista, vaan se on paljastunut hänelle karulla tavalla. Minun on helppoa olla vihainen hänen puolestaan. Tiedän tunteet, joita hän joutuu käymään läpi ja osasyyllinen niihin on oma mieheni. Miksi en siis pysty saamaan samaa tunnetta itseni puolesta? Ehkä se johtuu sitten siitä, että kannan vastuuta tästä. Kuten täällä moni kirjoittaa, niin aivan itse olen tähän kuvioon lähtenyt mukaan ja tässä pysynyt. Ei minua ole vedetty tähän huijaten ulkopuolelta, kuten tämä toinen mies. Miksi siis valitan, kun voisin aivan hyvin koska vain lähteä? Jäämällä olen hyväksynyt kaiken, jote
"Mulle ihastuminen toiseen olisi merkinnyt ulospääsyä kolmiosta "
Ja kun seuraavaksi joku ihmettelee tätä, että miten heikko ihminen voi olla, ettei saa vetäydyttyä pois kolmiodraamasta niin huomautan, että liittyy molempien osapuolien motivaatioon ja käyttäytymiseen. Kun minä tapasin toista miestä muutaman viikon ajan, tuo salamies lakkasi jatkuvasti pitämästä yhteyttä ja perustelemasta perustelemasta päästyään miksi minun pitää vaan odottaa ja miksi hän ei pysty olemaan ottamatta yhteyttä. Jos olisin alkanut seurustella toisen kanssa, olisi suhteemme saanut selvän päätöksen jonka hänkin olisi hyväksynyt. No, sitten siinä kävi kuitenkin niin että hänelle tuli kiire hoitaa eronsa finaaliin ja rest is history. Ja ensimmäistä kertaa hänen erolleen oli syy, jonka puolestaan hänen naisensa hyväksyi kerrasta vaatimatta että yritetään vielä jne: mies oli rakastunut toiseen eikä enää rakastanut häntä. Harmi ettei Hukassa kuviossa nyt löydy sitä suoraselkäistä osapuolta joka pistäisi lumipallon pyörimään tekemällä itse päätöksiä.
[miehen eron jälkeen tapahtui tosin kaikenlaista ikävää ja suhteemmekin oli jäähyllä muutaman kuukauden, mutta se on sitten toinen tarina]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"nyt sinulla on kaikki taudit, joita miehesi toisen naisen muilla miehillä on. "
Tuota.. olen itse sellainen johon lennosta vaihdettiin. Käytimme kumia tietenkin koko suhteen ajan, kunnes sen vakiintuessa oikeaksi julkiseksi suhteeksi vaihdoin hormonaaliseen ehkäisyyn. Mulla on seksikumppaneita tähän ikään (45) mennessä tasan 4, joista ei yksikään saman aikaisesti. Kävin toki treffeillä sillä aikaa kun mieheni tuskaili eronsa kanssa, mutta ei kai se mitään tautien kierrättämistä tarkoita?
Mulle ihastuminen toiseen olisi merkinnyt ulospääsyä kolmiosta ja miehelle mahdollisuutta erota ilman kolmannen osapuolen mukanaan tuomaa ylimääräistä draamaa. Jos salasuhteen paljastuminen toi jotain hyvää ja lupaavaa heidän kuolevaan parisuhteeseensa, se oli keskustelemisen pakko. U
"Minä kirjoitin tuon repliikin, koska itse olin siinä tilanteessa nuoruuden liitossani."
Juu, ymmärrän tottakai, koska tilanteita on tietysti monenlaisia. Halusin vaan kertoa oman tarinani siksi, että tuollaiset kommentit pitää vähän yllä myyttiä täysin moraalittomasta 'toisesta naisesta'. Itse kun esim olin teinistä saakka itseäni säästellyt vain yhdelle ja eron jälkeen kerennyt sinkkuna touhuta vain yhden tapailusuhteen verran. Esim yhden yön suhteita mulla ei ole ollut ollenkaan.
Huhhuh, kylläpä nousee verenpaine täälläkin kun kuuntelee Hukassa miehen koottuja selityksiä.
Nyt MaratonParkuja naulasi mielestäni tilanteen pettäjän pelikirjasta niin naulan kantaan, että olen 100 % samaa mieltä kaikesta. Hän seuraa läheltä ystävänsä tilannetta. Korkeampaan voimaan uskova minäni voisi ajatella, että on jopa johdatusta, että MaratonParkujan ystävä kokee nyt triangelin yhtä kulmaa, jolloin MaratonParkuja voi tuoda raatorehelliset näkökulmansa Hukassa nimimerkin päätöksenteon tueksi. Mutta kyynisempi minäni on taipuvainen ajattelemaan, että tuollainen triangeli taitaa olla niin tavallinen kuvio, että tähänkin ketjuun siksi on kertynyt asiasta kokemusta. Myös muilta kuin MaratonParkujalta.
Nyt Hukassa. Allekirjoitan kaiken mitä MaratonParkuja ja 28 ovat sinulle sanoneet. Mies ei ole pannut suhdetta poikki. Hän ei ole siis laittanut rikkaa ristiin sen eteen, että haluaisi säilyttää avioliittonsa. Päinvastoin, hän vaarantaa sen jatkuvasti, yhä uudestaan ja uudestaan. Ja kaikesta päätellen myös sinun fyysisen terveytesi, mielenterveytesi ja elämäsi. Perheenne elämän. Vain omien itsekkäiden pyrkimystensä takia.
Nostan esille vielä kaksi näkökulmaa, jotka ovat nyt pohtimisen arvoisia.
Ensinnäkin se, mitä MaratonParkuja kysyi eli missä on sinun viimeinen pisteesi. Lähdetkö silloin, kun vauva on tulossa? Lähdetkö silloin, kun selviää, että sinulla on parantumaton sukupuolitauti? Vai omaa aikaisempaa esimerkkiäni toistaen: Lähdetkö silloin kun mies ilmoittaa, että toinen nainen muuttaa teille asumaan, sinun sänkyysi nukkumaan?
Niin sekopäisiltä kuulostavat nuo miehesi jutut, että mitä tahansa voit odottaa. Silkalta manipulaatiolta minun korviini.
Toiseksi, käytät nyt paljon aikaa toisen naisen mustamaalaamiseen. Tuntematta tapausta kommentoin tilannetta. Onko nainen todella epävakaa vai onko tämä triangeli-kuvio epävakaa? Kuka säilyisi tilanteessa rationaalisesti toimien, vailla tarvetta aiheuttaa mustasukkaisuutta tai draamaa kun mies hyppää kahdessa sängyssä? Haluaako nainen todella satuttaa muita ihmisiä vai onko hän vain niin rikki siitä, että miehesi satuttaa häntä jatkuvasti? Ihan niin kuin sinuakin.
Kuviohan voi olla juuri niin kuin MaratonParkuja totesi, että jäätte miehenne kanssa yhteen ja teille jää yhteinen hyvä vihollinen. Toinen nainen, joka olikin epävakaa ihminen ja aiheutti ongelmat muille. Silloin kyllä pahaa pelkään, että sinulle Hukassa jää silti käteen lyhin tikku. Sillä vaikka toinen nainen poistuisikin kuviosta, en usko, että miehellesi riittää enää koskaan yksiavioinen elämä. Ei jää jäljelle myöskään luottamusta eikä kunnioitusta.
Suurin kysymykseni ja mysteerini on tämä: Miksi sinä haluat olla miehen kanssa, johon ei voi luottaa ja joka ei kunnioita sinua? Miksi toinen nainen haluaisi?
Kovia sanoja, mutta muuhun en nyt tässä mielentilassa kykene.
Liekille vielä erityismaininta, että toit esille tuon ajatuksen, että trauma ei johdu pahasta tapahtumasta, vaan siitä, että sen kanssa jää yksin. Ei tule ymmärretyksi, nähdyksi, kuulluksi. Pysähdyin kun luin tuon. Ajatus liikutti minua syvästi.
Kuurankukka
Minua jäi nyt rassaamaan tätä eräs herrasmies:-) Varmaan ollut kurja tilanne hänelle havaita, että naisella onkin tunteita johonkin ukkomieheen ja sen vuoksi suhde - mitä se onkaan tarkoittanut - hänen kanssaan ei voi onnistua tai jatkua. Voi olla, että on ennättänyt jo rakastuakin tähän naiseen, mutta sentään: eikö hänkin sitten ole aikuinen ihminen, joka tietää lähtiessään suhteeseen, että voi olla, että jotain tulee, eikä tämä jatkukaan?
Miten herrasmiehen tilanne eroaa siitä, että mies palaakin takaisin Hukassa luo ja nainen jää yksin? Onko hänelläkin siis aihetta saada terveyshuolia ihan vain sen vuoksi, että suhde mieheen kaatuu?
Täällä onkin monet kommentoineet jo minua paremmin, mutta minäkin todella kiinnittäisin huomiota siihen, missä tilanteessa ja minkälaista infoa mies tarjoilee.
Tähkäpää, hyviä kirjoituksia taas. Minua jäi kiinnostamaan, mikä oli se asia, joka viimein sai sinut lopettamaan kuuntelemaan loruja, jos haluat kertoa?
T: MaratonParkuja
Hukassa kirjoitti, että sinulla on pieni toivonkipinä suhteen jatkumisesta. Uskallan väittää, että mikäli haluat kipinän säilyttää, niin irtaudu tilanteesta mahdollisimman nopeasti. Mitä pidemmälle tilannetta katsot, sen syvemmälle kaikki olemassaoleva hyvä hautautuu.
Vierailija kirjoitti:
Hukassa kirjoitti, että sinulla on pieni toivonkipinä suhteen jatkumisesta. Uskallan väittää, että mikäli haluat kipinän säilyttää, niin irtaudu tilanteesta mahdollisimman nopeasti. Mitä pidemmälle tilannetta katsot, sen syvemmälle kaikki olemassaoleva hyvä hautautuu.
Hukassa ei irtaudu siksi, että hänestä toivonkipinä katoaa siinä hetkessä kun hän irtautuu. Ja hän on siinä täysin oikeassa, näin tulee tapahtumaan. Hukassa vie eron päätökseen, mies juoksee nuorikkonsa luokse ja alkaa pian petaamaan omaa elämäänsä post-divorce. Tulee esiin taloudellinen optimoija -mies. Vapaa-ajan optimoija -mies. Yksityisyyden vaalija, kylmä rationaalinen -mies.
Hukassa ajattelee että ero on täysin turha koska miehen suhde tähän nuoreen naiseen ei tule kestämään, ja sitten kaikkia kaduttaa. Kaikki draama käytiin läpi turhaan. Kuitenkin on niin, että se mies, joka Hukassan miehestä kuoriutuu eron jälkeen, SE tulee sammuttamaan sen viimeisenkin toivon kipinän. On hyvin mahdollista että mies haluaisi palata kotiin jos /kun uusi suhde ei toimi. Mutta SITÄ miestä Hukassa ei enää kotiinsa halua.
Olen pahoillani mutta irroittaminen nyt, on irroittamista lopullisesti. Ei vaan niistä syistä kuin Hukassa luulee. Ei välttämättä siksi että mies olisi ikuisesti menetetty, mutta viimeistään siksi, että Hukassan tuntema mies on ikuisesti menetetty.
Olen samaa mieltä edellisen kanssa, mutta Hukassa tuskin pystyy näkemään tilannetta tällä hetkellä samoin/realistisesti. Mutta jos hän haluaa toivoa pitää yllä, niin ainoa keino on irtaantua nyt. Se, mikä on lopputulos voi olla Hukassa olevalle epäselvä, vaikka se meille muille olisi aika selvä.
t. Sitä edellisen kommentin kirjoittanut (nimimerkit vois olla ihan hyödyllisiä :D)
Mä uskon. Tämä on ihan tavallinen kuvio. Lopulta kaikki roikkuu sairaasti hampaat irvessä siinä kolmiossa kukaan ei halua olla se joka ensimmäisenä laskee leukansa irti. Ja lopuksi solvataan silmät suut täyteen kaikkia ja sotketaan kuvioihin suku muutkin ystävät ja hyvässä lykyssä joku onneton joka ei kuviota tunne. Mä uskon nähnyt olen.