Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Miehen ja ystävättärensä välirikko ei kauaa kestänyt kuten oletinkin. Nainen perui puheensa ja haluaa edelleen olla tekemisissä. Vakavaa suhdetta toivoisi. Mies edelleen on sitä mieltä, että saa vietyä heidän suhteensa kaveruuden tasolle tapaamisia harventamalla tai on myös valmis lopettamaan tapailun kokonaan. Erota ei halua. Tällä kertaa on nyt lupaustensa mukaisesti ollut asioista rehellinen, mutta huomasin, että vaikka tapaamiset ovat nyt harventuneet radikaalisti ja olen niistä tietoinen, ei se minulle kuitenkaan ole ookoo. Olen siis laittanut erohakemuksen ensimmäisen vaiheen vireille. Olisin halunnut tehdä tämän yhdessä, mutta mies ei ollut siihen millään muotoa valmis. Hän kokee, että kaiken saisi takaisin vielä raiteilleen ja nyt olen heittämässä hukkaan kaiken hyvän mitä meillä on. Totta on toki sekin, että hyvää on paljon ja meillä on kaikesta huolimatta ollut kiva kesä ja hyvä lomareissu, mutta asia kuitenkin painaa meitä molempia.

Vielä ei kannata kuitenkaan alkaa sen enempää tuulettamaan, sillä en toistaiseksi aio tehdä hakemusta enempää mitään konkreettisia siirtoja eron suhteen. Ensimmäisen puoli vuotta otan nimensä mukaisesti harkinta-aikana. Mietin asioita ja jätän jäähyväisiä yhteiselle elämällemme. Ellei mitään suurta muutosta ajatuksissa tapahdu suuntaan tai toiseen, vasta seuraava puoli vuotta on konkreettisten järjestelyjen aikaa. Toki tilanne saattaa eskaloitua niin, että erilleen muuttoa pitää järjestää jo aikaisemmin, mutten pidä sitä kovin todennäköisenä. Tilanne saattaa muuttua myös niin, että saamme suhteemme toimimaan eikä eroa tarvita, mutten pidä sitäkään todennäköisenä. 

- Hukassa

 

Olet rohkea, Hukassa!

Mies - mikäli sanoi tuon ihan tosissaan ja aikuisten oikeasti - saattaa ehkä jollain tasolla kuvitellakin, että kaiken saisi vielä takaisin raiteilleen. Hän puhuu kuitenkin nyt vain omasta näkökulmastaan - hän voisi kuvitella sinun ja hänen välisen suhteen korjaantuvan, mikäli hän lopettaisi sivuaskeleensa tai pitäsi naisen vain friend zonella (miksi ihmeessä pitäisi?), mutta eihän se nyt ihan noin mene, vips vain. Mies ei ilmeisesti ole likimainkaan kärryillä siitä, miten kipeä ja tuskallinen tuo tilanne on sinulle ollut, ja miten vereslihalle se on sinut vetänyt. Hän on itse heittänyt hukkaan kaiken kauniin, mitä teillä on, hankkimalla kuvioon toisen naisen tai useita toisia naisia. Kakkonen on ollut hänelle niin tärkeä, että mies on asettanut teidän suhteenne ja perheenne panokseksi pelipöydälle valmiina riskeeraamaan koko potin. Enkä ymmärrä laisinkaan, miksi hänen pitäisi jatkaa kaveeraamista tuon kakkosen kanssa, jos luopuisi läheisemmästä suhteesta häneen. Piinaavaahan se olisi kaikille osapuolille, ja houkutus retkahtaa uudestaan olisi koko ajan läsnä. Todellista leikkiä tulella.

Hyvä että olet tehnyt tuon konkreettisen toimen eli jättänyt eropaperit sisään. Voit varautua siihen, että draama ei kuitenkaan katoa, vaan nähtävissä tulee olemaan mitä erilaisimpia venkoiluja, teatteriesityksiä sekä tunteenpurkauksia miehen mahdollisine krokotiilinkyynelineen kun hän testaa, oletko tosiaan tosissasi. Ja kakkosnainenhan luonnollisesti ryhtyy nyt lisäämään pökköä pesään entisestään, kun vaikuttaa siltä, että saalis on jo melkein hänen. Nyt sinulla on tosiaan aika kuunnella sisintäsi ja pitää jäitä hatussa. Vastaukset löytyvät kyllä sisimmästäsi. Kun on aika seuraavien askelten, mitä ne sitten ovatkaa, tulet tekemään sen tyynenä, Pallo on nyt todellakin sinulla. Käytä sitä viisaasti. Kaikkea hyvää sinulle, ja kiitos kun päivitit kuulumisiasi <3 <3 <3

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma ettet ole minä, Känybara :) :D Tuo kirjoituksesi olisi voinut tulla minun näppikseltä. Omat lapseni jo täysi-ikäisiä, mutta vielä olisi n puolet tai ehkä reilu (odotettua) elinikää jäljellä opetella itsensä vuoksi mutta miksi se onkin niin vaikeaa

 

-Sinilintu

Haa, olen huomannut, että se tämän ketjun taikana toden totta on - vertaistuki monenlaisissa asioissa ja kokemuksissa :D. Itselleni on vaikeaa rakastaa ja huolehtia itsestäni, koska en ole saanut siitä kokemusta ulkopuolelta. Tai niissä ihan lähimmissä suhteissa, toki esimerkiksi tältä kuolleelta läheiseltäni sain aina kun näimme. Aivoni hermoradat ovat muovautuneet tämän varhaisen kokemukseni myötäiseksi. Mutta, uskon että voin vaikuttaa siihen edes pikkuisen, sillä tiedän, että aivot ovat muovautumiskykyiset. Paha vaan, että samanaikaisesti juurikin arki, erityisesti työ, vie niin paljon resursseja, ettei uudelleen muovautumiseen jää juuri paukkuja. Olisipa aivoissa jokin resert-nappi. Ehkä sellainen vielä keksitään :D.

- Käpybara

Hukassa, kiva kun päivitit kuulumisia tänne. Vaikken sinua tunne, on sitä kuitenkin usein jäänyt miettimään toista ja välillä miettii että toivottavasti olet kunnossa. Toivon sinulle lempeyttä itseäsi kohtaan ja voimia tuleviin muutoksiin. Vaikutat kyllä sellaiselta äiti-maalta, rauhallisuuden perikuvalta. Olen jopa vähän kateellinen harkintakykysi suuruudesta. 

 

-Sinilintu

Luen kyllä ketjua edelleen, mutta minun on vaikea erottaa nimimerkittömiä toisistaan tai seurata heidän tarinaansa. Sori siitä

28, oli kiva lukea kommenttejasi, kaipaan ap:n kuulumisia.

Kiva kun on tullut uusiakin kirjoittajia, eläköön ketju!

Tuumis

"Sehän se taitaakin olla ainut tapa, miten itse voi vaikuttaa. Vastaa vain asiallisiin. Kun muihin ei voi vaikuttaa, niin itseensä edes voi.

- Käpybara"

Tämä lähestymistapa on varmasti usein se paras :) 

- tuo joka kaipasi nimimerkillisiltä kannanottoa

Edelleen, miksi pitää erottaa nimimerkittömät toisistaan, eikö vain voisi seurata mitä joku kirjoittaa. Mikä merkitys sillä on jos anonyymi kirjoittaa kulloiseenkin aiheeseen liittyvää? Eihän heillä tosiaan ole usein itsellään mitään tarinaa tai eivät halua sitä jakaa vaan kommentoivat menossa olevaan aiheeseen tai kommenttiin. Miksei voi silloin ohittaa ettei hänellä nyt ole nimimerkkiä eikä tarinaa vaan luetaanpas mitä tämä henkilö kirjoittaa. Tuntuu nyt todella, että nimimerkittömien kommentit eivät kiinnosta pelkästään anonyymiytynsä takia.

Itseasiassa minulle ei ole tullut ennen tätä keskustelua mieleenkään ettenkö lukisi ihan yhtälailla sitä kirjoitettua asiaa mitä kuka tahansa täällä kirjoittaa. Edellyttäen tietenkin, että aihe itsessään on minua kiinnostava. Mutta silloin ohitan kaikkien kommentit, en lue myöskään nimerkillisiä.

Onko nyt näillä, joilla on joku tarina kerrottuna jotenkin jäänyt jumittamaan, että kaikilla anonyymeilläkin on joku oma tarinansa joka pitäisi täällä kertoa? Että vasta silloin kommenteilla on merkitystä. Mutta monethan eivät ole kertoneet sen kummemmin itsestään pitempää tarinaa, mutta kuitenkin haluavat kommentoida. Koska monella on paljon elämänkokemusta tai omakohtaista elettyä, jonka pohjalta keskustelevat. Mutta ei se silti vaadi kuin ehkä viittauksen siihen ko. kommentissa. 

Esimerkisi ap on jo kertonut, että siltä osin mistä alettiin ketju niin  asiat ovat kunnossa. Mutta hän voi kuitenkin tietenkin jatkossa  kommentoida ihan mihin muuhun aiheeseen tahansa. Mielestäni silloin ei ole mitään merkitystä mikä tarina hänellä on ollut jos keskustellaan nyt ihan eri aiheista? Ainoastaa nyt sitten tiedetään, että nyt aiheeseen xyz kirjoittaa ap asiaa gfh. Miksi ruveta kelaamaan alkuperäistä kun se ei vaikuta mitenkään. Mutta ehkäpä tämä nimimerkki ap onkin se tärkeä tieto, jota jotkut kaipaavat eikä hänen alkuperäinen tarinansa. 

Hukassa, olen täällä taustalla välillä, mutta en kirjoita enää, koska en vaan jaksa sitä ryöpytystä mikä siitä seuraa. Tähän sinun viestiisi kuitenkin reagoin, koska olet ollut mielessäni. 

Olet ottanut rohkean askeleen eteenpäin ja olen ylpeä sinusta. Tämä viimeisin kirjoituksesi loistaa myös uutta oivallusta, sillä keskityt nyt antamaan aikaa ja tilaa omille ajatuksillesi sen sijaan, että miettisit mitä noiden kahden muun päässä liikkuu. Hyvä. Keskity nyt itseesi ja siihen mitä sinä haluat, mikä on sinulle ookoo ja mikä ei. 

Avioeron vireille laittaminen on myös selkeä viesti miehelle, että raja on tullut vastaan. Hänen teoistaan huomaat kyllä varsin pian onko sinulla ja teidän yhteisellä elämällä hänelle enää mitään merkitystä.

Sinilintu, olen pahoillani. Kirjoituksesi sai minullekin kyyneleet silmiin.

Voimaa ja valoa.

Kuurankukka

Ihanaa että olet siellä, Kuurankukka. Kirjoita joskus, jos jaksat (ryöpytyksestä huolimatta). Mutta ilahduttaa tietää että olet lukenut ainakin! 

 

-Sinilintu

"Tuntuu nyt todella, että nimimerkittömien kommentit eivät kiinnosta pelkästään anonyymiytynsä takia."

Kuinka monta kertaa vaikka MP täytyy sanoa että ei ole tuolla merkitystä. Hyvin usein myös lainaa nimimerkittömiä.

Ongelmaksi tämä oman kokemuksen mukaan tuleekin vain silloin kun monet nimimerkittömät vastaavat nimimerkillisten kirjoituksiin yhtä aikaa. Eli moni kommentoi samaa asiaa. Silloin aletaan helpsti huutaa että kenelle puhut en minä tuota sanonut jne. On ollut aika meteli kun vaikka yhteen MPn kommenttiin tulee yhtä aikaa lähes kellolleen kaikenlaista kommettia. En itse pysy niissä mukana minäkään ja en aio ottaa nimimerkkiä mutta ymmärrän ongelman. Ei tarvitse nyt tehdä käytännön asiasta itsetuntokysymystä. 

Vierailija kirjoitti:

"Sehän se taitaakin olla ainut tapa, miten itse voi vaikuttaa. Vastaa vain asiallisiin. Kun muihin ei voi vaikuttaa, niin itseensä edes voi.

- Käpybara"

Tämä lähestymistapa on varmasti usein se paras :) 

- tuo joka kaipasi nimimerkillisiltä kannanottoa

Jep, tuleehan sitä kompasteltua, etenkin allekirjoittaneen puolesta, mutta onneksi kurssia voi aina muuttaa, vaikka erehtyisikin hetkeksi vikareitille.

 

- Käpybara

Vierailija kirjoitti:

"Tuntuu nyt todella, että nimimerkittömien kommentit eivät kiinnosta pelkästään anonyymiytynsä takia."

Kuinka monta kertaa vaikka MP täytyy sanoa että ei ole tuolla merkitystä. Hyvin usein myös lainaa nimimerkittömiä.

Ongelmaksi tämä oman kokemuksen mukaan tuleekin vain silloin kun monet nimimerkittömät vastaavat nimimerkillisten kirjoituksiin yhtä aikaa. Eli moni kommentoi samaa asiaa. Silloin aletaan helpsti huutaa että kenelle puhut en minä tuota sanonut jne. On ollut aika meteli kun vaikka yhteen MPn kommenttiin tulee yhtä aikaa lähes kellolleen kaikenlaista kommettia. En itse pysy niissä mukana minäkään ja en aio ottaa nimimerkkiä mutta ymmärrän ongelman. Ei tarvitse nyt tehdä käytännön asiasta itsetuntokysymystä. 

Muunkinlaisia kommentteja ja asenteita täällä on nimenomaan esitetty. Joka on aiheuttanut keskustelua ja närää aiheesta.

Ja ehkä halutessasi voit tarkistaa omaakin kirjoitussävyäsi ;)

-eri

Vierailija kirjoitti:

"Tuntuu nyt todella, että nimimerkittömien kommentit eivät kiinnosta pelkästään anonyymiytynsä takia."

Kuinka monta kertaa vaikka MP täytyy sanoa että ei ole tuolla merkitystä. Hyvin usein myös lainaa nimimerkittömiä.

Ongelmaksi tämä oman kokemuksen mukaan tuleekin vain silloin kun monet nimimerkittömät vastaavat nimimerkillisten kirjoituksiin yhtä aikaa. Eli moni kommentoi samaa asiaa. Silloin aletaan helpsti huutaa että kenelle puhut en minä tuota sanonut jne. On ollut aika meteli kun vaikka yhteen MPn kommenttiin tulee yhtä aikaa lähes kellolleen kaikenlaista kommettia. En itse pysy niissä mukana minäkään ja en aio ottaa nimimerkkiä mutta ymmärrän ongelman. Ei tarvitse nyt tehdä käytännön asiasta itsetuntokysymystä. 

Muunkinlaisia kommentteja ja asenteita täällä on nimenomaan esitetty. Joka on aiheuttanut keskustelua ja närää aiheesta.

Ja ehkä halutessasi voit tarkistaa omaakin kirjoitussävyäsi ;)

-eri

Jäin niin kovin miettimään Hukassa Sinun tilannetta.

Omat muistot heräävät, vaikka tilanteemme oli/on erinlaiset. Itselleni se pitkä suhteeni oli turvasatama, perusluonteeltani olen ihminen joka tykkää kaikesta tutusta ja turvallisesta. Olin tyytyväinen ja onnellinen, ongelmien tullessa mm. exän masennus olisin seissyt rinnalla ikuisuuden. Mutta ne valheet alkoivat syömään, työmatkat = sala-asunto jne. Rakkauteni olisi antanut "anteeksi" vaikka mitä, mutta vaikka kuinka teki kipeätä niin tajusin, että rehellisyys on se josta en pysty joustamaan. Tiesin, että vaikka palaisimme yhteen niin epäilys jäisi omaan päähäni. Olisin tarkkaillut jokaista elettä jne. Tiesin, että en pysty elämään niin. Päästin irti.

"Koomisintahan" näin jälkikäteen on se, että tuossa vaiheessa kun "lopullisen eron" tein niin en edes tiennyt niitä suurimpia valheita.

Sanon vain, että se tuttu ja turvallinen tuntui hyvältä ja siitä lähteminen tuntui hirveältä, mutta siitä selviää.

Piti vielä sanoa myös, että upeata että otit ohjat käsiin. Otit askeleen eteenpäin.

Lisäksi se, että myönsit itsellesi, että miehen ja toisen naisen tapailut ei ole Sinulle ok on todella iso asia. 

En voi ymmärtää miehesi tarvetta "pitää toinen nainen ystävänä". Ei tuossa ole mitään järkeä mieheltä joka puhuu vaimolleen, että ei halua erota. Ja vaikka mies ihan oikeasti jättäisi tuon toisen naisen niin voipi olla, että mies katkeroituisi asiasta ja ero tulisi. Ei mies muutu.

28 v yhdessä 

Vaikka Hukassa -tarinan mies luopuisi tästä nykyisestä sivusuhteesta, niin avoin liittohan on edelleen voimassa. Taistelua tuulimyllyjä vastaan koko show siis.

Vierailija kirjoitti:

"Tuntuu nyt todella, että nimimerkittömien kommentit eivät kiinnosta pelkästään anonyymiytynsä takia."

Kuinka monta kertaa vaikka MP täytyy sanoa että ei ole tuolla merkitystä. Hyvin usein myös lainaa nimimerkittömiä.

Ongelmaksi tämä oman kokemuksen mukaan tuleekin vain silloin kun monet nimimerkittömät vastaavat nimimerkillisten kirjoituksiin yhtä aikaa. Eli moni kommentoi samaa asiaa. Silloin aletaan helpsti huutaa että kenelle puhut en minä tuota sanonut jne. On ollut aika meteli kun vaikka yhteen MPn kommenttiin tulee yhtä aikaa lähes kellolleen kaikenlaista kommettia. En itse pysy niissä mukana minäkään ja en aio ottaa nimimerkkiä mutta ymmärrän ongelman. Ei tarvitse nyt tehdä käytännön asiasta itsetuntokysymystä. 

Ehkä sitä kommenttitulvaa ei kannattaisi kuitenkaan ottaa ristitulena joka pitää torjua ja muut ampua alas. Ihan sama mitä kommentissa itse asiassa lukee. (Aiheen aloittajlle tulee usein se kommenttituva, ja yleensä sitä myös toivotaan.) Monissa viesteissä pohditaan yleisemminkin esiin nostettuja aiheita, mikä kuuluu tottakai keskusteluun. Ihan kaikkea ei tarvitse ottaa juuri itselleen nimenomaan suunnatuksi arvosteluksi. Mukana on ikävämpiäkin viestejä, mutta kaikki ei todella ole sellaisia.

Ja kuinka suuri virka on anteeksipyynnöllä, jos kuitenkin sanoo, että rapatessa roiskuu ja että tämä on nyt tällaista ja keskustelutyylini hiiltyessäni kaikille, ja väistämättä teen näin uudelleen. Kuka haluaa koittaa, mikä on seuraava triggeri, ja mihin väliin uskaltaa mitään (asiallista) kommentoida, jos haluaa välttyä pommitukselta? (Tässä nyt ei ole tosin kyse varsinaisesti vain nimimerkittömästä kommentoinnista.) 

Minusta tällainen on tosi harmi. Muuten kun kirjoituksensa ja kommentointinsa on ollut niin hyvää monella tapaa, ja ollut koko ketjun yksi kantava voima alusta asti. Tuntuu ikävältä antaa kritiikkiä, mutta on sellainen olo, että omatkin puolet tarvii pitää, ja asia on vaikuttanut selvästi enemmänkin viimeaikoina kerrannaisvaikutuksineen, tässä monessa kohtaa niin hienossakin ketjussa, mitä se on ollut myös hänenkin ansioistaan. Ihan jokainen voisi koittaa muistaa perusarvostuksen toisia kirjoittajia kohtaan. 

- eri

"Ja kakkosnainenhan luonnollisesti ryhtyy nyt lisäämään pökköä pesään entisestään, kun vaikuttaa siltä, että saalis on jo melkein hänen."

Mikä ihmeen saalis tuollainen olisi kenellekään. Mies siis haluaa elää avoimessa liitossa. Kukaan sinkkunainen ei tuollaisesta haaveile parisuhteeseen. Jos viisi vuotta on jo tuollaista ollut, niin voi jo katsoa emäntäkin peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen, miksi pitää erottaa nimimerkittömät toisistaan, eikö vain voisi seurata mitä joku kirjoittaa. Mikä merkitys sillä on jos anonyymi kirjoittaa kulloiseenkin aiheeseen liittyvää? Eihän heillä tosiaan ole usein itsellään mitään tarinaa tai eivät halua sitä jakaa vaan kommentoivat menossa olevaan aiheeseen tai kommenttiin. Miksei voi silloin ohittaa ettei hänellä nyt ole nimimerkkiä eikä tarinaa vaan luetaanpas mitä tämä henkilö kirjoittaa. Tuntuu nyt todella, että nimimerkittömien kommentit eivät kiinnosta pelkästään anonyymiytynsä takia.

Itseasiassa minulle ei ole tullut ennen tätä keskustelua mieleenkään ettenkö lukisi ihan yhtälailla sitä kirjoitettua asiaa mitä kuka tahansa täällä kirjoittaa. Edellyttäen tietenkin, että aihe itsessään on minua kiinnostava. Mutta silloin ohitan kaikkien kommentit, en lue myöskään nimerkillisiä.

Onko nyt näillä, joilla on joku tarina kerrottuna jotenkin jäänyt jumitt

No siis muuten pääosin samaa mieltä, paitsi parista asiasta. Siitä, että kyllähän se, minkä kokemuksen esim. ap on käynyt läpi, täälläkin keskustelussa monine vaiheineen, antaa vähän omanlaisensa perspektiivin hänen muuhunkin kommentointiinsa. Hän on aika useinkin viittannut kommenteissaan jonkun toisen asioissa, tähän omaan kokemukseensa.

Lukemisen vaikeus saattaa tulla anonyymissä keskustelussa joskus erityisesti sellaisissa tilanteissa, missä on useampi kommentoija ja nopeatempoisempaa keskustelua ja dialogiakin. Jos on ensin vaikka selvästi viestinvaihdossa saman kommentoijan kanssa, ja siihen viestiketjuun sitten tulee joku tonen väliin kommentoimaan, niin sellainen voi olla vähän sekoittavaa joskus. Toki kannattaa aina muistaa, että pääolettamus, ellei ilmaise olevansa sama kirjoittaja ( "Kuten edeltävässä viestissäni kirjoitin asista x..." "tuosta kertomastani erosta lähtien..." tms. ) lähtökohtaisesti on se, että kyseessä on vain uusi viesti ja uusi sisältö (ja eri kirjoittaja). Ja jos vastaa viestiin, niin kulloinkin aina tämän yhden viestin sisältöön. (Yleisestihän voi kirjoittaa vaikka kaikista monista viesteistä nousseita ajatuksia, osoittamatta sitä suoraan kenellekään tietylle.)

Mielestäni myös anonyymit voisivat parantaa vähän keskustelun selkeyttä joissain tällaisissa tilanteissa, käyttäen selvennyksiä, kuten "eri kommentoija" tai " sama " tai muu selventävä viittaus (ks. pari esimerkkiä edellä) Pääolettamus toki on, että vastataan aina viestin sisältöön, ei olettamukseen samasta anonyymistä kirjoittajasta. Jos on epäelvää, niin toimii tämän pääsäännön mukaan.

Rauhallisessa keskustelussa ja varsinkaan yksittäisissä kommentoinneissa, mitään ongelmaa ei mielestäni pitäisi olla. Viestit luetaan yksinkertaisesti vain oman sisältönsä mukaan, erillisinä muista. Ehkäpä joillakin tällaisessakin on sitten vaikeuksia, jos on vaikka kova halu personoida kirjoittaja, tai jostain muusta syystä.

Monien nimimerkkien käyttö on ollut hieno juttu tässä ketjussa. Se on tuonut syvyyttä, ja nimimerkin ottaneet voivat varmasti saada niin hyvässä kuin myös valitettavasti pahassakin tästä keskustelusta paljon. Mutta jos annettaisin arvo anonyymisti kommentoiville myös. Ikävästä kommentoinnista, kiusaamisesta ja trollaamisesta, ei kai kukaan normaali kiva ihminen ja kommentoija kuitenkaan pidä.

Tuota noin. Minä en voi mitään sille, että puolestani kommentoidaan näitä asioita. Olen nyt viime aikoina kyllä huomannut, että pyytelen koko ajan anteeksi, vaikka kirjoitan jokseenkin vähän. Ja pommituksesta puheenollen: kyllä se nyt vain siltä tuntuu, ei sen vuoksi, että haluaisi ampua kommentit alas vaan sen vuoksi, että vastaaminen on todellakin vaikeaa. On todella vaikeaa sieltä seasta, kun on elämäkin elettävänä, yrittää poimia aina niitä viestejä, joita toivotaan poimittavan, huomata, kuka on sanonut mitäkin ja milloinkin. Useaan kertaan olen myös pyytänyt, että keskustelu voisi nyt siirtyä minusta muihin asioihin, mikä mielestäni ainakin olisi rakentavaa.

Ja anot, kiitos sydämellisesti, kun haluatte minua ja kirjoitteluani puolustaa. Mutta tosissani toivoisin, että sitä ei tehtäisi. Se ei vie asioita eteenpäin, eikä aina asiatkaan tule kyllä sanottua ainakaan ihan niillä sanoilla, jotka itse valitsisin.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Tuota noin. Minä en voi mitään sille, että puolestani kommentoidaan näitä asioita. Olen nyt viime aikoina kyllä huomannut, että pyytelen koko ajan anteeksi, vaikka kirjoitan jokseenkin vähän. Ja pommituksesta puheenollen: kyllä se nyt vain siltä tuntuu, ei sen vuoksi, että haluaisi ampua kommentit alas vaan sen vuoksi, että vastaaminen on todellakin vaikeaa. On todella vaikeaa sieltä seasta, kun on elämäkin elettävänä, yrittää poimia aina niitä viestejä, joita toivotaan poimittavan, huomata, kuka on sanonut mitäkin ja milloinkin. Useaan kertaan olen myös pyytänyt, että keskustelu voisi nyt siirtyä minusta muihin asioihin, mikä mielestäni ainakin olisi rakentavaa.

Ja anot, kiitos sydämellisesti, kun haluatte minua ja kirjoitteluani puolustaa. Mutta tosissani toivoisin, että sitä ei tehtäisi. Se ei vie asioita eteenpäin, eikä aina asiatkaan tule kyllä sanottua ainakaan ihan niillä sanoilla, jotka itse valitsisin.

T: MaratonPar

Tarkoitin silti mitä kirjotin. Ei tietenkään tarvi vastata kuin niihin viesteihin mihin itse haluaa. Ja omaan tahtiin. Nyt oli kyse pelkästään ikävästä (perusteettomasta) kommentonnista toisille. Ei mistään muuta. Olen pahoillani, mutta minulla oli tarve sanoa tästä asiasta. Ja ymmärrän, ettei varmasti ole helppo saada samalla itse niitä kurjempiakin kommentteja. Eikä kenenkään tarvi olla aina täydellinen.

- sama joka tuon kritiikin kirjoitti

Tarkoitin silti mitä kirjotin. Ei tietenkään tarvi vastata kuin niihin viesteihin mihin itse haluaa. Ja omaan tahtiin. Nyt oli kyse pelkästään ikävästä (perusteettomasta) kommentonnista toisille. Ei mistään muuta. Olen pahoillani, mutta minulla oli tarve sanoa tästä asiasta. Ja ymmärrän, ettei varmasti ole helppo saada samalla itse niitä kurjempiakin kommentteja. Eikä kenenkään tarvi olla aina täydellinen.

- sama joka tuon kritiikin kirjoitti

No, jotain perin perusteetonta ja ikävää on tullut sitten siinä vastattua ja ilmeisesti anteeksipyyntö ei ole ollut riittävä. Enemmän en enää osaa, enkä oikein jaksakaan anteeksipyydellä. 

Kyllä yritin selittää, että ketään, joka itse asiallisesti on kirjoittanut, ei ole ollut tarkoitus loukata, mutta kun se selitys ei riitä ja hampaankoloon jäi, emme varmaan mahda mitään. Näillähän se on mentävä. Itse koen raskaana sen, että yritän nähdä virheeni ja pyytää anteeksi, mutta silti "jää tarve sanoa". Mutta näillähän menen minä sitten, että tarve jää ja sanotaan. Jos se nyt jotain auttaa, niin kuultu on. 

Mutta vieläkään en voi luvata, että aina vastaisin jollakin odotetulla tavalla, mikä se onkaan.

T: MaratonParkuja