Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

"Ja kakkosnainenhan luonnollisesti ryhtyy nyt lisäämään pökköä pesään entisestään, kun vaikuttaa siltä, että saalis on jo melkein hänen."

Mikä ihmeen saalis tuollainen olisi kenellekään. Mies siis haluaa elää avoimessa liitossa. Kukaan sinkkunainen ei tuollaisesta haaveile parisuhteeseen. Jos viisi vuotta on jo tuollaista ollut, niin voi jo katsoa emäntäkin peiliin.

Täällä ilmeisesti kommentoivat enemmän sellaiset, jotka kokevat miehen ja parisuhteen, avoimenkin, tärkeämmäksi kuin oma vapaus, spontaanius, toiveet ja halut. Itsensä toteuttaminen vain parisuhteessa on joillekin se heteronormatiivinen malli. Toisille se näyttäytyy pikemminkin ilottomalta selliltä.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitin silti mitä kirjotin. Ei tietenkään tarvi vastata kuin niihin viesteihin mihin itse haluaa. Ja omaan tahtiin. Nyt oli kyse pelkästään ikävästä (perusteettomasta) kommentonnista toisille. Ei mistään muuta. Olen pahoillani, mutta minulla oli tarve sanoa tästä asiasta. Ja ymmärrän, ettei varmasti ole helppo saada samalla itse niitä kurjempiakin kommentteja. Eikä kenenkään tarvi olla aina täydellinen.

- sama joka tuon kritiikin kirjoitti

No, jotain perin perusteetonta ja ikävää on tullut sitten siinä vastattua ja ilmeisesti anteeksipyyntö ei ole ollut riittävä. Enemmän en enää osaa, enkä oikein jaksakaan anteeksipyydellä. 

Kyllä yritin selittää, että ketään, joka itse asiallisesti on kirjoittanut, ei ole ollut tarkoitus loukata, mutta kun se selitys ei riitä ja hampaankoloon jäi, emme varmaan mahda mitään. Näillähän se on mentävä. Itse koen raskaana sen, että yritän nähdä virheeni ja pyytää anteeksi, mutta silti "jää tarve sanoa". Mutta näillähän menen minä sitten, että tarve jää ja sanotaan. Jos se nyt jotain auttaa, niin kuultu on. 

Mutta vieläkään en voi luvata, että aina vastaisin jollakin odotetulla tavalla, mikä se onkaan.

T: MaratonParkuja

Kyse on siitä, että kerroit, että tällainen kommentointisi suutuksissa vähän summanmutikassa nyt mielestäsi kuitenkin ikäänkuin kuuluu asiaan eikä sitä voi välttää, ja se siis tulee kanssasi täällä aina toistumaan (jotakuta kohtaan). Sivusta seuranneena tämä kohdistui taannoin joihinkin muihin ja nyt itseenikin. Ja tällä on ollut nähdäkseni osaltaan yleisemminkin keskusteluilmapiiriin vaikutusta. Ja siksi oli tarve sanoa. Olen pahoillani ikävästä aiheesta, mutta näin tämä on kannaltani katsottuna. 

- sama

Kyse on siitä, että kerroit, että tällainen kommentointisi suutuksissa vähän summanmutikassa nyt mielestäsi kuitenkin ikäänkuin kuuluu asiaan eikä sitä voi välttää, ja se siis tulee kanssasi täällä aina toistumaan (jotakuta kohtaan). Sivusta seuranneena tämä kohdistui taannoin joihinkin muihin ja nyt itseenikin. Ja tällä on ollut nähdäkseni osaltaan yleisemminkin keskusteluilmapiiriin vaikutusta. Ja siksi oli tarve sanoa. Olen pahoillani ikävästä aiheesta, mutta näin tämä on kannaltani katsottuna. 

- sama

Jep. Todennäköisesti voin taata, että vastaisuudessakin tulen keskustelun lomassa sanomaan jotain, josta joku loukkaantuu. Ja tosiaankin, en osaa paremmin pahoitella kuin olen jo useaan kertaan tehnyt.

Mutta meidän on varmaan turha tästä jatkaa, ilmapiiri siitä tuskin paranee. En tiedä, mitä enempää sinulle sanoa. En voi luvata olla sen kummoisempi ihminen kuin olen ja anteeksipyynnöt ovat turhia. Joten eiköhän anneta olla?

T: MaratonParkuja

Hukassa, kuten muutkin ovat jo edellä kirjoittaneet, niin onpa hienoa, että olet ottanut tilanteesi ohjat omiin käsiisi ja suhtaudut nyt asiaan juuri sillä tavoin kuin arvelinkin, että suhtautuisit.

Taannoin avioeron yksin hakemista koskeva (meta-)keskustelu, jonka taisin yhtenä keskustelijana tässä ketjussa avata, jäi jankkaamaan kahden näkemyksen välillä, ja suurempi oli vaikutelmani mukaan se koulukunta, jonka mielestä avioeroa ei ikinä pidä hakea, ellei ole jo etukäteen varma, että prosessin myös vie loppuun asti. Mutta koko modernin länsimaisen lainsäädännön ajan avioeroissa on ollut jonkin mittainen harkinta-aika, ja se käytäntö perustuu pitkään kollektiiviseen viisauteen. Tiedän, että käytät harkinta-ajan viisaasti, kuten viestissäsi jo hyvin selvästi indikoitkin. Kaikkea hyvää elämääsi,  olet mielessäni.

t. Sivustaseuraaja

Tuli muuten mieleen eräs ystäväni, joka omien kokemustensa takia harkitsee ja pohtii todella pitkään ihan kaikkea kirjoittamaansa ja osin puheitaankin. On joutunut todella monta kertaa yhden tietyn henkilön taholta tahallaan väärin ymmärretyksi, vaikka hän on yrittänyt asettaa sanojaan kuinka päin tahansa. Olemme puhuneet jonkin verran siitä, että vastuu on paljolti myös lukijalla. Jos hän on tarkoittanut sanomansa täysin neutraaliksi tai ystävälliseksi ja on kirjoittanut hyvällä tarkoituksella ja toinen vääntää ja kääntää sen aivan toiseksi, niin tarvitseeko siitä toisen väärinymmärryksestä ottaa vastuuta? Ei. Hän itse tietää, millä tarkoituksella on mitäkin sanonut ja ellei se toiselle riitä, että pointti on ollut tämä, niin vastuu loukkaantujan tunteista on ihan vain henkilöllä itsellään. Enkä nyt todellakaan ota kantaa siihen, että onko joku loukkaantunut turhaan vai ei, vaan tämä tuli yleisenä pohdintana mieleen tästä koko teemasta.

- Käpybara

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, että kerroit, että tällainen kommentointisi suutuksissa vähän summanmutikassa nyt mielestäsi kuitenkin ikäänkuin kuuluu asiaan eikä sitä voi välttää, ja se siis tulee kanssasi täällä aina toistumaan (jotakuta kohtaan). Sivusta seuranneena tämä kohdistui taannoin joihinkin muihin ja nyt itseenikin. Ja tällä on ollut nähdäkseni osaltaan yleisemminkin keskusteluilmapiiriin vaikutusta. Ja siksi oli tarve sanoa. Olen pahoillani ikävästä aiheesta, mutta näin tämä on kannaltani katsottuna. 

- sama

Jep. Todennäköisesti voin taata, että vastaisuudessakin tulen keskustelun lomassa sanomaan jotain, josta joku loukkaantuu. Ja tosiaankin, en osaa paremmin pahoitella kuin olen jo useaan kertaan tehnyt.

Mutta meidän on varmaan turha tästä jatkaa, ilmapiiri siitä tuskin paranee. En tiedä, mitä enempää sinulle sanoa. En voi luvata olla sen kummoisempi ihminen kuin olen ja anteeksipyynnöt ovat turhia. Joten eiköhän anneta olla?

T: MaratonParkuja

Tiedät hyvin itsekin, ettei kyse ollut tuollaisesta "sanoa jotain, josta joku loukkaantuu". Vaan kommentoit perusteetta ikävästi, pyysit kyllä anteeksi, mutta kerroit että teet vastaavasti kyllä jatkossakin. On totta, että meillä on sitten tältä osalta vähän eri käsitys toista arvostavasta keskustelusta. 

- sama

Tahallaan väärinymmärtäminen ja toisen sanojen kääntäminen tahallaan eri asiaan kuin mitä sanoja tarkoittaa on myös henkistä väkivaltaa. Se on kontrollin ja toisen minän murtamisen väline, pyrkimys hajoittaa toisen mieltä ja luottoa itseensä. 

 

-Sinilintu

Vierailija kirjoitti:

Tahallaan väärinymmärtäminen ja toisen sanojen kääntäminen tahallaan eri asiaan kuin mitä sanoja tarkoittaa on myös henkistä väkivaltaa. Se on kontrollin ja toisen minän murtamisen väline, pyrkimys hajoittaa toisen mieltä ja luottoa itseensä. 

 

-Sinilintu

Kyllä, juuri näin. Sen takia on tärkeä pitää mielessä se, mitä itse on milläkin tarkoittanut, jotta voisi rajata sitä, mitä toisen tunnekuormaa /manipulointia suostuu ottamaan kantaakseen. Ja sen opettelu vaatii niitä terveitä peilejä, keskusteluja muiden kanssa. Jotta saa vahvistettua juurikin sitä luottamusta omaan itseensä ja omiin tarkoitusperiinsä. Tunnustan seuranneeni Koivujen keissiä ja Mikon käyttämä tokaisu sekin vielä on loistava. Pahoittelut, lähti vähän rönsyilemään.

- Käpybara

"Tiedät hyvin itsekin, ettei kyse ollut tuollaisesta "sanoa jotain, josta joku loukkaantuu". Vaan kommentoit perusteetta ikävästi, pyysit kyllä anteeksi, mutta kerroit että teet vastaavasti kyllä jatkossakin. On totta, että meillä on sitten tältä osalta vähän eri käsitys toista arvostavasta keskustelusta. 

- sama"

En puolustele MPtä vaan varoitan. On aivan sama miten kauniisti pyydät antaeeksi tämä tyyppi on nyt kohdeltu kaltoin. Et nyt enää voi mitään muuta kuin pitkittää tätä riitaa ja madella ja selitellä ja lupailla viimein muutoksia joita et halua. Ei ole aihetta muuttua jokaisessa on vikoja ja sinä pystyt anteeksi pyytämään ja se ei IKINÄ tule riittämään. Olet nyt saanut leiman ja se pysyy ja ole varma että sinua tarkkaillaan. Tälle tyypille tulee uudelleen ja uudelleen tarve sanoa ja onkos tämä nyt mones kerta kun jankkaa tätä loukkaantumistaan. Ottaa aina esille kun vaan aiheen saa.

Ole sinä fiksumpi älä jatka keskustelua. Käyööt noita lähipiirissään.

Oikeastaan kuuluu jo aiheeseen. Miten täällä takerrutaan ihmisiin tuolla tavalla? Mitä pitäisi nyt vielä tehdä, jos on pyytänyt anteeksi, että toinen sai sellaisen kuvan, että ikävät sanat koskettivat häntäkin, mutta se ei ollut tarkoitus? Ja jos vielä myöntää, että on kiivastahtinen keskustelija, joten pyytää jo etukäteen anteeksi, jos sortuu uudelleen samaan virheeseen? Voisiko Sama kertoa, mitä hänelle pitäisi nyt antaa, että voisi päästää irti asiasta ja jatkaa keskustelua eteenpäin pilaamatta sitä tällä jankkauksella?

Onko tämä se, mikä monissa avioliitoissakin menee pieleen. Takerrutaan johonkin asiaan, eikä mikään, mitä toinen tekee, ole tarpeeksi hyvää, vaan ollaan vaatimassa jotain epärealistista, kuten toisen koko luonteen muuttuminen. 

suurempi oli vaikutelmani mukaan se koulukunta, jonka mielestä avioeroa ei ikinä pidä hakea, ellei ole jo etukäteen varma, että prosessin myös vie loppuun asti. 

Tarkennan hieman omaa kantaani, eli itse olen sitä mieltä, että avioeroa ei pidä hakea (ikinä on kyllä liian vahva sana vähän mihinkään), ellei ole MYÖS valmis viemään sitä loppuun asti. Ellei siis toisin sanoen todella näe eroa myös vaihtoehtona. Perfomanssina ja argumenttien vahvistuskeinona tai viestin välittämiseen en siis avioeropapereita käyttäisi.

Mutta tuo nyt on hieman semmoista yleisluontoista spekulaatiota, ei niinkään kenenkään yksittäistapaukseen liittyvää.

Minä en meinaa päästä ohi enkä yli siitä Hukassa miehen ajatuksesta, että nyt ollaan prosessissa, jossa tarkoitus on himmata suhde kaverisuhteeksi ihmisen kanssa, joka haluaa vakavan suhteen ja tämä on se tapa, jolla tulevaisuus on parempi. Edelleen yksioikoisena ihmisenä kummastelen, miten tämä on edes millään käytännön tasolla mahdollista?

Tuohan on kuin tavoitteena olisi laihduttaa ja toteaisi, että tavoite toteuttaa se on lähteä syömään jälkkäribuffaan. Jotenkin siis Hukassan mies on epärationaalisuudessaan jo niin pitkällä, että voin kuvitella, mitä "keskusteleminen" hänen kanssaan on. Varsinkin, kun kuvaan on tullut mukavasti syytteleminenkin siitä, miten Hukassa tässä nyt on perhettä rikkomassa. 

----------

Mitä tulee muutoin käytyyn keskusteluun, ei minulla tosiaan ole siihen tämän enempää sanottavaa. 

T: MaratonParkuja

Muistan kuinka paljon joskus aikoinaan järkytyin siitä kun ymmärsin, että vaikka kuinka selittää, kaikki ihmiset eivät koskaan kykene ymmärtämään mitä tarkoitan. Että sellaista oikeutta ei tule. Että että koskaan pysty selittämään tunteitasi, tarkoitusperiäis ja ajatuksiais niin että oikeasti muut ymmärtäisivät. Edelleen on toki - nykyään enenevissä määrin kun se on tämän aikakauden leima - ihmisiä jotka tahallaan ymmärtävät väärin, pöyristyvät ja kauhistelevat jotakin mitä toinen on muka sanonut, tahallaan takertuvat johonkin sanaan tai sanamuotoon jne. Nämä ovat luku erikseen; he saavat kai jonkilaista hyvää mieltä tai tyydytystä moisesta käytöksestä. 

Tavallaan sokeeraavaa oli silloin joskus ymmärtää se että ihmisten perusluonteiden erojen takia on vain joskus mahdotonta kommunikoida ymmärrettävästi vaikka molemmilla olisi aito halu kommunikoida. 

 

Mutta suosittelen tutustumaan Rosenbergin Nonviolent Communication menetelmään. 

 

- Sinilintu

M-P sanoitit taas hyvin! Käy usein niin että yritän vastata ajatuksiani mutten saa niitä sanoiksi asti niin että kirjoituksessa olisi järkeä. Sinä ja Liekki usein sitten viette villasukat suustani. Kiitos siitä!

-Sinilintu

Tulipa kirjoitusvirheitä taas oikein olan takaa aikaisempaan viestiini.. pahoittelut!

-Sinilintu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja kakkosnainenhan luonnollisesti ryhtyy nyt lisäämään pökköä pesään entisestään, kun vaikuttaa siltä, että saalis on jo melkein hänen."

Mikä ihmeen saalis tuollainen olisi kenellekään. Mies siis haluaa elää avoimessa liitossa. Kukaan sinkkunainen ei tuollaisesta haaveile parisuhteeseen. Jos viisi vuotta on jo tuollaista ollut, niin voi jo katsoa emäntäkin peiliin.

Täällä ilmeisesti kommentoivat enemmän sellaiset, jotka kokevat miehen ja parisuhteen, avoimenkin, tärkeämmäksi kuin oma vapaus, spontaanius, toiveet ja halut. Itsensä toteuttaminen vain parisuhteessa on joillekin se heteronormatiivinen malli. Toisille se näyttäytyy pikemminkin ilottomalta selliltä.

Osa varmaan kokee, osa ei. Eläköön kukin tyylillään. Tuo Hukassan miehen kakkosnainen kuitenkin mitä ilmeisimmin kokee Hukassan miehen olevan "hyvä saalis", koska niin palavasti haluaa muodostaa hänen kanssaan vakavamman suhteen. Hukassa on ollut hidasteena hänen pyrkimyksissään, mutta nyt kakkonen ehkä kokee olevansa projektissaan jo melkein maalissa, kun kulee eropapereiden olevan jo vetämässä. Sitä, olisiko heidän välisensä vakavampi suhde vapaasti toteutuessaan sitten avoin vai ei, emme voi tietää. Ehkä, ehkä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja kakkosnainenhan luonnollisesti ryhtyy nyt lisäämään pökköä pesään entisestään, kun vaikuttaa siltä, että saalis on jo melkein hänen."

Mikä ihmeen saalis tuollainen olisi kenellekään. Mies siis haluaa elää avoimessa liitossa. Kukaan sinkkunainen ei tuollaisesta haaveile parisuhteeseen. Jos viisi vuotta on jo tuollaista ollut, niin voi jo katsoa emäntäkin peiliin.

Täällä ilmeisesti kommentoivat enemmän sellaiset, jotka kokevat miehen ja parisuhteen, avoimenkin, tärkeämmäksi kuin oma vapaus, spontaanius, toiveet ja halut. Itsensä toteuttaminen vain parisuhteessa on joillekin se heteronormatiivinen malli. Toisille se näyttäytyy pikemminkin ilottomalta selliltä.

Osa varmaan kokee, osa ei. Eläköön kukin tyylillään. Tuo Hukassan miehen kakkosnainen kuitenkin mitä ilmeisimmin kokee Hukassan

Eiköhän tuossa ongelmana ole tuo mies. Eipä silti koko tuo tarina on epäuskottava. On melko epäloogista odottaa avoimen suhteen miehen muuttuvan uuden naisen myötä. Myös on epäloogista odottaa, että ystävyyssuhde onnistuu tuossa tilanteessa. Ihan piristävää on toisaalta lukea näistä parisuhdeongelmista, että voi jumankekka sentään miten paljon aikaa ja energiaa käytetään tuommoiseen vatuloimiseen ja pähkäilyyn. Itse ajattelen, että Hukassan onni olisi heivata itsensä veke tuosta kuviosta.

Itse kyllä ymmärrän myös kakkosnaista. Siis sen miten ajatusmaailmat "eri leireissä" toimivat. Puhun nyt yleisesti, en pelkästää Hukassa tilanteesta. Enkä ole sen kummemmin kenenkään puolella. 

Joku täälläkin miettii miten kakkosnainen voi nähdä miehen hyvänä saaliina. Ei ehkä mitenkään sen kummemmin hyvänä tai huonona, mutta kakkosnainen on myös tuntenut monesti miehen jo pitkään. Hän näkee miehen tavallisena ihmisenä, johon on sitten rakastunut. 

Ensin on ollut esim. työkaveri tai muuten tuttu jostain. Siinä on juteltu ja tutustuttu, ehkä paljonkin, vielä ilman mitään muuta ajatusta toisiinsa. On todettu, että mukava ihminen ja ajatukset menevät yhteen. Jossain vaiheessa on sitten tullut tunteita mukaan, seksisuhde ja salasuhde. Mutta kakkosnainen näkee ja tuntee miehen myös muussa mielessä, ei pelkästään seksin tai "saalistuksen" vuoksi. Jos salasuhde on alkanut hitaasti muun tuntemisen kautta niin silloinhan kakkosnainen/mies tuntee varatun myös ihmisenä. Ovat varmaan jutelleet salasuhteenkin aikana keskenään paljon ja ovat läheisiä, silloin voi ajatella ihmisestä ihan eri tavalla kuin ulkopuoliset suhteen ja kakkosnainen osan näkevät. Ei mies ole silloin mikään saalis vaan ihminen johon on rakastunut. 

Monesti nämä pitkään "kypsyneet" ja kestäneet salasuhteet myös kestävät pitkän odottelun tilanteen selkenimiseksi. Joskus on niinkin, että ei halutakaan toisen eroa vaan salasuhde riittää. Tilanne on  vakiintunut ja hakenut oman uomansa. 

Itse tulkitsin saaliin ympärille käytävän keskustelun siten, että eipä väliä, poistuuko ystävänainen kuvioista, tai muuttuuko pelkäksi ystävyydeksi, koska Hukassan suhteessa tulee aina olemaan miehen vaatimus avoimesta suhteesta. Eli naisen tilalle vain tulisi joku toinen ja hänen kanssaan sitten vakuuteltaisiin, että kysymys on vain ystävyydestä ja miehen tarpeesta elää nuoruuttaan kodin ulkopuolella.

Voihan ystävänainen olla hyvinkin halukas avoimeen suhteeseen, kun tätäkin on näin kauan katsellut, sitähän emme voi tietää. Syy, miksi miehen on niin vaikeaa suhdetta lopettaa voi ollakin tuossa, hän siis ajattelee, että ystävänaisen kanssa ei tarvitsisi tätä riitaa käydä. Kuka tietää.

Kamalan vaikeaa pysyttäytyä omissa neuvoissaan ja olla miettimättä, mitä moisen miehen päässä oikein käy:-) 

T: MaratonParkuja

Minä ajattelen että ei se kakkosnainen ole sen kummoisempi kuin ykkönenkään siinä mielessä, että ihmisiä tässä ollaan ja meitä tuppaa tunteet viemään vähän joka asiassa. Usein on kaikenlaisia periaatteita ja sitten se rakastuminen osuu omalle kohdalle ja loppu on historiaa. Teoriassa on aina helppoa olla jotain mieltä asioista, käytännössä on sitten usein elämä ja sen mukanaan tuomat kommervenkit. Ihminen tekee paljon muutakin sellaista, minkä tietää itselleen haitalliseksi, huonoihin ihmissuhteisiin ripustautumisen lisäksi.

-Sinilintu

Niin, eihän kakkosnainen/mies ole mikään joku määrätty samaan muottiin ja massaan sopiva "saalistaja".  Hänkin usein on tavallinen ihminen. Ei ulospäin voi kenestäkään sitä nähdä tai kuulla. Voi olla kuka tahansa, jonka elämästä et tiedä. Voi olla hyvinkin vaatimaton. Ei ole miteenkään "paheellinen" tyypiltään.