Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Ongelmahan on ollut ennen kaikkea anonyymeilla, jotka valittavat, että heidän mielipiteensä ohitetaan. Tai että heidät sotketaan toisiin anonyymeihin. Molemmat outoja valituksen aiheita, kun haluavat olla ilman nimimerkkiä.

Nimimerkillisethän tästä aloittivat valittamaan ensiksi. Että kun ei ole nimimerkkiä niin sotketaa toisiinsa. Eikä pysty lukemaan mitä ovat aiemmin kirjoittaneet, ei pysty lukemaan nimimerkittömien kirjoitushistoriaa, mieltävät kaikki samaksi henkilöiksi ja massaksi jne. Jne....silloin kun kun alkoivat vaatia kaikkien käyttämään nimimerkkiä ja perustelivat juuri noin. Myös sanoivat, etteivät aina edes lue nimimerkittömien kommetteja. Älkää käntäkö nyt  juttua pois totuudesta. 

Nimerkkiin pakottamisen halustahan ja noista surkeista kyseisitä perusteluistahan tämä lähti. Ja sehän on silloin ilmiselvää, etteivät ne olleet silloin nimimerkittömien itensänsä sanomia. 

Vierailija kirjoitti:

Saada hyväksyntää ja "kavereita", tuntea kuuluvansa joukkoon?

Minusta outoa. Olen lukenut ja kommentoinut lähes koko ketjun ajan mutta en minä mihinkään joukkoon kuulu tai ole saanut kavereita. Tykkään  monien kirjoittajien viesteistä mutta en minä kenenkään kaveri ole. Monet kirjoittaa hyvin.

Juu, jollain toisella ehkä saattaa olla. Ei sellainen ole kovin tavatonta.

Vierailija kirjoitti:

Voi paha polvi tämä ketju on pidempi kuin viimeiset pari sivua. Täällä on ainakin yksi nimimerkitön joka tulee säännöllisesti valittamaan että hänen kirjoituksiaan ei kommentoida ja huomioida vaikka ovat hyviä kirjoituksia. Samaan syssyyn  valittaa siitä että ei saa kirjoitella kuin tietynlaisia viestejä tai ajetaan pois ketjusta. Vaikka kyllä kai se on jokaisen oma asia kirjoittaako vai ei ei siihen muut voi edes vaikuttaa. Ja hän muistaa aina sanoa että ei ole yksin tätä mieltä vaan monet muutkin ovat. 

Aivan, jotenkin näin saattaa hyvinkin olla. Jollain näin kirjoittavalla nimimerkittömällä on minunkin mielestäni (ainakin ärsyyntyessään ja väitellessään) tietynlainen hyvinkin tunnistettava tyyli ja argumentointitapa. Hänelle olen myös joskus vasta-argumenttia sellaiseen kommentointiin kirjoittanutkin. 

Minusta on huonoa keskustelua silti suhtautua suurinpiirtein jokaiseen nimimerkittä kirjoittajaan - varsinkin eri näkemyksen viestiin tai kritiikin antajaan - että kyse olisi noiden kommenttien lähettäjästä tai vstaavaa. ja viestii sitten tältä pohjlta. Kuten jotkut näkyy myös tekevän.

Jos sitten vielä mainitsee, että tällainen oma huono keskustelutapa on nimeomaan anonyymen kommentoijien oma vika, ja nimerkittömyyden looginen seuraus, joka pitäisi vain hyväksyä. Nimimerkitöntä siis onkin ihan ok jostain syystä kohdella surkeasti ja tylyttää perusteetta. "Ottakaahan nimimerkki, tai minä ainakin perseilen teille. Ihan oma valinta!" Kai sitä nyt joku vastuu on itsellään omasta kirjoittelustaan ja perusteettomista negatiivisista olettamuksista ja yleistyksistä, toisia kommentojia kohtaan.  

Ymmärrän, että anonyymissä keskustelussa voi tulla joskus väärinkäsityksiä, mutta jos ennakkoasenne on tuollainen, niin on selvää, ettei mitään järkevää keskustelua voi syntyä, eikä sitä näin ajatteleva edes halua. Viestejä ei edes haluta lukea sisällön perusteella. Onhan tuollainen alentava asenne. Onko tällainen keskustelutapa teistä muista oikeasti ok tässä ketjussa ja yleisestikin keskustelussa?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmahan on ollut ennen kaikkea anonyymeilla, jotka valittavat, että heidän mielipiteensä ohitetaan. Tai että heidät sotketaan toisiin anonyymeihin. Molemmat outoja valituksen aiheita, kun haluavat olla ilman nimimerkkiä.

 

Nimimerkillisethän tästä aloittivat valittamaan ensiksi. Että kun ei ole nimimerkkiä niin sotketaa toisiinsa. Eikä pysty lukemaan mitä ovat aiemmin kirjoittaneet, ei pysty lukemaan nimimerkittömien kirjoitushistoriaa, mieltävät kaikki samaksi henkilöiksi ja massaksi jne. Jne....silloin kun kun alkoivat vaatia kaikkien käyttämään nimimerkkiä ja perustelivat juuri noin. Myös sanoivat, etteivät aina edes lue nimimerkittömien kommetteja. Älkää käntäkö nyt  juttua pois totuudesta. 

Nimerkkiin pakottamisen halustahan ja noista surkeista kyseisitä perusteluistahan tämä lähti. Ja sehän on silloin ilmiselvää, etteivät ne

Tää on valehtelijoiden ikioma ketju. Kannattaa meidän muiden unohtaa koko shitti.

"Jokainen voi lukea toki mitä haluaa, mutta toisia ei mielestäni silti pitäisi alkaa alentamaan ja yleistämään negatiivisesti, vain nimimerkittömyyden takia. Ja varsinkaan jos ei lue, niin ei ehkä tiedä, mistä kaikesta on, tai on ollut aina kyse."

... Eikä tietenkään nimimerkillisyyden takia myöskään. (pitäisi alkaa alentamaan ja yleistämään)  

t. sama

Liekki, hyvä kuulla että olet silti linjoilla. Se tärkeintä! Prosessointiin rutkasti voimia. 

Oivaltavia ja tarkkoja kirjoituksiasi on kyllä ikävä, mutta sitten kun sen aika on, sitten on (jos on). 

 

Hukassa ei ehkä tahdo kirjoitella, mutta toivon silti että olet kantimissasi. Ajatuksissa ainakin olet.

-Sinilintu

Vierailija kirjoitti:

En aio omalta osaltani enää ruokkia trollia. Oli aika turhaa siihen ansaan edes tarttua, pahoittelut siitä. Törkeydet ja tahalliset ilkeydet ovat aina olleet sellaisia, jotka niin sanotusti triggeröivät meikäläistä. Samaten epäoikeudenmukaisuus, itsekkyyspitäisi osata vain antaa olla ja antaa henkilön marinoitua rauhassa omassa liemessään.

 

Ajatteletko Käpybara oikeasti, että vain yksi anonyymi kirjoittaja kommentoi (tai vähän, tai enemmänkin myös loukkaantui) tuonkaltaisista, pääasiassa Sinilinnun, anonyymejä kommentojia kohtaan esitetyistä mielipiteistä ja asenteista. Toki asiassa oli jo muutakin alla, joten Sinilinnun ajoitus osui kyllä aika hyvin kohdilleen, jos halusi närää herättää. 

Kyse ei siis ole trollista.

Onhan Käpybaran omakin kommentointi aika loukkaavaa. Miksi pitäisi olla trolli? Eihän edes ole ollut törkeyksiä ja tahallista ilkeyttä. Käpybaran tiggeröityminen johtuu nyt kyllä jostain muusta, en vain käsitä mistä. 

Läheiseni on kuolemassa. Olen käynyt hänet viimeistä kertaa hyvästelemässä. On outoa sanoa toiselle kiitos, kaikesta mitä oli, olen onnellinen että tunsimme tässä elämässä. Mutta jotenkin hyvin kaunista ja arvokasta. En koe sellaista musertavaa surua kuolemastaan, koska jotenkin olemme käsitelleet kaiken tarpeellisen. Kaikki on sanottu mitä nyt voi ja pystyy. Nyt on vain lähtöhetken odotus.

Mutta jo valmiiksi tuntuu että vaikka kuoleman kanssa on sinut, vaikeaa on se kun ihminen sitten on poissa. Se tulee vasta jälkeenpäin, ehkä aika pitkänkin ajan päästä. Tällaisesta kuolemasta jää pois se sokkivaihe, se epäluulo ja epäusko. Mutta ajan myötä hiipii se ikävä, kun ymmärtää ettei toiselle koskaan enää voi kertoa mitään. Häneltä ei koskaan voi enää kysyä mitään. Tiedän sen aikaisemmista menetyksistä. Se harmitus ja ikävä nimenomaan niistä asioista mitä ei enää voi jakaa. Se seuraa vuosia ja vuosikymmeniä kun kyseessä on hyvin läheinen ihminen. Vaikkei häntä enää kaipaa elämään rinnalle, lähelle kuten muinoin kaipasi tai kuten hän oli, se ettei voi niitä suuria tai tärkeitä hetkiä tai pieniä oivalluksia jakaa enää. Se tunne jää. Ehkä loppuelämäksi.

Päälimmäisenä mielessä on se miten paljon aikaa ja energiaa ihminen elämässään haaskaa turhuuteen. Turhiin rooleihin, turhaan kuoreen, kaikkeen sellaiseen joka vain hankaloittaa elämää, lopulta. Joka tekee yksilöstä kenties vahvan, mutta millä hinnalla. Yksinäisyyden hinnalla. Koska toisen ihmisen lähelle, syvimpään kosketukseen ei roolien läpi pääse.

Olkaa läsnä. Se tuntuu tärkeimmältä asialta mitä ihminen voi elämässään tehdä. 

 

-Sinilintu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saada hyväksyntää ja "kavereita", tuntea kuuluvansa joukkoon?

Minusta outoa. Olen lukenut ja kommentoinut lähes koko ketjun ajan mutta en minä mihinkään joukkoon kuulu tai ole saanut kavereita. Tykkään  monien kirjoittajien viesteistä mutta en minä kenenkään kaveri ole. Monet kirjoittaa hyvin.

Juu, jollain toisella ehkä saattaa olla. Ei sellainen ole kovin tavatonta.

Niin asiastahan oli keskusteluakin jokunen kk sitten. Kuinka läheisiltä kirjoittajat tuntuvat ja ehdotuksia sopia tapaamisesta tai yksityisestä someryhmästä. Kaikki sitten nyökyttelivät että läheisiä ystäviä ollaan, mutta tapaamiseen tai henkilöllisyyksien paljastamiseen ei ollut innostusta laajemmin

Minusta on ihan ymmärrettävää että nimimerkilliset ovat lähentyneet. He ovat panostaneet ketjuun asettaneet itsensä arvioitavaksi ja jaksaneet ketjua vaikka kuraa on tullut ihan järjettömästi. He myös pitkään keskustelivat kymmeniä pitkiä viestejä kerralla.

Sitten en ihan ymmärrä miten minä joka käyn ketjussa toisinana lueskelemassa ja silloin tällöin kommentoin olisin tässä jollain henkilökohtaisella panoksella kiinni. Yllätävän monet nimimerkittömät on ja monet ihan fanaattisen oloisesti vihaisina.

Edelliselle sanoisin, että kerran on mulla mennyt vähän ihon alle ja se oli harmistus aloittajan ja lastensa suhteesta. Eli en kirjoita nimimerkillä, en tunne aloittajaa, hän ei ole ystäväni eikä edes tuttu ja silti osasi olla murheellinen olo kun hän mielestäni teki vihreen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan ymmärrettävää että nimimerkilliset ovat lähentyneet. He ovat panostaneet ketjuun asettaneet itsensä arvioitavaksi ja jaksaneet ketjua vaikka kuraa on tullut ihan järjettömästi. He myös pitkään keskustelivat kymmeniä pitkiä viestejä kerralla.

Sitten en ihan ymmärrä miten minä joka käyn ketjussa toisinana lueskelemassa ja silloin tällöin kommentoin olisin tässä jollain henkilökohtaisella panoksella kiinni. Yllätävän monet nimimerkittömät on ja monet ihan fanaattisen oloisesti vihaisina.

Niinpä, tuo on outoa tuo toisten kirjoittajien fanaattinen puolustelu, tullaan korjaamaan mitä se toinen kirjoittaja "oikeasti yritti sanoa tai tarkoitti, etä vaan ymmärtänyt pöysti" heti jos kirjoitukseen kohdistetaan vähänkin kritiikkiä. Se on todella outoa. Ihan kuin ei kirjoittaja osaisi puhua omasta puolestaan mitä hän sanoillaan tarkoitti, jos kokee tulleensa väärin ymmärretyksi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan ymmärrettävää että nimimerkilliset ovat lähentyneet. He ovat panostaneet ketjuun asettaneet itsensä arvioitavaksi ja jaksaneet ketjua vaikka kuraa on tullut ihan järjettömästi. He myös pitkään keskustelivat kymmeniä pitkiä viestejä kerralla.

Sitten en ihan ymmärrä miten minä joka käyn ketjussa toisinana lueskelemassa ja silloin tällöin kommentoin olisin tässä jollain henkilökohtaisella panoksella kiinni. Yllätävän monet nimimerkittömät on ja monet ihan fanaattisen oloisesti vihaisina.

Minustakin on ymmärrettävää, että jotkut nimimerkilliset lähentyvät. Ja ovathan taas toiset nimimerkit myös lähteneet ketjusta.

Nimimerkillä kirjoittavien tai nimimerkittä kirjoittavien kahtiajako tai kummankaan "ryhmän" yleistäminen, varsinkaan negtiivisella leimalla, ei kuitenkaan mielestäni ole hyvä juttu. Eikä myökään kovin totuudenmukaista. Sellainen ei edistä hyvää rakantavaa, välittävää ja toisia arvostavaa keskustelua, vaan aiheuttaa pahaa mieltä joka suuntaan ja huonon kierteen kommentoinnissa sekä lisää vain isolta osin perusteetonta kahtiajakoa. (Jos halutaan puhua epäkohdista, niin voidaan puhua mieluummin vaikkapa asiattomasta keskustelusta tai ikävästä kommentoinnista ja tarkentaa mitä nimenomaan tarkoittaa, ei nimimerkittömyydestä tai nimimerkillisyydestä.)

Ymmärrän, että ihmisillä on tapana ryhmitellä ja luokitella toisiaan eri lokeroihin. Sen tarkoitus on selkiyttää ja helpottaa ajatteluaja asioiden käsittelyä. Tässä ryhmittelyssä kuitenkin tapahtuu usein myös vääristymistä. Se voi olla positiivista tai negatiivista. Otetaan negatiivisesta vääristymästä esimerkiksi vaikka rasismi. 

Tällaisessa keskustelussa minusta ei ole kuitenkaan aivan perusteltua, jos ryhmittelyä tekee voimakkaasti nimimerkin käyttämisen perusteella (puoleen tai toiseen). Varsinkin jos alkaa negatiivisesti ja kategorisesti lokeroimaan toisia ihmisiä tämän perusteella. Eiköhän muiden asioiden pitäisi ratkaista kuitenkin kommentoinnissa ja mielipiteissä pääasiallisesti enemmän.

Huvittavaa tässä on mielestäni se, että nimimerkilliset eivät osaa lukea nimimerkittömien viestejä ja jotkut kertovat että eivät edes niitä lue. Mutta kummasti niitä kommentoidaan.

Nimimerkilliset, jos ette nimimerkittömien tekstejä lue, niin käyttekö ensin katsomassa, onko tekstin lopussa nimimerkki ja sitten vasta päättte luetteko :D

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa tässä on mielestäni se, että nimimerkilliset eivät osaa lukea nimimerkittömien viestejä ja jotkut kertovat että eivät edes niitä lue. Mutta kummasti niitä kommentoidaan.

 

Nimimerkilliset, jos ette nimimerkittömien tekstejä lue, niin käyttekö ensin katsomassa, onko tekstin lopussa nimimerkki ja sitten vasta päättte luetteko :D

Odotatko nyt että jokainen nimimerkillä tulee tekemään sinulle tilin lukemisistaan vai riittääkö jos ykai sanoo jotain? Vai mikä tämän tarkoitus oli. 

Vierailija kirjoitti:

Läheiseni on kuolemassa. Olen käynyt hänet viimeistä kertaa hyvästelemässä. On outoa sanoa toiselle kiitos, kaikesta mitä oli, olen onnellinen että tunsimme tässä elämässä. Mutta jotenkin hyvin kaunista ja arvokasta. En koe sellaista musertavaa surua kuolemastaan, koska jotenkin olemme käsitelleet kaiken tarpeellisen. Kaikki on sanottu mitä nyt voi ja pystyy. Nyt on vain lähtöhetken odotus.

Mutta jo valmiiksi tuntuu että vaikka kuoleman kanssa on sinut, vaikeaa on se kun ihminen sitten on poissa. Se tulee vasta jälkeenpäin, ehkä aika pitkänkin ajan päästä. Tällaisesta kuolemasta jää pois se sokkivaihe, se epäluulo ja epäusko. Mutta ajan myötä hiipii se ikävä, kun ymmärtää ettei toiselle koskaan enää voi kertoa mitään. Häneltä ei koskaan voi enää kysyä mitään. Tiedän sen aikaisemmista menetyksistä. Se harmitus ja ikävä nimenomaan niistä asioista mitä ei enää voi jakaa. Se seuraa vuosia ja vuosikymmeniä kun kyseessä on

Kirjoituksesi toi kyyneleet silmiini. Muistan, kun kävin viimeistä kertaa katsomassa läheistä tätiäni. Hän puristi kättäni lujaa, ei meinannut irroittaa. Sanoi: Pitäkää toisistanne huolta. Paruin ääneen, kun lähdin sairaalasta. Itkin koko kotimatkan. Vieläkin on ikävä. Hän oli viimeinen helpon kyläilyn kohde, viimeisiä sitä sukupolvea.

Tuumis

Lueskelin eilen muita ketjuja valiten hiukan kauemmin elossa olleita ja jollain tasolla asiapitoisia. Niissä on kirjoitettu hyvin harvoin nimimerkeillä. 100 euron ruokamenoissa jokunen, ehkä jossain muussa. Mutta satunnaiseen otantaani osui hyvin vähän nimimerkkejä. 

Minäkin olen sitä mieltä, että asian pitäisi ratkaista, ei sen onko nimimerkkiä vai ei. 

Läheiseni kuolema herättää paljon sellaista vähän uinunutta menettämisen pelkoa minussa. Olen nuoruudessani ollut erittäin vahvasti läheisriippivainen lapsuuden tapahtumista ja ylisukupolivisesti periytyvästä perhedynamiikasta johtuen. Aikuisena olen vähitellen oppinut hiukan rauhoittumaan, että olen pystynyt elämään enemmän jalat maassa. Mutta näköjään se sellainen levottomuuden tunne tulee hyvin herkästi esiin edelleen kaikkien suurten muutosten sattuessa. Olen usein huomannut että varsinaisella kriisin hetkellä voin olla vahva, mutta levottomuus tulee sitten kun pitäisi olla, odottaa, elää. Minulla se on sitten sellaista päämäärätöntä puuhastelua ja toisaalta loputonta varmistelun tarvetta, myös toisen ihmisen rakkauden ja lojaliuden varmistelemista. 



On myös huomannut että ne kerrat kun olen rakastunut tai ihastunut elämässäni sellaiseen ihmiseen, joka itse kiintymyssuhteessaan ei ole vakaa, nämä pakonomaiset varmistelut ja levottomuus on kasvanut monikymmenkertaiseksi. Olen helpottunut siitä, että ne suhteet eivät ole kestäneet. Se oli hyvin raastavaa aikaa elämässä.

Nykyinen puolisoni on hyvin epä-jännittävä, luotettava ja arkinen. Se sopii luonteelleni paljon paremmin. Jos toinen ihminen hakee jatkuvasti jotakin tunneboostia, minulle tulee todella helposti hirveän vahva miellyttämisen tarve. Nuorempana sellainen imi minua puoleensa kuin magneetti, mutta jotain lienee tapahtunut kasvua kuitenkin, kun nykyään se on aika red flag ihan kaikenlaisissa ihmissuhteissa. Haluan rauhaa ja vapautta olla oma itseni. Sen tajuamiseen meni se lähes 40 vuotta.

-Sinilintu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa tässä on mielestäni se, että nimimerkilliset eivät osaa lukea nimimerkittömien viestejä ja jotkut kertovat että eivät edes niitä lue. Mutta kummasti niitä kommentoidaan.

 

Nimimerkilliset, jos ette nimimerkittömien tekstejä lue, niin käyttekö ensin katsomassa, onko tekstin lopussa nimimerkki ja sitten vasta päättte luetteko :D

Odotatko nyt että jokainen nimimerkillä tulee tekemään sinulle tilin lukemisistaan vai riittääkö jos ykai sanoo jotain? Vai mikä tämän tarkoitus oli. 

 

Eiköhän reilua olisi, että ainakin ne, jotka ovat näin kertoneet toimivansa tähän vastaisivat. Olen eri, mutta kyllä minuakin on nyt mietityttänyt miten joku samaan aikaan voi olla lukematta nimimerkillisten viestejä ja samaan aikaan kuitenkin kertoa minkäsisältöisiä viestejä nimimerkittömät täällä kirjoittavat. Miten se onnistuu.