Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistänpä vielä lusikkani soppaan muutamalla kysymyksellä, joiden on tarkoitus herättää ajatuksia.

Jos kerran avioero ja uusperheet ovat niin traumatisoivia lapsille, niin monikohan lapsi traumatisoituu ydinperheessä? Luulisin, että se on tilastollisesti paljon tavallisempaa. 

Entä käsi sydämelle kaikille teille, jotka kannustatte Hukassa nimimerkkiä jäämään avioliittoon kärsimään: Moniko teistä olisi valmis elämään vastaavassa tilanteessa? Entä moniko teistä käyttäytyisi omaa puolisoanne kohtaan samalla tavalla kuin Hukassa nimimerkin mies? Moniko teistä uskoo, että Hukassa nimimerkin lapset voivat hyvin tällä hetkellä tai saavat hyvän mallin parisuhteesta?

Entä oletetaanpa, että Hukassa nimimerkin avioliitto jatkuu ja mies pääsee yli toisesta naisesta ajan myötä. Miten Hukassa voi ikinä enää luottaa mieheen? Entä kauanko kestää, että mies löytää t

 

Jatkoin vanhojen viestien lukemista ja pakko kommentoida, kun heräsi ajatuksia. Käsittelet Liekki käsittääkseni tässä kommentissasi tietoisia valintoja. Olen pitkälti samaa mieltä, että monet toimivat lapsuudestaan käsin tavallaan automaatiolla ilman varsinaista valintaa toimia näin. Mutta tietynlainen valinnan mahdollisuus on lähes aina. Ja sitten on se tietty prosentti, jotka täysin tietoisesti toimivat tietyllä tavalla. Mistään mitään piittaamatta. Eräänlaisesta aivovammasta johtuen, mutta silti tehden tietoisia päätöksiä ja valintoja. Olen toisaalta sitä mieltä, että vahvaa tietoista valintaa ei ole olemassakaan ja toisaalta sitä mieltä, että kaikki me pystymme valitsemaan. Mutta se valinnanvaran skaala ja se, mihin ihmisen käsityskyky riittää, vaihtelee valtavasti. Johtuen ihan jo pelkästään eroista älykkyydessä.

Katsoin aikoinaan erään dokkarin väkivaltaisista vangeista ja aivotutkimuksesta. Tutkimuksessa tutkittiin otsalohkon vaikutusta impulssikontrollin ja väkivaltaisen käyttäytymisen säätelemisessä. Aivokuvauksissa huomattiin, että väkivaltaisilla, impulsiivisilla vangeilla oli vikaa siinä, kuinka otsalohko toimi, tieto ei muistaakseni mennyt jotenkin perille asti, vaan jäi matkan varrelle. Mikä siis selitti heidän väkivaltaista ja impulsiivista käyttäytymistään. Kun tämä tieto kerrottiin eräälle tutkimukseen osallistuneelle vangille, joka oli siihen mennessä yrittänyt enemmän tai vähemmän kontroloida omaa käytöstään, vanki totesi tiedon saatuaan, että hän ei siis voi itselleen mitään, koska vika on aivoissa, joten turha yrittää. Ja hänen väkivaltaisuutensa ja impulsiivisuutensa kasvoi huomattavasti.

Emme tunne vielä aivojen käyttäytymistä ja uusiutumismahdollisuuksia tarpeeksi, että voisi sanoa mitään absoluuttista totuutta valinnasta ja vastuusta. Mutta jotain valintaa ja vastuuta jokaisella on. 

Ja pahoittelut, tämä oli vain tällaista ajatuksen virtaa, jota kirjoituksesi herätti.

- Käpybara

Kiitos todella paljon keskustelijoille, olen saanut tästä keskustelusta paljon!

Oma tilanteeni on monin tavoin mutkikas, mutta on siinä selkeyttäkin. Liekin tavoin oma lapsuuden perheeni ei ollut kovin lapsen tarpeita palveleva, jos rehellisesti sanotaan, niin se oli suorastaan perseestä. Rohkaistuin vihdoinkin viemään tapahtumia poliisin tietoon ja tutkinnan alettua luonnollisesti kaikki lapsuudenperheeni perhesuhteet romuttuivat. Tai eihän niin välttämättä käy, mutta yleensä perheen toimintahäiriö heijastuu kaikkiin perheenjäseniin siten, että tekijöiden suojelemisesta tulee tärkeämpää kuin mistään muusta. Koska pelätään ettei tekijät kestä omaa vastuutaan asioista. Olen kipuillut paljon sitä, miten helposti omat sisarukseni, joiden jollain tavalla toivoin olevan tukenani, kääntyivät niin mutkattomasti ennemmin vaikenemaan. Ja tiedän etten voi sille mitään. Se on heidän valintansa. Asiani rikosoikeudellinen prosessi tyssäsi lopulta muotoseikkoihin ja tekojen vanhenemiseen.

Olen käsitellyt paljon rooliani lapsuuden perheessä ja sitä, suostunko olemaan siinä minulle asetetussa roolissa. Olen se, joka on aina oireillut kaikista näkyvämmin perheemme toimintahäiriötä. Ja olen se, joka on tinkimättömästi päättänyt mennä kohti totuutta. Pitkään minäkin sairastin läheisriippuvuutta ja parisuhteessani tietyllä tavalla sairastan sitä edelleen. Mutta pyrin pääsemään siitä eroon, ajan kanssa. Olen siis syntipukki ja se, joka puhuessaan vaietuista asioista on joutunut aina pyytelemään anteeksi muilta. Ja siihen rooliin en ole enää suostunut. Tästä syystä ennen minulle läheinen ja rakas sisarus ei enää halua olla millään tavalla tekemisissä kanssani. Ja se sattuu ja kovasti. Koska hain tutkinnan kautta itselleni sitä, mikä minulle kuuluu: oikeutta, kun on joutunut rikosten kohteeksi lapsena. Ja nyt olen hylkiö.

Tiedän samalla, että näiden ihmissuhteiden kariutumista on tavallaan turha surra, koska se minkä oli välttämätöntä tapahtua oman itseni kasvun ja hyvinvoinnin myötä, oli määrä tapahtua. Ja se vie minua kohti rehellisempiä ihmissuhteita ja aitoa rakkautta. Mutta samaan aikaan tunnen itseni entistä orvommaksi ja yksinäisemmäksi.

- Käpybara

Vierailija kirjoitti:

Ystävällesi on nyt tärkeää saada vatvoa kanssasi koska olet selvillä kuviosta ja ehkä ainut kenelle puhua. Jos voisit kuunnella määrätyn ajan ja sitten sanoa, että nyt jutellaan muusta, jatketaan toisella kertaa. Itse tilanteelle et voi mitään. 

 

Kysyn uteliaisuudesta, että toimiiko tämä oikeasti joidenkin kanssa? Kysyn siksi, että itselläni on aika kuormittava tilanne läheisen kanssa, joten sillä olen seurannut keskustelua MPn tilanteesta, on paljon samaa. Mutta siis onnistuuko joillan tuo, että jutellaan hetki tästä ja sitten sujuvasti siirrytään toisiin asioihin? Miten tuon saa aikaan?"

 

En tietenkään osaa mitään yleispätevää sanoa, koska ihmiset ja tapaukset ovat erilaisia. Sanon nyt kärkeen, että parempi yrittää tuota keinoa ennenkuin tulee sanottua ystävälle pahasti. 

Itse kertoisin ensin ystävällisesti hyvässä paikassa, että ystävä voi puhua tilanteestaan edelleen, mutta joskus olen itse väsynyt tai omia huolia en jaksa aina kovin pitkään. Älä loukkaannu jos joskus siinä tilanteessa sanon, että jutellaan nyt hetki tästä, mutta en jaksa nyt keskittyä enempää. On tärkeää, että asiasta puhutaan ennenkuin se on ns. päällä. Myöhemmin sitten ko. tilanteessa jos tämä toimii niin hyvä. Jos ystävä kuitenkin alkaa uudelleen niin sanon, että jatketaan myöhemmin, kuuntelen silloin taas sinua, mutta nyt minun pitää mennä. (Paikkaan xyz, tai lepäämään tms. Vaikka nyt mitään menoa ei olisikaan. 

Minusta tämä toimii kun jo etukäteen perustelee ja selittää mistä toiseen asiaan siirtyminen johtuu tai ettei aina jaksa jutella pitkää aikaa. Ettei ole hylkäämässä ystävää tai ettei asiasta voi jatkossa edelleen puhua. Myös ei silloin kun asian sanoo etukäteen ei nolostuta tai loukkaa ystäväänsä. Tietenkin olisi hyvä ystävyyden kannalta, että niitä pitempiäkin sessioita jaksaisi joskus kuunnella. 

Minulla on hiukan sama, että sinkkuna en jaksaisi kuunnella perheellisen tai parillisen ystäväni juttuja jostain, mikä ei lainkaan ole minun kiinnostuksen kohteeni. Myös kun moni marisee miehestään, että kun se nyt taas sitä ja tätä tai ei tehnyt sitä ja tätä. Vaikka mitään kriisiä ei ole olemassa. Sama on perinpohjaiset sisustus, leipomis, siivoamis, ruokaohje, mitä juttuja näitä nyt onkaan. Mutta sitten ajattelen, että nämä ovat hänelle tärkeitä asioita saada purkaa vaikka minulle eivät olekaan. En minä sen vuoksi voi olla yliolkainen jos minua ei joku kiinnosta. Jos ystävä haluan olla jatkossakin. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä keskustelua häiritsee ne sellaiset kyllä MP on vähän epäilyttävänkin hyvä kirjoittaja ja viestit tuntuvat tulevan läheltä, kenties samalta näppikseltä ja sen sellaista. Sitten kun nämä tulevat peräkanaa muiden nimimerkittömien, jotain ykstityiskohtaa puunaavien viestien kanssa, ainakin minun on hyvin vaikea siinä vaiheessa kun ajattelee vastaavansa, enää erotella missä viestissä sanottiin mitäkin. Muuttuvat ikäänkuin sellaiseksi pitkäksi jatkumoksi. Tunnustan että välillä en sitten tästä syystä jaksa nimimerkittömiä viestejä lukea lainkaan, tai vain pintapuolisesti.

Jos olisi jokin nimimerkki tai tunniste, olisi helpompaa erotella viestit, ymmärtää mikä selvennys viesti viittaa mihinkin aikaisempaan jne. Tällaisena ei vaan toimi, vaikka kuinka anot niin haluavatkin uskoa. On sitten jokaisen oma valinta, haluaako olla mukana kunnolla vai ei. Jos haluaa pitää kiinni siitä, että ei anna itsestään minkäänlaista tunnistetta joutuu myös hyväksymään sen että kaikki eivät jaksa salapoliisimaisesti yrittää pysyä kärryillä siitä kenelle kuuluisi kunnia mistäkin sanomisista.

Kaikella siis on aina puolensa, ja jokainen valitsee itse. Seurausten kanssa on sitten myös parempi tulla toimeen eikä syyttää niistä aina toisia osapuolia. 

Kappas vaan. Sinilinnustahan paljastuikin aika ikävää asennetta muita kommentojia kohtaan."Kiva juttu". Jotenkin järkevää ja reilua mielestäsi lietsoa tuollaista perusteetonta kahtiajakoa? 

Ei kai sinun tarvitse pahastua siitä että sanon oman kantani asiaan? Sitähän sinäkin aina peräänkuulutat, että sinun kantaasi kuultaisiin myös. No se on kuultu. Ja itse kerron omani. Sinulla on täysi oikeus olla anonyymi, kirjoittaa mielipiteitäsi ja ajatuksiasi, ja minulla on täysi oikeus olla yrittämättä seurata keskustelua jossa en tiedä kuka on kuka ja kenelle milloinkin vastaan ja meneekö nyt väärin kun luulen kahta viestiä saman henkilön kirjoittamaksi. Ei siitä tarvitse sen kummemmin välittää :) Jatkat vain kirjoitteluasi, minä hyväksyn sen ettet periaatteesta halua ottaa nimimerkkiä ja sinä hyväksyt sen etten minä pysty seuraamaan viestejäsi ja osoittaa kiitosta juuri sinulle fiksuista kommenteista muiden joukosta. Sellaista se elämä on :)

-Sinilintu 

Johan nyt on kun nimimerkkejä noin kovin halutaan käytettävän. Anonyymi palsta on anonyymi kunnes toisin määrätään. Tätä nimimerkki-ilmiötä ei mielestäni ennen ollut, on tullut tämän irtipäästämisketjun myötä. Ja hyvin selvittiin ennenkin. Täällä sitten muutamat alkoivat niitä käyttää kun olivat kovinkin aktiivisia. Mietin, kun Maratonparkuja sanoi, että viestejä (nimimerkittömiä) on liikaa, alkaa kyllästyttämään lukea. Jaaa-a. Ja kukas täällä onkaan kirjoitellut kaikista enemmän kuin nimimerkilliset. 

Sanoisin, että jos jo etukäteen suhtautuu negatiivisesti nimimerkittömiin kommentteihin, niputtaa ne yhdeksi massaksi eikä edes jaksa niitä lukea niin miten sitten toisaalta pystytte syyttämään ja osoittamaan sormella mitä kaikkea nämä ovat kirjoittaneet? Kun yleensähän nimimerkittömät ovat täällä syntipukkeja. Miten voi tietää kommentin sisällöstä lukematta sitä? Kyllähän se onkin aika vaikea seurata kokommenttien sisältöä ja mitä on missäkin sanottu kun kahlaa niiden ohitse. Mutta syy ei ole kommenteissa eikä nimimerkittömyydessä vaan lukijassa ja ennakkoluuloissa. 

Toisaalta luulen, että joitain oikeasti kiinnostaakin lukea vain ne nimimerkilliset kun tuntevat kuuluvansa samaan leiriin. Ja on miltei takuuvarmaa, että teksti on mieluista. 

Kyllä nyt jo sokea Reettakin huomaa kahtiajaon. 

Onko nyt sitten jatkossa niin, ettei nimimerkittömien kannata mitään kirjoittaa kun ei edes viitsitä yrittää seurata mitä ovat sanoneet. Tarkoitus siis saavutettu. Tätähän on jo haettu pitkään, mutta "eräät" ovat kiistäneet, että olemme vainoharhaisia. 

Sinilintu on vain seurannut sivusta ja peesannut ja välillä huhuillut mitä kuuluu ap, MP, tai joku muu vastaava. 

Niin olen, ja en ole muuta väittänyt? Sinulla on oikeus kirjoittaa tai olla kirjoittamatta juuri niin kuin itse haluat! Ei siihen tarvitse lupaa kysyä :)

-Sinilintu

Vierailija kirjoitti:

Johan nyt on kun nimimerkkejä noin kovin halutaan käytettävän. Anonyymi palsta on anonyymi kunnes toisin määrätään. Tätä nimimerkki-ilmiötä ei mielestäni ennen ollut, on tullut tämän irtipäästämisketjun myötä. Ja hyvin selvittiin ennenkin. Täällä sitten muutamat alkoivat niitä käyttää kun olivat kovinkin aktiivisia. Mietin, kun Maratonparkuja sanoi, että viestejä (nimimerkittömiä) on liikaa, alkaa kyllästyttämään lukea. Jaaa-a. Ja kukas täällä onkaan kirjoitellut kaikista enemmän kuin nimimerkilliset. 

Sanoisin, että jos jo etukäteen suhtautuu negatiivisesti nimimerkittömiin kommentteihin, niputtaa ne yhdeksi massaksi eikä edes jaksa niitä lukea niin miten sitten toisaalta pystytte syyttämään ja osoittamaan sormella mitä kaikkea nämä ovat kirjoittaneet? Kun yleensähän nimimerkittömät ovat täällä syntipukkeja. Miten voi tietää kommentin sisällöstä lukematta sitä? Kyllähän se onkin aika vaikea seurata kok

Nyt on pakko työntää oma lusikkani tähän soppaan. Toki saat uhriutua ja loukkaantua ja keksiä mitä villeimpiä teorioita sille, miksi jotkut ovat kirjoittaneet tuntemuksistaan nimimerkittömistä kirjoittajista. Ja juuri kaltaisesi kirjoittajan takia tämä tilanne on syntynyt. Sinun tarkoituksenasi ei ole keskustella rakentavasti ja ystävällisesti, voisit tuoda pointtisi paljon paremmallakin tyylillä esiin ja tulisit kuulluksi ja ymmärretyksi paljon paremmin. Mutta kun piikittelet, auot niin sanotusti päätäsi ja haastat riitaa, niin luot itse omalla toiminnallasi sen, ettei nimettömien kommentointia ole enää niin mieluisaa lukea. Sinä itse luot kahtijakoa omalla hyvin toksisella kirjoittelullasi. Ja ymmärrän kyllä epäluulon nimettömiä kirjoittajia kohtaan, kun esimerkiksi sinun tyylisi on tämä - hyvin tyypillistä vauvapalstaa, johon niin moni on kyllästynyt. Annan sinulle neuvon. Harjoittele rakentavan ja ystävällisen kritiikin antamista. Ilman piikittelyä, ilman riidan haastamista ja provosointia. Ilman teorioita ja oletuksia. Kerro ihan vain, että minusta tuntui tältä ja toivoisin jatkossa näin ja näin. Tähän tyyliin. Voin vannoa, että sinunkin tekstejäsi jaksaa lukea sen jälkeen ihan eri tavalla, on sinulla nimimerkkiä tai ei.

Tai voit jatkaa valitsemallasi tyylillä, mutta muillakin saa olla tyylistäsi oma mielipide. Ja tyylisi väkisinkin vaikuttaa siihen, miten nimettömiin kirjoittajiin suhtaudutaan. Juuri kaltaistesi kommentoijien vuoksi itsekin päätin keksiä nimimerkin itselleni. Ota vastuu omasta toiminnastasi, älä uhriudu ja syytä kaikkia muita, vaan mieti, että voisikohan tyylissäsi olla jotain parannettavaa.

- Käpybara

Ehkä Sinilintu on vain tukijoukkoa, se äänetön yhtiömies. 

Jaahas, ja nyt uusi osakas Käbybara oikein voimaantui. Mietinkin miten pitkät tekstisi olivat jotenkin tuttuja. Mutta näköjään et ollutkaan uusi tulokas kun noin ponnekkaasti osasit heti tarttua ja ojentaa. En käsitä miten rakentavasti pystyy sanomaan tuon kirjoittamani asian jos suoraan puhuu. Vai eikö suora puhe ole toivottua? Miten asia pitäisi naamioida? Minusta on täysin kohtuutonta tuollainen suora ryöpytys. Jos Maratonparkuja suuttui jostain häneen omasta mielestään kohdistuneesta lauseesta oli tuo Käpysen koko teksti aikalailla henkilöön kohdistuvaa. 

Jokainen saa kirjoittaa millä tyylillä kirjoittajaa. Se ei ole Käpysen asia sanoa miten. Jos joku lukee, niin hyvä, jos ei lue niin ei tämä ole minulle koko maailma. Vaikka näköjään joillekin tuntuu olevan.  Miten tämä onkaan nyt mennyt näin oudoksi. 

Oletko siis eri mieltä, että tämä on anonyymi palsta? Niin, sitä minäkin. Miksi on uhriutumista jos ihmettelee miten nyt innokkaasti vedotaan, että pitää käyttää nimimerkkiä. Mikä ihme siinä on takana ja mikä ihme, että Käpynenkin heti kärkeen rehvakkaana oikein otti opettajan karttakepin käteensä. Hyviä tapoja voi noudattaa täälläkin. Jos minun tyylini on piikittelyä niin mitähän tuo sitten oikein on kuin ylemmyyttä. Juu, huomasin, pitkiä hienoja kommentteja kirjoitit. Et ole ihan tavallinen kirjoittaja sinäkään. Mikä on motiivisi, en tiedä, mutta ainakin olet aika dominoiva. Onko se tarkoituskin. Hämmentää ja vaientaa. 

Huh huh. Nyt tuntuu olevan menossa kunnon testi hajoita ja hallitse. 

Käpybaran lapsuudenkodin tilanne kuulostaa kyllä kurjalta. Itseäni ehkä hieman myös henk koht koskettaa. Minulla on myös sisarus, joka ei halua olla tekemisissä. Omaan lapsuuteen ei mitään varsinaisesti rikollista kuulu, mutta traumoja kylläkin. Ja se näkyy meidän sisarusten suhteissa varmaan loppuelämämme. Myös omilla vanhemmillani on ollut hankalia sisarussuhteita, joten epäterve perhedynamiikka kulkee perintönä sukupolvelta toiselle. Toivon että olen saanut sen katkaistua omille jälkeläisilleni. 

Mutta tärkeintä on että pystyy elämään itsensä kanssa ja voi vain toivoa, että myös sisaruksesi ymmärtävät aikanaan. Jos eivät, se on vain pakko hyväksyä. Tsemppiä kovasti sinulle!

 

Liekin kuulumisia kovasti kaipailen. Toivon että olet vain kiireinen tai muuten vain et halua kirjoittaa, mutta olet kunnossa kuitenkin! Ja Hukassa toki sama homma.

-Sinilintu

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sinun tarvitse pahastua siitä että sanon oman kantani asiaan? Sitähän sinäkin aina peräänkuulutat, että sinun kantaasi kuultaisiin myös. No se on kuultu. Ja itse kerron omani. Sinulla on täysi oikeus olla anonyymi, kirjoittaa mielipiteitäsi ja ajatuksiasi, ja minulla on täysi oikeus olla yrittämättä seurata keskustelua jossa en tiedä kuka on kuka ja kenelle milloinkin vastaan ja meneekö nyt väärin kun luulen kahta viestiä saman henkilön kirjoittamaksi. Ei siitä tarvitse sen kummemmin välittää :) Jatkat vain kirjoitteluasi, minä hyväksyn sen ettet periaatteesta halua ottaa nimimerkkiä ja sinä hyväksyt sen etten minä pysty seuraamaan viestejäsi ja osoittaa kiitosta juuri sinulle fiksuista kommenteista muiden joukosta. Sellaista se elämä on :)

 

-Sinilintu 

Tämäkö on sitä rakentavaa kritiikkiä? Tässähän ei yhtään piikitellä? 

Edelliselle; niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. Sellaista se on. Ei kukaan määrää miten saa kirjoittaa ja siksi saat vastauksia muilta kuten he kokevat sinun kirjoituksesi. Senkin kanssa vain täytyy sitten elää, anonyymina tai ilman :)

-Sinilintu

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sinun tarvitse pahastua siitä että sanon oman kantani asiaan? Sitähän sinäkin aina peräänkuulutat, että sinun kantaasi kuultaisiin myös. No se on kuultu. Ja itse kerron omani. Sinulla on täysi oikeus olla anonyymi, kirjoittaa mielipiteitäsi ja ajatuksiasi, ja minulla on täysi oikeus olla yrittämättä seurata keskustelua jossa en tiedä kuka on kuka ja kenelle milloinkin vastaan ja meneekö nyt väärin kun luulen kahta viestiä saman henkilön kirjoittamaksi. Ei siitä tarvitse sen kummemmin välittää :) Jatkat vain kirjoitteluasi, minä hyväksyn sen ettet periaatteesta halua ottaa nimimerkkiä ja sinä hyväksyt sen etten minä pysty seuraamaan viestejäsi ja osoittaa kiitosta juuri sinulle fiksuista kommenteista muiden joukosta. Sellaista se elämä on :)

 

-Sinilintu 

Kuulehan nyt. Ilmiselvästi ensinnäkin oletat minun heti tosiaan olevan joku toinen, perusteetta. Ymmärrän nyt vielä paremmin, että sulla on ilmeisesti tavallista enemmän vaikeuksia jostain syystä seurata anonyymiä keskustelua. Ok.

Mutta jos todella haluaisit selvyyttä keskusteluun, ja kirjoitat itse anonyymillä keskustelupalstalla, niin kannattaisi itse myös opetella ihan perusasioitakin tällaisesta kirjoittamisesta. Kannattaa ensinnäkin yleensä lainata tavalla tai toisella viestiä, johon kommentoi. 

Ja toiseksikin, kannattaa keskittyä kommentomaan nimenomaan viestin sisältöä. Ei tosiaan ole tarkoitus arvailla, kuka tämä viestin kirjoittaja on, ja mitähän kaikkia viestejä hän ehkä on joskus aiemmin kirjoittanut.

Ja kyllä, myös minä voin kertoa mielipiteeni siitä, että mielestäni ei ole järkevää, reilua, eikä perusteltua, osoittaa noin räikeästi kuin mitä sinä teit, toisia keskustelijoita ns. alempaan kastiin. Ja hymyillä päälle. Ymmärrän sen sijaan oikein hyvin sen, jos kerrotaan, että anonyymissä keskustelussa on ongelmansa ja se voi vaikeuttaa joskus keskustelun seuraamista. Nämä ovat hyvin eri asioita keskenään.

(Vinkkinä nyt vielä, että tähän aiheeseen on nyt näköjään jo kommentoitu oman viestini jälkeen, johon vastaat, pari viestiä, jotka eivät ole minulta. Että en tiedä, ketä ajattelit sinuttelevasi omassa vastauksessasi tai kumpaan noista viesteistä kommentoit. Vielä kerran: kannattaa keskittyä vastaamaan aina kulloisenkin viestin sisältöön, ei sen kirjoittajan arvailuun tai olettamiseen. Ja lainata viestiä, johon kommentoi. Nämä on perusasioita anonyymissä keskustelussa.) ps. En ole myöskään huomion vaatija tai kiitosten penääjä. 

Jos arvostelee noin alentavasti toisia - kollektiivisesti - epäselvästä keskustelusta, niin kannattaisi ehkä ensin huolehtia se omakin tontti.

 - se sama, jolle mitä ilmeisimmin kommentoit, vaikket lainannutkaan viestiäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sinun tarvitse pahastua siitä että sanon oman kantani asiaan? Sitähän sinäkin aina peräänkuulutat, että sinun kantaasi kuultaisiin myös. No se on kuultu. Ja itse kerron omani. Sinulla on täysi oikeus olla anonyymi, kirjoittaa mielipiteitäsi ja ajatuksiasi, ja minulla on täysi oikeus olla yrittämättä seurata keskustelua jossa en tiedä kuka on kuka ja kenelle milloinkin vastaan ja meneekö nyt väärin kun luulen kahta viestiä saman henkilön kirjoittamaksi. Ei siitä tarvitse sen kummemmin välittää :) Jatkat vain kirjoitteluasi, minä hyväksyn sen ettet periaatteesta halua ottaa nimimerkkiä ja sinä hyväksyt sen etten minä pysty seuraamaan viestejäsi ja osoittaa kiitosta juuri sinulle fiksuista kommenteista muiden joukosta. Sellaista se elämä on :)

 

-Sinilintu 

Kuulehan nyt. Ilmiselvästi ensinnäkin oletat minun heti tosiaan olevan joku toinen, perusteetta. Ymmärrän nyt vielä paremmin, että sulla on ilmeisesti tavallista enemmän vaikeuksia jostain syystä seurata anonyymiä keskustelua. Ok.

Mutta jos todella haluaisit selvyyttä keskusteluun, ja kirjoitat itse anonyymillä keskustelupalstalla, niin kannattaisi itse myös opetella ihan perusasioitakin tällaisesta kirjoittamisesta. Kannattaa ensinnäkin yleensä lainata tavalla tai toisella viestiä, johon kommentoi. 

Ja toiseksikin, kannattaa keskittyä kommentomaan nimenomaan viestin sisältöä. Ei tosiaan ole tarkoitus arvailla, kuka tämä viestin kirjoittaja on, ja mitähän kaikkia viestejä hän ehkä on joskus aiemmin kirjoittanut.

Ja kyllä, myös minä voin kertoa mielipiteeni siitä, että mielestäni ei ole järkevää, reilua, eikä perusteltua, osoittaa noin räikeästi kuin mitä sinä teit, toisia keskustelijoita ns. alempaan kastiin. Ja hymyillä päälle. Ymmärrän sen sijaan oikein hyvin sen, jos kerrotaan, että anonyymissä keskustelussa on ongelmansa ja se voi vaikeuttaa joskus keskustelun seuraamista. Nämä ovat hyvin eri asioita keskenään.

(Vinkkinä nyt vielä, että tähän aiheeseen on nyt näköjään jo kommentoitu oman viestini jälkeen, johon vastaat, pari viestiä, jotka eivät ole minulta. Että en tiedä, ketä ajattelit sinuttelevasi omassa vastauksessasi tai kumpaan noista viesteistä kommentoit. Vielä kerran: kannattaa keskittyä vastaamaan aina kulloisenkin viestin sisältöön, ei sen kirjoittajan arvailuun tai olettamiseen. Ja lainata viestiä, johon kommentoi. Nämä on perusasioita anonyymissä keskustelussa.) ps. En ole myöskään huomion vaatija tai kiitosten penääjä. 

Jos arvostelee noin alentavasti toisia - kollektiivisesti - epäselvästä keskustelusta, niin kannattaisi ehkä ensin huolehtia se omakin tontti.

 - se sama, jolle mitä ilmeisimmin kommentoit, vaikket lainannutkaan viestiäni.

Sama lisää: Eli nuo muutama muu viesti tässä välissä aiheesta, ei ole minulta.

Saat vapaasti olla sitä mieltä kuin olet, kuten minäkin saan. Ilmaista ajatuksesi kuten minäkin saan, ja kirjoittaa tavalla jolla haluat kuten minäkin saan. Se täytyy vain hyväksyä että kaikkia ei voi miellyttää :)

-Sinilintu

Vierailija kirjoitti:

Edelliselle; niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. Sellaista se on. Ei kukaan määrää miten saa kirjoittaa ja siksi saat vastauksia muilta kuten he kokevat sinun kirjoituksesi. Senkin kanssa vain täytyy sitten elää, anonyymina tai ilman :)

 

-Sinilintu

Tuon tyypin tarkoitus on vain räksyttää. Motiiveja voi itse kukin miettiä. Minutkin hän omasta mielestään tunnistaa, kun pitkästi kirjoitan. On ilmeisesti hyvin vaikea hahmottaa, että useampikin henkilö voi kirjoittaa pitkällä kaavalla. Mutta, tälle ei kyllä varmaan kannata tämän enempää vastata. Voi sitten kohta aloittaa taas marinan siitä, miten hänen kommenttinsa jätetään huomiotta. Omituista tosiaan, miksi ihmeessä? Joillakin peiliin katsominen on äärimmäisen vaikeaa. Silloinkin kun perseilee armotta ja saa siitä suoraa palautetta.

Ja sitähän se nimenomaan on: niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. 

- Käpybara

 

Vierailija kirjoitti:

Käpybaran lapsuudenkodin tilanne kuulostaa kyllä kurjalta. Itseäni ehkä hieman myös henk koht koskettaa. Minulla on myös sisarus, joka ei halua olla tekemisissä. Omaan lapsuuteen ei mitään varsinaisesti rikollista kuulu, mutta traumoja kylläkin. Ja se näkyy meidän sisarusten suhteissa varmaan loppuelämämme. Myös omilla vanhemmillani on ollut hankalia sisarussuhteita, joten epäterve perhedynamiikka kulkee perintönä sukupolvelta toiselle. Toivon että olen saanut sen katkaistua omille jälkeläisilleni. 

Mutta tärkeintä on että pystyy elämään itsensä kanssa ja voi vain toivoa, että myös sisaruksesi ymmärtävät aikanaan. Jos eivät, se on vain pakko hyväksyä. Tsemppiä kovasti sinulle!

 

Liekin kuulumisia kovasti kaipailen. Toivon että olet vain kiireinen tai muuten vain et halua kirjoittaa, mutta olet kunnossa kuitenkin! Ja Hukassa toki sama homma.

 

-Sinilintu

Näinhän se on ja ylisukupolvisista kierteistä minunkin lapsuudenperheessäni on kyse. Olen tehnyt ison työn ja talsinut pitkän tien itseni kanssa, jotta pystyn omien lasteni kanssa tekemään toisenlaisia valintoja. Mutta työ on kannattanut! Eli samaistun.

Sisarusteni täytyy käydä oma vastaava polkunsa, muuten ei suhteista taida tulla mitään. Koska edelleen samat vanhat roolitukset painavat alla ja ellei jokainen tee työtänsä itsensä kanssa, roolitukset noudattavat hiljaisina seuralaisina samaa vanhaa käsikirjoitusta taustalla. Kun poistun estradilta, syyllinen on jatkossa joku muu.

- Käpybara

Vierailija kirjoitti:

Edelliselle; niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. Sellaista se on. Ei kukaan määrää miten saa kirjoittaa ja siksi saat vastauksia muilta kuten he kokevat sinun kirjoituksesi. Senkin kanssa vain täytyy sitten elää, anonyymina tai ilman :)

 

-Sinilintu

Sinilintu hyvä, sinulle annettiin palautetta ylimielisestä toisia väheksyvästä kommentoinnistasi. Mitä linjaa, aiemmasta kirjoittelustasi poiketen, valitettavasti vain jatkat. Se on oikeasti vähän ikävää. Samalla kun peräänkuulutat hyvää keskustelua.

Sinulle vastattin sieltä metsästä, jonne huusit.