Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12663)
Tätä ketjua on tullut seurattua ajottain.
Omasta erostani tulee kaksi vuotta kesällä.
En ole vielä ketään uutta yrittänyt edes tavata.
Jotenkin exäni käytös veti niin alas ajatukseni miehistä, että kai parasta olisi alottaa terapia.
Että ihminen jonka olen tuntenut 33 vuotta osottautuukin toiseksi repii sydämen.
Miettii onko lopuksi tuntenutkaan tätä ihmistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua on tullut seurattua ajottain.
Omasta erostani tulee kaksi vuotta kesällä.
En ole vielä ketään uutta yrittänyt edes tavata.
Jotenkin exäni käytös veti niin alas ajatukseni miehistä, että kai parasta olisi alottaa terapia.
Että ihminen jonka olen tuntenut 33 vuotta osottautuukin toiseksi repii sydämen.
Miettii onko lopuksi tuntenutkaan tätä ihmistä?
Olet vastuussa vain omasta tekemisestä. Kaksi vuotta minullakin meni ennen kuin pystyin kohtaamaan uutta. Älä rankaise itseäsi enempää, olet pystynyt olemaan se mikä olit ja se ei riittänyt hänelle, syistä jotka hän on kertonut tai sitten ei.
Kokoa itsesi nainen ja anna olla. Se on nyt enää sinusta itsestäsi kiinni.
Voi Alli, sydämellinen kiitos että kirjoitit ja kommentoit. Sinä tuossa kirjoituksessasi sanoitit kaiken oleellisen. Ihan kylmät väreet meni, todellakin ymmärrät ja pystyt samaistumaan.
Olen yrittänyt selittää samaa, että menneen suhteen itkut on itketty ajat sitten. Kyllä se suru silti sisällä on ja välillä puskee pintaan, varsinkin elämän muutoskohdissa. Se puhehousujen puute on vaikuttanut minuun paljon, olen vain ihminen jonka on helpompi työstää asiat loppuun faktojen kautta. Exä tavallaan aina kiristi sillä, että nähdään/jutellaan ensiviikolla. Aina vaan nähtiin ja ne puhehousut puuttui. Yksi kidutusmuoto sekin. Ja juuri monien valheiden takia nyt muutoskohdassa se epävarmuus lapsen kanssa, nyt tarvittaisiin myös isää ottamaan kantaa / tukemaan lasta. Silmissäni kuitenkin pyörii se isä, joka jätti lapsensa ensin kokonaan, käytti jopa myös taloudellisesti hyväksi ja oikeasti on edelleen se isä joka järkkää tunnin treffejä ja vie McDonald'siin.
Silti tuo kaikki on menneisyyttä, elän 99% ajastani miettimättä mennyttä. Tämä ketju on se, joka tuo ne ajatukset pintaan ja johon puran ne tuntemukset. Eli Kuurankukka, älä ole laisinkaan huolissasi. Täytän ensikuussa 52 vuotta ja siitä ajasta elin exäni kanssa 28 vuotta, se on pitkä aika. Osa identiteettiäni on menneisyys, mutta vain nykyisyydellä on oikeasti väliä. Toisaalta olisi helpompaa olla ihminen, joka pystyisi unohtamaan menneisyyden kokonaan, mutta minä en ole sellainen.
28 v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua on tullut seurattua ajottain.
Omasta erostani tulee kaksi vuotta kesällä.
En ole vielä ketään uutta yrittänyt edes tavata.
Jotenkin exäni käytös veti niin alas ajatukseni miehistä, että kai parasta olisi alottaa terapia.
Että ihminen jonka olen tuntenut 33 vuotta osottautuukin toiseksi repii sydämen.
Miettii onko lopuksi tuntenutkaan tätä ihmistä?
Vaikka elämääni tuli mökkimies etsimättä niin ymmärrän enemmän kuin hyvin mitä kirjoitat.
On ollut järkyttävää tajuta että ihminen, jonka kanssa eli 28 vuotta osoittautuu kovin erinlaiseksi ihmiseksi kuin ikinä olisi uskonut. Mietin joskus edelleenkin, että enkö oikeasti tuntenut ihmistä laisinkaan.
Suosittelen kyllä terapiaa Sinulle, voisi helpottaa asioiden purku ammattilaisen kanssa. Kaikkea hyvää Sinulle.
28 v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
"Ja mitenkä nyt ainakaan edellä olevasta kommentista ei tippaakaan pilkahtanut osaa ottava, utelias kiva leikkisä lapsi? Jos tuolla äänensävyllä siis puolisonkin eloa ja ajatuksia kommentoi, niin..."
Sehän oli aikuisen kommentti. Onnistuit ihan äänensävyn kuulemaan, mutta mistähän se kuului.
Kuulin saman minäkin. Kuulin korvissani vanhemman työkaverin sekä äitini äänen, joka kommentoi ajatuksia juuri tuolla tavalla, "semmoisia sisäisiä lapsia". JOs et tiedä, tämä on tapa lytätä, oikein peruslyttäys. Yleensä juuri muka-aikuisen auktoriteetilla. Oikein nyt itse aikuisena naurattaa, miten monta kertaa onkin saanut kuulla, miten minulla on "semmoisia ajatuskulkuja" tai muuta semmoista, mitä nämä "aikuiset" haluavat painaa alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28, kyllä oikein kiukuttaa ja näen punaista sen takia, miten eksäsi kohtelee omaa lastaan!
Sinulle, Allille ja muillekin pohdittavaksi: Onko se todella niin, että ihminen muuttui toiseksi? Vai oliko merkkejä esimerkiksi epärehellisyydestä nähtävillä jo avioliiton aikana? On maailman helpoin asia ummistaa silmänsä vielä silloin kun haluaa olla toisen kanssa ja rakastaa.
Provokatiivinen kysymys, mutta minusta pohtimisen arvoinen. Joskus minua on häirinnyt kun 28 kertoo, että mies oli hyvä mies ja isä 28 vuotta, mutta yhtä äkkiä muuttui toiseksi. Oliko se todella niin? Vai kultaako aika muistot? Tuntuu hyvin vaikealta ajatukselta minusta, että hyvä ihminen käyttäytyisi tuolla tavalla omaa vaimoaan ja erityisesti lastaan kohtaan.
Kuurankukka
Yhden asian vielä kirjoitan = )
Kun vauhtiin taas pääsin.
Jotenkin haluan korostaa sitä, että omat ajatukseni ei pyöri enää erossa, tai suru ei koske sitä, että emme ole yhdessä.
Nyt kyse on lapsen kasvamisesta, todellisesta aikuistumisesta ja siitä tietoisuudesta että lapsi on lentämässä pesästä. Nuoren innosta uuteen elämään ilman huolta huomisesta. Ei tietoa millä maksaa asumisen ja elämisen kulut, lukio kesken ja armeija edessä. Sitten on se äiti, joka on se järjen ääni, joka miettii miten lapsi pärjää ja joka on maksanut ja elättänyt toisen yksin viimeiset vuodet. Joskus olisi kiva olla se vanhempi joka vie lapsen sinne McDonald'siin ja ajatella, että "olinpa nyt täydellinen" vanhempi. Rehellisesti sanottuna alan olemaan täysin valmis siihen, että lapsi muuttaa omilleen, mutta se huoli on rinnassa. Tässä toivoisi, että pojalla olisi luotettava / rehellinen isä, osallistuva sellainen rinnalla.
Ymmärrän, että en voi vaikuttaa kuin omaan tekemiseen, mutta nyt olen vähän väsynyt tähän vastuunottoon. Siitä nyt kyse.
28 v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja mitenkä nyt ainakaan edellä olevasta kommentista ei tippaakaan pilkahtanut osaa ottava, utelias kiva leikkisä lapsi? Jos tuolla äänensävyllä siis puolisonkin eloa ja ajatuksia kommentoi, niin..."
Sehän oli aikuisen kommentti. Onnistuit ihan äänensävyn kuulemaan, mutta mistähän se kuului.
Kuulin saman minäkin. Kuulin korvissani vanhemman työkaverin sekä äitini äänen, joka kommentoi ajatuksia juuri tuolla tavalla, "semmoisia sisäisiä lapsia". JOs et tiedä, tämä on tapa lytätä, oikein peruslyttäys. Yleensä juuri muka-aikuisen auktoriteetilla. Oikein nyt itse aikuisena naurattaa, miten monta kertaa onkin saanut kuulla, miten minulla on "semmoisia ajatuskulkuja" tai muuta semmoista, mitä nämä "aikuiset" haluavat painaa alas.
Eli sulla tunteensiirto. Kerrot siitä juuri, kun kuulet nuo menneisyytesi auktoriteetit. Minusta mp suorastaan pottuili tolle neutraalin kommentin kirjoittajalle, tietämättä ollenkaan, mikä kommentoijan historia/nykyisyys pitää sisällään. Liekki jo itseensä, ja muistaakseni terapiaankin tutustuneena kyllä hokasi pointin.
Harmittaa 28 puolesta kun näkee, ettei vielä ole menneestä päässyt irti - vaikka näin kaikille, jopa itselleen uskottelee -
Kuka ihme haluaa milläkin tekosyyllä, asua exänsä puoliksi omistamassa asunnossa? Tämä on sitä kiinnipitämistä. Tekosyitä kiinnipitämiseen kyllä löytyy ja uskotellaan mustaa valkoiseksi. Voivoi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
28, kyllä oikein kiukuttaa ja näen punaista sen takia, miten eksäsi kohtelee omaa lastaan!
Sinulle, Allille ja muillekin pohdittavaksi: Onko se todella niin, että ihminen muuttui toiseksi? Vai oliko merkkejä esimerkiksi epärehellisyydestä nähtävillä jo avioliiton aikana? On maailman helpoin asia ummistaa silmänsä vielä silloin kun haluaa olla toisen kanssa ja rakastaa.
Provokatiivinen kysymys, mutta minusta pohtimisen arvoinen. Joskus minua on häirinnyt kun 28 kertoo, että mies oli hyvä mies ja isä 28 vuotta, mutta yhtä äkkiä muuttui toiseksi. Oliko se todella niin? Vai kultaako aika muistot? Tuntuu hyvin vaikealta ajatukselta minusta, että hyvä ihminen käyttäytyisi tuolla tavalla omaa vaimoaan ja erityisesti lastaan kohtaan.
Kuurankukka
Olet oikeassa. Merkkejä oli ollut ja siltä ummistanut silmänsä. Tahtonut uskoa että puoliso tietenkin haluaa hyvää parisuhdetta ja itse ymmärtänyt väärin eikä ole halunnut tehdä kärpäsestä härkästä. Lakaissut maton alle. Koska yritykset puhua oli saanut vain mykän rintaman. Kesti kauan älytä sen olleen vain yksi manipuloinnin keino.
Kiitos 28v. Sanoitit hyvin:
"Osa identiteettiäni on menneisyys, mutta vain nykyisyydellä on oikeasti väliä. Toisaalta olisi helpompaa olla ihminen, joka pystyisi unohtamaan menneisyyden kokonaan, mutta minä en ole sellainen. "
Tuota se varmasti on. Itsekään en elä jatkuvasti menneisyydessä, äskettäin oli yhden lapsista juhlat joissa luonnollisesti vanhemmat läsnä ja joka ihanuudessaan sekä elämän jatkuvuudessa varmaankin toi pintaan asioita joita ei ole käsitelty ja joita ei enää edes tarvitse käsitellä. Olen myös laskenta-alalla ja loogismatemaattinen ajattelu jossa Liekin kuvaama tunteiden tunteminen on - aika useinkin - hukassa.
Tätä kirjoittaessa mietin surua uudestaan ja huomaan sen liittyvän suhteeseen joka kauan sitten päättyi. Se ei kuitenkaan leimaa päivittäistä tekemistä.
Se ei haittaa vaikka tunnen surua. Mitä ilmeisemmin se on normaali reaktio muistoon/asiaan joka kulkee kanssani ja jota ilman en olisi se mikä nyt olen. Mun ei tarvitse pelätä sitä tunnetta joka asiaan liittyy. Voin antaa sen tulla ja mennä sitten pois.
Kiitos kaikille! Jatketaan. Hyvää kevään odotusta.
-Alli
Vierailija kirjoitti:
28, kyllä oikein kiukuttaa ja näen punaista sen takia, miten eksäsi kohtelee omaa lastaan!
Sinulle, Allille ja muillekin pohdittavaksi: Onko se todella niin, että ihminen muuttui toiseksi? Vai oliko merkkejä esimerkiksi epärehellisyydestä nähtävillä jo avioliiton aikana? On maailman helpoin asia ummistaa silmänsä vielä silloin kun haluaa olla toisen kanssa ja rakastaa.
Provokatiivinen kysymys, mutta minusta pohtimisen arvoinen. Joskus minua on häirinnyt kun 28 kertoo, että mies oli hyvä mies ja isä 28 vuotta, mutta yhtä äkkiä muuttui toiseksi. Oliko se todella niin? Vai kultaako aika muistot? Tuntuu hyvin vaikealta ajatukselta minusta, että hyvä ihminen käyttäytyisi tuolla tavalla omaa vaimoaan ja erityisesti lastaan kohtaan.
Kuurankukka
Voin kirjoittaa vain omasta puolestani, mutta näen edelleen että exä oli äärettömän hyvä isä pojallensa yhdessä asuessamme. Tekivät, menivät, harrastivat yhdessä todella paljon. Oli aina lapsen tukena kaikessa. Sen takia tämä ero nykyiseen on niin järkyttävä. Sanoisin hyvä mieskin, mutta ei hyvä mies toimi niinkuin exä toimi minua kohtaan. Minä uskon, että ihminen voi muuttua, tai ihmisen omat tarpeet muutokselle on niin suuria, että kiltiksikin ajateltu ihminen voi täysin kylmästi jättää kaiken taakseen. Ei minulla suhteen aikana herännyt minkäänlaista aavistusta mitä kaikkea eteeni vielä tulee. Rakastin kyllä, mutta "aika ei kullannut muistoja". Exällä oli sitten mahdollisesti upeat näyttelijän lahjat. Kaikki valheet mitä tullut eteen koskee noin aikaa puolta vuotta ennen kuin kaikki alkoi ja siitä eteenpäin. Mitään valheita vanhempaan ajankohtaan ei ole eteeni tullut.
No, ehkä olen taas tästä jauhannut tarpeeksi.
28v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja mitenkä nyt ainakaan edellä olevasta kommentista ei tippaakaan pilkahtanut osaa ottava, utelias kiva leikkisä lapsi? Jos tuolla äänensävyllä siis puolisonkin eloa ja ajatuksia kommentoi, niin..."
Sehän oli aikuisen kommentti. Onnistuit ihan äänensävyn kuulemaan, mutta mistähän se kuului.
Kuulin saman minäkin. Kuulin korvissani vanhemman työkaverin sekä äitini äänen, joka kommentoi ajatuksia juuri tuolla tavalla, "semmoisia sisäisiä lapsia". JOs et tiedä, tämä on tapa lytätä, oikein peruslyttäys. Yleensä juuri muka-aikuisen auktoriteetilla. Oikein nyt itse aikuisena naurattaa, miten monta kertaa onkin saanut kuulla, miten minulla on "semmoisia ajatuskulkuja" tai muuta semmoista, mitä nämä "aikuiset" haluavat painaa alas.
Eli sulla tunteensiirto. Kerrot siitä juuri, kun kuulet nuo m
No itselläni ei ollut tunteensiirto, vaan reaktio. Aina eii ehkä selkeästi kuule, miltä omat sanat toisen korvaan voivat kuulostaa. Itselläni myös lausahdus, joka alkaa "sellaista sitä ja tätä" on aina alentuva ja ylimielinen - ja sellaisessa merkityksessä itse näitä sanoja käytän, jos valitsen käyttää. En siis näe tätä kommunikointitapaa avoimena, iloisena, uteliaana jne. vaan juurikin kaiken sen vastakohtana. Mutta makuasioita.
T: MaratonParkuja
28, vielä enemmän surettaa poikasi puolesta isänsä käytös :( Nuoret tarvitsevat tukea siinä vaiheessa kun etsivät omaa suuntaansa elämässä. Muutto on iso asia. Kuulostaa siltä, että pojallasi on hyvät välit mökkimieheen, joten saa varmaankin häneltä kuitenkin henkistä tukea.
En ole jalo ihminen, etenkään kun lapsia kohdellaan huonosti, joten todellakin toivon, että jonain kauniina päivänä eksällesi valkenee mitä tuli omalle lapselle tehtyä. Erota voi puolisosta, mutta lasta ei pitäisi hylätä missään olosuhteissa.
Kuurankukka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"No itselläni ei ollut tunteensiirto, vaan reaktio. Aina eii ehkä selkeästi kuule, miltä omat sanat toisen korvaan voivat kuulostaa. Itselläni myös lausahdus, joka alkaa "sellaista sitä ja tätä" on aina alentuva ja ylimielinen - ja sellaisessa merkityksessä itse näitä sanoja käytän, jos valitsen käyttää. En siis näe tätä kommunikointitapaa avoimena, iloisena, uteliaana jne. vaan juurikin kaiken sen vastakohtana. Mutta makuasioita."
T: MaratonParkuja
Sellainen on neutraali suomen kielen sana, jolla viittasin edellä sanottuun. Et siis ymmärrä. Antaa olla.
Eli sulla tunteensiirto. Kerrot siitä juuri, kun kuulet nuo menneisyytesi auktoriteetit. Minusta mp suorastaan pottuili tolle neutraalin kommentin kirjoittajalle, tietämättä ollenkaan, mikä kommentoijan historia/nykyisyys pitää sisällään. Liekki jo itseensä, ja muistaakseni terapiaankin tutustuneena kyllä hokasi pointin.
Jospa pidetään minut erossa tästä keskustelusta.
-Liekki
Vierailija kirjoitti:
Eli sulla tunteensiirto. Kerrot siitä juuri, kun kuulet nuo menneisyytesi auktoriteetit. Minusta mp suorastaan pottuili tolle neutraalin kommentin kirjoittajalle, tietämättä ollenkaan, mikä kommentoijan historia/nykyisyys pitää sisällään. Liekki jo itseensä, ja muistaakseni terapiaankin tutustuneena kyllä hokasi pointin.
Jospa pidetään minut erossa tästä keskustelusta.
-Liekki
Siis viittasin kommenttiisi, mihin vastasit itse. Voi jösses, tämä soppa saetkoon ilman osallisuuttani.
Vierailija kirjoitti:
28, vielä enemmän surettaa poikasi puolesta isänsä käytös :( Nuoret tarvitsevat tukea siinä vaiheessa kun etsivät omaa suuntaansa elämässä. Muutto on iso asia. Kuulostaa siltä, että pojallasi on hyvät välit mökkimieheen, joten saa varmaankin häneltä kuitenkin henkistä tukea.
En ole jalo ihminen, etenkään kun lapsia kohdellaan huonosti, joten todellakin toivon, että jonain kauniina päivänä eksällesi valkenee mitä tuli omalle lapselle tehtyä. Erota voi puolisosta, mutta lasta ei pitäisi hylätä missään olosuhteissa.
Kuurankukka
Nimenomaan tukea ja myös sitä järjen ääntä. Ymmärrän hyvin pojan halun muuttaa tyttöystävän kanssa yhteen ja tuen kyllä kaikessa. Tiedän myös, että Siperia opettaa rahan käytössä, mutta kun sitä rahankäyttöä tässä seuraa niin hirvittää (Wolt, Bolt ja Smegiä pitää olla jne). Kyllä asiat menevät omalla painollaan tiedän.
Mökkimiehellä ja pojallani ovat todella hyvät välit, siitä kertoo jo se että poika halusi viettää joulun meidän kanssa (ei isänsä). Juttua Heillä riittää = ) Ei mökkimies yritä kuitenkaan isähahmoksi, mutta olen sitä mieltä, että yksi turvallinen aikuinen lisää pojan elämässä ei haittaa.
Mutta, me pärjätään ja taas kävi niin, että kun tänne sai itseänsä purkaa niin olo keveni kummasti.
28 v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sulla tunteensiirto. Kerrot siitä juuri, kun kuulet nuo menneisyytesi auktoriteetit. Minusta mp suorastaan pottuili tolle neutraalin kommentin kirjoittajalle, tietämättä ollenkaan, mikä kommentoijan historia/nykyisyys pitää sisällään. Liekki jo itseensä, ja muistaakseni terapiaankin tutustuneena kyllä hokasi pointin.
Jospa pidetään minut erossa tästä keskustelusta.
-Liekki
Siis viittasin kommenttiisi, mihin vastasit itse. Voi jösses, tämä soppa saetkoon ilman osallisuuttani.
Saatoin ymmärtää väärin, minulle tuli mieleen aiemmat viittaukset projisointiin. Mutta sain kyllä täsmälleen saman vaikutelman Maraton Parkujan kanssa keskustelua herättäneen kommentin sävystä. Ehkä meillä molemmilla on sitten tutka huonossa asennossa...
Maraton Parkuja, olen syvästi pahoillani tilanteestasi, eikä viestiin oikein tehnyt mieli laittaa ylänuolia... Kun katson maailmaa ympärillämme, tunnen suurta myötätuntoa nykynuoria kohtaan. Ahdistukseen ja itsetuhoisuuteen on niin paljon perusteltuja syitä, että siitä voi jokainen valita omansa. Pitäisinkin mielenterveysongelmia enemmän terveenä reaktiona sairaaseen yhteiskuntaan ja ihmistenväliseen toimintaan kuin yksilön ominaisuuksista johtuvina sairauksina. Voin vain toivoa, että näiden kriisien ja hulluuden tuhkasta syntyy jotain uutta ja terveempää. Sillä välin kovasti voimia tilanteeseen, toivon hartaasti että apua ja ratkaisuja löytyy.
-Liekki
Liekki, miten hienosti sanottu: Pitäisinkin mielenterveysongelmia enemmän terveenä reaktioina sairaaseen yhteiskuntaan...
Täällä kun elää pienessä maassa kahden suurvaltasekopään välissä, niin ihmettelee, miten ihmiset ylipäätään pysyvät enää järjissään. Varsinkin nuoret, joilla pitäisi olla elämä edessään.
Kuurankukka
Alue: Aihe vapaa
Hyppään sivusta, melko alusta seuranneena ja omia kipuja läpikäydessä. Erosta kauan, liitto kesti yli 20v ja tunnistan tuon saman surun kuin 28v. Exällä saman erän puhehousut ja miettinyt siksikö suru pitää otteessaan kun asioita ei ole voinut puida rehellisesti? Valheita on paljastunut pitkin matkaa ja myös lapsille petettyjä lupauksia/tekoja.
Antaisin mielelläni surun lähteä jo pois. Omalta osalta olen itkuni itkenyt jo kauan sitten. Elämä meni kuten meni eikä toista voi pitää suhteessa jossa hän ei halua olla. Sitä mitä en vain ymmärrä miksi kuitenkin kaikki eropäätökset ja muut erotyöt jätettiin minulle vaikka suhde oli hänen osaltaan jo päättynyt.
Elämä on osaltani jatkunut. En ole kaivannut edellistä elämääni takaisin eropäätöksen vihdoin synnyttyä. Oli todella hämmentävän vaikea synnytysprosessi kun ne vähät puheet olivat täysin ristiriidassa tekojen kanssa. Ja lasten takia ja vuoksi olisi syytä pitää säälliset välit. Vai onko se sitä kun tietää sen epärehellisyyden, miten suojata lapsia jotka tosin ovat jo kovin aikuisia. Siitäkö tämä suru kumpuaa?
-Alli