Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Kai tässä ihmetellään sitä ap, kun sinä 2,5 vuotta olet jo jankuttanut sitä, miten exä kiusaa ja tekee pahaa edelleen ja on niin vaikeaa sinulla. Kukaan ei oikein ymmärrä miten se on mahdollista. Kuulostaa enemmänkin sille, että et halua mennä eteenpäin. Olet katkera miehellesi, joka on taas mennyt eteenpäin (se uusi nainen, uusi harrastus matkustelu, josta sinä olet kertonut itse)

Syytät exääsi pahasta olostasi kutenkin väittämällä, että se kiusaa. Ja täällä on "vakiolauma" tätä sinun tarinaasi puoltamassa, muita vastaan hyökätään kuin hyeenalauma. En ymmärrä mistä tällaisia ihmisiä oikein sikiää...

En minäkään voi ymmärtää, että miksi mies, joka lopulta on saanut haluamansa eron ja elää uutta elämää uuden kumppanin ja lasten kanssa, vaivautuisi kontrolloimaan exäänsä. Todellisuudessa mies lienee tyytyväinen päästessään eroon ja saadessaan uuden elämän. Niin olin aikoinaan itsekin.

Syytät exääsi pahasta olostasi kutenkin väittämällä, että se kiusaa. Ja täällä on "vakiolauma" tätä sinun tarinaasi puoltamassa, muita vastaan hyökätään kuin hyeenalauma. En ymmärrä mistä tällaisia ihmisiä oikein sikiää...

Minä taas ihmettelen, mikä vetää tätä ketjua lukemaan, kun selvästi siitä tulee paha mieli ja suututtaa ja ärsyttää. Siis oikeasti ihmettelen. Minä etenkin tällä palstalla häivyn ketjusta heti kun se jutut on jpkp epäkiinnostavia tai ärsyttäviä. Sen vuoksi tosin aika vähänhän täältä lukemista löytyy, mutta parempi itselleni näin silti.

Väkisin siis ajattelen, että kyse ei ole mielipiteistä, vaan oman pahan olon ajamisesta, otetaan joku, jonka perässä aletaan kulkemaan ja ränkyttämään ja jankuttamaan ja inkuttamaan, keksitään asioita, joihin toivotaan, että tartutaan, aletaan oikomaan ja selittämään, annetaan lisätietoa, jne. Huomionhausta tietysti myös, on ilmeisesti sen verran yksinäinen elämä, että ihan se, että joku huomaa edes täällä tekee hyvää. Ja kuin pienet lapset: ihan sama, onko huomio hyvää vai huonoa, kunhan sitä saa.

Säälittäähän tuo tavallaan, mutta ärsyttää myös. Siitä pitää tehdä vähän itsensä kanssa töitä, että miten tuo nyt heilauttaa mihinkään suuntaan. Ja vain ohittaa nämä samat jänkytykset, kun niiden sisältö ei koskaan muutu, eivät tuo uutta, eivät avarra keskustelua tippaakaan.

Sekin on hyvä pointti, että ihan sama onko APn mies mikä. Siitä huolimatta voi saada apua lueskelemalla erilaisista asioista. Voi saada apua matkustuspelkoon vaikka spesifisti lentopelosta lueskellessa, vaikka se ei juuri lentäminen olisi, mikä pelottaa.

Pääasia on, että vaikeassa tilanteessa hakee ja vastaanottaa apua, myös ammattilaisilta. Ja laskee omat läheiset auttamaan, mikä voi olla todella vaikeaa, jos on heiltä asioita piilotellut. Hukassa varmaan tuntee tämän tilanteen myös.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Hukassa,

Voi ei. Minun tekisi mieleni huutaa sinulle, että herää hyvä ihminen.

Olen seurannut ketjua alusta alkaen ja kirjoittanutkin jokusen kerran. Erosin pettävästä eksästäni pari vuotta sitten. Elin hänen kanssaan kuin sammakko kiehuvassa vedessä, tiesin hänen pettävän mutta hän peitti jälkensä niin hyvin että hän jäi lopulta kiinni vain omituisen lapsuksen vuoksi.

Kärsin yhä pahenevista PTSD:n oireista, koska eksä vainoaa minua (pettäjää ei saa jättää, kuten AP:kin tietää) ja hänen pettämisistään yhdessäolomme ajalta paljastuu koko ajan lisää naisia ja yksityiskohtia. 

Kun sinä, Hukassa, ilmestyit ketjuun, yritin melkein vältellä tekstejäsi. Ne saavat minut voimaan pahoin, vapisemaan ja mieleni tekisi kiemurrella ulos nahkoistani. Sinut on saatu jallitettua ja painostettua yksipuoliseen avoimeen suhteeseen jotta saat säilyttää perheesi.

Olet vain miehesi puheitten varassa. Et voi

Olet ihan vainoharhainen. Kannattaisi elokuvien ja sarjojen sijaan elää ihan oikeaa elämää. Itse olen avoimessa suhteessa, joka on kehittynyt ehkä enemmän polyamoriseksi osaltani, koska minulla on seksiä vain yhden ja saman henkilön kanssa, joka ei ole puolisoni. En ole koskaan kokenut mitään uhkakuvia, joita jostain televisiossa näkemästäsi maalailet.

En minäkään voi ymmärtää, että miksi mies, joka lopulta on saanut haluamansa eron ja elää uutta elämää uuden kumppanin ja lasten kanssa, vaivautuisi kontrolloimaan exäänsä. Todellisuudessa mies lienee tyytyväinen päästessään eroon ja saadessaan uuden elämän. Niin olin aikoinaan itsekin.

Tätä ei ihan oikeasti voi ymmärtää, jos ei ole kokenut. Näiden ihmisten toimet ovatkin täysin epänormaaleja ja epäloogisia, ristiriitaisia, sellaiselle, jolla on suht normaali tunne-elämä. Mitään nimikeleimoja en halua laittaa, mutta olen itse ollut vierestä todistamassa tällaista.

Kyse nähdäkseni on juuri siitä, että ei näille ihmisille ritä se oma elämä ja oma tyytyväisyys. Heidän täytyy, he haluavat, tunkeutua sinne toisen elämään kontrolloimaan. He imevät sieltä jotain sinne omaan elämäänsä. 

Mutta vaikka he elävät omaa hyvää, uutta elämää ja hästäävät kontrolloimassa ja satuttamassa siellä toisen elämässä, eivät he ole tyytyväisiä saatika onnellisia. Heiltä puuttuu aina jotain ja he kokevat, että muut, toiset, ovat sen heille velkaa, koska ovat sen helltä vieneet. Jos vain heille tuleekin vihjekään, että toinen on menossa eteenpäin, iskee ihan paniikki ja kaikki konstit käyttöön.

Heissä on jotain lapsen tasolle jäänyttä: en minä tällä lelulla leiki, mutta haluan sen heti ja alan rähistä, jos toinen lapsi leikkii. 

Olen katsellut läheltä vierestä tämmöistä eron tekoa ja valitettavasti se ei lopu ennen kuin välit voi katkaista lopullisesti, eli vasta, kun lapset ovat täysi-ikäisiä. Valitettavasti. 

Mielestäni te, jotka toistelette, että eihän tuo ole totta tai ei voi olla mahdollista, olette hyvin onnekkaita ihmisiä. Ette ole törmänneet tähän itse tai läheistenne kautta. Mutta niinhän se usein maailmassa on, että onnekkaat eivät ymmärrä onneaan ja sen vuoksi sen suojista siveltelevat huolettomasti heitä, jotka eivät yhtä onnekkaita ole olleet.

T: MaratonParkuja

Olet ihan vainoharhainen. Kannattaisi elokuvien ja sarjojen sijaan elää ihan oikeaa elämää. Itse olen avoimessa suhteessa, joka on kehittynyt ehkä enemmän polyamoriseksi osaltani, koska minulla on seksiä vain yhden ja saman henkilön kanssa, joka ei ole puolisoni. En ole koskaan kokenut mitään uhkakuvia, joita jostain televisiossa näkemästäsi maalailet.

Tässä nyt vain on se ero, että Hukassa ei elä avoimessa suhteessa, eikä hänen miehensä myönnä sivusuhteensa olevan kehittymässä polyamorikseksi.

Joten tilanteet ovat sen verran erilaisia, että kenties sinun kokemuksesi ei ole vertailukelpoinen.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Olet ihan vainoharhainen. Kannattaisi elokuvien ja sarjojen sijaan elää ihan oikeaa elämää. Itse olen avoimessa suhteessa, joka on kehittynyt ehkä enemmän polyamoriseksi osaltani, koska minulla on seksiä vain yhden ja saman henkilön kanssa, joka ei ole puolisoni. En ole koskaan kokenut mitään uhkakuvia, joita jostain televisiossa näkemästäsi maalailet.

Tässä nyt vain on se ero, että Hukassa ei elä avoimessa suhteessa, eikä hänen miehensä myönnä sivusuhteensa olevan kehittymässä polyamorikseksi.

Joten tilanteet ovat sen verran erilaisia, että kenties sinun kokemuksesi ei ole vertailukelpoinen.

T: MaratonParkuja

Hukassahan nimenomaan on suostunut avoimeen suhteeseen.

MaratonParkuja, tuo puhe taas siitä, ettei tässä olekaan kyse normaalista ja siksi ei voitaisi ymmärtää, ei toimi tässä casessa. Koko narratiivissa on virhe. Tarina toimisi, jos ap olisi ollut jättäjä tai pettäjä. Ketään ammattilaista ei huijattaisi tämmöisellä tarinalla. Eikä narsistia. 



"Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta. Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa."/AP

Jostain kumman syystä on kova halu pitää yllä tätä ketjua ja hypettää ajoittain sen kestoa. Se jo on lapsellista.

 

Vierailija kirjoitti:

Kauhean vaikea on ymmärtää, ettei se ei-sanan sanominen ole se asian ydin, mikä ärsyttää vaan se, mikä on motiivi lyödä noin jyrkkä ei. Kun on kuitenkin ensin kertonut satoja sivuja elämästään julkisesti.

Jos minä kerron avoimesti ja toistuvasti kavereilleni, että on niin kamalaa, vaikeata, mies on ihan mahdoton, kiusaa ja hankaloittaa kaikkea elämääni niin eikö ole ihan tavallista, että kysytään, että kerro nyt hiukan tarkemmin mitä se mies sitten sulle tekee ja vaikeuttaa elämääsi. 

Olen sitten varmaan huono kaveri, mutten ehkä enää noteeraa jos parikin vuotta sama virsi jatkuu ja mitään sen kummempaa selvitystä ei miehen kamaluudesta ei ole tullut. Kuin, että uskokaa nyt vain, että se on kamala vaikka en kerro teille miten. 

Mulla on henkkilökohtaista kokemusta kahdesta tapauksesta, jossa kukaan ei hyödy mitenkään siitä, että pahantahtoiset tai omia kokemuksiaan projisoivat lähtevät mukaan pahanpuhumiseen.

Ensinnäkin ystäväni ex-mies, joka ei millään voi hyväksyä vuosiakaan myöhemmin, että hänet, luomakunnan helmi, jätettiin. Tämä pankkimies on ammattinsa puolesta kovin verkostoitunut ja on käyttänyt kaikki mahdollisuudet hyväkseen mustamaalata ex-vaimoaan, joka ilkesikin lopulta fyysisestä pahoinpitelystä päättää lähteä. Aivan uskomatonta tuubaa kaveri on levittänyt, jopa viranomaisille, sekä yrittänyt harhaisuudessaan jopa meitä tilanteen hyvin tuntevia kääntää puolelleen, Hän on aiheuttanut valtavaa vahinkoa kostonhimollaan ja valheillaan paitsi exälleen, myös omille lapsilleen! Mutta aina silti joku kuunteleva korva löytyy joka tuotakin valehtelijaa uskoo ja kannustaa näin jatkamaan kostoretkeään. (ja tästä on sitten ihan todisteitakin, kuten rikostuomioita ja psykiatrista hoitoa vaatineet lapsi ja ex-vaimo)

Toiseksi eräs nainen itse aivan vilpittömästi uskoo, että hänestä eroaminen oli ex-mieheltä narsistinen ja väkivaltainen teko. Se, että hän itse kontrolloi, uhkaili, vaani ja painosti miehen eroon saakka, on hänen mielestään joko liittoilua tai ainakin perusteltavissa olevaa käytöstä ottaen huomioon hänen herkkyytensä ja haavoittuvuutensa. Kuinka sellaisen ihmisen voi hylätä, jota elämä on kovalla kädellä kohdellut??? Vain narsisti voi jättää niin haavoittuvan ihmisen.

Ja tätä tarinaa on sitten kuljettukin kertomassa kaikille jotka on jaksaneet kuunnella. Mies ei ole halunnut sekaantua tai alkaa selittelemään tutuille tai tuntemattomille henkilökohtaisia asioitaan, joten virallinen totuus on nyt se että mies rääkkäsi henkisesti itsemurhan partaalle naisen joka on jo elämässään menettänyt niiiiiin paaaljooon!!

Tämäkin nainen löytää aina uuden kuuntelijan, aina jonkun joka ostaa täysin kyseenalaistamatta kaiken mitä hän myy. No mitä tästä on seurannut naiselle? Puolen kymmentä hajonnutta parisuhdetta, lapsettomuus,  hankalat välit omiin perheenjäseniin ja 0 ystävyyssuhdetta, joilla olisi enemmän kuin 3 vuotta ikää.

(toisesta todisteina aikamoinen määrä sähköposteja, viestejä, somepäivityksiä ja kaikki poltetut sillat vanhoihin kavreihin, seurustelukumppaneihin, työpaikkoihin..)

Olisiko niin väärin joskus kysyä, että mikä oli sinun oma osuutesi välirikkoihin, onko sulla oikein näyttöäkin että exäsi/kaverisi/äitisi oli narsisti vai onko ajatus yksin sinun päässäsi?

Vierailija kirjoitti:

Jos Hukassa nimimerkin mies oikeasti rakastaisi vaimoaan, hän ei pistäisi häntä kärsimään tuolla tavalla. Viisi vuotta on pitkä aika.

Ehkä sinun Hukassa kannattaisi miettiä tilannetta nyt realistisesti. Oletko valmis elämään kaverillisessa suhteessa? Ja ottamaan riskin, että mies rakastuu reissuillansa ja avioliitto päättyy siihen. Vai otatko elämäsi omiin käsiisi ja teet omat ratkaisusi? Esimerkiksi sanot miehelle että seikkailut on nyt seikkailtu tai otat suoraan avioeron.

Tuo ei kuulosta yhtään hyvältä, että mies ehdottelee sinulle vieraisiin menemistä. Kalskahtaa esineellistämiseltä kuten joku aiemmin totesi.

Kannattaa miettiä myös niin päin, että jos joku sinun rakas ystäväsi tai läheinen sukulainen kertoisi elävänsä samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, mitä hänelle sanoisit. 

Ei kannata jäädä tuleen makaamaan.

Kuurankukka

Kannustaisin avaamaan suhteen. Suhteen avaaminen on pelastanut avioliittomme, joka on paljon tärkeämpi ja pyhempi kuin seksi.

Vierailija kirjoitti:

"Hekin mielummin hiljenivät ja poistuivat paikalta, kuin sanoivat asiasta exälle mitään. Koska, jos sanoivat seurasi siitä heille ikävyyksiä."

Jaa, että ihan linnakundiko onkin vai JR? Ei kai toisten pidäkään puuttua toisten parisuhteeseen, ellei väkivaltaa. Ja jos väkivaltaa on, niin ilmoitus poliisille ja lääkärin- ja todistajien kertomukset siitä tai uhkailusta. Nyt vain ap taas heitti ihan uuden vihjailun. Ja kyllä ap on niin paljon kirjoittanut että narsistin uhri. Tosin saattoivat kirjoittamiskaverit siihen yllyttää. Taitaa ap olla altis toisten (jyrääville?) mielipiteille. Mutta enivei, onnea uuteen elämääsi. 

Nimenomaan, mitään ei kukaan aiemmin huomannut, mutta sitten kun selvisi että miehellä on jo uusi katsottuna niin tarkemmin muistellen perhe ja kaveritkin pelkäsi tätä miestä kaiken aikaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai tässä ihmetellään sitä ap, kun sinä 2,5 vuotta olet jo jankuttanut sitä, miten exä kiusaa ja tekee pahaa edelleen ja on niin vaikeaa sinulla. Kukaan ei oikein ymmärrä miten se on mahdollista. Kuulostaa enemmänkin sille, että et halua mennä eteenpäin. Olet katkera miehellesi, joka on taas mennyt eteenpäin (se uusi nainen, uusi harrastus matkustelu, josta sinä olet kertonut itse)

Syytät exääsi pahasta olostasi kutenkin väittämällä, että se kiusaa. Ja täällä on "vakiolauma" tätä sinun tarinaasi puoltamassa, muita vastaan hyökätään kuin hyeenalauma. En ymmärrä mistä tällaisia ihmisiä oikein sikiää...

En minäkään voi ymmärtää, että miksi mies, joka lopulta on saanut haluamansa eron ja elää uutta elämää uuden kumppanin ja lasten kanssa, vaivautuisi kontrolloimaan exäänsä. Todellisuudessa mies lienee tyytyväinen päästessään eroon ja saadessaan

Mitä se nyt siis on se kontrollointi?

Haluan nyt kertoa että naapurin leskirouva kontrolloi minua, naapuriaan. Onko se nyt oikein kontrolloida naapuria, joka aina tekee lumityötkin hyvää hyvyyttään rouvan rapun edestä? Mitään en koskaan ole hänelle tehnyt pahaa, olemme todella hiljaisia asujiakin, harvoin kotona. Onko siis oikein kontrolloida minua, vai onko kyse ehkä persoonallisuushäiriöstä, näkemyksiä ja tukea kaipaisin?

Minulla on tällainen äiti kun on ap on. Emme ole missään tekemisissä oikeastaan. Eron jälkeen äidistä tuli erilainen. Isää kaikesta syyttävä, negatiivinen, koko elämä oli häntä vastaan ja häntä piti yrittää kannatella, kun hänellä oli vaan niin vaikeaa.

Raskasta oli.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään voi ymmärtää, että miksi mies, joka lopulta on saanut haluamansa eron ja elää uutta elämää uuden kumppanin ja lasten kanssa, vaivautuisi kontrolloimaan exäänsä. Todellisuudessa mies lienee tyytyväinen päästessään eroon ja saadessaan uuden elämän. Niin olin aikoinaan itsekin.

Tätä ei ihan oikeasti voi ymmärtää, jos ei ole kokenut. Näiden ihmisten toimet ovatkin täysin epänormaaleja ja epäloogisia, ristiriitaisia, sellaiselle, jolla on suht normaali tunne-elämä. Mitään nimikeleimoja en halua laittaa, mutta olen itse ollut vierestä todistamassa tällaista.

Kyse nähdäkseni on juuri siitä, että ei näille ihmisille ritä se oma elämä ja oma tyytyväisyys. Heidän täytyy, he haluavat, tunkeutua sinne toisen elämään kontrolloimaan. He imevät sieltä jotain sinne omaan elämäänsä. 

Mutta vaikka he elävät omaa hyvää, uutta elämää ja hästäävät kontrolloimassa ja satuttamassa si

Jep. Lapseni "bonusäiti" piti minua pahimmanlaatuisena kontrolloijana kun a)en halunnut enää maksaa vanhan kotitaloni kuluja siinä vaiheessa kun sinne muutti uusia asukkaita ja b)halusin lapsen isän pitävän kiinni yhdessä sovituista kasvatuksellisista periaatteista kuten 10- vuotias nukkumaan ennen puolta yötä ja kouluiltoja ei kuluteta videopeleihin.

Huomasin, ettei minkäänlainen yhteydenpito edes lapsen asioihin liittyen ole toivottavaa ja kostautuu tiuskimisena lapselle ja pahanpuhumisena yhteisille tutuille, joten laitoin kommunikaation kokonaan poikki. Vaihdoin jopa kuntosalia, ettei tarvitse koskaan kohdata. No, olen silti se kauhea akka, aina ja ikuisesti.

Harmi toki lapsen, joka nyt nuorena aikuisena harmittelee huonosti käytyä peruskoulupohjaa ja heikkoa pituuskasvua kun teini-ikä meni pelaillessa ja valvoessa sekä syödessä mitä huvittaa (niin, päivärytmiä ei korjata vuoroviikoin, eikä oppimatta jäämisiä ja läksymuistutuksia paikata joka toisella viikolla).

Mutta tärkeintähän on aikuisten tunne-elämä!

MaratonParkuja, tuo puhe taas siitä, ettei tässä olekaan kyse normaalista ja siksi ei voitaisi ymmärtää, ei toimi tässä casessa. Koko narratiivissa on virhe. Tarina toimisi, jos ap olisi ollut jättäjä tai pettäjä. Ketään ammattilaista ei huijattaisi tämmöisellä tarinalla. Eikä narsistia. 

Omassa kokemuksessani, tai siis läheisen, kyse ei ollutkaan tarinasta, joka on saatava toimimaan, vaan ihan elämästä, jota elettiin.

Läheiseni puoliso oli sekä pettäjä että jättäjä. Jättäminen tapahtui siinä vaiheessa, kun pettämistä ei enää suvaittu. Tosin en tiedä, olet siinä oikeassa, oliko tarkoitus todellakin jättää vaiko ainoastaan uhkailla jättämisellä. Ainakin suurena loukkauksena otettiin se, että vaikka itse on ollut kotoa poissa reissullaan jonka luonne siis oli aivan selvä, yli viikon, toinen todellakin ottaa sen eron. Näinhän muuten APnkin tapauksessa oli, ei mies kai tosissaan olettanut, että AP ottaa eron ja eron jälkeen lähtee, siinäkin tapauksessa, että lapset eivät tule mukaan.

Eniten koko asiassa minua koko ajan ällistyttikin, miten sokea toinen voi olla toiminnalleen. Eli siis ihan oikeasti olettaa, että voi käyttäytyä miten hyvänsä ja loukkaantua verisesti, kun sitä ei hyväksytä tai siitä aiheutuu seuraamuksia. Ihan pokkana. 

Sitä olikin mahdotonta käsittää ja itselläkin soi vain päässä sanat ei voi olla totta. Uskonkin, että ei tämä ihminen oikeasti mitenkään ymmärtänytkään, että hän tässä nyt noin yleisesti ottaen muiden mielestä väärin toimii. Hänellä oli oma logiikkansa, jonka mukaan toiminta oli oikeutettua. Syitäkin luetteli usein, miksi hänen oikeastaan onkin ollut ihan pakko toimia näin. 

Minun tapauksessani kyseessä oli nainen, joten mitenkään sukupuoli ei taida näihin vaikuttaa. Ja kyllä hänellä riitti, ilmeisesti samasta syystä kuin täällä, ymmärtäjiä. Koska etenkään naisesta on ilmeisesti vaikea uskoa, että kyllä, tämmöisiä ihmisiä oikeasti on.

Ja onneksi ammattilaiset eivät hae ensisijaisesti huijausyrityksiä, vaan kykenevät ymmärtämään, että harva sinne huvikseen tarinoimaan menee, nykyisillä hinnoilla.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ihan vainoharhainen. Kannattaisi elokuvien ja sarjojen sijaan elää ihan oikeaa elämää. Itse olen avoimessa suhteessa, joka on kehittynyt ehkä enemmän polyamoriseksi osaltani, koska minulla on seksiä vain yhden ja saman henkilön kanssa, joka ei ole puolisoni. En ole koskaan kokenut mitään uhkakuvia, joita jostain televisiossa näkemästäsi maalailet.

Tässä nyt vain on se ero, että Hukassa ei elä avoimessa suhteessa, eikä hänen miehensä myönnä sivusuhteensa olevan kehittymässä polyamorikseksi.

Joten tilanteet ovat sen verran erilaisia, että kenties sinun kokemuksesi ei ole vertailukelpoinen.

T: MaratonParkuja

Hukassahan nimenomaan on suostunut avoimeen suhteeseen.

Ei ole. Hän on suostunut siihen, että mies saa hakea kokemuksia, joiden katsoo kompensoivan elämättä jäänyttä nuoruutta. Suoraan sanottuna siis, hän on suostunut katselemaan sitä, että mies juoksee vieraissa ja ottaa sen riskin, että joku näistä suhteista vakiintuu, kuten nyt on käynyt.

Avoin suhde on jotain aivan muuta ja siinä molemmat kokevat elävänsä hyvää elämää, toinen ei itke öitään sohvalla. On maailman huonoin veto olla avaavinaan suhde siinä pelossa, että menettää toisen. Joten ei sinun suhteesi ole mitenkään vertailukelpoinen, jos oikeasti olette siinä molemmat tyytyväisiä ja onnellisia.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

"Kyse nähdäkseni on juuri siitä, että ei näille ihmisille ritä se oma elämä ja oma tyytyväisyys. Heidän täytyy, he haluavat, tunkeutua sinne toisen elämään kontrolloimaan. He imevät sieltä jotain sinne omaan elämäänsä."

"Heissä on jotain lapsen tasolle jäänyttä: en minä tällä lelulla leiki, mutta haluan sen heti ja alan rähistä, jos toinen lapsi leikkii. "

Nuo ihan samat havainnot tuntuvat osuvan yllättävän hyvin myös palstalla pyöriivään jankkaajaan. Häiriköidä pitää hinnalla millä hyvänsä. Jankkaaja(t) ja inttäjä(t), jo(t)ka eivät sinänsä ole tuoneet enää viimeiseen pariin vuoteen mitään muuta uutta argumenttia ja näkökulmaa keskusteluun kuin sen iänikuisen oman "epäuskottavuus"-arvelunsa. Se on jo kuultu.Mitä sitten? Tulee hakematta mieleen ajatus, että hän/he ovat aikanaan itse jäänyt vaille tukea, on katkera ja kipuilee nyt sen tosiseikan kanssa, että osa ihmisistä tuntee empatiaa aloittajaa kohtaan ja pyrkii häntä tukemaan.

Toisekseen, esim Ap ja 28 ovat kumpikin ottaneet huimia harppauksia kehityksessään tämän 2,5 vuoden aikana ja menneet eteenpäin elämässään, mitä ei jankkaaja-inttäjästä voi sanoa. Hän on jumittunut omaan teesiinsä eikä vain yksinkertaisesti osaa päästää irti. Vaikeaahan se irti päästäminen on, kuten ketjun otsikko selvin sanoin ilmaisee. Ehkä se onkin tässä se seikka, joka niin v*tuttaa jankkaajaa? Toiset menee eteenpäin että kohina käy, kun taas hän on jämähtänyt tukevasti paikoilleen ja jauhaa samaa asiaa aina vaan. Lisäksi hänen oma kokemuksensa hylätyksi tulemisesta on selvästi vielä käsittelemättä.

Get over it.

Vierailija kirjoitti:

MaratonParkuja, tuo puhe taas siitä, ettei tässä olekaan kyse normaalista ja siksi ei voitaisi ymmärtää, ei toimi tässä casessa. Koko narratiivissa on virhe. Tarina toimisi, jos ap olisi ollut jättäjä tai pettäjä. Ketään ammattilaista ei huijattaisi tämmöisellä tarinalla. Eikä narsistia. 



"Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta. Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa."/AP

Jostain kumman syystä on kova halu pitää yllä tätä ketjua ja hypettää ajoittain sen kestoa. Se jo on lapsellista.

 

Ymmärräthän?

Tuo lainaamasi kohta on ketjun aloitus, reilut kaksi vuotta sitten. Palstauudistuksen jälkeen sama aloitus näkyy joka sivun alussa. Minusta sekavaa niin, jotkut voi tulkita sen uudeksi kommentiksi tänne väliin...

Ap, rohkeutta Sinulle, ignooraa turhat jankutukset

28, voimia Sinulle... toipumista mökkimiehelle

Joku vitsiniekka 'lainaa' täällä mun kukkaa, onpa vitsikästä !   : (

Tuumis

Vierailija kirjoitti:

MaratonParkuja, tuo puhe taas siitä, ettei tässä olekaan kyse normaalista ja siksi ei voitaisi ymmärtää, ei toimi tässä casessa. Koko narratiivissa on virhe. Tarina toimisi, jos ap olisi ollut jättäjä tai pettäjä. Ketään ammattilaista ei huijattaisi tämmöisellä tarinalla. Eikä narsistia. 

Omassa kokemuksessani, tai siis läheisen, kyse ei ollutkaan tarinasta, joka on saatava toimimaan, vaan ihan elämästä, jota elettiin.

Läheiseni puoliso oli sekä pettäjä että jättäjä. Jättäminen tapahtui siinä vaiheessa, kun pettämistä ei enää suvaittu. Tosin en tiedä, olet siinä oikeassa, oliko tarkoitus todellakin jättää vaiko ainoastaan uhkailla jättämisellä. Ainakin suurena loukkauksena otettiin se, että vaikka itse on ollut kotoa poissa reissullaan jonka luonne siis oli aivan selvä, yli viikon, toinen todellakin ottaa sen eron. Näinhän muuten APnkin tapauksessa oli, ei mies kai tosissaan olettanut, että AP ottaa

Ehkä tämä nainen oli ollut vuosikaudet liitossaan kuin sammakko kiehuvassa vedessä?

Jospa mies oli kontrolloinut, haukkunut ja puhunut ilkeästi? Ollut lapsiakin kohtaan despoottimainen? Käyttänyt taloudellista valtaa, tehnyt yksin kaikki päätökset? Seksi pelkkää oman tyydytyksen tavoittelua?

Nainen voi huonosti ja oireili näin oltuaan kauan kuin kynnysmatto? Ei sitä välttämättä ulospäin näe mitä toisten kotona tapahtuu, eikö niin. Eikä ihminen aina ymmärrä omaa vankilaansa, tai ymmärrä hakeutua siitä pois. Ei edes silloin kun suhteessa on jotain niin tuhoavaa kuin uskottomuus, silloinkin saattaa haluta jatkaa sitä kamalaa suhdetta. Nythän me tiedämme tästä esimerkkisi suhteesta yhden faktan: nainen oli käynyt vieraissa. Kaikkihan eivät parisuhteensa asioista puhu suhteen ulkopuolisille mitään.

Ymmärränkö nyt tämän ketjun suurimman ristiriidan kilpistyvän yhteen periaatteelliseen asenne-eroon:

Maratoonari ym ajattelevat että kokonaisvaltaisesti syy on aina yksin PETTÄJÄN.  Ei mitään merkitystä niillä vihaisilla puheilla, tai itsekkäällä seksillä. Kun suhteessa on PETTÄJÄ, on syyllisyys selvä yhdellä näytön kappaleella, muu todistelu on relevanttia vain jos se osoittaa PETTÄJÄN kaikkinaista pahuutta ihmisenä.

Projecting much?

🌻🌻

"Ja onneksi ammattilaiset eivät hae ensisijaisesti huijausyrityksiä, vaan kykenevät ymmärtämään, että harva sinne huvikseen tarinoimaan menee, nykyisillä hinnoilla."

Kyllä sinne mennään myös hyötymään monella tapaa. Jopa manipuloimaan. Lasteni isä kävi ammattilaisen vo:lla eromme jälkeen, kuten minäkin. Ex-mies teki perättömiä lastensuojeluilmoituksia ja kun ne eivät johtaneet mihinkään aiheettomina, niin hän sai tämän ammattinaisen tekemään sen ilmoituksen. Ja soittamaan minun psykologilleni kyselemään voinnistani. Kun sekään ei johtanut mihinkään, niin ex-mieheni kertoi ammattinaisen esimiehelle, että heillä oli ollut seksisuhde sen ammattinaisen kanssa. Nainen irtisanottiin tietenkin eikä sen jälkeen työskennellyt enää alalla. Mies osasi vietellä ja manipuloida ja kavaltaa. Siinä oli kova oppi. Minun psykani kertoi tämän kaiken minulle.