Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12661)
Kuurankukalle: en ottanut kirjoituksiasi laisinkaan vertailuna Hukassa nimimerkin kanssa. Enkä ole ikinä loukkaantunut sanomisistasi vaan arvostanut niitä, joskus jonkin asian sisäistäminen on vaatinut hetken aikaa. Sillä on paljon merkitystä miten asiat esittää ja sinä osaat sen aina inhimilliseen tapaan tehdä. Kiitos.
Tuumikselle: otan osaa menetykseesi, halaus.
Ollaan nyt vietetty mökkimiehen kanssa paljon aikaa yhdessä kahden sairaalareissun jälkeen. Ensin vietettiin viikko yhdessä ja osittain mökillä. Niihin päiviin kuului myös molemminpuolista hiljaisuutta, hieman pelkoa minun puolelta "mitä, jos tapahtuu uudestaan ja täällä keskellä korpea jne", hiljaisuus peruuntuneen matkan asioihin jne. Silti tuntui uskomattoman hyvältä olla yhdessä. Oltiin välissä erossa 4 vuorokautta ja nyt oltiin viikonloppu tähän aamuun asti yhdessä, oltiin todella onnellisia, oli ihanaa. Nyt pystyttiin myös puhumaan asioista enemmän, selvästi vaati molempien omat sisäiset käsittelyt ja muuttuneen elämän hyväksymisen omalta osaltaan.
Päätin olla pelkäämättä, päätin rakastaa ja nauttia näistä hetkistä, olla miettimättä menetyksen mahdollisuutta. En sure etukäteen. Elämä on nyt.
28 v yhdessä
Jos mun mies sanoisi ettei rakasta enää, so what mutta käyttäydy silti sopivalla tavalla niin kauan, kun lapset tarvitsevat yhteisen kodin ja isän ja äidin ympärilleen! Aikoinaan teit aikuisena miehenä julkisen lupauksen ja nyt pidät sen ilman kotkotuksia!
Vierailija kirjoitti:
Jos mun mies sanoisi ettei rakasta enää, so what mutta käyttäydy silti sopivalla tavalla niin kauan, kun lapset tarvitsevat yhteisen kodin ja isän ja äidin ympärilleen! Aikoinaan teit aikuisena miehenä julkisen lupauksen ja nyt pidät sen ilman kotkotuksia!
Et näköjään lukenut aloitusta pidemmälle. Ap:n miehellä paljastui salasuhde, ap potkaistiin perheensä talosta kerrostaloon asumaan. Lapset jäivät omakotitaloon asumaan isänsä kanssa, jonne tämä uusi salarakas muutti heti, kun ap:n muuttoauton perävalot olivat kadonneet mutkan taakse.
Tietenkin vähättelee toisen naisen merkittävyyttä ja haahuilee siinä kahden naisen välissä. Niinhän se 28 veen mieskin toimi, vaikkakaan hän ei kertonut mistään toisesta naisesta, mutta muutti sentään muualle. Nössöjä miehiä, joita pitää paapoa ja odottaa. Kyllä on ihanaa olla sinkku ja ilman mieshuolia!
Ollaanpa täällä kovia tuomitsemaan. Maailma on täynnä sivusuhteita. Mitäs jos itse pitkässä suhteessa rakastuisitte, niin haluaisitteko, että teidät heti heitetään ulos kotoa? Tai olisitteko itse heti valmiina jättämään suoraselkäisesti oman tärkeän elämänne? Ensin sanotaan, että valhe on pahempi kuin teko, mutta Hukassa:n mies tuntuu myöntävän asian ja silti hän on k*sipää. Mulla on ollut suhde työkaveriin nyt parisen vuotta. Kyllä, se on väärin. Kyllä, olen häneen rakastunut. Kyllä, joudun valehtelemaan puolisolleni. Se ei kuitenkaan tarkoita että pitäisin aviomiestäni kynnysmattona. Arvostan ja rakastan häntä valtavasti. Niin paljon, etten halua erota mistään hinnasta. Meillä on vuosikymmenten ihana unelmaliitto, josta ei toisen huomioimista ja rakkautta puutu eikä ole koskaan puuttunut. Ihana yhdessä rakennettu elämä. Siihen ei pettämistä ole kuulunut koskaan ennen tätä, enkä olisi itsestäni ikinä tätä uskonut. Niin vain kävi, että rakastuin toiseen. Silti rakastan miestäni ja tiedän, että hän on minulle se paras. Tälle huumalle en yksinkertaisesti voi mitään. Kuten tekin olette sanoneent, niin jokaisella on vain yksi elämä elämättä ja minä haluan siitä nauttia. En pidä miestäni varalla, sillä en ole eroamassa, vaan pysyn hänen rinnallaan kaikesta huolimatta.
Ja kun täällä tästä fiksuudesta puhutaan, niin olemme molemmat salarakkaani kanssa yliopistokoulutettuja ihmisiä. Molemmat tahoillamme sitoutuneita ja perheellisiä, hyvässä työpaikassa. Kumpikaan ei ole aikaisempien vuosikymmenten aikana puolisoaan pettänyt. Näin on nyt käynyt siitä huolimatta. Kyllä minäkin kaipaisin puolisoltani tuollaista ymmärrystä, jota Hukassa miehelleen antaa. Ei se mies ole välttämättä valinnut tilannettaan tai haluaisi asioiden olevan niin. Ei hän muutu hetkessä pahaksi ihmiseksi tai narsistiksi, jos elämä menee hieman solmuun. Hän todennäköisesti yhä rakastaa vaimoaan paljon. Tuo on pötypuhetta, ettei kukaan kohtelisi rakastamaansa ihmistä niin. Kyllä minäkin kohtelen ja vielä pahemmin sillä valehtelen. Olen siis tuo edellinen salasuhteessa ja pitkässä liitossa elävä kirjoittaja. Meillä lapset ovat jo aikuisia ja elävät omaa elämäänsä omassa kodissaan, joten eivät lapsetkaan minua mieheni rinnalla pidä.
Sinulle 6828 kirjoittaja. Et ole jättämässä miestäsi ja pysyt Hänen rinnallaan, mutta kun se päivä tulee, että miehesi saa selville salasuhteesi niin oletko varma, että Hän ei jätä Sinua ja seisoo edelleen rinnallasi. Totuuden tultua esiin, mikään ei ole ennallaan (ei siis mikään). Jos tilanne olisi toisinpäin, rakastaisit miestä uskollisesti ja selviäisi, että Hänellä on ollut jo pari vuotta suhde työkaveriin johon rakastunut.
Todella fiksua tekstiä. Joudut valehtelemaan, tälle nyt vaan ei voi mitään ym. p.askaa. Kumpikaan ei ole ikinä ennen pettänyt. Unelmaliitto. Sinä tulet vielä putoamaan korkealta ja kovaa. Nauti nyt vielä kun voit. p.s. yliopistokoulutus ei takaa pysyvää työpaikkaa eikä sydämen sivistystä. Oletko sellaista kuullut?
Joo, mun yliopistossa työskentelevälle ystävälle kävi niin, että hänen miehensä kunnioitti häntä niin paljon, että rakastuessaan toiseen kertoi siitä vaimolleen. Eikä oltu pidetty mitään salasuhdetta, mutta tunteet ja keskustelut. Ystäväni oli tuskainen, mutta älykäs ja laski, että jos jäisi odottamaan rakastumisen menemistä ohi se saattaisi kestää pitempään kuin erosta selviäminen. Ja otti huomioon, etteihän se välttis mene ohi. Niinpä hän muutti uuteen omaan asuntoon ja koko elämä muuttui. Ja se ex-mies on edelleen sen rakkautensa kanssa ja naisellakin uusi miesystävä ollut jo kauan.
Jos kunnioittaa toista ja itseään, niin toimii noin. Ihan turha muuta selittää.
Se on kyllä väärin, että uskottelee itselleen rakastavansa omaa kumppaniaan vaikka on samaan aikaan vakituinen salasuhde. Se kuvitelma on omaa omaatuntoaan vaientaakseen ja silloin ei tunne itseään niin roistoksi. "Eihän tämä nyt niin väärin ole kun kumminkin rakastan omaa kumppaniani". Usein myös haluaa pitää sen vanhan perheen ihan mukavuus-, turvallisuus-, talous- ja kulissisyistä. Omaa itseään siinä rakastaa ja käyttää hyväkseen tätä oman puolison mahdollistamaa tilaisuutta. Joko valheeella tai toisen riippuvaisuudella tms.
"Molemmat tahoillamme sitoutuneita ja perheellisiä, hyvässä työpaikassa."
Päivän naurut. "Sitoutuneita". Totuus lienee, ettei salamies halua erota ja siksi 6828:n on pakko ajatella tolleen. Ei se mitään, loppupeleissä voi käydä niin, että aviomies saa tietää ja ottaa eron ja salasuhteen huuma onkin jo mennyt ohi. Eli mitään ei jää kuin ontto olo. Ja miten tuo hyvä työpaikka liittyy asiaan?
6828 kirjoittaa: Arvelinkin, että tämän palstan reagointitapa on tätä luokkaa. Mutta ei se mitään, en hae tässä teidän hyväksyntäänne. Tarkoitukseni oli avartaa näkökulmaanne. Ette voi tietää millaisten tunteiden kanssa tilanteessa joutuu painimaan, jollette itse ole vastaavaa kokenut. Näin ollen ei kannata suorilta käsin tuomita näitä miehiä. Ei heilläkään helppoa ole eivätkä tahallaan tahdo kumppaniaan satuttaa, päinvastoin valheilla suojelen häntä turhalta tuskalta. Kyllä rakastan miestäni. Rakastanhan molempia lapsianikin. Totta kai olen potenut myös huonoa omatuntoa ja aikaisemmin olisin itsekin kuulunut teidän tuomitsijoiden joukkoon. Hyvällä työpaikalla tarkoitan sitä, että tulisimme salarakkaani kanssa taloudellisesti hyvin toimeen myös ilman puolisoitamme ja voisimme sen puolesta halutessamme myös muuttaa yhteen.
Ihan mielenkiintosta lukea kyllä tätä pettäjän näkökulmaa. Itsekkyys kyllä paistaa läpi ja oikeutus omille petoksilleen. Mutta voisko tosiaan olla niin et pettäjä kuitenkin rakastaa vielä puolisoaankin? Kyllähän tämä M36:kin petti exänsä kanssa, mutta ilmeisesti taisi kuitenkin Tyttistä samaa aikaa rakastaa, kun lopulta valitsikin tämän? Saispa kuulla lisää näitä tarinan pahisten kertomuksia ja ajatuksia.
6828, ihan mielenkiinnosta kysyn, että jos sinun pitäisi valita toinen miehistä, niin kumman valitsisit? Ja mitä luulet että miehesi olisi mieltä jos totuus paljastuisi? Olisiko sinulla sen jälkeen enää varaa valita?
Ajattelumalli, että valheet suojaavat sitä petettyä on täyttä puppua. Kun ihminen suree pitkään jatkunutta petetyksi tulemista ja todennäköistä eroa niin niiden valheiden takia kyseenalaistaa kaiken. Koko mennyt yhteinen historia on wc-pytystä vedetty siinä vaiheessa. Ei edes välttämättä sen takia, että kettu kävi kolossa vaan sen säännöllisen valehtelun takia. Siinä vaiheessa ei petetyllä riitä ymmärrys vaikka oma kulta siinä selittelee, että ymmärräthän rakas, rakastan Teitä molempia ja en voinut tälle huumalle mitään.
Enkä minä sinänsä halua moralisoida, sillä en ole kokenut varattuna ollessa sellaista huumaa toista ihmistä kohtaan. Petetyksi tulleena olen ihan varma että siihen leikkiin en lähtisi.
Sinun pitäisi kunnioittaa miestäsi sen verran, että antaisit Hänen päättää haluaako Hän elää tuollaista elämää.
28v yhdessä
En osaa valita ja sehän juurikin on tämän kaksoiselämäni syy. Oman mieheni kanssa on turvallinen olo ja jaamme samat arvot ja näkemykset. Hän kohtelee minua kaikkien näiden vuosien jälkeenkin kuin prinsessaa. Olemme rakentaneet yhdessä ihanan elämän, jota rakastan. Meillä on läheisyyttä, matkustelemme ja vietämme laatuaikaa. Jos saisin valita, rakastaisin ainoastaan häntä ja nauttisin elämästämme. Samaan aikaan en kuitenkaan pysty pitämään näppejäni erossa tästä salarakkaastani. Tuoretta kipinää, romanttisia iltoja ja sitä kuplivaa rakkauden tunnetta. Rakastan häntäkin enkä pysty lopettamaan hänen tapailuaan. Kuitenkin tiedän, ettei yhteiselo hänen kanssaan vetäisi pidemmän päälle vertoja minun ja puolisoni elämälle. En voi sammuttaa tunteitani kumpaakaan kohtaan napista painamalla. Alku oli hirveää tunteiden vuoristorataa. Itkin ja olin synkällä mielellä ja painin huonon omatuntoni ja uuden suhteen epävarmuuden kanssa. Nyt kun tilanne on vakiintunut, myös mieleni on vakaa. Olemme salarakkaani kanssa samalla sivulla. Tällä hetkellä molempi parempi.
6828
28, naulan kantaan. Antaisit miehen päättää haluaako hän elää sinun kanssa vai ei. Mikä oikeus sinulla on päättää teidän molempien puolesta kenet olet päästänyt intiimille alueelle, joka kuuluu avioliittoon, johon olet sitoutunut yhdessä miehesi kanssa. Miehesi ei silloin tainnut sitoutua jakamaan sinua toisen miehen kanssa. Eikö olisi reilua kysyä hänen mielipidettä haluaako hän tehdä niin vai kenties elää muunlaista elämää?
Kuurankukka
Mökillä olis hommia. Ei huvittais enää yhtään. Aikansa kutakin. Kaikkeen kyllästyy. Tää on taas niin tätä. Arkee. Taidan pistää kiertoon mökin ja muun. Eikun menoks. Puhelin äänettömälle. Kakkospuhelin käyttöön.
Laitan laatikoita. Meen mökille. Voin nähdä tontun.