Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Erosimme viime vuonna kesälomalla. Johtu mieheni pettämisestä. One night stand olis vielä käynyt, mutta exäni esiinty sinkkuna ja lähetteli rakkausviestejä. Minulle ei ole ikinä lähettänyt lemmrnviestejä tai leperrellyt hempeitä. Luulin että oli tähän kykenemätön.

Kun oli jäänyt kiinni niin laitoin jatkamisen ehdoksi että lopettaa yhteydenpidon naiseen. Sai hyvän mahdollisuuden.

Pidin sisäisiä keskusteluja itseni kanssa. Päätin että en kiusaa tai nälvi tai puhu naisesta. Mutta myös että toi yhteydenpito pitää todella loppua tai sitten erotaan, oli täysin selvä kuvio omassa mielessäni kaiken aikaa.

Kaksi kuukautta tosta ekasta käryämisestä niin jäi taas kiinni ja niinpä laitoin lopun tolle hölmöilylle. Rakkausviestit kyseiselle naiselle olivat menneet aina vaan hölmömmiksi.

Noi mun sisäiset monologit auttoivat suuresti kun toi toinen käryäminen tapahtu.

Ajatusketju oli jo valmis. 

Jos olisin siihen jäännyt niin olisin pettänyt itseni.

Olen nyt sinkku, ja minulla on sielunrauha.

Miten sitten käytännössä jätit miehen? Kauan ehditte olla yhdessä? Tiedätkö, mitä miehelle nyt kuuluu, onko tuon salarakkaan kanssa yhdessä?

Kyllä ehdottomasti tiedostan, että vaikka kaverisuhteesta puhutaan, niin ihastusta on varmasti heidän suhteessaan mukana. Jonkinlaista alun huumaa. Hän ei sitä ääneen pysty sanomaan, mutta rivien välistä se on luettavissa. Mies kuvittelee tämän menevän ohi ja muuttuvan ystävyydeksi. Hänen mielestään se ei tunnu miltään vakavalta, vaan hetken hauskanpidolta. Melko avoimesti hän on nyt kyennyt tuntojaan kertomaan. En näe hyötyä siinä, että ryhtyisin rajoittamaan tai kieltämään heidän yhteydenpitoaan. Tilanne on mikä on ja jos (tällä hetkellä tuntuu, että kun) tämä eroon johtaa, on se niin tarkoitettu. Jos mies haluaa erota tämän naisen takia tai muusta syystä, ei se minulle tule tässä vaiheessa enää millään lailla yllätyksenä, vaan varaudun henkisesti siihen vaihtoehtoon. Voi olla, että heidän kuvionsa laimenee täysin tai sitten se on vasta roihahtamassa liekkiin. Se on elämää. 

 

En voi vaikuttaa heidän tekemisiinsä, joten yritän tässä tehdä ajatustyötä itseni kanssa ja selvittää kuinka pitkälle olen valmis joustamaan. Etsiä itsestäni sitä tahdonvoimaa ja halua eroamiseen. Tilanne vaikuttaa siltä, että minun se päätös on lopulta tehtävä. Yritän siis jotenkin henkisesti saada itseni valmiimmaksi siihen ja irtautua tästä askel askeleelta. Olen niin vahvasti tunteva ihminen, että yritän jotenkin välttyä romahdukselta, kun käsittelen surua tässä vielä tutussa tilanteessa ja saan varmuutta ja vakautta oikeasta päätöksestä pikkuhiljaa. Tiedän, että vaikuttaa siltä, että olen kynnysmatto, joka ei itseään arvosta. Varmasti osittain juuri siitä on kyse siinä, etten kerro tilanteesta läheisilleni. Olen aina ollut vahva ja tomera nainen (vaikkakin kiltti), joka on oma itsensä ja pitää kiinni mielipiteistään, enkä siedä ajatusta, että ihmiset muuttaisivat käsityksensä minusta tuollaiseksi säälittäväksi kynnysmatoksi. Itse en asiaa koe niin, vaan koen tarvitsevani tämän ajan, jotta pääsen elämässäni eteenpäin. Tiedän silloin, että kaikki voitava on tehty eikä jossittelun varaa jää.

-Hukassa

Ja kuuntelinpa nyt vihdoin myös tämän kovasti täällä mainostetun Eppujen biisin 20 vuotta sikana. Olikin ihan sopivan mukava kevennys tähän joululaulujen sekaan. Mulle uusi biisituttavuus, joten kiitosta vaan vinkkaajalle.

- Hukassa

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ehdottomasti tiedostan, että vaikka kaverisuhteesta puhutaan, niin ihastusta on varmasti heidän suhteessaan mukana. Jonkinlaista alun huumaa. Hän ei sitä ääneen pysty sanomaan, mutta rivien välistä se on luettavissa. Mies kuvittelee tämän menevän ohi ja muuttuvan ystävyydeksi. Hänen mielestään se ei tunnu miltään vakavalta, vaan hetken hauskanpidolta. Melko avoimesti hän on nyt kyennyt tuntojaan kertomaan. En näe hyötyä siinä, että ryhtyisin rajoittamaan tai kieltämään heidän yhteydenpitoaan. Tilanne on mikä on ja jos (tällä hetkellä tuntuu, että kun) tämä eroon johtaa, on se niin tarkoitettu. Jos mies haluaa erota tämän naisen takia tai muusta syystä, ei se minulle tule tässä vaiheessa enää millään lailla yllätyksenä, vaan varaudun henkisesti siihen vaihtoehtoon. Voi olla, että heidän kuvionsa laimenee täysin tai sitten se on vasta roihahtamassa liekkiin. Se on elämää. 

Ei hyvä luoja. Olet kynnysmattojen kynnysmatto.

Tiedät itsekin, että tuo fyysinen läheisyytenne miehen kanssa pitkittää irtautumista. Onko kyseessä hiukan sama reaktio kuin ketjun aloittajallakin, että yrittää tankata läheisyyttä ikäänkuin säästöön jos ja kun ero tulee. 

Minulla oli hiukan samantyylinen ajatus joskus. Uskottelin itselleni, että niin kauan kuin mies haluaa fyysistä läheisyyttä kanssani niin suhde toiseen naiseen ei ole vakavaa. Että kuitenkin hän haluaa minuakin. Ikävä kyllä sitten tuli se aika, että mies irroitti itsensä minusta, myös fyysisesti. Henkisesti varmaan jo ennen tai ainakin pitkitti kertomista. Nyt kyllä tuntuu, että minun olisi pitänyt itse katkaista suhde kun tajusin etääntymisen. Mutta kun joka ihminen ei vaan ole niin vahva. Monet asiat vaikuttavat. 

Hukassa -nimimerkin miehessä on vahvoja narsistisia piirteitä ja Hukassa -nimimerkki itse on empaattinen kynnysmatto, kaiken mahdollistaja, läheisriippuvainen. Aivan kammottava suhde.

Nuorena, noin parikymppisenä, sen aikainen poikaystäväni jätti. Minä olin siinä suhteessa jo suhteellisen vakavissani, ja ero oli vaikea. Poikaystävä kuitenkin halusi jatkaa ajan viettämistä kanssani, ja seksiä myös. Mielelläni tähän lähdin, en ollut valmis eroamaan.

Siinä kuitenkin kävi lopulta niin, että sain tuona aikana kun vietimme aikaa yhdessä, prosessoitua eron omalta kohdaltani. Eräänä kauniina päivänä vaan huomasin, etten enää halunnut aikaa ja seksiä hänen kanssaan. Olin päästänyt irti. Aikaa tähän meni ehkä noin 4-6 viikkoa. 

Olen kiitollinen siitä, että poikaystäväni antoi minulle sen ajan, jonka tarvitsin. Olemme edelleen, lähes 25 vuotta myöhemmin sellaisissa väleissä, että mielellään juttelemme jos törmäämme jossakin. Hän myöhemmin kertoi tunteneensa syyllisyyttä, koki että hän käytti minua hyväkseen tuolloin. 

Nykyisestä parisuhteesta jos ero tulisi, en todellakaan haluaisi jäädä roikkumaan samalla tavalla kuin silloin. Mutta silloin, siinä tilanteessa, ja siinä seurustelusuhteessa se oli itselleni sopiva ratkaisu. ihmiset ja parisuhteet on erilaisia. Ymmärrän hyvin Hukassa olevan tarpeen katsoa asia loppuun, ettei tarvitse jossitella. Ottaa se oma aikansa käsitelläkseen tilannetta. Joskus irrottautuminen voi tapahtua myös sillä tavalla. Niin kauan kun tilanteessa on ns. silmät auki ja järki päässä, eikä yritä kieltää tapahtunutta, uskon että paras tapa toimia on kuunnella itseään.

Älä Hukassa välitä tästä yhdestä kynnysmatto hokijasta.

Hyvin kirjoitat ja selkeästi olet käsitellyt asiaa, se on jo iso askel eteenpäin. Kyseessä on Sinun oma elämä ja otat kaiken sen ajan minkä tarvitset. Vaikka miehesi kyllästyisi nykyiseen "naisystäväänsä" niin tiedät, että seuraava tulee kuitenkin ja tärkeintä on, että mietit pystytkö elämään tuollaista elämää. Moni meistä ei pystyisi, mutta miehesi tekee juuri niinkuin Hän haluaa, aidosti miettimättä sinun tunteita.

Tuosta seksistä vielä, mä luulen, että me naiset ajatellaan seksistä paljon monimutkaisemmin kun miehet, meillä taitaa siihen latautua paljon enemmän romanttista hömppää. Omassakin ent. suhteessa seksiä oli loppuun saakka ja kuvittelin, että kaikki on hyvin, seksiä oli myös eron jälkeen kun en tiennyt toisesta naisesta. Mies kyllä suorittaa mielellään, harvoin taitaa kieltäytyä siitä ilosta. 

Tärkeintä on, että tiedostat missä mennään ja aika näyttää lopputuloksen, miestä et voi muuttaa. Voi kun tajuisit oman arvosi.

Kaikkea hyvää Sinulle,

28v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Miten se mies edelleen näin pitkän ajan kuluttua laittaa lapsilleen jotain viestejä aloittajasta? Jos aloittaja ei ole missään yhteyksissä mieheen ja osiin lapsistaankaan. Oletettu narsistikaan ei jaksa noin kauan kun hän kyllästyy ja suuntaa mielenkiintonsa johonkin toiseen. 

Toinen on tuo, että miehen luona on kovempi kuri ja kohtuuttomat rangaistukset aloittajan kertoman mukaan. Yleensähän on niin, että lapset silloin jos on vain mahdollista ainakin toisinaan lähtevät sen vanhemman luokse ainakin käymään viikonlopuksi tms. missä on höllemmät säännöt. 

Kyllä jotkut narsistit jaksaa. Tunnen yhden ihan diagnosoidun joka kiusasi ex-vaimoaan vielä oltuaan jo 15 vuotta toisen kanssa naimisissa. Asuivat eri puolilla maailmaakin, narsku muutti. Stalkkasi exäänsä somessa ja tuttujensa sekä perheensä kautta, jotka asuivat edelleen samassa kaupungissa kuin ex. Heillä oli lapsi, niin narskun vanhemmat tietenkin pitivät välejä yllä lapsenlapsen äitiin. Olin joskus paikalla kun lapsi skypetteli isänsä kanssa, se oli järkkyä kuunneltavaa. Mies ei muuta tehnyt kuin mustamaalasi ja haukkui lapsen äitiä lapselleen. Puhelun jälkeen mies alkoi haukkumaan meille muille lapsensa äitiä sekä lastaan. Ei liebe kovin yllättävää ettei lapsi aikuistuttuaan ole ollut isänsä kanssa missään tekemisissä. 

Mutta ihan oikeasti, kyllä ne jotkut jaksaa. Ei toki kaikki, on noissakin eroja.

28v vielä jatkaa.

Minulla riittää ymmärrys Hukassa Sinulle ja tarkoitus ei ole kommentoida negatiivisesti, Sinun tilanne vaan niin herättää omat menneet kokemukset niin pintaan. Tilanteemme ei ole sama, mutta kuitenkin paljon samaa.

Exäni tunteet kasvoivat nykyistänsä kohtaan kaikesta päätellen kokoajan, tiedän, että oli sekaisin kun seinäkello ja kaikesta päätellen yritti kyllä pitkään pitää meilläkin perhe-elämästä kiinni. Asiaa ei helpottanut, että olivat työkavereita. Erona teihin oli toki, että minulle suoraan valehdeltiin, että toista naista ei ole. Minä roikuin rakkauden takia 10 kuukautta ja olin lopulta se joka suhteen lopetti, jälkikäteen kyllä miettinyt "että, mikä raukkis oli, että kaiken valehtelun ja aiheuttamansa surun jälkeen minun piti tehdä sekin". Ja todellakin siitä mentiin vielä yli 5 kk eteenpäin kun minulle selvisi että toinen nainen ollut ties kuinka pitkään. 

Yliymmärsin eksääni täällä todella pitkään. Aina, vaikka tuli uusia valheita yms. puolustelin. Kuurankukan kiusaksi 😂 Mutta kaikki piti käsitellä kuitenkin itse ja lopulta Sydän kyllä ymmärsi, että niin moni asia oli väärin minua kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkun verran olemme nyt saaneet tilanteesta puhuttua ilman riitaa. Mies sanoi, että mistään vakavasta ei ole kyse, mutta haluaa tämän naisen kanssa toisinaan viettää aikaa. Hänen mielestään meidän suhteemme on niin vahva, ettei se tällaiseen kaadu eikä hän halua erota. Suunnittelee perheelle tekemistä joululomaksi ja lomamatkaa talveksi kuin mitään poikkeavaa ei olisi meneillään. Kuitenkin jonkinlainen sisäinen kriisi hänellä on käynnissä, sillä oman tilan tarve on suuri. Tähän toiseen naiseen ottaa myös etäisyyttä, sillä tämä tahtoisi tavata liian usein ja se luo hänelle ahdistusta. Taitaa olla aivan sekaisin koko mies.

Kyllä nyt aamukahvit tyrskähti näppikselle. Miten alennut tuollaiseen kohteluun?

Tuo miehen kommentti, että se toinen nainen tahtoisi tavata liian usein jne, on merkki siitä että suhde on jo aika päivää sitten ohittanut jonkin ohimenevän, vaihtelunhalua tyydyttävän  ajanvietteen tason. Syvemmissä vesissä siellä jo liikutaan selvästi, siksi mieskin tarvitsee aikaa, jotta voi varmistua omien tunteidensa kehittymisestä. Tai odottelee, että se toinen nainen vapautuu omasta liitostaan?

28, en missään nimessä ota kommenttejasi negatiivisesti. Päinvastoin ne ovat kullanarvoisia. Näen itsekin mieheni käytöksessä paljon samaa kuin sinun exäsi. Myöskään nämä kynnysmattokommentit eivät minua hetkauta suuntaan tai toiseen. Toki asiallisesti muotoillut saavat pohtimaan asiaa ja hetkittäin kyllä itsekin koen oloni kynnysmatoksi, johon pyyhitään paskaiset jalat. Tämän olen myös miehelleni sanonut. 



Tiedän, ettei tällaisessa tilanteessa moni muu (jos kukaan) pysyisi. Ymmärrän, että ulkopuolisen on todella vaikea ymmärtää minua enkä aina siihen itsekään kye. Rakastan kuitenkin yhteistä perheaikaamme sekä kahdenkeskisiä hetkiä edelleen niin paljon, etten vielä ole niistä valmis luopumaan. Toki osa kahdenkeskisestä ajasta kuluu nykyään myös kuormittavaan tämän asian läpi käymiseen, mutta koen sen erittäin tarpeelliseksi. Ja varmasti läheisyys ja yhteinen mukava aika pitkittää irtautumista niin kuin joku tuolla mainitsikin. Sen etäisyysviikkoni ja miehen reissun aikana todella huomasin hänestä etääntyväni, kun taas läheisten hetkien myötä myös kaipaan läheisyyttä entistä enemmän. En ole kuitenkaan enää täysin sokea tilanteelle ja tiedostan, että tämä yhteiselo saattaa olla lopuillaan. Tuli se lopullinen päätös sitten häneltä tai minulta. Kumpikaan ei siihen vielä valmis ole. Minun on elettävä tämä nyt loppuun omalla tavallani ja vaikka kuinka olisi järkevää irtautua ja lähteä omaa elämää elämään, en sitä pysty tällä hetkellä tekemään. 

 

- Hukassa

Vierailija kirjoitti:

28, en missään nimessä ota kommenttejasi negatiivisesti. Päinvastoin ne ovat kullanarvoisia. Näen itsekin mieheni käytöksessä paljon samaa kuin sinun exäsi. Myöskään nämä kynnysmattokommentit eivät minua hetkauta suuntaan tai toiseen. Toki asiallisesti muotoillut saavat pohtimaan asiaa ja hetkittäin kyllä itsekin koen oloni kynnysmatoksi, johon pyyhitään paskaiset jalat. Tämän olen myös miehelleni sanonut. 



Tiedän, ettei tällaisessa tilanteessa moni muu (jos kukaan) pysyisi. Ymmärrän, että ulkopuolisen on todella vaikea ymmärtää minua enkä aina siihen itsekään kye. Rakastan kuitenkin yhteistä perheaikaamme sekä kahdenkeskisiä hetkiä edelleen niin paljon, etten vielä ole niistä valmis luopumaan. Toki osa kahdenkeskisestä ajasta kuluu nykyään myös kuormittavaan tämän asian läpi käymiseen, mutta koen sen erittäin tarpeelliseksi. Ja varmasti läheisyys ja yhteinen mukava aika pitkittää irtautumista niin kuin joku tuol

Rakastat kulissielämää. Miehesi ei välitä sinusta pätkääkään.

Höpöhöpö

Hei Hukassa.

Minusta kirjoitat hyvin selkeästi ja osaat analysoida tilannettasi realistisesti. Näet, että eroa kohti ollaan menossa hyvin todennäköisesti ja etenet itsekin askel askeleelta. Se on jo iso askel, että et suostu enää seksiin, joka on ollut tärkeä osa suhdettanne. Muu läheisyys ja ylipäätään saman katon alla asuminen varmaan pitkittää prosessia ja tiedostat sen itsekin. Mutta en saa ollenkaan vaikutelmaa sinusta, että eläisit jotenkin in denial tai katsoisit asioita vaaleanpunaisten linssien läpi. Päinvastoin, tunnut olevan hyvinkin kartalla siitä missä mennään.

Suurimmat asiat tapahtuvat omien korviesi välissä ja kun olet valmis, kaikki konkreettinen tapahtuu. Neuvoni on pitää edelleen huolta omasta hyvinvoinnistasi ja olla kartalla taloudellisesta tilanteestasi. Miettiä hyvin konkreettisesti jo etukäteen mitä ero tarkoittaa ja esimerkiksi millaiseen asumiseen sinulla on varaa, missä ja miten. Tunnepuoli on hankalampi kuvio, mutta minusta se prosessointi on sinulla jo hyvin meneillään.

Olen samaa mieltä muiden kirjoittajien kanssa, että miehellä on luultavasti jo syvempiä tunteita tuota toista naista kohtaan. Tai ainakaan romanttiset tunteet sinua kohtaan eivät ole enää kovin vahvoja, kun hän pystyy käyttäytymään näin. Muista, että hän pelaa koko ajan omaan pussiinsa. Haluaa luultavasti katsoa kortit loppuun tämän toisen kanssa ja samalla pitää sinut ikään kuin varalla. Ehkä hänellä on omat syynsä pitkittää eroa. Ne voivat olla myös taloudellisia tai liittyä toisen naisen sekavaan tilanteeseen. Ei voi tietää. Mutta sinuna en luottaisi häneen, sillä hän on jo henkisesti lähtenyt teidän avioliitosta. Vain kuori on paikalla ja sekin haluaa vähän rapsutusta ja hellyyttä. Sinä et ole enää hänelle se tärkein, vaan hän itse.

28, hyvä kuulla, että asiat ovat olosuhteisiin nähden hyvin. Kiva kuulla myös, että edelleen muistat hellän ravisteluni kun itse olit keskellä eroprosessia :D Silloin minulle oli riipaisevinta lukea miten takerruit edelleen jokaiseen toivon oljenkorteen ja kieltäydyit näkemästä totuutta, vaikka mies oli jo aikaa sitten häippäissyt sekä henkisesti että fyysisesti. Oli myös hyvin julmaa häneltä roikottaa sinua ikään kuin varalla. Kuten kirjoituksistani kuultaa läpi en ajattele kovin hyvää ihmisistä, jotka haluavat sekä syödä kakun että säästää sen - vaikka toisen sydän murskaantuisi sen seurauksena.

Hukassa, jos tästä ketjusta on apua, kirjoita vaan tänne edelleen. Siitä voi olla hyötyä myös muille samankaltaisissa tilanteissa pyöriville. Muidenkin kuulumisia on kiva kuulla.

Kuurankukka

 

Hei Kaikille, pieni "hellä ravistelu" jokapahiselle, myös itselleni:

Rakas serkkuni kuoli viikko sitten 60+. Keuhkosyöpä, vaikkei ikinä polttanut. Oli viiden äiti, olisi piakkoin tullut mummoksi, vaimo, monen ystävä...

... kun koskaan ei voi tietää, onko aikaa paljon tai vähän... se päättyikin tähän

Huomasin viikon aikana pitkillä automatkoilla muistelevani häntä, yhteisiä juttuja lapsesta asti. Ikävä on kova, voin vaan kuvitella perheen murhetta. Itkettää välillä vieläkin.

En kirjoita paatoksella, en neuvo ketään heidän parhaasta omassa elämässään, MUTTA kehoitan hetkeksi pysähtymään...

Pidetään huolta rakkaistamme, ja itsestämme. Sanotaan tykkäys puolisolle, lapsille, läheisille. Hymyillään kassalla, tervehditään naapuria, annetaan tietä suojatiellä, ollaan kohteliaita. Pyydetään anteeksi, jos tarpeen. Annetaan anteeksi, ei kanneta kaunaa, jos sen voi välttää...

Muistetaan elää

Lämpöisin, toiveikkain terveisin

Kukaton Tuumis

Ekstra iso halaus Ap & 28

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä muiden kirjoittajien kanssa, että miehellä on luultavasti jo syvempiä tunteita tuota toista naista kohtaan. Tai ainakaan romanttiset tunteet sinua kohtaan eivät ole enää kovin vahvoja, kun hän pystyy käyttäytymään näin. Muista, että hän pelaa koko ajan omaan pussiinsa. Haluaa luultavasti katsoa kortit loppuun tämän toisen kanssa ja samalla pitää sinut ikään kuin varalla. Ehkä hänellä on omat syynsä pitkittää eroa. Ne voivat olla myös taloudellisia tai liittyä toisen naisen sekavaan tilanteeseen. Ei voi tietää. Mutta sinuna en luottaisi häneen, sillä hän on jo henkisesti lähtenyt teidän avioliitosta. Vain kuori on paikalla ja sekin haluaa vähän rapsutusta ja hellyyttä. Sinä et ole enää hänelle se tärkein, vaan hän itse.

Kuurankukka näkee jälleen kerran pintaa syvemmälle ja puhuu asiaa. Hukassa ehkä rakastaa edelleen syvästi kumppaniaan (tai heidän yhteistä menneisyyttään), mutta mies on selvästi jo mennyt menojaan enemmän kuin yhdellä tasolla. Miehen teot eivät puhu hänen rakkautensa syvyyden puolesta alkuunkaan. Kukaan, joka rakastaa toista syvästi, ei ole valmis katselemaan tämän kärsimystä, etenkään jos on itse sen aiheuttaja. Ei kukaan.

Toivottavasti Hukassa osaa asettaa itsensä ja oman hyvinvointinsa etusijalle, vaikka irti päästäminen voi olla hidasta ja vaikeaa.

Kaikkea hyvää taipaleellesi.

Hukassa. Vaikutat pohjimmiltasi järkevältä ihmiseltä. Nyt tosiaan vain olet kirjaimellisesti hukassa. Toivottavasti nouset sieltä pian kuitenkin. Heität hittoon tuollaisen miehen elämästäsi.

Olet tosiaan fiksumpi kuin esim. "28 vuotta yhdessä". Hänelle jos jotain negatiivista sanoo, niin on karvat pystyssä kieltämässä kaiken. Kuvittelee, että täällä on vain yksi, joka ei häntä ymmärrä.

Kommentoin sen verran, että minulla ei ollut tarkoitus vertailla jotenkin 28 ja Hukassa nimimerkkejä keskenään. Kirjoitan aina ja vain siitä miltä kukin tilanne näyttää mielestäni sillä hetkellä. Erot ovat aina vaikeita ja myös tilanteet erilaisia, vaikka yhtymäkohtia onkin monen tarinassa täälläkin.

Kiitos Kukaton Tuumis hellästä ravistelusta. Elämä on lyhyt ja voi katketa arvaamatta milloin vain. Siksi onkin tärkeää miten täällä päivämme käytämme. Ehkä meidän kaikkien pitäisi kysyä itseltämme, miten haluamme elää jos aikaa olisi jäljellä enää vähän. Mitä tehdä ja mitä jättää tekemättä. Jokaisen elämä on arvokas.

Otan osaa.

Kuurankukka

Vierailija kirjoitti:

Hukassa. Vaikutat pohjimmiltasi järkevältä ihmiseltä. Nyt tosiaan vain olet kirjaimellisesti hukassa. Toivottavasti nouset sieltä pian kuitenkin. Heität hittoon tuollaisen miehen elämästäsi.

Olet tosiaan fiksumpi kuin esim. "28 vuotta yhdessä". Hänelle jos jotain negatiivista sanoo, niin on karvat pystyssä kieltämässä kaiken. Kuvittelee, että täällä on vain yksi, joka ei häntä ymmärrä.

 

Ei kait täällä ole tarpeen kenenkään fiksuutta arvottaa???

soo soo