Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vaikea uskoa silmiään mistä täällä nyt väännetään. Että onko vaimolla oikeutta harrastaa seksiä oman aviomiehensä kanssa. Ihan kuin se mies olisi vain joku statisti tässä kaikessa. Mies on vastuussa omista tekemisistään ja toinen nainenhan saa juuri sitä mitä hän on itse tarjoillut vaimolle. Entäpä jos se mies antaa vaimon ymmärtää, että avioliitto jatkuu, ja sivusuhde on ohi, onko silloin oikeus omaan aviovuoteeseen? Pitäiskö vaatia mieheltä sivusuhteen yhteystiedot että voisi kysyä onko tämä seksi nyt ok.

Vierailija kirjoitti:

Sen vielä sanon. Minä sanoin seksiin ei. Minut painostettiin, jopa fyysisesti seksiin exän kanssa. Toki, olisin voinut tapella vastaan, purra ja potkia. Mutta, en sitä tehnyt.  Hän runttasi kuiviltaan sisään just sillon kun halusi. Aika kaukana oli useinmiten nautinnosta se homma. Oli helpompi luovuttaa ja vaan antaa kaiken tapahtua. Yksi lapsistamme sai alkunsa kun laski sisään, vaikka pyysin käyttämään ehkäisyä. Tämä muuten on asia mitä en ole ikinä kenellekkään kertonut. 

Onnetonta, tajuan sen nyt. Mutta, olkaapa itse siinä myllyssä vuosia. Koskaan enää ei kukaan tule kohtelemaan minua niin. Kaikki itseeni kohdistunut vääryys on jäänyt tämän kaiken muun alle mitä nyt tapahtuu.

Ap

Eli kaiken muun lisäksi sinua r*aiskattiin avioliitossa.

Vierailija kirjoitti:

"Naisella on myös oikeus harrastaa seksiä ihan sen vuoksi, että vaikka toinen on melko m-ulkku muutoin, hän on hyvä pano."

 

Vaikka kuivana survoo...on täällä jutut. Ja että ihan autisteja ovat ne, jotka ei peesaa. Jokuhan epäili aikoinaan tämän ketjun osia kirjoituksista autistin horinoiksi, kun ei tunneälyä juurikaan löydy. 

Korostan, että puhuin tuossa yleisluontoisesti vastaten niihin viesteihin, joiden kuvittelin myös olevan yleisluonteisia (koska vedottiin siihen, mitä yleensä/monet naiset tekevät). En kenenkään kirjoittajan seksielämästä, etenkään en APn.

Ymmärrän, että tämä laji, puhua yleisluonteisesti, on näemmä monella vaikea, koska joko halua tai kykyä tai molempia on vain rääpiä muutaman kirjoittajan elämästään kertomia yksityiskohtia.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa silmiään mistä täällä nyt väännetään. Että onko vaimolla oikeutta harrastaa seksiä oman aviomiehensä kanssa. Ihan kuin se mies olisi vain joku statisti tässä kaikessa. Mies on vastuussa omista tekemisistään ja toinen nainenhan saa juuri sitä mitä hän on itse tarjoillut vaimolle. Entäpä jos se mies antaa vaimon ymmärtää, että avioliitto jatkuu, ja sivusuhde on ohi, onko silloin oikeus omaan aviovuoteeseen? Pitäiskö vaatia mieheltä sivusuhteen yhteystiedot että voisi kysyä onko tämä seksi nyt ok.

No, jos vaimon luonto antaa periksi olla seksisuhteessa samaan aikaan kun mies on ilmoittanut ettei enää rakasta ja uusi suhde on olemassa. Että haluaa erota. Tiedän tapauksia joissa mies asuu kotona, viettää aikaa toisen kanssa ja tulee taas välillä kotiin. Vaimo tietää tämäm, elää miehen kanssa niinkuin ennenkin, ikäänkuin toista naista ei olisikaan. Mikäs siinä. Ajatuksenaha on ilmeisesti juuri tuo, että se ensimmäinen vaimo on oikeutettu mieheen niin seksin osalta kuin muutenkin oli tilanne mikä tahansa. Jos vaimolle on ok, että mies sanoo sivusuhteen olevan ohi (ja vaimo uskoo tämän) ja kaikki jatkuu niinkuin ennenkin niin ok. Sehän on sitten fine. 

Tietenkin vaimolla on "oikeus" mihin vaan miehensä kanssa ryhtyy. Ei tarvitse kysellä rakastajattaren tunteista. Kyllähän miehestä molemmille riittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Valitettavasti logiikka ei petä, vaan sinä et vain tiedä, mistä puhut. Narsistille on aivan sama, kuka jättää, hän vain haluaa kontrolloida kaikkia ihmisiä, myös niitä entisiä ystäviä ja puolisoa. Nimenomaan on ollut kyse siitä, että APn exän logiikka ei ole mikään normaalin jättäjän logiikka."

"Vielä yksi kysymys: oletko sinä tavannut koskaan narsistia? Jos, niin tiedät, että heitä muuten ei jätetä, oli kuviossa sitten uusia, vanhoja tai useita."



Ihan mielenkiinnosta kysyn, että millä kompetenssilla esität em? Kuvitteletko oikeasti, että pystymme tapaamalla narsistin, päättelemään juuri hänestä jotain? Mistä tietää tapaavansa narsistin; meedioko?



N:lle ei todellakaan ole sama, kuka jättää. Kun hänet jättää se, josta hän ei halua erota, se iskee suoraan sinne kehityksen alkulähteelle niihin

Kyllä narsisti jättää kun et ole enää hänen käytettävissä etkä palvele häntä. T: jätetty uhri

Tuohan on miehelle kutkuttava tilanne, seksiä saa molemmilta, ja osa miehistähän on aina valmiina kun tilaisuus tarjoutuu. Ei niillä huuruissa elävillä munankantotelineillä mitkään moraalisäännöt siinä omatuntoaan paina. Mikäs sen enemmän miehen egoa buustaisi kuin että peräti  kaksi naista tappelee hänestä. Ulospäin voivat esittää kärsivää,  "sekaisin  olevaa", masentunutta, stressaantunutta ja ties mitä milloinkin. Kyllä nämä on niin nähty. Nyt en puhu ap:stä, koska oikeasti noita  seksiin pakottajiakin on, ja meidän naisten on hyvä mieltää että seksiin pakottaminen avioliitossakin on nykylain mukaan raiskaus.  Tilannetta toki hankaloittaa että sitä on vaikea todistaa. Tästä olisi kuitenkin hyvä tehdä ilmoitus poliisille, ehkä se joitakin pakottajia vähän rajaisi  jos edes selvityspyyntö kilahtaisi postilaatikosta. Ja toki on fiksujakin miehiä vielä maailmassa, mutta olen sekä itse kokenut että nähnyt ihan riittävästi  näitä, joille kelpaa aina kun "saa.  Toki nämä miehet kuuluvat arvomaailmassani kategoriaan yökötys.

siis hetkinen.. kilpaileeko joku oikeasti miehestä (tai naisesta) joka on jäänyt kiinni kahteen päätyyn pelaamisesta?

Miksi?

Mun on hirveän vaikeaa kuvitella tlannetta missä mies olisi jotenkin rimpuilemassa irti ja minä pitelisin kiinni. Parisuhteenhan on pakko perustua vapaaseen tahtoon, ei kai siinä muuten mitään järkeä ole. Tuskin kukaan on sitä mieltä, että vanhempien kanssa on ylläpidettävä suhdetta, tai ystävän, jos siitä tulee vain ahdistusta. Mutta sen kanssa on pakko olla, jonka kanssa pitää sitten jakaa kaikki, siis jos toinen vaan yhä niin haluaa, eikä ole tarjota häntä tyydyttäviä perusteluja ja suunnitelmia erolle.

Jos eroaakin, niin eihän se ole mitenkään poissuljettua, ettei voi myöhemmin palata yhteen jos ero osoittautuikin virheeksi?

Vierailija kirjoitti:

siis hetkinen.. kilpaileeko joku oikeasti miehestä (tai naisesta) joka on jäänyt kiinni kahteen päätyyn pelaamisesta?

Miksi?

Mun on hirveän vaikeaa kuvitella tlannetta missä mies olisi jotenkin rimpuilemassa irti ja minä pitelisin kiinni. Parisuhteenhan on pakko perustua vapaaseen tahtoon, ei kai siinä muuten mitään järkeä ole. Tuskin kukaan on sitä mieltä, että vanhempien kanssa on ylläpidettävä suhdetta, tai ystävän, jos siitä tulee vain ahdistusta. Mutta sen kanssa on pakko olla, jonka kanssa pitää sitten jakaa kaikki, siis jos toinen vaan yhä niin haluaa, eikä ole tarjota häntä tyydyttäviä perusteluja ja suunnitelmia erolle.

Jos eroaakin, niin eihän se ole mitenkään poissuljettua, ettei voi myöhemmin palata yhteen jos ero osoittautuikin virheeksi?

Enpä usko, että kovin yleistä on tietää toisesta ja alkaa ehdoin tahdoin sänkypuuhilla tämän kanssa kilpailemaan.

Kyllähän erittäin suuri osa jättäjistä vaiheilee ja valehtelee, usein myös itselleen. Eli esim. pitkässä suhteessa (kuten täälläkin on annettu esimerkkejä) puhutaan kaikesta muusta, paitsi uudesta rakkaudesta ja lopullisesta erosta. Puhutaan, miten tarvitsee "selvittää päätä" tai miten on jossain tilanteessa, joka vie energiaa ja voimia, saatetaan puhua sairaudesta, kuten masennus, tms. Kyselyihin, onko kuviossa joku muu, kerrotaan, että tietenkään ei, älä ole hullu vainoharhainen, ei ei ei, tämä on vain nyt tämä z y x. Kyselyihin, miten näet tulevaisuuden, kerrotaan, että voi nyt olen niin näköalaton, älä kysele, älä ahdista, mutta samalla annetaan ymmärtää, että todellakin vain on nyt tilanteesta kiinni.

Tässä kohtaa moni yrittää auttaa, helpottaa tilannetta ja jos itsellä rakkautta on, tietysti toivoo tilanteen paranevan ja suhteen jatkuvan. Jos tässä kohtaa ei halua lopettaa läheisyyttä, joka on pitkässä suhteessa tietenkin ollut myös voimavara ja muutenkin asia, joka on jaettu kuten kaikki muutkin asiat on jaettu, en osaa pitää sinä minään pelaamisena tms. kuten täällä on myös esitetty.

Sehän siinä onkin, tai siis, mikä minua vähän hiertää, että monessa viestissä on ikään kuin syyllistetty jätettyä siitä, että hän pyrkii suhteen säilyttämään. Minä ajattelen asiaa toisin päin: etenkin pitkässä suhteessa pitäisi itse ottaa vastuu siitä, että nyt minä lähden, eikä jäädä "rimpuilemaan irti". Jos uusikin on jo katsottuna ja elämä suunniteltuna, miksi jää rimpuilemaan? Miksi kuluttaa toisen energiaa omaan rimpuiluunsa?

Siinä sitten kannattaa tietysti ottaa huomioon se, että aina ei ole mahdollista todellakaan tulla takaisin, jos huomasi tehneensäkin virheen. Siitähän se rimpuilu tosin johtuneekin, että vastuuta siitä, että teen nyt mahdollisen virheen, ei uskalleta tai haluta ottaa.

En siis ihan hahmota, miten tämä ajatuskuvio menee: niinkö, että heti kun toinen sanoo, että tuntuupas etten rakasta sinua, pitäisi jätettävän sanoa (suhteen pituudesta ja muista seikoista huolimatta), että ok ilman muuta, lopetetaan tämä suhde, otetaan ero, alankin hoitaa käytännön asioita, mutta hei, nosta käsi virheen merkiksi, jos semmoista käy, niin katellaan sitten uudelleen?

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

siis hetkinen.. kilpaileeko joku oikeasti miehestä (tai naisesta) joka on jäänyt kiinni kahteen päätyyn pelaamisesta?

Miksi?

Mun on hirveän vaikeaa kuvitella tlannetta missä mies olisi jotenkin rimpuilemassa irti ja minä pitelisin kiinni. Parisuhteenhan on pakko perustua vapaaseen tahtoon, ei kai siinä muuten mitään järkeä ole. Tuskin kukaan on sitä mieltä, että vanhempien kanssa on ylläpidettävä suhdetta, tai ystävän, jos siitä tulee vain ahdistusta. Mutta sen kanssa on pakko olla, jonka kanssa pitää sitten jakaa kaikki, siis jos toinen vaan yhä niin haluaa, eikä ole tarjota häntä tyydyttäviä perusteluja ja suunnitelmia erolle.

Jos eroaakin, niin eihän se ole mitenkään poissuljettua, ettei voi myöhemmin palata yhteen jos ero osoittautuikin virheeksi?

Öööö...joo perusteluja ei tietenkään tarvitse tarjota, ellei halua, mutta oletatko, että toinen tekee suunnitelmatkin? Kuten että koska muutat, minne muutat, miten omaisuus jaetaan, mahdolliset lasten asiat...eikö yhtään kuulu jättäjän semmoisiakaan tarjota?

edelliselle:

"häntä tyydyttäviä perusteluja ja suunnitelmia erolle."

Häntä tyydyttäviä. Suunnitelmia. Erolle.

Sehän ei mene automaattisesti niin, että se kumpi haluaa eroa ensin esittää muuttaa johonkin. Pitääkö erohaluisen muuttaa myös yksin omistamastaan kodista [koska liian raskas loukkaus jätetylle jo pelkkä erokin]? Elämässä tulee eteen monenlaisia tilanteita, joissa joutuu tyytymään siihen vähemmän tyydyttävään ratkaisuun :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

siis hetkinen.. kilpaileeko joku oikeasti miehestä (tai naisesta) joka on jäänyt kiinni kahteen päätyyn pelaamisesta?

Miksi?

Mun on hirveän vaikeaa kuvitella tlannetta missä mies olisi jotenkin rimpuilemassa irti ja minä pitelisin kiinni. Parisuhteenhan on pakko perustua vapaaseen tahtoon, ei kai siinä muuten mitään järkeä ole. Tuskin kukaan on sitä mieltä, että vanhempien kanssa on ylläpidettävä suhdetta, tai ystävän, jos siitä tulee vain ahdistusta. Mutta sen kanssa on pakko olla, jonka kanssa pitää sitten jakaa kaikki, siis jos toinen vaan yhä niin haluaa, eikä ole tarjota häntä tyydyttäviä perusteluja ja suunnitelmia erolle.

Jos eroaakin, niin eihän se ole mitenkään poissuljettua, ettei voi myöhemmin palata yhteen jos ero osoittautuikin virheeksi?

Enpä usko, että kovin yleistä on tietää toisesta ja alkaa ehdoin tahdoin sänkypuuhilla t

Olen eri, mutta ei oo ihan yksi tai kaksi eroa jossa tiedän, että on uhkailtu kaikenlaisella jos puoliso haluaa eroa.

Ei varmaan pidä ehdottaa heti että erotaan jos puoliso epäilee tunteita. Mutta eipä tuota kannata alkaa kauheasti haastamaankaan tai suuttua varsinkaan. Eikä sänkyyn ottaa enää ainakaan jos tuo on sanonut jo että haluaa erota, duh. Molemmat vaan hajottaa itseään jos yksinäisyyttä ja yksinjäämisen pelkoa aletaan sen eropuolison kanssa laastaroimaan seksillä.

"..poissa silmistä, poissa mielestä".

Älkää tuhlatko elämäänne toimimattomaan parisuhteeseen.

Lähtökohtaisesti ihmistähän ei ole luotu yksiavioiseksi, niin; jos haluaisin lapsia, hankkisin ne vaan jonkun kanssa ilman yhteisiä lainoja yms rasitteita. Ei lapset tarvitse muuta kuin rakastavat vanhemmat vaikka he asuisivat eri osoitteissa.

Vierailija kirjoitti:

edelliselle:

"häntä tyydyttäviä perusteluja ja suunnitelmia erolle."

Häntä tyydyttäviä. Suunnitelmia. Erolle.

Sehän ei mene automaattisesti niin, että se kumpi haluaa eroa ensin esittää muuttaa johonkin. Pitääkö erohaluisen muuttaa myös yksin omistamastaan kodista [koska liian raskas loukkaus jätetylle jo pelkkä erokin]? Elämässä tulee eteen monenlaisia tilanteita, joissa joutuu tyytymään siihen vähemmän tyydyttävään ratkaisuun :(

Niin juuri. Suunnitelmia.Erolle.

Eli jos oikeasti haluat eron, kai sinä nyt jotenkin olet velvollinen myös suunnittelemaan, miten se eroaminen tapahtuu? Eli esimerkiksi sitten, missä aikataulussa olet suunnitellut haluavasi toisen muuttavan pois, jos koti sattuu olemaan omasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

siis hetkinen.. kilpaileeko joku oikeasti miehestä (tai naisesta) joka on jäänyt kiinni kahteen päätyyn pelaamisesta?

Miksi?

Mun on hirveän vaikeaa kuvitella tlannetta missä mies olisi jotenkin rimpuilemassa irti ja minä pitelisin kiinni. Parisuhteenhan on pakko perustua vapaaseen tahtoon, ei kai siinä muuten mitään järkeä ole. Tuskin kukaan on sitä mieltä, että vanhempien kanssa on ylläpidettävä suhdetta, tai ystävän, jos siitä tulee vain ahdistusta. Mutta sen kanssa on pakko olla, jonka kanssa pitää sitten jakaa kaikki, siis jos toinen vaan yhä niin haluaa, eikä ole tarjota häntä tyydyttäviä perusteluja ja suunnitelmia erolle.

Jos eroaakin, niin eihän se ole mitenkään poissuljettua, ettei voi myöhemmin palata yhteen jos ero osoittautuikin virheeksi?

Enpä usko, että kovin yleistä on tietä

No jos jotain on tämä keskustelu opettanut niin sen, että voi vitsitti ja kitkat, kun olisikin upeaa olla sellainen ihminen, joka tasaisesti ja analyyttisesti ottaa vastaan toisen erohalut ja käytännön toimien kautta kaikki juridiset näkökohdat huomioon ottaen pistäisi pyörät pyörimään!

Valitettavasti etenkään siinä tilanteessa, kun takana on pitkä ihmissuhde, joka kietoutuu kaikki muu elämä mahdollisten lasten, ystävien, sukulaisten, omistuksien ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, koko oma tunne-elämä kautta, monikaan osaa olla vaan että duh.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

edelliselle:

"häntä tyydyttäviä perusteluja ja suunnitelmia erolle."

Häntä tyydyttäviä. Suunnitelmia. Erolle.

Sehän ei mene automaattisesti niin, että se kumpi haluaa eroa ensin esittää muuttaa johonkin. Pitääkö erohaluisen muuttaa myös yksin omistamastaan kodista [koska liian raskas loukkaus jätetylle jo pelkkä erokin]? Elämässä tulee eteen monenlaisia tilanteita, joissa joutuu tyytymään siihen vähemmän tyydyttävään ratkaisuun :(

Niin juuri. Suunnitelmia.Erolle.

Eli jos oikeasti haluat eron, kai sinä nyt jotenkin olet velvollinen myös suunnittelemaan, miten se eroaminen tapahtuu? Eli esimerkiksi sitten, missä aikataulussa olet suunnitellut haluavasi toisen muuttavan pois, jos koti sattuu olemaan omasi?

Minä yritän vielä kerran sitä rautalankaa. Suunnitelman ei tarvitse olla toista osapuolta tyydyttävä, jotta se voisi kuitenkin toteutua. Ymmärrätkö nyt? Sen suunnitelman tyydyttävyys sille toiselle osapuolelle ei ole mikään edellytys jotta ero voisi toteutua. Ymmärrätkö.  Laki turvaa molemmille osapuolille kenties jotain vaikka omaisuuden suhteen, mutta jos se jättäjä haluaa lähteä vaikka ihan heti, tai haluaa asua vierashuoneessa kesään saakka, tai haluaa että sinä asut vierashuoneessa kesään saakka, tai haluaa muuttaa uuden tyttöystävän luokse, kertoa kaikille heti facebookissa, korkata pullon shampanjaa erolle, tatuoida eropäivän otsaansa tai salailla kaikilta, niin jätetty ei yksin voi valita olla hyväksymättä tätä suunnitelmaa. Ei voi siis vedota siihen, ettei "sulla ole mitään syytä erota ees" tai että "joojoo, ois halunnut erota, mutta mun ois sit pitänyt muuttaa pois sen asunnosta ja en todella muuta mihinkään ennen kun tämä asia on selvitetty perinpohjaisesti terapiassa", tai "lähde vaan, mutta tulet katumaan..."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

siis hetkinen.. kilpaileeko joku oikeasti miehestä (tai naisesta) joka on jäänyt kiinni kahteen päätyyn pelaamisesta?

Miksi?

Mun on hirveän vaikeaa kuvitella tlannetta missä mies olisi jotenkin rimpuilemassa irti ja minä pitelisin kiinni. Parisuhteenhan on pakko perustua vapaaseen tahtoon, ei kai siinä muuten mitään järkeä ole. Tuskin kukaan on sitä mieltä, että vanhempien kanssa on ylläpidettävä suhdetta, tai ystävän, jos siitä tulee vain ahdistusta. Mutta sen kanssa on pakko olla, jonka kanssa pitää sitten jakaa kaikki, siis jos toinen vaan yhä niin haluaa, eikä ole tarjota häntä tyydyttäviä perusteluja ja suunnitelmia erolle.

Jos eroaakin, niin eihän se ole mitenkään poissuljettua, ettei voi myöhemmin palata yhteen jos ero osoittautuikin virheeksi?

 

Mulla on tuo kaikki. Silti jos tuo mies ilmoittaisi haluavansa eron, minä sanoisin, että niin se sitten pitää tehdä, vaikkei se minun toiveeni olekaan. Sitten neuvoteltaisi käytännön järjestelyt molempia tyydyttävään lopputulokseen. Mitä jollain tunteisiin vetoamisella tai kaupankäynnillä oikeasti hyötyy? Pidentää vaan sitä kipeää vaihetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

edelliselle:

"häntä tyydyttäviä perusteluja ja suunnitelmia erolle."

Häntä tyydyttäviä. Suunnitelmia. Erolle.

Sehän ei mene automaattisesti niin, että se kumpi haluaa eroa ensin esittää muuttaa johonkin. Pitääkö erohaluisen muuttaa myös yksin omistamastaan kodista [koska liian raskas loukkaus jätetylle jo pelkkä erokin]? Elämässä tulee eteen monenlaisia tilanteita, joissa joutuu tyytymään siihen vähemmän tyydyttävään ratkaisuun :(

Niin juuri. Suunnitelmia.Erolle.

Eli jos oikeasti haluat eron, kai sinä nyt jotenkin olet velvollinen myös suunnittelemaan, miten se eroaminen tapahtuu? Eli esimerkiksi sitten, missä aikataulussa olet suunnitellut haluavasi toisen muuttavan pois, jos koti sattuu olemaan omasi?

Minä yritän vielä kerran sitä rautalankaa. Suunnitelman

En ymmärrä. Siis että mitä selität. Totta kai vapaassa maassa saa tehdä ihan mitä lystää. Oliko siis alkuperäinen kuvitelmasi että ei? Että on joku pakko tehdä jotain? kiva että säkin sitten ymmärrät ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

siis hetkinen.. kilpaileeko joku oikeasti miehestä (tai naisesta) joka on jäänyt kiinni kahteen päätyyn pelaamisesta?

Miksi?

Mun on hirveän vaikeaa kuvitella tlannetta missä mies olisi jotenkin rimpuilemassa irti ja minä pitelisin kiinni. Parisuhteenhan on pakko perustua vapaaseen tahtoon, ei kai siinä muuten mitään järkeä ole. Tuskin kukaan on sitä mieltä, että vanhempien kanssa on ylläpidettävä suhdetta, tai ystävän, jos siitä tulee vain ahdistusta. Mutta sen kanssa on pakko olla, jonka kanssa pitää sitten jakaa kaikki, siis jos toinen vaan yhä niin haluaa, eikä ole tarjota häntä tyydyttäviä perusteluja ja suunnitelmia erolle.

Jos eroaakin, niin eihän se ole mitenkään poissuljettua, ettei voi myöhemmin palata yhte

Sehän olikin pointtini, että hyvin usein se on jättäjä, joka vetoaa tunteisiin, ei ole valmis käytännön järjestelyihin, ei edes selkeästi ja selvästi kerro, että haluaa eron. Käy kauppaa lisäajalla antamalla ymmärtää, että ehkäpä hänen eronhalunsa ei olekaan aivan varmaa, ehkäpä asiat vielä muuttuvatkin.

Silti jostain syystä tunnutaan jätetyltä odottavan, että he tarttuvat niihin toimiin, joihin jättäjä ei ryhdy. Ja sitä ihmettelenkin, että mistä moinen olettamus.

T: MaratonParkuja

Minä en voi kirjoittaa kun omasta puolestani, mutta minulle eksä ei koskaan sanonut, että ei rakasta tai että haluaa erota. Kaikki verhottiin masennuksen piikkiin ja useasti kysyin onko toista naista ja vastaus oli aina ei. Päinvastoin aina korostettiin sitä, että hän uskoo meidän yhteiseen tulevaisuuteen edelleen, kunhan "pää vähän selviää". Siksi siis seksiä edelleen oli. Jos olisin tiennyt, että taustalla on salasuhde niin tilanne olisi ollut täysin eri. Eksä ne aloitteet teki ja seksihän oli suht hyvää (nyt tiedän, että voi olla todella paljon parempaakin). 

Eroja, tilanteita ja ihmisiä on erilaisia. On kuitenkin minulle täysin selvä, että se eksäni on tässä ollut se m@ulkku, minä en tienyt toisesta naisesta ja tuskin toinen nainen tiesi, että mies käy vielä eksän sängyssä.

Ja en minä seksiä harrastaessa ajatellut, että sillä eksääni pitäisin vaan ihan nautin siitä ja ajattelin, että ei se masentuneelle ihmiselle pahaa tee (lämpö + läheisyys).

28 v yhdessä 

"Suunnitelman ei tarvitse olla toista osapuolta tyydyttävä, jotta se  voisi kuitenkin toteutua. Ymmärrätkö?"

Kyllä kyllä, toki ymmärrän. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että kyllä se jätetty silti voi surra ja kärsiä suurestakin vitutuksesta, jonka ilmaiseminen mielestäni on enemmän kuin sallittavaa. Ja ymmärrettävääkin. Ymmärrätkö?

t. jättäjä ja jätetty