Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12645)
"Minä pidän sitä sikäli outona, että sukunimilain mukaan lapsen sukunimi ilmoitetaan syntymän hetkellä "
Ei pidä paikkaansa.
3 kk aikaa ilmoittaa syntymästä.
Vierailija kirjoitti:
"Minä pidän sitä sikäli outona, että sukunimilain mukaan lapsen sukunimi ilmoitetaan syntymän hetkellä "
Ei pidä paikkaansa.
3 kk aikaa ilmoittaa syntymästä.
Alla linkki 18 vuotta sitten voimassa olleeseen lakiin:
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1970/19700824
syntymähetken jälkeen on ollut kaksi kuukautta aikaa tehdä lapsen ilmoittaminen väestörekisteriin, tosin itse esim ilmoitimme lapsemme lomakkeella jo sairaalassa, joka on kyllä ollut siihen aikaan aivan yleinen toimintatapa, kun syntymätodistuksenkin sai siellä.
Lapseni syntymästä tulee juuri 18 vuotta, että muistini voi tehdä tepposia.
Minusta synnärillä ei kyllä lapsen sukunimeä kyselty vaan käytössä oli äidin sukunimi automaattisesti.
Isyyden tunnustusta ei voinut silloin tehdä neuvolassa ennen lapsen syntymää, käsittääkseni nykyään voi.
Meillä todella oli tilanne, että pappi sitä sukunimeä kyseli ja tajuttiin, että vain etunimeä oltiin mietitty.
En muista missä järjestyksessä oli isyyden tunnustus / ristiäiset. Enkä edes muista, että oltaisiin erikseen väestötietorekisteriin ilmoitettu (ollaan varmaan).
Tämä äiti ei ollut täydellinen äiti lapsen ensimmäiset 4-5 kuukautta, sen verran synkissä vesissä kävin, että muistikuvat on aika höttöä niiltä ajoilta.
28 v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minä pidän sitä sikäli outona, että sukunimilain mukaan lapsen sukunimi ilmoitetaan syntymän hetkellä "
Ei pidä paikkaansa.
3 kk aikaa ilmoittaa syntymästä.
Alla linkki 18 vuotta sitten voimassa olleeseen lakiin:
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1970/19700824
syntymähetken jälkeen on ollut kaksi kuukautta aikaa tehdä lapsen ilmoittaminen väestörekisteriin, tosin itse esim ilmoitimme lapsemme lomakkeella jo sairaalassa, joka on kyllä ollut siihen aikaan aivan yleinen toimintatapa, kun syntymätodistuksenkin sai siellä.
Kiitos. Onkohan näissä käytännöissä ollut eroa niissä tapauksissa jos vanhemmat ovat olleet naimisissa ja esim isyyden tunnistusta ei ole tarvinnut tehdä.
Itse kyllä vahvasti olisin sitä mieltä, että meille ei lomaketta tarjottu sairaalassa. Ei meillä kyllä olisi sitä etunimeäkään vielä silloin ollut.
28 v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Mietin näitä jotka ns vaihtaa parempaan. Pitkässäkin salasuhteessa osapuolet voivat esittää ihan kaikkea muuta kuin mitä oikeasti ovat, ja lopputulos voi olla tyyliin ojasta allikkoon. Ihmettelen miten ihmiset uskaltavat luottaa siihen että se toinen on oikeasti sellainen kuin esittää olevansa.
Tässäkin ketjussa esitellyt miehet ovat varmaan ulkoistaneet kaiken ikävän elämässä sen vaimon syyksi ja yllätys voi olla melkoinen kun uudelle selviää mikä ongelmakimppu ja tunnesolmu koko ihminen onkaan. Ja siinä vaiheessa valkenee myös että ei exvaimo niin kauhea ollutkaan kun mitä sille salarakkaalle maalailtiin. Kun arki tulee niin ne ongelmat on kohdattava myös siinä uudessa suhteessa. Mitäs sitten kun niitä ei voi enää sysätä sen eksän syyksi.
No omasta kokemuksesta sen verran, että kun oli valmis vaihtamaan kumppanin pois, niin eipä sillä ollut merkitystä tuleeko uudesta jutusta mitään pysyvämpää. Eli en kokenut ottavani mitään riskiä, mielessä painoi ainoastaan eropäätöksen lapsille aiheuttama suru ja muutokset. Se uusi oli vaan väline viimein saada ero aikaiseksi, ahdistusta ja tyytymättömyyttä oli ollut jo pitkän aikaa, muttei kuitenkaan ihmeempää riitaa saati väkivaltaa.
Katunut en ole eroa päivääkään. Entinen puolisokin taitaa olla tyytyväisempi nykyiseen naiseen kuin minuun oli enää vuosiin ollut :'D
Isä on lupaillut pojalle ajokorttia ja opetuslupia yms. Ne kaikki maksavat. Miten tuo velkaiseksi mainittu 28:n ex-mies ne meinaa pystyä maksamaan?
Jos on vaihteleva palkka niin asumistuelle lasketaan jonkinlainen keskiarvo päätösjaksolle. Vaikka palkka jonain kuuna olisi pienepi niin se ei vaikuta sen kuun tukeen. Sitä ei siis muutella kuukasittain vaan päätös tehdään pitemmäksi jaksoksi.
Saako poika jotain tuloa? Se lasketaan talouden tuloksi asumistuessa.
4306.
"Kiva" (väärä sana) lukea myös näkemys noin päin. Siinä vaiheessa kun parisuhde on muuttunut siihen tilanteeseen "että on valmis vaihtamaan kumppanin uuteen" niin silloin rakkaus, kunnioitus ja tahto olla yhdessä on loppunut. Tässä ei minusta ole mitään pahaa, edellyttäen että sille kumppanille olisi rehellinen, ei valehtelisi eikä pettäisi kuukausi/vuositolkulla, eikä ainakaan roikota sitä vanhaa siinä sivussa.
Ero voi todellakin olla hyväksi, ei se pitkä parisuhde saa olla elinkautinen.
Ymmärrän kyllä myös tuon, että se uusi ihastus voi olla se potku persuksille ja saa huomaamaan, että vanhassa suhteessa ei ole kaikki hyvin.
28 v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Isä on lupaillut pojalle ajokorttia ja opetuslupia yms. Ne kaikki maksavat. Miten tuo velkaiseksi mainittu 28:n ex-mies ne meinaa pystyä maksamaan?
Jos on vaihteleva palkka niin asumistuelle lasketaan jonkinlainen keskiarvo päätösjaksolle. Vaikka palkka jonain kuuna olisi pienepi niin se ei vaikuta sen kuun tukeen. Sitä ei siis muutella kuukasittain vaan päätös tehdään pitemmäksi jaksoksi.
Saako poika jotain tuloa? Se lasketaan talouden tuloksi asumistuessa.
En tiedä millä maksaa, alan nyt todellakin olemaan ihmeissäni. Jos yritän vaatia omiani pois niin vielä huonommin pystyy pitämään pojalle lupauksia. Nyt minun annettava korttitalon romahtaa isän osalta poikaan nähden, selittäköön isä pojallensa.
On kuukausia kun poika on saanut keikkatuloja urakasta 60 - 250 euroa ja kesällä yksi isompi kuukausi. Nyt ei ole tietoa koska töitä taas olisi. Kiva kun nuo pojan tulot eivät ole mitenkään säännöllisiä.
28 v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
4306.
"Kiva" (väärä sana) lukea myös näkemys noin päin. Siinä vaiheessa kun parisuhde on muuttunut siihen tilanteeseen "että on valmis vaihtamaan kumppanin uuteen" niin silloin rakkaus, kunnioitus ja tahto olla yhdessä on loppunut. Tässä ei minusta ole mitään pahaa, edellyttäen että sille kumppanille olisi rehellinen, ei valehtelisi eikä pettäisi kuukausi/vuositolkulla, eikä ainakaan roikota sitä vanhaa siinä sivussa.
Ero voi todellakin olla hyväksi, ei se pitkä parisuhde saa olla elinkautinen.
Ymmärrän kyllä myös tuon, että se uusi ihastus voi olla se potku persuksille ja saa huomaamaan, että vanhassa suhteessa ei ole kaikki hyvin.
28 v yhdessä
Niin, toisaalta se mikä meillä oli eroparina vahvuutena oli sillä tavalla molemmin puolinen luottamus ja kunnioitus, että minä tiesin, että minun päätöstä kunnioitetaan. Ei aleta huutamaan, riehumaan väkivaltaisena, mustamaalaamaan, uhkailemaan millään, pelaamaan likaista peliä. Saatoin luottaa, että tilanne hoidetaan molemmin puolin reilusti ja ottaen huomioon lasten edun. Tiesin, että isä rakastaa lapsiaan enemmän kuin mua tai omaa egoaan, taloudellista tilannettaan jne. Hän varmasti arveli minun pistävän myös lapset etusijalle.
Tiedän läheisesti, ettei jokainen erosta haaveileva voi luottaa minun laillani jätetyn kumppanin kohtuullisuuteen pettymyksessään. On läheisriippuvaista kumppania, mielenterveysongelmaa, itsetuhoisuutta ja tiedänpä yhden ilmiselvän narsistinkin, josta tulikin sitten aivan kauhuero, kuristavan liiton päätteeksi.
En koskaan oman sivistyneen ja 'helpon' eron pohjalta lähtisi arvostelemaan häntä, joka on keinoton ja haparoi erossaan tehden tyhmiä valintoja. Kivulta on vaikeaa, mahdotonta suojata puolisoa, joka ei eroa halua, ja silti moni valheen ja kaunistelun keinoin yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole maksanut mitään. Itse velka on puolet tuosta noin 1,5 kk:n käteen jäävästä palkasta, lisäsin siihen myös sen kesän pojan matkan (50%) ja sen pojan "palkkarahan", jota isä lupasi pojalle säilyttää pojan pyynnöstä. Tämä jälkimmäinen tuntuu pahalta, että isä kehtaa. Olin tietysti typerä ja pelastin pojan kun isä ei vastannut pojan puheluihin ja rahaa tarvittiin juuri siihen miksi raha säilössä oli.
28 v yhdessä
Ihan hiton törkeetä!!! Miten toi äijä kehtaa!
Siis ei maksa takaisin edes hänen haltuunsa uskottua oman poikansa ikiomaa palkkarahaa! Miten ihmeessä olette tuon miehen haltuun edes antaneet säilöön pojan OMIA PALKKARAHOJA!!!!! Eikä edes vastaa pojan puheluihin. Tää on jo törkeydessään todella törkeää. Tostahan voisi jo nostaa rikossyytteen rahojen kavalluksesta, ihan periaatteen vuoksi. Toi äijähän vedättää teitä kuus nolla hiton törkeesti.
On olemassa myös miehiä, jotka eivät ikinä ottaisi rahaa naiselta, ei edes lainaan.
Yksi mies jopa sanoi minulle, että hänellä on yksi periaate rahaan liittyen ja se on se, että hän kieltäytyy ottamasta penniäkään naiselta rahaa. Se on hänen periaatteensa. Hän sanoi, että olisi hävettävää ottaa naiselta rahaa!
"Olen ollut taloyhtiöön aiemmin yhteydessä ja sanoivat minulle, että poismuuttoilmoitusta en voi minä tehdä toisen puolesta. Mun on nyt pakko kyseenalaistaa tämä. Viimeksi jo yritin ja sanoin, että miten esim kuollut tekee poismuuttoilmoituksen, no siihen toki riittää perunkirjoitus."
:D Tässähän alkaa jo olla koomisia piirteitä, kysyit taloyhtiöltä, että mites sitten kuollut tekee poismuuttoilmoituksen :D.
Mutta joo siis, on totta, että et todellakaan voi tehdä toisen ihmisen puolesta poismuuttoilmoitusta.
Soita nyt huomenna isännöitsijälle ja taloyhtiöön / huoltoyhtiöön ja kysy, ketkä ovat virallisesti kirjoilla. Lisäksi painota, että et suostu enää penniäkään maksamaan vesimaksusta, koska mies ei asu asunnossa. Täytyyhän tähänkin joku suoja olla, että jos on noinkin veemäinen äijä kuin tuo, että maksattaa naisella vesimaksua turhaan, kun ei tee poismuuttoilmoitusta.
Jos äijä ei vastaa puhelimeen, marssit pojan kanssa työpaikalle. Pakotat hänet soittamaan muuttoilmoituksen edessäsi. Sitten pakotatte hänen siirtämään pojalle kuuluvan rahan kännykän äpissä. Mikäli äijällä ei oo puhelimessa pankkiäppiä, niin sitten menette nostamaan rahat. Nyt kova kovaa vastaan. Älä jää nuolemaan näppejäs ja tyydy siihen, että äijä ei vastaa puhelimeen tai jos tulee rahoista puhe, tulee epämääräistä mutinaa ja luuri korvaan.
Mä en kattois tota nyt kyllä yhtään.
Ihmettelen että miksi on ihmisiä jotka haluaa olla samassa vanhassa jumissa? Eikö uudelleen rakastuminen kiehdo sinua? Etköhän sä tunne kumppanisi jo perinpohjin, sallisit itsellesi omaa aikaa ja oikeuden rakastua uudelleen, sen mukana tulee uudet kuviot, elämykset, kokemukset.
Anteeksi mutta itse en ymmärrä tälläistä, miksi pitää pitää kiinni jostain joka ei halua olla kanssasi. Menkööt elämään omaa elämäänsä ja mene sinä elämään omaasi. Muistakin elää oikeasti eikä jäädä märehtimään vanhaan.
Ihanaa ja elämyksellistä uutta vuotta
Nyt kyllä minäkin ihmettelen. Miksi ihmeessä on annettu pojan palkkarahoja ex-miehelle? Eikö pojalla ole omaa tiliä? Tai miksi ei edes 28:n tilille tai vastuulle? Nyt alkaa minullakain nämä tarinat ihmetyttää niin paljon siinä on outoja juttuja. Koska 28 kuitenkin on töissäkin niin on kuitenkin ihan tolkun ihminen. Mutta miksi moinen ihmeellinen asioiden hoito ja sumpliminen.
En tiedä miten voi pyytää vesimaksuista armahdusta jos mies on edelleen kirjoila asunnossa. Ei se mitenkään taloyhtiölle kuulu jos muuttoilmoitus on tekemättä. Muutenhan joutuisivat ylenaikaan ihmisten vesimaksuja selvittelemään ja hyvittelemään. Käsittäkseni vesimaksu perustuu juuri siihen kuka on asunossa kirjoila.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen että miksi on ihmisiä jotka haluaa olla samassa vanhassa jumissa? Eikö uudelleen rakastuminen kiehdo sinua? Etköhän sä tunne kumppanisi jo perinpohjin, sallisit itsellesi omaa aikaa ja oikeuden rakastua uudelleen, sen mukana tulee uudet kuviot, elämykset, kokemukset.
Anteeksi mutta itse en ymmärrä tälläistä, miksi pitää pitää kiinni jostain joka ei halua olla kanssasi. Menkööt elämään omaa elämäänsä ja mene sinä elämään omaasi. Muistakin elää oikeasti eikä jäädä märehtimään vanhaan.
Ihanaa ja elämyksellistä uutta vuotta
Luit siis vain aloituksen, joka on puolentoista vuoden takaa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyllä minäkin ihmettelen. Miksi ihmeessä on annettu pojan palkkarahoja ex-miehelle? Eikö pojalla ole omaa tiliä? Tai miksi ei edes 28:n tilille tai vastuulle? Nyt alkaa minullakain nämä tarinat ihmetyttää niin paljon siinä on outoja juttuja. Koska 28 kuitenkin on töissäkin niin on kuitenkin ihan tolkun ihminen. Mutta miksi moinen ihmeellinen asioiden hoito ja sumpliminen.
En tiedä miten voi pyytää vesimaksuista armahdusta jos mies on edelleen kirjoila asunnossa. Ei se mitenkään taloyhtiölle kuulu jos muuttoilmoitus on tekemättä. Muutenhan joutuisivat ylenaikaan ihmisten vesimaksuja selvittelemään ja hyvittelemään. Käsittäkseni vesimaksu perustuu juuri siihen kuka on asunossa kirjoila.
Muistan hämärästi, että poika antoi palkkarahojaan isänsä haltuun, jotta poika itse ei tuhlaisi niitä. Ja sitten kun poika tarvitsee niitä nyt tiettyyn juttuun, isä ei edes kommunikoi. Ei vastaa pojan puheluihin eikä siirrä niitä rahoja!
Siis poikahan meni ojasta allikkoon tuossa.
Täysin epäluotettava, kammottava isä. Miten voi tehdä noin 17-vuotiaalle? En voi käsittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
4306.
"Kiva" (väärä sana) lukea myös näkemys noin päin. Siinä vaiheessa kun parisuhde on muuttunut siihen tilanteeseen "että on valmis vaihtamaan kumppanin uuteen" niin silloin rakkaus, kunnioitus ja tahto olla yhdessä on loppunut. Tässä ei minusta ole mitään pahaa, edellyttäen että sille kumppanille olisi rehellinen, ei valehtelisi eikä pettäisi kuukausi/vuositolkulla, eikä ainakaan roikota sitä vanhaa siinä sivussa.
Ero voi todellakin olla hyväksi, ei se pitkä parisuhde saa olla elinkautinen.
Ymmärrän kyllä myös tuon, että se uusi ihastus voi olla se potku persuksille ja saa huomaamaan, että vanhassa suhteessa ei ole kaikki hyvin.
28 v yhdessä
Niin, toisaalta se mikä meillä oli eroparina vahvuutena oli sillä tavalla molemmin puolinen luottamus ja kunnioitus, että minä tiesin, että minun päätöstä kunnioitetaan. Ei aleta hu
Mutta ymmärräthän varmaankin, että vielä ikävämpi tilanne on sillloin kun se eroa haluava haparoi ja egonsa vuoksi vahingoittaa koko perhettä eroa halutessaan? Uhkailee, on jopa itsetuhoinen ja käyttäytyy narsistisesti?
Ymmärrät varmaan, että hän, joka haluaa sivistyneen eron siitä huolimatta, että toisen rakkaus on loppunut, on suomeksi sanottuna aina paskaraossa, kun eroa tahtova ei-rakastava huutaa ja mustamaalaa, pelaa likaista peliä?
Tästähän näiaaä juruiaa on monissa kysymys: eroa tekevän törkeästä käytöksestä.
Mieshän on asunut jo pois kotoa jo kauan. Oliko ne jotain niin vanhoja palkkarahoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
4306.
"Kiva" (väärä sana) lukea myös näkemys noin päin. Siinä vaiheessa kun parisuhde on muuttunut siihen tilanteeseen "että on valmis vaihtamaan kumppanin uuteen" niin silloin rakkaus, kunnioitus ja tahto olla yhdessä on loppunut. Tässä ei minusta ole mitään pahaa, edellyttäen että sille kumppanille olisi rehellinen, ei valehtelisi eikä pettäisi kuukausi/vuositolkulla, eikä ainakaan roikota sitä vanhaa siinä sivussa.
Ero voi todellakin olla hyväksi, ei se pitkä parisuhde saa olla elinkautinen.
Ymmärrän kyllä myös tuon, että se uusi ihastus voi olla se potku persuksille ja saa huomaamaan, että vanhassa suhteessa ei ole kaikki hyvin.
28 v yhdessä
Niin, toisaalta se mikä meillä oli eroparina vahvuutena oli sillä tavalla molemmin puolinen luottamus ja kunnioitus, että minä tiesin,
No monenlaista tarinaa epäilemättä on ja jokaisestahan kuullaan täällä vain se toinen puoli. Myös mun tarinastani, mutta kun en exääni moiti vaan kiittelen, on helppo ajatella, että hänen näkemyksensä ei ehkä ole ainakaan täysin vastakkainen.
Myös mun eksän puoliso varasti lapsensa rahat, myi meidän ostamat lelut ja appivanhempien ostamat vaatteet ja lupaili vaikka mitä matkoja lapselleen. Tästä on nyt kymmenen vuotta, ei ole lapsi saanut rahojaan eikä päässyt matkalle.
Myös mun isä oli samanlainen, lupaili kuun taivaalta ja käytti omia lapsiaan taloudellisesti hyväksi. Huijasi rahaa omalta äidiltään että saisi maksettua lapselleen velan takaisin, joi sitten nekin rahat. Alkoholisti oli.
Sekä lapsen etunimet että lapsen sukunimi on ilmoitettava väestötietojärjestelmään etu- ja sukunimilain mukaan kolmen kuukauden kuluessa lapsen syntymästä.