Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Toisaalta monesti säästytään erolta ja aviolitto jatkuu kun salasuhdetta ei heti ilmoiteta. Jos sitten sattuukin niin, että valitaan kuitenkin se vanha elämä niin silloinhan elämä jatkuu kuten ennenkin. Jos salasuhde ei ole mitenkään tullut ilmi kumppanille niin on säästytty niin erolta kuin tietämisen tuskaltakin. Tämä siis  silloin kun se liitto ja kumppani on kuitenkin ihan kelvollinen ja ei isompia riitoja tms. 

Monethan elävät juuri tällaista tuttua ja turvallista ja "kelvollista" parisuhde-elämää, oli sitten pettämistä tai ei.  

Vierailija wrote:

Toisaalta monesti säästytään erolta ja aviolitto jatkuu kun salasuhdetta ei heti ilmoiteta. Jos sitten sattuukin niin, että valitaan kuitenkin se vanha elämä niin silloinhan elämä jatkuu kuten ennenkin. Jos salasuhde ei ole mitenkään tullut ilmi kumppanille niin on säästytty niin erolta kuin tietämisen tuskaltakin. Tämä siis  silloin kun se liitto ja kumppani on kuitenkin ihan kelvollinen ja ei isompia riitoja tms. 

Monethan elävät juuri tällaista tuttua ja turvallista ja "kelvollista" parisuhde-elämää, oli sitten pettämistä tai ei.  

Minusta tämä on kuitenkin pettäjältä todella halveksuttavaa toimintaa oikeuttaa pettäminen sillä "että, se mitä ei tiedä niin ei satuta" yms. Itse en todellakaan haluaisi olla se kumppani jonka kanssa ollaan vain siksi kun salasuhteen kanssa ei toiminutkaan. Minun pitäisi saada itse tehdä se päätös haluanko jatkaa sivusuhteesta huolimatta.

Se on ihan eri asia jos suhde avataan niin, että molemmilla on oikeus toiseen/toisiin seikkailuihin. Tämä ei vaan yleensä toimi silloin kun se tuodaan parisuhteeseen yllättäen niin, että toisella on jo valmiiksi katsottuna se ulkopuolinen ihastus.

Jos suhteesta on molemmin puolin hävinnyt kaikki parisuhteen elementit ja halutaan kuitenkin pitää perhe yhdessä niin silloin tilanne voi olla toinen, mutta tässä asiassa tarvitaan puhehousuja ja rehellisyyttä.

Tämä vain oma mielipiteeni, 28v yhdessä 

Minusta tämä on kuitenkin pettäjältä todella halveksuttavaa toimintaa oikeuttaa pettäminen sillä "että, se mitä ei tiedä niin ei satuta" yms. Itse en todellakaan haluaisi olla se kumppani jonka kanssa ollaan vain siksi kun salasuhteen kanssa ei toiminutkaan. 

Olen täysin samaa mieltä

Siinä viedään todellakin itsemäärämisoikeus, kun pidetään salasuhdetta eikä kerrota. Siis muistaa kannattaa, että nää salailijat salaavat myös salarakkailta. Täyttä egoismia. Siksi ei voi antaa anteeksi ja jatkaa suhdetta. Itse sain aikoinaan tietää vasta kolmen vuoden ja yhden lapsen ja asuntolainan jälkeen. Olin siinä panttivankina muutaman vuoden ja sitten lähdin.

Ikävä kyllä, Suomessa on paljon pitkäaikaisia liittoja joissa jompikumpi tai molemmat pettävät. Suhde ei ole koskaan tullut ilmi ja ei ehkä tule koskaan. Silti molemmat saattavat olla ihan tyytyväisiä liittoon ja arki sujuu hyvin. Miksi silloin pitisi horjuttaa elämää. Esimerkiksi silloin kun kumppanille on tärkeää taloudellinen turvallisuus ja parisuhteen status ja tietty helppous niin tuskin edes olisi halukas kuulemaan totuutta. Tiedän muutaman henkilön joilla on pitkä sivusuhde saman ihmisen kanssa. En sano, että tämä olisi mikään ihanne, mutta näin vain on. 

Minäpä olen henkisesti sairas, sekopää. Joka on niin epävakaa, että haluaa tahallaan vaikeuttaa muiden elämää. "Hanki apua" "sä tarviit apua" "äiti sä tässä tarvitset apua, ei me lapset" " saat...nan sekopää, mee hoitoon" 

Tämmöisiä, lapsiltani ja isältään. Enimmäkseen lapsilta. Mutta osa viesteistä suoraan isän "kynästä" Eikä tässä ole kun osa. Vastaavaa sisältöä enemmänkin.

2 lapsista ei vastaa puhelimeen, ei halua tulla mun luokse. Esikoinenkin jää mielummin uuden äitipuolen kanssa kahdestaan, entä tulee minun luokse. Ja jos laitan viestiä, ne joko näytetään isälle joka kuvaa ne tai kuvataan itse ja näytetään isälle. En haluaisi sen isän tietävän mitään mun ajatuksista, mutta se tarkoittaisi sitä, että en voi niitä jakaa lapsillenikaan. Mun suu on tukittu ja kädet solmittu. Vain isän totuus on sallittua.

Kannattiko? Hakea sitä apua itselleen, ja sen seurauksena tämä. Tiesin toki, että suuttuvat lasusta. 7vk ja ennen hyvät ja lämpimät välit esikoiseen poikki. Lapsi pitää äitiään sairaana sekopäänä.

Avioeron myötä isästä kuoriutui se huippu iskä jonka kanssa kaikki on nyt niin hyvin. Ja minusta, kaiken hoitaneesta, vakaan turvallisesta äidistä tuli holtiton sekopää, henkisesti tasapainoton roska lasteni elämään. Roska jonka voi viskata menemään, korvata uudella, ehommalla.

Tämä on se kuva mitä musta kaikille maalataan, henkisesti epävakaa. Jopa minun isälleni.

Pitkästä aikaa mä todella vihaan mun exää. Se on ala-arvoinen "ihminen" 

Ja pitkästä aikaa olisin valmis muuttamaan pois täältä. Takasin sinne missä olis kaikki omat ihmiset ympärillä. Jos sais sen yhden jäljellä olevan lapsen mukaan. Sen joka ei nyt isälleen kelpaa. Tai, ehkä odotan sen aikaa, että isä houkuttelee tän vikankin sinne ja kääntää mua vastaan. Senhän se tulee vielä tekemään. Lähden sitte yksinäni. 

Koskaan en olisi voinut kuvitellakkaan joutuvani tämmöiseen tilanteeseen. Tällästä kakkaa voi todella tapahtua ihan kenen vaan elämässä.

Mun sydän on rikki, repaleina. Mutta, en mä mikään henkinen raunio ole. Kuten mulle sanottiin, on normaalia reagoida tämmöiseen kaikkeen, eri asia on se, mitä tapahtuu, on tapahtunut pidemmällä janalla.

Ehkä olis vaan ollut parempi työntää pää puskaan, ja ottaa vastaan rippeet lapsista. Nyt menetin ne kokonaan. Ja oma syy. Omalla toiminnallani sain ne laittamaan välit poikki.

Ehkä mä todella olen henkisesti epävakaa? Ehkä mä olen aina toiminut "väärin" enkä vaan ymmärrä sitä itse? Ehkä mä vaan olen niin raskas ihminen? 

Kaikesta tästä huolimatta, mä olen niin tyytyväinen siitä, että mun ei tarvitse enää elää exän kanssa. Kaikesta tästä huolimatta mun elämässä on erilainen rauha kun ennen. Mä saan olla just mikä mä olen. Mun ei tarvitse pingottaa eikä yrittää miellyttää. Toki, sit seuraa lisää kaikkea "kivaa" kun en enää miellytä, vaan asetan rajoja. "Törmäytän" exää seinään, siihen peräseinään joka tulee ja laittaa rajan ja sanoo että nyt riittää! Sinä toimit väärin! 

On tämä, melkosta. Jospa vuoden päästä kaikki olis jo selkeää.

28, ihanaa tuo sinun tuore rakkaus, onni, lämpö kaikki ihana. Nauti täysillä. 

Ap

Mietteitä "28v":n postaukseen: (pahkinen tuota uutta, toimimatonta lainaustoimintoa, aargh)

"Mökkimiehen sanoja lainaten, että kun on niin monta vuotta elänyt niin, että kukaan ei kaipaa, ei tarvitse, ei kosketa niin siihen turtuu, mutta nyt kun saa taas rakastaa ja tuntea itsensä rakastetuksi niin mitä muuta ihminen tarvitsee."

Voi että tuo lainaus osui suoraan sydämeen, nousi vedet silmiin kun osui ja upposi. Niin, mitäpä sitä ihminen tosiaan muuta tarvitsee? Ei kai mitään.

Todella tärkeä oli myös 28v:n toteamus siitä, ettei liiton pitäisi olla mikään elinkautinen rangaistus, jos rakkaus loppuu. Näinhän se on, meillä vaan on automaattisesti totuttu ajattelemaan että jos on yhteen menty niin siitä ei sitten erilleen lähdetä, vaikka mitä sontaa sataisi niskaan. Tuli hakematta mieleen se vanha lääketieteeseen viittaava vitsi, että leikkaus kyllä onnistui, mutta potilas kuoli... Eli kumpi nyt sitten lopulta on tärkeämpää; sekö, että toimimaton av(i)oliitto pidetään kasassa hampaat irvessä, vaikka ihmiset siinä voivat huonosti, vai se, että tilanne todetaan asiallisesti ja mietitään, miten olisi parasta purkaa tilanne jotta kumpikin osapuoli voisi voida hyvin.

Ihanaa oli kuulla että Mökkimiehellä on nyt pääsy kotiisi silloinkin, kun poikasi on kotona. Ilmeisesti poikasi on kaikin puolin hyväksynyt Mökkimiehen osaksi nykyistä kuviota, ja Mökkimies hänet? Tuli myös mieleeni, että mikäli exäsi on tosiaan käytännössä hylännyt poikansa tuon uuden viritelmänsä (joka "ei ole sitä miltä se näyttää") takia, niin tekee varmaan pojallesikin hyvää, että aikuinen ja turvalliselta vaikuttava Mökkimies on ja puuhaa nykyään siinä lähituntumassa. Vaikka poikasi onkin jo melkein täysi-ikäinen, niin on hyvä että hänellä on siinä lähipiirissä välittävän ja vastuunsa kantavan aikuisen miehen malli, joka on hyvä ja hellä ja kohtelee pojan äitiä kunnioittavasti ja arvostaen, kuten kuuluukin.

Olen niin kovin iloinen teidän kaikkien puolesta, ja kiitos taas että jaoit kuulumisiasi ja mietteitäsi. Tämä inspiroi taas hurjasti!

ISO HALI <3 <3

Onko siellä isän luona siis jotain ihan todellista syytä minkä takia oikeasti lasua olisi tarvittu? Tuntuu oudolta kun lapset kuitenkin siellä haluavat olla. Ei lapsiakaan voi loputtomasti manipuloida, onhan heillä omatkin järki ja tajuavat asioita. Olisivat ehkä halunneet jo rauhoittaa tilanteen eikä lisää sekasotkuja. Jos arki siellä kuitenkin sujuu.

On ihan ok puhua asioistaan ja hakea apua itselleen. Mutta tietenkin lastensuojelun täytyi tehdä lasu, jos kertoo isän kotoa asioita ja kertoo, että lastenon siellä paha olla tms. Mutta olisiko kannattanut kuitenkin jutella ensin lasten kanssa haluavatko he, että lastensuojelu puuttuu. Nyt tuntuu, että lasu on tehty enemminkin aloittajan omien fiilisten perusteella. Ja kysymättä miltä se lapsista tuntuu ja onko aiheellista.

Voi Ap,

en tiedä mitä sanoa. Vai sellaisen myrskyn se lasu sitten nostatti. Kauhealta tuntuu ajatella, miltä sinusta tuntuu ja mitä parhaillaan koet - ja olet kokenut jo liki 1,5 v ajan. Maailma on sinä aikana mennyt ympäri ja muuttunut hulluksi.

Varmaan tarvitset nyt ennen kaikkea aikaa, rauhaa ja tilaa ympärillesi. Varmasti tuo tilanne tulee vielä muuttumaan paremmaksi, kunhan pöly alkaa laskeutua ja exän pahin raivo lauhtua, ja kun lapsillekin alkaa pikku hiljaa valjeta asioiden todellinen puoli. Muistathan, että lapset puhuvat nyt täysin isänsä suulla. Koeta olla ottamatta itseesi, jos se suinkin on mahdollista.

Älä luovu toivosta, ethän? Vaikeaa se on, kun kaikki näyttää sortuvan ja murenevan ympäriltä, mutta olet parhaillaan niin valtavan muutos- ja kasvuprosesssin keskellä, ja kaikesta kivusta, särystä ja suoranaisesta tuskasta huolimatta (vaiko juuri niiden vuoksi?) olet edistynyt isoin harppauksin. Muutama päivä sitten kirjoitit siitä, että saatttaisit "isona" alkaa auttaa toisia, jotka joutuvat käymään samankaltaisia kuvioita läpi kuin sinä nyt. Se oli kaunista ja koskettavaa luettavaa ja osoitti sielusi kauneuden... Sellaiselle toimijalle olisi huutava tarve, kunhan saat itsesi tästä rumbasta kokonaan kuiville.

Et sinä turhaan tätä kuviota käy läpi, tuntuu että jonkinlaista "mestarintutkintoa" taidat olla suorittamassa. Tulet kyllä selviämään, vaikka se ottaa välillä lujille ja välillä taas aivan h*lvetin koville. Vanha sanonta on, ettei kellekään anneta suurempaa taakkaa kuin mitä jaksaa kantaa, joten kyllä sinä aivan helkkarin vahva taidat olla, vaikket sitä ehkä itse tiedäkään. Me muut täällä kyllä ollaan se jo huomattu. Sinulla on soturin luonne ja leijonaemon sydän.

Paljon voimia ja valoa syksyysi!

ISO HALI <3 <3

Kiitos ISO HALI kirjoituksestasi.

Mökkimies ja poika tutustuneet enempi työkuvioissa ja pikkuhiljaa huomaan kyllä pojasta sen, että alkaa ymmärtää miksi äiti mökkimiehestä pitää. Haluan vielä korostaa, että todellakin puhuin pojan kanssa etukäteen siitä, että miltä se tuntuisi että mökkimies tulisi yökylään. Poika minua hetken tuijotti hiljaa ja totesi, että ei se häntä haittaa. Kysyin vielä seuraavana päivänä, että oliko se nyt varmasti ok. Tämä on pojan koti ja olisin kunnioittanut myös sitä, että poika olisi ilmaissut, että ei tunnu hyvältä. 

Nyt tuntuu olevan niin, että pojalla ei ole aikaa isällensä, en puutu heidän väleihin. Eli isä kyllä yrittää, mutta .....

Välittäviä aikuisia ei koskaan ole liikaa ja olen iloinen, että pojalla on ollut mahdollisuus tienata omaa rahaa. Onneksi poika on ollut todella ahkera ja omalla työpanoksellaan saanut lisää töitä. 

Mökkimiehellä on kolme lasta ja lapset on todella läheisiä isällensä. Kaikki jo aikuisia, kaksi on yli 30 v ja iltatähti on 2 vuotta poikaani vanhempi. Tästä tuli mieleen se, että huomenna tapaan ensimmäisen heistä, minua jopa jännittää. Niinkuin sanoin, niin mökkimies on selkeästi ottanut jarrut pois.

Nyt mustikkapiirakan tekoon, maistuu varmasti töistä tuleville illemmalla. Maanantaina tekemäni kantarellipiirakka hävisi viimeistä murua myöten.

28 v yhdessä

Ja Ap, en pysty nyt ottamaan kantaa kirjoitukseesi. Suututtaa niin kovin. On ihan epäinhimillistä mitä joudut käymään läpi. Minusta tuntuu pahalta myös miten lapsesi puhuvat Sinulle, ymmärrän kyllä, että puheet ovat isänsä suusta ja ikäkin vaikuttaa, mutta silti. Halaus.

Vierailija wrote:

Ikävä kyllä, Suomessa on paljon pitkäaikaisia liittoja joissa jompikumpi tai molemmat pettävät. Suhde ei ole koskaan tullut ilmi ja ei ehkä tule koskaan. Silti molemmat saattavat olla ihan tyytyväisiä liittoon ja arki sujuu hyvin. Miksi silloin pitisi horjuttaa elämää. Esimerkiksi silloin kun kumppanille on tärkeää taloudellinen turvallisuus ja parisuhteen status ja tietty helppous niin tuskin edes olisi halukas kuulemaan totuutta. Tiedän muutaman henkilön joilla on pitkä sivusuhde saman ihmisen kanssa. En sano, että tämä olisi mikään ihanne, mutta näin vain on. 

Yksinkertaistettuna, jos minulle ei petoksesta kerrota, minä en tiedä kaikkia oleellisia asioita joiden perusteella päätöksiä OMASTA ELÄMÄSTÄNI tekisin. Näin ollen pettäjä ottaa ja tekee päätöksiä minun elämästäni minun puolestani, ja minulta mitään kysymättä. Ja tämä on vielä pahempaa kuin jokin salasuhde.

Salasuhteen voisin vielä antaa anteeksikin, kun en mustasukkainen ihminen ole, mutta sitä, että minulta viedään päätösvalta omasta elämästäni ihan vain omaa persaustaan suojellakseen, sitä en antaisi ikinä anteeksi.

Vierailija wrote:

Onko siellä isän luona siis jotain ihan todellista syytä minkä takia oikeasti lasua olisi tarvittu? Tuntuu oudolta kun lapset kuitenkin siellä haluavat olla. Ei lapsiakaan voi loputtomasti manipuloida, onhan heillä omatkin järki ja tajuavat asioita. Olisivat ehkä halunneet jo rauhoittaa tilanteen eikä lisää sekasotkuja. Jos arki siellä kuitenkin sujuu.

On ihan ok puhua asioistaan ja hakea apua itselleen. Mutta tietenkin lastensuojelun täytyi tehdä lasu, jos kertoo isän kotoa asioita ja kertoo, että lastenon siellä paha olla tms. Mutta olisiko kannattanut kuitenkin jutella ensin lasten kanssa haluavatko he, että lastensuojelu puuttuu. Nyt tuntuu, että lasu on tehty enemminkin aloittajan omien fiilisten perusteella. Ja kysymättä miltä se lapsista tuntuu ja onko aiheellista.

Voi olla, että olen ymmärtänyt ihan pieleen, mutta jotenkin ymmärsin, että siellä yksi lapsi on hölmöillyt tavalla, josta nykyään seuraa lasu. Käsittääkseni niitä tulee myös aika vähästä, yksi työkaveri joutui lasukierteeseen, kun 17 v muksu oli näpistänyt limsapullon. En osaa sanoa, onko tämä hyvä vai huono, mutta toisaalta ajattelen, että hyvähän se on, jos jo varhain näytetään, että teiolla on seuraukset.

Tavallaan kyllä komppaan silti mitä sanot. On ihan totta, että nyt olisi varmaan kaikkein tärkeintä, että kokonaan rauhoitettaisiin kaikki tilanteet. Mutta kun välttämättä juuri tämä ei ole käsitykseni mukaan APn käsissä. Vaan että asioita tapahtuu ja kun niihin reagoidaan, kuten lähes jokainen äiti reagoisi, se kääntyykin siihen, että sinähän se sekopää olet. 

Eli näen tämän nyt niin, että koko ajan AP sua vaan provosoidaan ja manipuloidaan. On niin helppo vierestä sanoa, että ei, älä mene mukaan, mutta oikeasti, kun kyse on koko elämästä, omista lapsista, kuka enkeli semmoiseen pystyy??

Silti sanon, että pidä nyt pintasi, muista, että olet tehnyt vain sen, mitä sun kuuluu, eli hakenut apua. Piste. Syytökset siitä,mitä siitä seuraa, ovat sinällään toisarvoisia myös, koska jos siellä oikeasti on kaikki kunnossa ja reilassa ja laiva valmiina seilaamaan, niin eihän mitkään sun toimet sitä horjuta. Vai?

T: MaratonParkuja

Ap

Tarvitset tällä hetkellä kaiken sen tuen, mitä saatavilla on. Onhan isäsi sinun puolellasi, vaikka soopaa kuulee? Voi himpskatti, että mua raivostuttaa, miten epäoikeudenmukaisesti elämä sua potkii. Ja se, että kestää ja kestää... ei kukaan olis voinut arvata.

Voimia!

Etähalaus!

Tuumis🌻

Mukavaa Kekriä kaikille

Ap, anna lapsille tilaa. Olen itse ollut lapsi tuollaisessa vastaavassa myllytyksessä, ja se oli ihan hirveän ahdistavaa. Oma muka hullu vanhempani ei osannut antaa tilaa, joten oli pakko laittaa välit poikki kokonaan. Muutama vuosi siinä meni, mutta tilanne normalisoitui kyllä, kun itse sain etäisyyttä asiaan. Nykyään välini tämän muka hullun ja vaikean vanhemman kanssa ovat paremmat kuin koskaan, hän on yksi elämäni tärkeimmistä ja läheisimmistä ihmisistä.

Se toinen, no, hän on jo kuollut. Mutta hänen viimeiset 10 vuottaan meni meidän lasten kanssa aivan hirveää alamäkeä. Avioerosta oli jo aikaa, ja olin molempien vanhempieni kanssa tekemisissä. Ja mitä aikuisemmaksi kasvoin, sen enemmän silmäni aukenivat koko ajan sille, kuinka pahasti se toinen vanhempi oli minua manipuloinut. Ja välit tosiaan muuttuivat vain huonommiksi ja huonommiksi kun manipulointi ei enää toiminut.

Kyllä se siitä. Pikkuhiljaa. Mutta vain jos annat lapsillesi aikaa ja etäisyyttä asiaan. Elä omaa elämääsi ja odota, he palaavat kyllä, kun saavat tehdä sen omalla ajallaan ja ehdoillaan. Ymmärrän että lapsiaan haluaisi suojella, mutta se ei onnistu jos he kerta kaikkiaan eivät sitä suojelua halua ottaa vastaan.

Vierailija wrote:

Mietin näitä jotka ns vaihtaa parempaan. Pitkässäkin salasuhteessa osapuolet voivat esittää ihan kaikkea muuta kuin mitä oikeasti ovat, ja lopputulos voi olla tyyliin ojasta allikkoon. Ihmettelen miten ihmiset uskaltavat luottaa siihen että se toinen on oikeasti sellainen kuin esittää olevansa. 

Tässäkin ketjussa esitellyt miehet ovat varmaan ulkoistaneet kaiken ikävän elämässä sen vaimon syyksi ja yllätys voi olla melkoinen kun uudelle selviää mikä ongelmakimppu ja tunnesolmu koko ihminen onkaan. Ja siinä vaiheessa valkenee myös että ei exvaimo niin kauhea ollutkaan kun mitä sille salarakkaalle maalailtiin. Kun arki tulee niin ne ongelmat on kohdattava myös siinä uudessa suhteessa. Mitäs sitten kun niitä ei voi enää sysätä sen eksän syyksi.

Aika hyvä nyrkkisääntö lienee se, että mitä enemmän uusi mies tai nainen exää (tai tulevaa exää) haukkuu, sitä kauemmas ja kovempaa kannattaa juosta. Poikkeuksen voisi ehkä tehdä se, jos on jotain todistusaineistoa exän hulluudesta, kuten rikostuomioita tai pakkohoitoja. Toki eipä se haukkuminen siltikään hyvää kuvaa anna.

Jos siellä isän luona on joku lapsista hölmöillyt niin lasuhan tehdään silloin jo siellä päässä jos siihen ilmenee tarvetta. Isähän on myös huoltaja. Jos lapsi on esimerkiksi varastanut niin lasuhan tehdään silloin jo poliisin toimesta automaattisesti, luulen. Tai jos on ajanut ylinnoeutta tai törttöilyt muuten liikenteessä vaarantaen muita. Ei siinä erikseen tarvitse sitten aloittajan toimesta toista lasua ehdä samasta asiasta. Eli jos isän päässä on vakavasti törttöilty niin lasu on jo silloin tehty. Tai ainakin lastenhuoltoviranomaisten kanssa on asiasta juteltu. Törttöily on jo heidän tiedossaan. En tiedä miksi sitten aloittajan toimesta on nyt tehty uusi lasu. Onko lasten suuttumus nyt siitä johtuvaa kun asia on jo käsitelty tai käsittelyssä. 

Ymmärrän kyllä lastenkin kannan siinä tapauksessa. 

Vierailija wrote:

Ap, anna lapsille tilaa. Olen itse ollut lapsi tuollaisessa vastaavassa myllytyksessä, ja se oli ihan hirveän ahdistavaa. Oma muka hullu vanhempani ei osannut antaa tilaa, joten oli pakko laittaa välit poikki kokonaan. Muutama vuosi siinä meni, mutta tilanne normalisoitui kyllä, kun itse sain etäisyyttä asiaan. Nykyään välini tämän muka hullun ja vaikean vanhemman kanssa ovat paremmat kuin koskaan, hän on yksi elämäni tärkeimmistä ja läheisimmistä ihmisistä.

Se toinen, no, hän on jo kuollut. Mutta hänen viimeiset 10 vuottaan meni meidän lasten kanssa aivan hirveää alamäkeä. Avioerosta oli jo aikaa, ja olin molempien vanhempieni kanssa tekemisissä. Ja mitä aikuisemmaksi kasvoin, sen enemmän silmäni aukenivat koko ajan sille, kuinka pahasti se toinen vanhempi oli minua manipuloinut. Ja välit tosiaan muuttuivat vain huonommiksi ja huonommiksi kun manipulointi ei enää toiminut.

Kyllä se siitä. Pikkuhiljaa. Mutta vain jos annat laps

Ja ihan vaan pienenä huvittavuutena, nuo lauseet mitä ap nyt on kuullut, ovat käytännössä sanasta sanaan samoja kuin mitä meillä lenteli eron ollessa käynnissä. Ja sanasta sanaan mitä olen kuullut muutaman muun vastaavan eron tuoksinaa seuratessa. Pitäisi ehkä joskus kirjoittaa kirja vuorosanoineen kaikkeen ero narsistista, kun tosiaan aina seuraa niin samaa kaavaa jopa puheita myöten. Voisi opetella näytelmän ja vuorosanat etukäteen.. 

En voi muuta sanoa, kuin että luin ap:n päivityksen kyllä nyt suu auki.

Aivan sairasta, että ukko on vetänyt lapset tähän eroon näin syvästi ja haukkuu ap:ta lapsilleen. En ymmärrä tuollaista yhtään, en yhtään. Hävytöntä ja ala-arvoista.

Lapset ovat yleensä lojaaleja molemmille vanhemmilleen. He ovat fiksumpia kuin arvaammekaan. Joku tässä kummastuttaa.  

Ap, säilytä ne viestit.