Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (10550)
Itse joko muuttaisin kokonaan pois tai vähintäänkin siirtyisin sinne toiseen huoneeseen, ei siihen tarvitse miehen lupaa. Seksiä en todellakaan enää harrastaisi tyypin kanssa, joka on kertonut, ettei rakasta. Ala elää ihan omaa elämääsi ja suhtautua mieheen kuin kämppikseen, kunnes pääset lopullisesti eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai irtipäästäminen omasta rakkaasta puolisosta on vaikeaa. Sinun tunteesi eivät ole kuolleet, sinä välität edelleen. Harva asia elämässä satuttaa niin paljon kuin avioero, silloin kun itse ei sitä mistään hinnasta haluaisi.
Oma mieheni alkoi etääntyä 20 yhteisen vuoden jälkeen ja puheli ihan samoja asioita, kuin sinun miehesi. Keski-iänkriisiä oikein pahimman kautta. Koko elämä piti laittaa uusiksi. Minä olin tyytyväinen meidän yhteiseen elämään ja kaiken särkyminen tuntui ihan kamalalta. Edelleen toivun siitä kolmen vuoden jälkeen.
Toivotan sinulle kovasti voimia. Toivottavasti saatte liittonne vielä pelastettua.
Kiitos. Voimia sinulle myös. Ensin laittoi itsensä remonttiin laihduttamalla, uusimalla vaatteet, alkamalla huolehtia itsestään. Nyt on sitten näköjään kaiken muun vuoro.
Se on totta, että minun rakkauteni ei ole loppunut. Ja se tästä tekee niin vaikeaa. Vaikka mies vain käyttää minua hyväkseen.
Vierailija kirjoitti:
Itse joko muuttaisin kokonaan pois tai vähintäänkin siirtyisin sinne toiseen huoneeseen, ei siihen tarvitse miehen lupaa. Seksiä en todellakaan enää harrastaisi tyypin kanssa, joka on kertonut, ettei rakasta. Ala elää ihan omaa elämääsi ja suhtautua mieheen kuin kämppikseen, kunnes pääset lopullisesti eroon.
Näin pitäisikin toimia. Se on vaan niin kovin vaikeaa, kun itse vielä rakastaa toista.
Olen kuitenkin tehnyt omia lomasuunnitelmia, lasten kanssa ja yksin toteutettavaksi. Aion myös syksyn tullen osallistua entistä aktiivisemmin työpaikan yhteisiin juttuihin jne.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Voimia sinulle myös. Ensin laittoi itsensä remonttiin laihduttamalla, uusimalla vaatteet, alkamalla huolehtia itsestään. Nyt on sitten näköjään kaiken muun vuoro.
Se on totta, että minun rakkauteni ei ole loppunut. Ja se tästä tekee niin vaikeaa. Vaikka mies vain käyttää minua hyväkseen.
Epäilen vahvasti, että miehelläsi on jo toinen nainen.
Tiedän tunteen.
Sano sille äijälle että lähtee meneen jos vaan pystyt jäädä asumaan lasten kanssa siihen missä nyt olette.
Ei tuohon ole valitettavasti oikotietä. Vaikka repäisisitte itsenne irti toisista niin se sattuu ihan hitosti vähän aikaa, käyt kaikki maailman negatiiviset tunteet läpi, sit olo loivenee ja tunteet muuttuu, mutta ne kestää kauan.
Vaikka olo tuntuisi karmealta, siitä selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Voimia sinulle myös. Ensin laittoi itsensä remonttiin laihduttamalla, uusimalla vaatteet, alkamalla huolehtia itsestään. Nyt on sitten näköjään kaiken muun vuoro.
Se on totta, että minun rakkauteni ei ole loppunut. Ja se tästä tekee niin vaikeaa. Vaikka mies vain käyttää minua hyväkseen.
Epäilen vahvasti, että miehelläsi on jo toinen nainen.
Niin minäkin epäilen, että jotain hänellä jo on. Kiistää kuitenkin kaiken. Mutta, todisteita toiseen suuntaan on, esim. kondomeja takintaskussa... nekin toki kielsi, ettei ole hänen. En todellakaan uskonut. Juhannus oltiin yhdessä, kumpanakin päivänä poistui kauas muista puhumaan puhelua, yleensä kavereiden kanssa puhuu ihan vapaasti muiden kuullen. Työpäivät on venyneet yli tunnilla, ja vielä jää ulos puhumaan puhelua. Muutenkin poistuu usein omille menoilleen. Alapään karvoitusta on ajellut, mitä ei ole ikinä ennen tehnyt jne...
Enää en ole taskuja/reissulaukkuja tyhjentänyt. Hän on ilmoittanut haluavansa eron. Niin hänellä on täysi vapaus tehdä mitä haluaa. Ei ole minulle tilivelvollinen.
(Satuttaa se silti, ja paljon!!)
Ehkä sillä toisellakin on vielä edellinen suhde lopetettavana ennen kun voivat laittaa hynttyyt yhteen?
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen.
Sano sille äijälle että lähtee meneen jos vaan pystyt jäädä asumaan lasten kanssa siihen missä nyt olette.Ei tuohon ole valitettavasti oikotietä. Vaikka repäisisitte itsenne irti toisista niin se sattuu ihan hitosti vähän aikaa, käyt kaikki maailman negatiiviset tunteet läpi, sit olo loivenee ja tunteet muuttuu, mutta ne kestää kauan.
Vaikka olo tuntuisi karmealta, siitä selviää.
Niin. Pitäisi vain repäistä irti. Että pääsisi sen surutyön alkuun. Jotta se voisi joskus loppuakkin. Tämä on tosiaan tämmöistä löysässä hirressä roikkumista. Ja mies saa kermat kakusta samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää antaisi todellakaan. Ota säkin oheen joku Tinder-mies. Hah hah haa. Olisi ihan oikein ukolles.
Nyt äkkiä eroon miehestä! Et saa häntä enää takaisin tuossa tilanteessa. Minä olen ollut elämäni varrella molempien osapuolien paikalla ja voin sanoa, että uusi nainen vie nyt miehen kaikki ajatukset. Sinua se voi painaa paremman puutteessa, mutta uusi nainen on aina ykkönen. Nyt lähdet äkkiä pois aloittelemaan omaa elämää. Mies saattaa joskus aikanaan tajuta ettei elo ole ruusuilla tanssimista uuden naisen kanssa ja silloin sinulla voi olla vielä saumaa saada mies takaisin. Jos enää silloin haluat. Tuskin haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse joko muuttaisin kokonaan pois tai vähintäänkin siirtyisin sinne toiseen huoneeseen, ei siihen tarvitse miehen lupaa. Seksiä en todellakaan enää harrastaisi tyypin kanssa, joka on kertonut, ettei rakasta. Ala elää ihan omaa elämääsi ja suhtautua mieheen kuin kämppikseen, kunnes pääset lopullisesti eroon.
Näin pitäisikin toimia. Se on vaan niin kovin vaikeaa, kun itse vielä rakastaa toista.
Olen kuitenkin tehnyt omia lomasuunnitelmia, lasten kanssa ja yksin toteutettavaksi. Aion myös syksyn tullen osallistua entistä aktiivisemmin työpaikan yhteisiin juttuihin jne.
Hyvältä kuulostaa, että olet tehnyt suunnitelmia vain itseäsi ja lapsia varten. Toivon, että kykenet ajan myötä alkaa rakastaa itseäsi enemmän kuin miestäsi. Laittamaan itsesi miehesi läheisyydenkaipuun ja muiden marinoiden edelle. Tyyppi kun näköjään jo suurella todennäköisyydellä pettääkin sua... Kuvottava otus. Eron hyväksymisessä auttaa sureminen ja muiden esiin nousevien tunteiden läpikäynti, itsenäisesti. Sen voisit aloittaa jo nyt, vaikka joudutkin vielä asumaan saman katon alla.
Vierailija kirjoitti:
Nyt äkkiä eroon miehestä! Et saa häntä enää takaisin tuossa tilanteessa. Minä olen ollut elämäni varrella molempien osapuolien paikalla ja voin sanoa, että uusi nainen vie nyt miehen kaikki ajatukset. Sinua se voi painaa paremman puutteessa, mutta uusi nainen on aina ykkönen. Nyt lähdet äkkiä pois aloittelemaan omaa elämää. Mies saattaa joskus aikanaan tajuta ettei elo ole ruusuilla tanssimista uuden naisen kanssa ja silloin sinulla voi olla vielä saumaa saada mies takaisin. Jos enää silloin haluat. Tuskin haluat.
Varmasti olet oikeassa. Jostain on vaan revittävä vahvuus, ja tehtävä päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse joko muuttaisin kokonaan pois tai vähintäänkin siirtyisin sinne toiseen huoneeseen, ei siihen tarvitse miehen lupaa. Seksiä en todellakaan enää harrastaisi tyypin kanssa, joka on kertonut, ettei rakasta. Ala elää ihan omaa elämääsi ja suhtautua mieheen kuin kämppikseen, kunnes pääset lopullisesti eroon.
Näin pitäisikin toimia. Se on vaan niin kovin vaikeaa, kun itse vielä rakastaa toista.
Olen kuitenkin tehnyt omia lomasuunnitelmia, lasten kanssa ja yksin toteutettavaksi. Aion myös syksyn tullen osallistua entistä aktiivisemmin työpaikan yhteisiin juttuihin jne.Hyvältä kuulostaa, että olet tehnyt suunnitelmia vain itseäsi ja lapsia varten. Toivon, että kykenet ajan myötä alkaa rakastaa itseäsi enemmän kuin miestäsi. Laittamaan itsesi miehesi läheisyydenkaipuun ja muiden marinoiden edelle. Tyyppi kun näköjään jo suurella todennäköisyydellä pettääkin sua... Kuvottava otus. Eron hyväksymisessä auttaa sureminen ja muiden esiin nousevien tunteiden läpikäynti, itsenäisesti. Sen voisit aloittaa jo nyt, vaikka joudutkin vielä asumaan saman katon alla.
Niin. Aina olen laittanut muut itseni edelle. Ehkä tosiaan olisi aika opetella rakastamaan itseäni.
Lasten elämän hajoaminen surettaa valtavan paljon. Se on yksi iso syy, miksi haluaisin tehdä kaikkeni, saadakseni tämän vielä toimimaan.
Kait tämäkin on jonkunlaista surutyötä. Mutta, paremmin sen alkuun pääsisi, kun ero oikeasti tapahtuisi. Nyt kun eropapereitakaan ei ole tehty, en oikein tiedä mikä tämä tila on missä lillutaan. Olemmeko yhdessä, vai eronneita?
Itken ja luen, sillä Ap:n kirjoittama teksti on kuin omasta kynästäni.
28 vuotta ollaan oltu mieheni kanssa, yksi lähes 17 vuotias lapsi meillä on. Minä rakastan edelleen niin paljon, että sattuu. Mieheni ei ole osannut puhua tunteista ikinä. Noin kaksi kuukautta olen vaistonut, että kaikki ei ole hyvin ja olen yrittänyt kysyä asiasta. Pieniä hetkiä ja asioita kun vaistoni on yrittänyt varottaa. Nyt sunnuntaina mieheni ilmoitti, että hänen pää on sekaisin, kaikki on yhtä harmaata massaa ja mikään ei tunnu miltään eikä hän tiedä mitä haluaa elämältään. Ainoastaan työssä ja eräässä kausiluontoisessa harrastuksessa on mitään järkeä enää. Enempää hän ei nyt pysty puhumaan kun hänen pitää kuulemma saada oma pää kuntoon ensin.
Tämän parin kuukauden aikana mieheni on aika-ajoin ollut paikalla, mutta ei läsnä, ekan kerran ikinä torjunut läheisyyteni (kerran, mutta seksiä on ollut), menot on hänellä lisääntynyt, outoa ärsyyntymistä ja ilkeilyäkin ollut jne niin ja tämän viikon jälkeen alkava loma on ahdistanut Häntä suunnattomasti.
Tekisin ihan mitä vaan, että mieheni rakastaisi minua jälleen. Kipeetä tekee niin, että en pysty syömään enkä nukkumaan ja ihan oksennan. Tätä ei onneksi mieheni näe, sillä on työmatkalla ja kaksi yötä pois. Päästän kyllä Hänet menemään, sillä jos rakkaus loppuu niin se loppuu.
Se on vaan jäätävää kun itse on niin rakastunut edelleen, iloinnut siitä kuinka asuntolainakin saatu maksettua juuri jne. Kuvittelin vielä lauantaina, että elämme elämämme loppuun asti yhdessä.
Ensimmäisen vuorokauden vielä ajattelin, että kun täytämme tänä vuonna molemmat 50 v, että kyseessä olisi jonkinlainen 50 v kriisi, mutta mitä enemmän asiaa mietin ja niitä merkkejä niin kyllä se rakkaus on vaan loppunut.
En rehellisesti tiedä miten tästä selviää 😭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itken ja luen, sillä Ap:n kirjoittama teksti on kuin omasta kynästäni.
28 vuotta ollaan oltu mieheni kanssa, yksi lähes 17 vuotias lapsi meillä on. Minä rakastan edelleen niin paljon, että sattuu. Mieheni ei ole osannut puhua tunteista ikinä. Noin kaksi kuukautta olen vaistonut, että kaikki ei ole hyvin ja olen yrittänyt kysyä asiasta. Pieniä hetkiä ja asioita kun vaistoni on yrittänyt varottaa. Nyt sunnuntaina mieheni ilmoitti, että hänen pää on sekaisin, kaikki on yhtä harmaata massaa ja mikään ei tunnu miltään eikä hän tiedä mitä haluaa elämältään. Ainoastaan työssä ja eräässä kausiluontoisessa harrastuksessa on mitään järkeä enää. Enempää hän ei nyt pysty puhumaan kun hänen pitää kuulemma saada oma pää kuntoon ensin.
Tämän parin kuukauden aikana mieheni on aika-ajoin ollut paikalla, mutta ei läsnä, ekan kerran ikinä torjunut läheisyyteni (kerran, mutta seksiä on ollut), menot on hänellä lisääntynyt, outoa ärsyyntymistä ja ilkeilyäkin ollut jne niin ja tämän viikon jälkeen alkava loma on ahdistanut Häntä suunnattomasti.
Tekisin ihan mitä vaan, että mieheni rakastaisi minua jälleen. Kipeetä tekee niin, että en pysty syömään enkä nukkumaan ja ihan oksennan. Tätä ei onneksi mieheni näe, sillä on työmatkalla ja kaksi yötä pois. Päästän kyllä Hänet menemään, sillä jos rakkaus loppuu niin se loppuu.
Se on vaan jäätävää kun itse on niin rakastunut edelleen, iloinnut siitä kuinka asuntolainakin saatu maksettua juuri jne. Kuvittelin vielä lauantaina, että elämme elämämme loppuun asti yhdessä.
Ensimmäisen vuorokauden vielä ajattelin, että kun täytämme tänä vuonna molemmat 50 v, että kyseessä olisi jonkinlainen 50 v kriisi, mutta mitä enemmän asiaa mietin ja niitä merkkejä niin kyllä se rakkaus on vaan loppunut.
En rehellisesti tiedä miten tästä selviää 😭
Voi ei. Voimia sinulle kovasti. Juuri noin minäkin reagoin, itkin, oksensin, en pystynyt syömään, en nukkumaan. Ja edelleen tulee hetkiä, kun ruoka ällöttää ja uni karkaa, ahdistus valtaa pään. Ja sitten kun ero konkretisoituu, ja muutamme erilleen, tiedän että romahdan täysin.
Toivon sydämestäni, että saisitte liittonne vielä kuntoon.
Ei sitä turhaan sanota, että avioero on kuoleman jälkeen elämän isoimpia kriisejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itken ja luen, sillä Ap:n kirjoittama teksti on kuin omasta kynästäni.
28 vuotta ollaan oltu mieheni kanssa, yksi lähes 17 vuotias lapsi meillä on. Minä rakastan edelleen niin paljon, että sattuu. Mieheni ei ole osannut puhua tunteista ikinä. Noin kaksi kuukautta olen vaistonut, että kaikki ei ole hyvin ja olen yrittänyt kysyä asiasta. Pieniä hetkiä ja asioita kun vaistoni on yrittänyt varottaa. Nyt sunnuntaina mieheni ilmoitti, että hänen pää on sekaisin, kaikki on yhtä harmaata massaa ja mikään ei tunnu miltään eikä hän tiedä mitä haluaa elämältään. Ainoastaan työssä ja eräässä kausiluontoisessa harrastuksessa on mitään järkeä enää. Enempää hän ei nyt pysty puhumaan kun hänen pitää kuulemma saada oma pää kuntoon ensin.
Tämän parin kuukauden aikana mieheni on aika-ajoin ollut paikalla, mutta ei läsnä, ekan kerran ikinä torjunut läheisyyteni (kerran, mutta seksiä on ollut), menot on hänellä lisääntynyt, outoa ärsyyntymistä ja ilkeilyäkin ollut jne niin ja tämän viikon jälkeen alkava loma on ahdistanut Häntä suunnattomasti.
Tekisin ihan mitä vaan, että mieheni rakastaisi minua jälleen. Kipeetä tekee niin, että en pysty syömään enkä nukkumaan ja ihan oksennan. Tätä ei onneksi mieheni näe, sillä on työmatkalla ja kaksi yötä pois. Päästän kyllä Hänet menemään, sillä jos rakkaus loppuu niin se loppuu.
Se on vaan jäätävää kun itse on niin rakastunut edelleen, iloinnut siitä kuinka asuntolainakin saatu maksettua juuri jne. Kuvittelin vielä lauantaina, että elämme elämämme loppuun asti yhdessä.
Ensimmäisen vuorokauden vielä ajattelin, että kun täytämme tänä vuonna molemmat 50 v, että kyseessä olisi jonkinlainen 50 v kriisi, mutta mitä enemmän asiaa mietin ja niitä merkkejä niin kyllä se rakkaus on vaan loppunut.
En rehellisesti tiedä miten tästä selviää 😭
Voi ei. Voimia sinulle kovasti. Juuri noin minäkin reagoin, itkin, oksensin, en pystynyt syömään, en nukkumaan. Ja edelleen tulee hetkiä, kun ruoka ällöttää ja uni karkaa, ahdistus valtaa pään. Ja sitten kun ero konkretisoituu, ja muutamme erilleen, tiedän että romahdan täysin.
Toivon sydämestäni, että saisitte liittonne vielä kuntoon.
Ei sitä turhaan sanota, että avioero on kuoleman jälkeen elämän isoimpia kriisejä.
Kiitos ja voimia myös Sinulle.
Tässä oikeasti huomaan kuinka pieneksi olen elämäni kutistanut kun mieheni on samalla ollut se paras ystäväni jonka kanssa olen tehnyt kaikki asiat. Yhtä lukuunottamatta ystävät ovat jääneet vuosien varrella. Mieheni on se jonka kanssa mieluiten teen kaiken. Ihan pelottaa tuo alkava loma, sillä meillä 2 ekaa viikkoa ns lapsivapaata. Huh, huh ..... mitä siitä tulee.
Pakko tässä vaan yrittää jaksaa, eilen tein 14h töitä.
Vierailija kirjoitti:
Seksiä on edelleen.
Mies ei halua että asiaa kerrotaan vielä kenellekkään. Kaikista vähiten lapsille.On omilla reissuillaan, ja työreissuilla. Lomaa ei pidä meidän muiden kanssa. Kuulema siinäkin syy minussa, että vuosi vuodelta siirtänyt enemmän lomiaan syksyyn (metsästys...)
Minä toivon niin kovin asioiden korjaantuvan, etten pysty siirtymään toiseen huoneeseen. Heikko mikä heikko.
Kaikki menee siis ihan vaan miehen ehdoilla? Se pompottelee sua, KÄYTTÄÄ sua seksiin ja omiin kulisseihin ja kuitenkin on ottanut asiakseen olla täysin vapaa susta muuten. Suhde ei takuulla korjaannu jos olet tuollainen lapanen. Siirry toiseen huoneeseen ja ehdoton ei seksille. Se rikkoo sut eikä auta eroamaan henkisessä mielessä. Mies saattaa hyvinkin tajuta, että hänet on todella otettu tosissaan ja huomaa, että ei tahdokaan erota. Nyt annan sille kaikki vapaudet. Vapauden olla sun kanssa ja vapauden tapailla muita, jne. Laita rajat ja pakota mies valitsemaan aidosti. Se pitää sua jonain itsestään selvyytenä ja uskoo saaneensa ikuisen hallintaoikeuden sun kehoon. Miten se ei suututa sua? Miksi edes haluaisit olla tuollaisen miehen kanssa? Siirry pois, muuta pois, mitä tahansa. Mies joko tahtoo sut tai ei. Mikään läheisyys tai seksitemppu ei sitä tee, jos hän on päätöksensä tehnyt. Satutat vain itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä on edelleen.
Mies ei halua että asiaa kerrotaan vielä kenellekkään. Kaikista vähiten lapsille.On omilla reissuillaan, ja työreissuilla. Lomaa ei pidä meidän muiden kanssa. Kuulema siinäkin syy minussa, että vuosi vuodelta siirtänyt enemmän lomiaan syksyyn (metsästys...)
Minä toivon niin kovin asioiden korjaantuvan, etten pysty siirtymään toiseen huoneeseen. Heikko mikä heikko.
Kaikki menee siis ihan vaan miehen ehdoilla? Se pompottelee sua, KÄYTTÄÄ sua seksiin ja omiin kulisseihin ja kuitenkin on ottanut asiakseen olla täysin vapaa susta muuten. Suhde ei takuulla korjaannu jos olet tuollainen lapanen. Siirry toiseen huoneeseen ja ehdoton ei seksille. Se rikkoo sut eikä auta eroamaan henkisessä mielessä. Mies saattaa hyvinkin tajuta, että hänet on todella otettu tosissaan ja huomaa, että ei tahdokaan erota. Nyt annan sille kaikki vapaudet. Vapauden olla sun kanssa ja vapauden tapailla muita, jne. Laita rajat ja pakota mies valitsemaan aidosti. Se pitää sua jonain itsestään selvyytenä ja uskoo saaneensa ikuisen hallintaoikeuden sun kehoon. Miten se ei suututa sua? Miksi edes haluaisit olla tuollaisen miehen kanssa? Siirry pois, muuta pois, mitä tahansa. Mies joko tahtoo sut tai ei. Mikään läheisyys tai seksitemppu ei sitä tee, jos hän on päätöksensä tehnyt. Satutat vain itseäsi.
Tämä on niin totta. Se olen minä, kehen tässä eniten sattuu. Tässähän minä vain kaivan omaa hautaani jatkamalla ja yrittämällä, kun toinen on jo luovuttanut.
Oikeasti tämä keskustelu on ollut silmiä avaava, ja huomaan miten typerä minä olen, kun yritän kaikkeni mukaan roikkua suhteen riekaleissa kiinni.
Joskus vauvapalstalta saa siis oikeasti apua, eikä pelkkää kuittailua.
Kiitos siitä kaikille. Pakko ottaa itseä niskasta kiinni, avata silmät ja tehdä omia ratkaisuja. Vaikka se sattuu nii valtavan paljon. Mutta sattuu tämäkin epämääräisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itken ja luen, sillä Ap:n kirjoittama teksti on kuin omasta kynästäni.
28 vuotta ollaan oltu mieheni kanssa, yksi lähes 17 vuotias lapsi meillä on. Minä rakastan edelleen niin paljon, että sattuu. Mieheni ei ole osannut puhua tunteista ikinä. Noin kaksi kuukautta olen vaistonut, että kaikki ei ole hyvin ja olen yrittänyt kysyä asiasta. Pieniä hetkiä ja asioita kun vaistoni on yrittänyt varottaa. Nyt sunnuntaina mieheni ilmoitti, että hänen pää on sekaisin, kaikki on yhtä harmaata massaa ja mikään ei tunnu miltään eikä hän tiedä mitä haluaa elämältään. Ainoastaan työssä ja eräässä kausiluontoisessa harrastuksessa on mitään järkeä enää. Enempää hän ei nyt pysty puhumaan kun hänen pitää kuulemma saada oma pää kuntoon ensin.
Tämän parin kuukauden aikana mieheni on aika-ajoin ollut paikalla, mutta ei läsnä, ekan kerran ikinä torjunut läheisyyteni (kerran, mutta seksiä on ollut), menot on hänellä lisääntynyt, outoa ärsyyntymistä ja ilkeilyäkin ollut jne niin ja tämän viikon jälkeen alkava loma on ahdistanut Häntä suunnattomasti.
Tekisin ihan mitä vaan, että mieheni rakastaisi minua jälleen. Kipeetä tekee niin, että en pysty syömään enkä nukkumaan ja ihan oksennan. Tätä ei onneksi mieheni näe, sillä on työmatkalla ja kaksi yötä pois. Päästän kyllä Hänet menemään, sillä jos rakkaus loppuu niin se loppuu.
Se on vaan jäätävää kun itse on niin rakastunut edelleen, iloinnut siitä kuinka asuntolainakin saatu maksettua juuri jne. Kuvittelin vielä lauantaina, että elämme elämämme loppuun asti yhdessä.
Ensimmäisen vuorokauden vielä ajattelin, että kun täytämme tänä vuonna molemmat 50 v, että kyseessä olisi jonkinlainen 50 v kriisi, mutta mitä enemmän asiaa mietin ja niitä merkkejä niin kyllä se rakkaus on vaan loppunut.
En rehellisesti tiedä miten tästä selviää 😭
Voi ei. Voimia sinulle kovasti. Juuri noin minäkin reagoin, itkin, oksensin, en pystynyt syömään, en nukkumaan. Ja edelleen tulee hetkiä, kun ruoka ällöttää ja uni karkaa, ahdistus valtaa pään. Ja sitten kun ero konkretisoituu, ja muutamme erilleen, tiedän että romahdan täysin.
Toivon sydämestäni, että saisitte liittonne vielä kuntoon.
Ei sitä turhaan sanota, että avioero on kuoleman jälkeen elämän isoimpia kriisejä.
Kiitos ja voimia myös Sinulle.
Tässä oikeasti huomaan kuinka pieneksi olen elämäni kutistanut kun mieheni on samalla ollut se paras ystäväni jonka kanssa olen tehnyt kaikki asiat. Yhtä lukuunottamatta ystävät ovat jääneet vuosien varrella. Mieheni on se jonka kanssa mieluiten teen kaiken. Ihan pelottaa tuo alkava loma, sillä meillä 2 ekaa viikkoa ns lapsivapaata. Huh, huh ..... mitä siitä tulee.
Pakko tässä vaan yrittää jaksaa, eilen tein 14h töitä.
Jospa loma, ja lapsivapaa auttaisi teitä, ja löytäisitte toisenne uudelleen. Meillä minä yritin sitäkin miehelle ehdottaa, mutta ei enää halua.
Todella, tässä huomaa miten elämässä ei ole enää omia ystäviä. Tuleva totaalinen yksinäisyys hirvittää. Varsinkin, jos lapset alkavat olemaan puolet ajastaan isällään. Sitäkin suren aivan valtavasti. En tehnyt lapsia ollakseni vain puoliksi heidän elämässään.
Miehellä on paljon omia ystäviä, ja omaa tekemistä, ja sen myötä ero on varmasti hänelle helpompi.
Täällä myös sama tilanne, sillä erolla että on jo myöntänyt että on toinen. Ikää hällä kohta 50 vuotta ja tehnyt kaikki ihan klassiset ikäkriisin temput.
Lapsille tämä on hirveää, ovat vielä pieniä, ei edes teinejä.
Alue: Aihe vapaa
Tottakai irtipäästäminen omasta rakkaasta puolisosta on vaikeaa. Sinun tunteesi eivät ole kuolleet, sinä välität edelleen. Harva asia elämässä satuttaa niin paljon kuin avioero, silloin kun itse ei sitä mistään hinnasta haluaisi.
Oma mieheni alkoi etääntyä 20 yhteisen vuoden jälkeen ja puheli ihan samoja asioita, kuin sinun miehesi. Keski-iänkriisiä oikein pahimman kautta. Koko elämä piti laittaa uusiksi. Minä olin tyytyväinen meidän yhteiseen elämään ja kaiken särkyminen tuntui ihan kamalalta. Edelleen toivun siitä kolmen vuoden jälkeen.
Toivotan sinulle kovasti voimia. Toivottavasti saatte liittonne vielä pelastettua.