Lue keskustelun säännöt.
Miksi mies katsoo naista? Onko syy inho?
28.06.2022 |
Täällä yleinen puheenaihe tuntuu olevan miesten naisille osoittama huomio, hyvässä ja pahassa. Luin juuri ketjun Onko olemassa naisia, jotka ulkonäön takia eivät saa juurikaan huomiota miehiltä? ja mietin omia kokemuksiani.
Olen naimisissa oleva, noin 50-vuotias nainen. Minulla on pitkät hiukset, vaatekokoni on 3234, olen lyhyt, noin 160-senttinen. Olen siis normaalipainoinen. Liikun paljon, kuntoilen.
En edes muista, miten päädyttiin miehen kanssa yhteen, siitä on ainakin kolmekymmentä vuotta aikaa. Suhteemme on lähinnä kaverillinen. Tuntuu, että mies ei ole oikein koskaan osoittanut olevansa kiinnostunut minusta tai pitävänsä minua arvossa naisena. Siitäkö johtuu vai mistä, mutta minulla ei ole minkäänlaista ns. itsetuntoa naisena, vaikka en koekaan olevani mitenkään erityisen ruma. Olen ihan tavallisen näköinen, en nyt ehkä mikään kaunis, mutta siis en ole ruma. Eikä minulla ole ylipainoakaan, joka tämän palstan keskustelujen perusteella olisi rumaa.
Kun liikun jossakin, katseeni välillä kohtaa jonkun miehen katseen. Viimeksi juhannuksena pysähdyttiin miehen kanssa huoltoasemalle kahville, ja siellä kiusaannuin, kun joku vieras mies katsoi minua useaan otteeseen. Tarkistin, onko paidassani tahraa tai housujen vetoketju auki tai onko minussa jotain muuta epäkohtaa, joka kiinnitti huomion.
Aina ihan aina jos joku katsoo minua, ajattelen ensimmäiseksi, että minussa täytyy olla jotain vikaa. Likainen paita, heinää hiuksissa, vetoketju auki, outo asuvalinta, ihan mitä tahansa.
Olen koko ikäni kokenut olevani näkymätön. Jos minua on katsottu, olen ns. juossut karkuun, koska syy katsomiseen on mielestäni aina se, että minussa on jotain vikaa ja tuokin tuossa selvästi inhoaa minua, kun kerran katsoo. Mietin, että hänkin saattaisi pitää minusta, jos tietäisi, että olen ihan kiltti, huomaavainen ja ystävällinen luonteeltani, luotettava ja ihan fiksukin. Mutta tulkitsen jokaisen minussa vähänkin kauan viipyvän katseen inhoksi. Aina.
Nyt pääsen varsinaiseen otsikon kysymykseen: Miksi mies katsoo vierasta naista? Onko syy useimmin inho tai jokin muu negatiivinen?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tissejä ne katsoo
Haistakaa nyt jo paska. Kaikessa ei ole kyse teistä. Otan kiintopisteen ja pahoittelut siitä, jos satut osumaan siihen. Suurimmaksi kuintenkin sellailen puhelintani kuten tavattoman monet muutkin.
Eikä kaikissa kommenteissa kyse ole sinusta! Et haist ite vaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koettakaa jo päättää mitä te haluatte.
Ketkä te? En julkaise kuviani, en tarvitse huomiota tuntemattomilta ihmisiltä - sukupuoleen katsomatta. Saan sitä kumppaniltani ja se todellakin riittää.
Tämä on omituinen ilmiö näissä sukupuolikeskusteluissa. Toiset yleistää yksittäisten ihmisten kannat koskemaan kaikkia kyseisen sukupuolen edustajia. Tästä on sit lyhyt matka raflaaviin näkemyksiin tyyliin: naiset aina...kaikki miehet...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap puhuu asiaa koska tunnen juuri samoin. Omalla kohdallani asia on varmaan ikäkysymyskin vaikka olen vanhempi. Kyn tuntee että ulkonäkö alkaa pahasti rapistua, väistämättä tulee tunne että se katsoja ajattelee kohteen olevan ruma. Ja en ole koskaan ruma ollut enkä nyt vaan tavallinen nainen. Mitähän ajattelulle voisi tehdä?
Lopeta sen ajattelu? Elät omaa elämääsi ja keskityt johonkin muuhun kuin värisevän epävarmaan habitukseesi jolle olet typeryyttäsi rakentanut koko ihnisyytesi.
Tänään on kyl paljon ilkeitä kommentteja. Helle ei tee leppoisaksi näköjään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voisin kerjätä kehuja ulkonäölleni, kun ei pelkkien näiden kirjoitusten perusteella kukaan minua näe?
Havahduin siihen, että olen aina tulkinnut katseet inhon osoitukseksi. Lukemani ketju vähän pysäytti: voisiko sittenkin olla toisin? En tunnusta olevani tyhmä, mutta ihmissuhteissa en ehkä ole kaikkein omimmillani huonon itsetuntoni takia. Muissa asioissa, kuten työssäni, itsetuntoni on hyvä. Silti naisena huono.
Ap
Sinulla on huono itsetunto, todella huono.
Jos olet kohtalaisen tavallisen näköinen, moni mies pitää sinua varmasti viehättävänä.
Miehet katselevat useinkin naisia sillä silmällä, pitkät hiukset, vartalon kaaret jne. saavat apinamiehen vaistot heräämään.
Niin on, se on todella huono. On ollut pitkään. Olen välillä itsekseni asiaa pohdiskellut ja ajatellut, että minun olisi pitänyt silloin nuorena ymmärtää lähteä parisuhteesta, jossa miehen kommentit olivat lähinnä arvostelevia ja haukkuja. Ja jossa tuntui, että mies jopa häpesi minua, kun ei halunnut liikkua kanssani yleisillä paikoilla.
Ihmisen pitäisi olla vahva ja löytää itsestään se itsetunto, mutta minussa oli varmaankin jokin särö, johon miehen vähättelevät ja arvostelevat kommentit osuivat, ja itsetuntoni murtui vähitellen.
Nyt kun olen tässä viidenkympin iässä, olen ajatellut, että _voisiko sittenkin olla toisin_? Voisiko olla mahdollista, että jossakin olisi joku, joka pitäisi minuakin, jopa minua, arvossa naisena? Ehkä se on sitten se eläin minussa, joka kaipaa sitä "apinamiestä", mitä en järjellä ajatellen edes halua.
- Ap
Vanha klisee, mutta tosi. Kukaan ei arvosta sinua, jos et itse tee sitä. Niin kauan, kuin arvotat itseäsi miesten halun määrällä, vedät puoleesi niitä, jotka lopulta niittaavat sen vähimmänkin itsetunnon. Sinun pitää riittää itsellesi, kaikki muu on sit plussaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa palstan huomiohooralta. Joka on mies.
Voi olla, mutta kaikki lukijat ja kommentoijat eivät ole hän. Joten ei tartte välittää siitä, jos aloittaja onkin trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuota aloitusta on muuten väsätty muutama tunti ja mietitty mikä vetää. Hyvää työtä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voisin kerjätä kehuja ulkonäölleni, kun ei pelkkien näiden kirjoitusten perusteella kukaan minua näe?
Havahduin siihen, että olen aina tulkinnut katseet inhon osoitukseksi. Lukemani ketju vähän pysäytti: voisiko sittenkin olla toisin? En tunnusta olevani tyhmä, mutta ihmissuhteissa en ehkä ole kaikkein omimmillani huonon itsetuntoni takia. Muissa asioissa, kuten työssäni, itsetuntoni on hyvä. Silti naisena huono.
Ap
Sinulla on huono itsetunto, todella huono.
Jos olet kohtalaisen tavallisen näköinen, moni mies pitää sinua varmasti viehättävänä.
Miehet katselevat useinkin naisia sillä silmällä, pitkät hiukset, vartalon kaaret jne. saavat apinamiehen vaistot heräämään.
Niin on, se on todella huono. On ollut pitkään. Olen välillä itsekseni asiaa pohdiskellut ja ajatellut, että minun olisi pitänyt silloin nuorena ymmärtää lähteä parisuhteesta, jossa miehen kommentit olivat lähinnä arvostelevia ja haukkuja. Ja jossa tuntui, että mies jopa häpesi minua, kun ei halunnut liikkua kanssani yleisillä paikoilla.
Ihmisen pitäisi olla vahva ja löytää itsestään se itsetunto, mutta minussa oli varmaankin jokin särö, johon miehen vähättelevät ja arvostelevat kommentit osuivat, ja itsetuntoni murtui vähitellen.
Nyt kun olen tässä viidenkympin iässä, olen ajatellut, että _voisiko sittenkin olla toisin_? Voisiko olla mahdollista, että jossakin olisi joku, joka pitäisi minuakin, jopa minua, arvossa naisena? Ehkä se on sitten se eläin minussa, joka kaipaa sitä "apinamiestä", mitä en järjellä ajatellen edes halua.
- Ap
Vanha klisee, mutta tosi. Kukaan ei arvosta sinua, jos et itse tee sitä. Niin kauan, kuin arvotat itseäsi miesten halun määrällä, vedät puoleesi niitä, jotka lopulta niittaavat sen vähimmänkin itsetunnon. Sinun pitää riittää itsellesi, kaikki muu on sit plussaa.
Itsetuntoni on toisissa asioissa tosi hyvä: tiedän esimerkiksi olevani työssäni hyvä. Liikuntaharrastus on myös alue, jossa koen onnistumisia ja iloa enkä huonommuutta, vaikken kilpaile enkä vertaa itseäni muihin. En voisi kategorisesti väittää, että en arvosta itseäni, koska kyllä minä arvostan. Olen hyvä siinä, mitä teen. Saan myös kollegoilta arvostusta. En silti kulje nokka pystyssä ylpeänä vaan mielestäni realistisen ylpeästi sanon: "olen hyvä tässä". Virheitäkin joskus sattuu, ja pystyn myöntämään ne.
En siis "arvota itseäni miesten halun määrällä", vaan tunnen kyllä arvoni ihmisenä. Naisena olen joutunut kasvattamaan paksua nahkaa, vaikka osa siihen osuvista nuolista tulee varmaan sisältäpäin, kun tulkitsen ilmeet, eleet, katseet ja sanat negatiivisena huomiona. Tuntuu, että jos erehdyn luulemaan, että minusta joku voisi kiinnostua, saan ns. näpeilleni, jolloin vetäydyn kuoreeni. - Kyllä, olen naimisissa, enkä harkitse pettämistä, mutta jotain iloa elämään kaipaisin, tunnetta siitä, että minusta voisi vielä joku tykätä.
Tätä on aika vaikea selittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa palstan huomiohooralta. Joka on mies.
Voi olla, mutta kaikki lukijat ja kommentoijat eivät ole hän. Joten ei tartte välittää siitä, jos aloittaja onkin trolli.
Pitäkää trollina, jos huvittaa, tai vaikka miehenä. En kovin usein tällä palstalla käy ja keskusteluihin olen osallistunut aika harvakseltaan. En tunne näitä vakiotyyppejä, harmi jos minut sellaiseen sekoitetaan. Tai toisaalta ei sillä ole väliä, eihän tämä ole vakavaa.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa palstan huomiohooralta. Joka on mies.
Huomionhakija ilmeisestikin. Voi tietty olla mies, mutta mikä siihen oikeastaan viittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voisin kerjätä kehuja ulkonäölleni, kun ei pelkkien näiden kirjoitusten perusteella kukaan minua näe?
Havahduin siihen, että olen aina tulkinnut katseet inhon osoitukseksi. Lukemani ketju vähän pysäytti: voisiko sittenkin olla toisin? En tunnusta olevani tyhmä, mutta ihmissuhteissa en ehkä ole kaikkein omimmillani huonon itsetuntoni takia. Muissa asioissa, kuten työssäni, itsetuntoni on hyvä. Silti naisena huono.
Ap
Sinulla on huono itsetunto, todella huono.
Jos olet kohtalaisen tavallisen näköinen, moni mies pitää sinua varmasti viehättävänä.
Miehet katselevat useinkin naisia sillä silmällä, pitkät hiukset, vartalon kaaret jne. saavat apinamiehen vaistot heräämään.
Niin on, se on todella huono. On ollut pitkään. Olen välillä itsekseni asiaa pohdiskellut ja ajatellut, että minun olisi pitänyt silloin nuorena ymmärtää lähteä parisuhteesta, jossa miehen kommentit olivat lähinnä arvostelevia ja haukkuja. Ja jossa tuntui, että mies jopa häpesi minua, kun ei halunnut liikkua kanssani yleisillä paikoilla.
Ihmisen pitäisi olla vahva ja löytää itsestään se itsetunto, mutta minussa oli varmaankin jokin särö, johon miehen vähättelevät ja arvostelevat kommentit osuivat, ja itsetuntoni murtui vähitellen.
Nyt kun olen tässä viidenkympin iässä, olen ajatellut, että _voisiko sittenkin olla toisin_? Voisiko olla mahdollista, että jossakin olisi joku, joka pitäisi minuakin, jopa minua, arvossa naisena? Ehkä se on sitten se eläin minussa, joka kaipaa sitä "apinamiestä", mitä en järjellä ajatellen edes halua.
- Ap
Vanha klisee, mutta tosi. Kukaan ei arvosta sinua, jos et itse tee sitä. Niin kauan, kuin arvotat itseäsi miesten halun määrällä, vedät puoleesi niitä, jotka lopulta niittaavat sen vähimmänkin itsetunnon. Sinun pitää riittää itsellesi, kaikki muu on sit plussaa.
Itsetuntoni on toisissa asioissa tosi hyvä: tiedän esimerkiksi olevani työssäni hyvä. Liikuntaharrastus on myös alue, jossa koen onnistumisia ja iloa enkä huonommuutta, vaikken kilpaile enkä vertaa itseäni muihin. En voisi kategorisesti väittää, että en arvosta itseäni, koska kyllä minä arvostan. Olen hyvä siinä, mitä teen. Saan myös kollegoilta arvostusta. En silti kulje nokka pystyssä ylpeänä vaan mielestäni realistisen ylpeästi sanon: "olen hyvä tässä". Virheitäkin joskus sattuu, ja pystyn myöntämään ne.
En siis "arvota itseäni miesten halun määrällä", vaan tunnen kyllä arvoni ihmisenä. Naisena olen joutunut kasvattamaan paksua nahkaa, vaikka osa siihen osuvista nuolista tulee varmaan sisältäpäin, kun tulkitsen ilmeet, eleet, katseet ja sanat negatiivisena huomiona. Tuntuu, että jos erehdyn luulemaan, että minusta joku voisi kiinnostua, saan ns. näpeilleni, jolloin vetäydyn kuoreeni. - Kyllä, olen naimisissa, enkä harkitse pettämistä, mutta jotain iloa elämään kaipaisin, tunnetta siitä, että minusta voisi vielä joku tykätä.
Tätä on aika vaikea selittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa palstan huomiohooralta. Joka on mies.
Voi olla, mutta kaikki lukijat ja kommentoijat eivät ole hän. Joten ei tartte välittää siitä, jos aloittaja onkin trolli.
Pitäkää trollina, jos huvittaa, tai vaikka miehenä. En kovin usein tällä palstalla käy ja keskusteluihin olen osallistunut aika harvakseltaan. En tunne näitä vakiotyyppejä, harmi jos minut sellaiseen sekoitetaan. Tai toisaalta ei sillä ole väliä, eihän tämä ole vakavaa.
- Ap
Osuikohan tuo mieheksi tunnistaminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voisin kerjätä kehuja ulkonäölleni, kun ei pelkkien näiden kirjoitusten perusteella kukaan minua näe?
Havahduin siihen, että olen aina tulkinnut katseet inhon osoitukseksi. Lukemani ketju vähän pysäytti: voisiko sittenkin olla toisin? En tunnusta olevani tyhmä, mutta ihmissuhteissa en ehkä ole kaikkein omimmillani huonon itsetuntoni takia. Muissa asioissa, kuten työssäni, itsetuntoni on hyvä. Silti naisena huono.
Ap
Sinulla on huono itsetunto, todella huono.
Jos olet kohtalaisen tavallisen näköinen, moni mies pitää sinua varmasti viehättävänä.
Miehet katselevat useinkin naisia sillä silmällä, pitkät hiukset, vartalon kaaret jne. saavat apinamiehen vaistot heräämään.
Niin on, se on todella huono. On ollut pitkään. Olen välillä itsekseni asiaa pohdiskellut ja ajatellut, että minun olisi pitänyt silloin nuorena ymmärtää lähteä parisuhteesta, jossa miehen kommentit olivat lähinnä arvostelevia ja haukkuja. Ja jossa tuntui, että mies jopa häpesi minua, kun ei halunnut liikkua kanssani yleisillä paikoilla.
Ihmisen pitäisi olla vahva ja löytää itsestään se itsetunto, mutta minussa oli varmaankin jokin särö, johon miehen vähättelevät ja arvostelevat kommentit osuivat, ja itsetuntoni murtui vähitellen.
Nyt kun olen tässä viidenkympin iässä, olen ajatellut, että _voisiko sittenkin olla toisin_? Voisiko olla mahdollista, että jossakin olisi joku, joka pitäisi minuakin, jopa minua, arvossa naisena? Ehkä se on sitten se eläin minussa, joka kaipaa sitä "apinamiestä", mitä en järjellä ajatellen edes halua.
- Ap
Vanha klisee, mutta tosi. Kukaan ei arvosta sinua, jos et itse tee sitä. Niin kauan, kuin arvotat itseäsi miesten halun määrällä, vedät puoleesi niitä, jotka lopulta niittaavat sen vähimmänkin itsetunnon. Sinun pitää riittää itsellesi, kaikki muu on sit plussaa.
Itsetuntoni on toisissa asioissa tosi hyvä: tiedän esimerkiksi olevani työssäni hyvä. Liikuntaharrastus on myös alue, jossa koen onnistumisia ja iloa enkä huonommuutta, vaikken kilpaile enkä vertaa itseäni muihin. En voisi kategorisesti väittää, että en arvosta itseäni, koska kyllä minä arvostan. Olen hyvä siinä, mitä teen. Saan myös kollegoilta arvostusta. En silti kulje nokka pystyssä ylpeänä vaan mielestäni realistisen ylpeästi sanon: "olen hyvä tässä". Virheitäkin joskus sattuu, ja pystyn myöntämään ne.
En siis "arvota itseäni miesten halun määrällä", vaan tunnen kyllä arvoni ihmisenä. Naisena olen joutunut kasvattamaan paksua nahkaa, vaikka osa siihen osuvista nuolista tulee varmaan sisältäpäin, kun tulkitsen ilmeet, eleet, katseet ja sanat negatiivisena huomiona. Tuntuu, että jos erehdyn luulemaan, että minusta joku voisi kiinnostua, saan ns. näpeilleni, jolloin vetäydyn kuoreeni. - Kyllä, olen naimisissa, enkä harkitse pettämistä, mutta jotain iloa elämään kaipaisin, tunnetta siitä, että minusta voisi vielä joku tykätä.
Tätä on aika vaikea selittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa palstan huomiohooralta. Joka on mies.
Voi olla, mutta kaikki lukijat ja kommentoijat eivät ole hän. Joten ei tartte välittää siitä, jos aloittaja onkin trolli.
Pitäkää trollina, jos huvittaa, tai vaikka miehenä. En kovin usein tällä palstalla käy ja keskusteluihin olen osallistunut aika harvakseltaan. En tunne näitä vakiotyyppejä, harmi jos minut sellaiseen sekoitetaan. Tai toisaalta ei sillä ole väliä, eihän tämä ole vakavaa.
- Ap
Osuikohan tuo mieheksi tunnistaminen?
Pitkä aika incel-miehenä ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei, olen ollut huono ilmaisemaan itseäni. En ole mies enkä trollaa, ihan tositarinaa kirjoitan. Mikä tässä on epäuskottavaa?
Toisaalta on ehkä hyvä, ettei minua oteta todesta, eipä ainakaan kukaan tosielämässä tule kyselemään.
- Ap
Joku edellä totesi että miehet ovat lämpimämpiä itseä kohtaan, minulla taas toisin päin! Ehkä muut naiset eivät koe minua uhkana, mikä on hyvä koska en uhka olekaan ja pidän kyllä naisten puolta, miesten huomio on minusta vähän ällöttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tuota aloitusta on muuten väsätty muutama tunti ja mietitty mikä vetää. Hyvää työtä!
Aika huonosti vetää, eli huonosti rakennettu aloitus.
Tottakai ne miehet katsoo AP sua sen takia, että heidän mielestään sä olet hyvännäköinen tai seksikäs. Tätä sä arvattavasti itsekin pohdit, vaikket sitä suoraan viestissäsi ilmaisekaan. Eli kyse ei ole inhosta :).
ap - sinulle
M