Lue keskustelun säännöt.
Siis eihän ruumiillinen kurittaminen ollut enää yleistä 90-luvulla? Vai oliko? Poikaystävä ei suostu uskomaan,
27.06.2022 |
että minua ei kuritettu kertaakaan. Väittää vaan, että kaikkihan silloin sai remmiä, ja että ei siinä ole mitään noloa myöntää sitä. No myöntäisin jos olisi, mutta kun ei ole! Onko tässä sukupuoleen liittyvä ero vai paikkakuntakohtaisia eroja vai mitä?
Kommentit (120)
Ei ollut yleistä. Kyllä sitä paheksuttiin, jos joku edes tukisti lastaan.
Omat kaksoseni syntyivät - 91.
Itse synnyin muuten - 66, enkä ole koskaan minäkään remmistä tai vitsasta saanut. Ei kaikki silloinkaan piesseet lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 70-luvun puolivälin jälkeen ja raivohullu väkivaltainen isä hakkasi lapsiaan ilman syytökin kun oli niin tärkeää ottaa luulot pois lapselta. Lapsi pitää hänen mukaan alistaa ja nujertaa sen tahto.
Ja tää ei jäänyt lapsuuteen. Vaan jatkuu aikuisenakin. Vielä keski-iässä pitää varoa isää ja suunnitella käynnit (käyn äitiäni katsomassa ajoittain ja isä on pakollinen sivutuote) siten että pääsee pakoon. Siis pakoreitti valmiina ja autonavain taskussa, auto parkkeerattu nokka menosuuntaan, kengät pidän jalassa että pääsen äkkiä karkuun. Tuurilla pääsen pakoon kun isä kilahtaa ja alkaa aggressiiviseksi. Se siis kilahtaa siten että itse agitoi itsensä raivoon, huutamalla ja haukkumalla minua.
Suosittelen katkaisemaan välit kokonaan.
Lasten fyysisen ja alistavan kurittamisen kieltävä laki tuli voimaan vuonna 1984.
Surullista jos se oli yleistä vielä 90-luvulla.
Meidän kiltistä kymmenvuotiaasta yksi sukulainen sanoi ilmeisen tosissaan, että on tainnut saada remmistä, kun niin kiltisti käyttäytyy.
Miten jollekin voi tulle edes mieleen tuollainen ??
Vierailija kirjoitti:
Tähän liittyen tuli mieleen. Mulle sanottiin vielä aika isonakin tyttönä, että nyt uskot, tottelet, lopetat tms. tai tulee remmiä. Ja muistan, että silloin vihlaisi mahassa ja tottelin heti. Mutta en kuitenkaan muista, että olisin koskaan oikeasti saanut vyöstä. Mutta miten näin vahva tottelemisreaktio muuten olisi selitettävissä, jos en olisi joskus sitä kokennut. Mitä luulette?
Itse puhun nykyään ihan samalla tavoin vanhemmille. Hehän minut kasvattivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hehee ei kuulkaas fyysiseen rangaitsemiseen mikään alkoholisti tarvitse olla :D Minun molemmat vanhemmat ovat ihan menestyneitä lääkäreitä ja kyllä isä huusi ja antoi tukkapöllyä 90-luvulla. Ei koskaan ilman syytä, ei siis ollut mitään ennakoimatonta väkivaltaa, mutta monta juttua oli sellaista että joku toinen nykypäiväisempi vanhempi olisi ihan vaan puhumalla selvinnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän liittyen tuli mieleen. Mulle sanottiin vielä aika isonakin tyttönä, että nyt uskot, tottelet, lopetat tms. tai tulee remmiä. Ja muistan, että silloin vihlaisi mahassa ja tottelin heti. Mutta en kuitenkaan muista, että olisin koskaan oikeasti saanut vyöstä. Mutta miten näin vahva tottelemisreaktio muuten olisi selitettävissä, jos en olisi joskus sitä kokennut. Mitä luulette?
Itellä on taas ihan päinvastaiset reaktiot. En tottele kusipäitä ja tekis mieli vaan tappaa ne :D
Oletko mies? Voi olla, että tyypillisesti tytöt ovat alistuneet siihen, että saavat rangaistuksen, ja pojat kapinoivat sitä vastaan.
No mä olen ollut ikäni sellainen kapinallinen, olen edelleen. Auktoriteetit ei merkkaa mulle mitään, jos ne on epäoikeudenmukaisia ja yrittää kiusata ja alistaa vaan. Mä vihaan kaikkea epäoikeudenmukaisuutta.
Ja olen mies juu.
Mäkin vihaan joo, mutta olen pieni 154 cm nainen. Mun isä on kaltoinkohdellut mua koko elämäni ja tekee pitkästi yli 70v iässä sitä yhä, jos erehdyn sen luo menemään. On edelleen iso ja pitkä ja vahva. Teillä miehillä tää on vähän helpompaa.
Ei ole mitenkään helpompaa. Mä joudun elämään itseni kanssa ja mä ymmärrän sen, että mun pitää hillitä jotenkin itseni. Se, että minua on piesty lapsena, teki musta sellaisen ihmisen, että mä voisin ilman mitään omantunnon tuskia piestä sen sun isäsi pyörätuoliin, koska minusta se olisi vain ja ainoastaan oikeudenmukaista. Kyse ei ole edes mistään kostamisesta, vaan alistajien alistamisesta, mutta se on laitonta.
En ymmärrä sitäkään, että miksi tuollaisia kusipäitä ja heikompiensa kiusaajia ei saisi pistää niinsanotusti aloilleen.
Rikostuomio tulee siitä sitten, kun jonkun kusipään telot sairaalaan.
"Oikeusvaltio"
Vitut on mikään oikeusvaltio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä me saatiin tukkapöllyä ja retuutusta isältä.
N-90
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 70-luvun puolivälin jälkeen ja raivohullu väkivaltainen isä hakkasi lapsiaan ilman syytökin kun oli niin tärkeää ottaa luulot pois lapselta. Lapsi pitää hänen mukaan alistaa ja nujertaa sen tahto.
Ja tää ei jäänyt lapsuuteen. Vaan jatkuu aikuisenakin. Vielä keski-iässä pitää varoa isää ja suunnitella käynnit (käyn äitiäni katsomassa ajoittain ja isä on pakollinen sivutuote) siten että pääsee pakoon. Siis pakoreitti valmiina ja autonavain taskussa, auto parkkeerattu nokka menosuuntaan, kengät pidän jalassa että pääsen äkkiä karkuun. Tuurilla pääsen pakoon kun isä kilahtaa ja alkaa aggressiiviseksi. Se siis kilahtaa siten että itse agitoi itsensä raivoon, huutamalla ja haukkumalla minua.Suosittelen katkaisemaan välit kokonaan.
Välit isään on sinällään jäiset (emme puhu lainkaan) mutta isä ei anna äidin lähteä mihinkään kotoa. Äiti ei siis saa tavata minua missään muualla. Narskupaska kontrolloi ja köyttää valtaa äitiin. Säälin äitiä ja siksi kerran pari vuodessa käyn, max puoli tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten fyysisen ja alistavan kurittamisen kieltävä laki tuli voimaan vuonna 1984.
Surullista jos se oli yleistä vielä 90-luvulla.
Laki ei estänyt yhtään mitään. Oma isäkin vaan nauroi ja pilkkasi lakia ja entiseen malliin jatkoi väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Lasten pahoinpitely on yleisempää alemmissa sosiaaliluokissa ja joillakin maahanmuuttajaryhmillä. Eli poikaystäväsi kuuluu todennäköisesti jompaan kumpaan. Minua ei ole pahoinpidelty lapsena enkä tiedä ketään ikäistäni jota olisi. -92
Tätä on ihan tutkittu että pahoinpidellyistä lapsista tulee muita tyhmempiä (tietenkin, kun sellaisten geenit).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle jäi aika hämmentynyt ja ristiriitainen olo kuritustilanteista, koska sen jälkeen kun oli kuritettu, vanhemmat saattoivat jäädä sen jälkeen hyvin ystävällisesti juttelemaan ja joskus pitkäänkin juteltiin kaikesta, eikä vain siitä kurituksen syystä. Tavallaan oli siis kamala tilanne, että sinua hakataan vyöllä takapuolelle, mutta lopulta tilanteesta jäikin tavallaan hyvä mieli. Kuulostaako oudolta? Oliko muilla tällaista käytäntöä? Nämä muistikuvat jostain 10 - 12v iästä. Ja nainen olen.
Eikö tuo ole ihan loogista? Kurittamisen tarkoitus oli sovittaa se, mitä olit tehnyt. Miksi sen jälkeen olisi enää pitänyt olla vihainen sinulle?
ALISTAMINEN ei ole mitää sovittamista v i t u n i d i o o t t i
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän liittyen tuli mieleen. Mulle sanottiin vielä aika isonakin tyttönä, että nyt uskot, tottelet, lopetat tms. tai tulee remmiä. Ja muistan, että silloin vihlaisi mahassa ja tottelin heti. Mutta en kuitenkaan muista, että olisin koskaan oikeasti saanut vyöstä. Mutta miten näin vahva tottelemisreaktio muuten olisi selitettävissä, jos en olisi joskus sitä kokennut. Mitä luulette?
Itellä on taas ihan päinvastaiset reaktiot. En tottele kusipäitä ja tekis mieli vaan tappaa ne :D
Oletko mies? Voi olla, että tyypillisesti tytöt ovat alistuneet siihen, että saavat rangaistuksen, ja pojat kapinoivat sitä vastaan.
Mä ainakin olen tyttönä/naisena aina ollut just tuollainen kapinoiva ja auktoriteetteja vastustava ihminen kun taas veljeni on tottelevainen mammanpoika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten fyysisen ja alistavan kurittamisen kieltävä laki tuli voimaan vuonna 1984.
Surullista jos se oli yleistä vielä 90-luvulla.
Laki ei estänyt yhtään mitään. Oma isäkin vaan nauroi ja pilkkasi lakia ja entiseen malliin jatkoi väkivaltaa.
Meitä aivopestiin uskomaan että lastenSUOJELU on paha asia ettei kerrottaisi muille mitä kotona tapahtuu.
Onneksi lapsuus ei kestä koko elämää. Pääsin kokonaan eroon niistä mt-potilaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän liittyen tuli mieleen. Mulle sanottiin vielä aika isonakin tyttönä, että nyt uskot, tottelet, lopetat tms. tai tulee remmiä. Ja muistan, että silloin vihlaisi mahassa ja tottelin heti. Mutta en kuitenkaan muista, että olisin koskaan oikeasti saanut vyöstä. Mutta miten näin vahva tottelemisreaktio muuten olisi selitettävissä, jos en olisi joskus sitä kokennut. Mitä luulette?
Itellä on taas ihan päinvastaiset reaktiot. En tottele kusipäitä ja tekis mieli vaan tappaa ne :D
Oletko mies? Voi olla, että tyypillisesti tytöt ovat alistuneet siihen, että saavat rangaistuksen, ja pojat kapinoivat sitä vastaan.
No mä olen ollut ikäni sellainen kapinallinen, olen edelleen. Auktoriteetit ei merkkaa mulle mitään, jos ne on epäoikeudenmukaisia ja yrittää kiusata ja alistaa vaan. Mä vihaan kaikkea epäoikeudenmukaisuutta.
Ja olen mies juu.
Mäkin vihaan joo, mutta olen pieni 154 cm nainen. Mun isä on kaltoinkohdellut mua koko elämäni ja tekee pitkästi yli 70v iässä sitä yhä, jos erehdyn sen luo menemään. On edelleen iso ja pitkä ja vahva. Teillä miehillä tää on vähän helpompaa.
Ja sun faija on heikko paska, ihan paska äijä on.
Hyvän mallin sai miten riitatilanteissa käyttäydytään. Lapset matkivat vanhempia ja tappelut olivat aina erittäin väkivaltaisia. Emä päivitteli ääneen syy-seuraussuhteita ymmärtämättömänä että miten nuo on tuollaisia.
Joskus joku toimii väärin työpaikallakin. Hiuksiin kiinni vain kaksin käsin ja repimään! Oppiipahan olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä 1964 syntynyt. Meitä lapsia ei koskaan kuritettu. Tämä asia ei liity lainkaan lakiin eikä mihinkään aikakauteen erityisesti. Se, että joku on saanut remmistä kotona, luunappeja tai tukkapöllyä ei tee siitä yleistä tai hyväksyttyä vuosikymmenestä riippumatta. Perheellä on vaan ollut sairas suhtautuminen väkivaltaan, tai vanhempien valtaan yleensä.
Joo toi valta se on. Siitä ei päästetty irti vaan meni likaiseksi lapsen aikuistuessa, ei tunnistettu muuttuneita rajoja mitä ei saa määräillä toisen elämässä.
Sinä olet MINUN lapseni!!! Tämä on MINUN kotini!!! Poistan kaikki ovet että voin katsella OMAA lastani!!!
Surullista tulla kohdelluksi esineenä henkisesti sairaan vanhemman taholta.
Toiset vaan on mielisairaampia kuin toiset. Ja lähes kaikki kuitenkin lisääntyvät.
Perusteltiin huonoa käytöstä: ”me vain rakastetaan sua niin paljon”.
Revittiin päästä, roikotettiin pelkistä hiuksista kiinni pitäen huoneesta toiseen, heitettiin esineillä, pilkattiin negatiivisten tunteiden näyttämistä, kiristettiin kavereilla ja häpäisemällä. Lopulta soittivat koululle epäilevänsä minua kouluampumisen suunnittelemisesta, kun halusin teini-iässä yksityisyyttä ja pitää huoneen ovea kiinni, vaikka vanhempien tahto oli leikkiä minulla vielä kotia. Opettaja vain myötähäpesi vanhempia mutta vituttihan se nolaaminen.
Onneksi vanhempien kanssa ei tarvitse olla tekemisissä enää aikuisena.
Sitä tapahtuu nykyäänkin ja tulee aina tapahtumaan valitettavasti. Perheissä, neljän seinän sisällä. Monissa perheissä mistä ei uskoisi.