Lue keskustelun säännöt.
Siis eihän ruumiillinen kurittaminen ollut enää yleistä 90-luvulla? Vai oliko? Poikaystävä ei suostu uskomaan,
27.06.2022 |
että minua ei kuritettu kertaakaan. Väittää vaan, että kaikkihan silloin sai remmiä, ja että ei siinä ole mitään noloa myöntää sitä. No myöntäisin jos olisi, mutta kun ei ole! Onko tässä sukupuoleen liittyvä ero vai paikkakuntakohtaisia eroja vai mitä?
Kommentit (120)
Oon syntynyt 70-luvun lopulla. Meidän perheessä ei ollut fyysistä kuritusta eikä ainakaan parhailla kavereillakaan. Mun kokemukseni mukaan ei ollut kyllä yleistä enää munkaan ikäluokassani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä 1964 syntynyt. Meitä lapsia ei koskaan kuritettu. Tämä asia ei liity lainkaan lakiin eikä mihinkään aikakauteen erityisesti. Se, että joku on saanut remmistä kotona, luunappeja tai tukkapöllyä ei tee siitä yleistä tai hyväksyttyä vuosikymmenestä riippumatta. Perheellä on vaan ollut sairas suhtautuminen väkivaltaan, tai vanhempien valtaan yleensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän liittyen tuli mieleen. Mulle sanottiin vielä aika isonakin tyttönä, että nyt uskot, tottelet, lopetat tms. tai tulee remmiä. Ja muistan, että silloin vihlaisi mahassa ja tottelin heti. Mutta en kuitenkaan muista, että olisin koskaan oikeasti saanut vyöstä. Mutta miten näin vahva tottelemisreaktio muuten olisi selitettävissä, jos en olisi joskus sitä kokennut. Mitä luulette?
Itellä on taas ihan päinvastaiset reaktiot. En tottele kusipäitä ja tekis mieli vaan tappaa ne :D
Oletko mies? Voi olla, että tyypillisesti tytöt ovat alistuneet siihen, että saavat rangaistuksen, ja pojat kapinoivat sitä vastaan.
No mä olen ollut ikäni sellainen kapinallinen, olen edelleen. Auktoriteetit ei merkkaa mulle mitään, jos ne on epäoikeudenmukaisia ja yrittää kiusata ja alistaa vaan. Mä vihaan kaikkea epäoikeudenmukaisuutta.
Ja olen mies juu.
Tuo on muuten totta että erittäin moni lapsiaan pieksänyt vanhempi jatkaa sitä myös lapsen ollessa aikuinen. Yleensä siinä vaiheessa siirrytään henkiseen väkivaltaan, mutta osa jatkaa fyysistäkin. Tunnen pari ihmistä joiden isä käy edelleen kimppuun ja käsiksi. Ei voi mennä ollenkaan ilman esiliinaa vanhemmilla, otettava joku ystävä tms mukaan (vieraan ihmisen edessä eivät sit kehtaa hyökätä).
Tää on varmaan viimeisiä tabuja josta kukaan ei kehtaa kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän liittyen tuli mieleen. Mulle sanottiin vielä aika isonakin tyttönä, että nyt uskot, tottelet, lopetat tms. tai tulee remmiä. Ja muistan, että silloin vihlaisi mahassa ja tottelin heti. Mutta en kuitenkaan muista, että olisin koskaan oikeasti saanut vyöstä. Mutta miten näin vahva tottelemisreaktio muuten olisi selitettävissä, jos en olisi joskus sitä kokennut. Mitä luulette?
Itellä on taas ihan päinvastaiset reaktiot. En tottele kusipäitä ja tekis mieli vaan tappaa ne :D
Oletko mies? Voi olla, että tyypillisesti tytöt ovat alistuneet siihen, että saavat rangaistuksen, ja pojat kapinoivat sitä vastaan.
No mä olen ollut ikäni sellainen kapinallinen, olen edelleen. Auktoriteetit ei merkkaa mulle mitään, jos ne on epäoikeudenmukaisia ja yrittää kiusata ja alistaa vaan. Mä vihaan kaikkea epäoikeudenmukaisuutta.
Ja olen mies juu.
Mäkin vihaan joo, mutta olen pieni 154 cm nainen. Mun isä on kaltoinkohdellut mua koko elämäni ja tekee pitkästi yli 70v iässä sitä yhä, jos erehdyn sen luo menemään. On edelleen iso ja pitkä ja vahva. Teillä miehillä tää on vähän helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon syntynyt 70-luvun lopulla. Meidän perheessä ei ollut fyysistä kuritusta eikä ainakaan parhailla kavereillakaan. Mun kokemukseni mukaan ei ollut kyllä yleistä enää munkaan ikäluokassani.
Oli ihan HELVETIN YLEISTÄ. Kaikkia luokkakavereita ja muakin pieksettiin. Olet elänyt pumpulissa. T. 70-luvulta myös
Isäni on syntynyt vuonna -68 ja oma isänsä hakkasi ja rääkkäsi ensimmäiset neljä vuotta. Isä sanoo ettei muista itse tekoja, mutta sen pienen lapsen pelon kyllä. Päätti jo ennen kuin sai omia lapsia, ettei ikinä lyö lapsiaan. Isä kasvatti siis huutamalla, mutta kertaakaan ei minua tai sisaruksiani (ollaan synnytty -91 -98) ole lyönyt tai tukistanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 83, vanhempani eivät ole koskaan fyysisesti kajonneet meihin lapsiin. En edes luunappia muista saaneeni ikinä. Kiitos siitä heille.
90luvulla syntynyt eikä minua pahoinpidelty fyysisesti eikä henkisesti enkä tiennyt sellaisesta mitään. Lukiossa kaveri kertoi että oli saanu remmistä ja ekaa kertaa kuulin ja ymmärsin väkivallasta. Olin kai onnekas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle jäi aika hämmentynyt ja ristiriitainen olo kuritustilanteista, koska sen jälkeen kun oli kuritettu, vanhemmat saattoivat jäädä sen jälkeen hyvin ystävällisesti juttelemaan ja joskus pitkäänkin juteltiin kaikesta, eikä vain siitä kurituksen syystä. Tavallaan oli siis kamala tilanne, että sinua hakataan vyöllä takapuolelle, mutta lopulta tilanteesta jäikin tavallaan hyvä mieli. Kuulostaako oudolta? Oliko muilla tällaista käytäntöä? Nämä muistikuvat jostain 10 - 12v iästä. Ja nainen olen.
Ei todellakaan ollut yleistä enää 90-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä synnyin 80-luvun puolella, mutta elin lapsuuteni 90-luvulla. Meillä sai tukkapöllyä ja joskus kai jonkun selkäsaunan, mutta ei niin että edes muistaisin. Tukkapöllyt muistan.
Kaveri sai luunappeja omilta vanhemmiltaan, ikinä en sitä logiikkaa tajunnut.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 83, vanhempani eivät ole koskaan fyysisesti kajonneet meihin lapsiin. En edes luunappia muista saaneeni ikinä. Kiitos siitä heille.
Sama mulla. Olen 70-luvun lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle jäi aika hämmentynyt ja ristiriitainen olo kuritustilanteista, koska sen jälkeen kun oli kuritettu, vanhemmat saattoivat jäädä sen jälkeen hyvin ystävällisesti juttelemaan ja joskus pitkäänkin juteltiin kaikesta, eikä vain siitä kurituksen syystä. Tavallaan oli siis kamala tilanne, että sinua hakataan vyöllä takapuolelle, mutta lopulta tilanteesta jäikin tavallaan hyvä mieli. Kuulostaako oudolta? Oliko muilla tällaista käytäntöä? Nämä muistikuvat jostain 10 - 12v iästä. Ja nainen olen.
Eikö tuo ole ihan loogista? Kurittamisen tarkoitus oli sovittaa se, mitä olit tehnyt. Miksi sen jälkeen olisi enää pitänyt olla vihainen sinulle?
Meillä äiti vannoin Anna Wahlgrenin nimeeen eli ei mitään kuritusta, vain jatkuvaa ohjaamista. Vanhempi oli vierellä aina, ei siinä isommin ennättänyt pahantekoon ja kun oli isompi, oli vanhempien "näin kuuluu tehdä" iskostunut niin hyvin, ettei tullut typeryyksiä tehtyä.
Olen syntynyt -90 ja lapsena sain joskus tukkapöllyä ja luunappeja. Mieleen on jäänyt kerta, kun olin n. 11 -vuotias ja varmaankin jankutin vastaan jossakin asiassa. Äiti sitten tarttu molemmin käsin hiuksista, painoi seinää vasten ja ravisteli. Olimme vielä sukuloimassa joten paikalla oli muitakin.
Tuolloin vielä tuollainen oli joidenkin mielestä normaalia, ei siihen kukaan reagoinut.
Itselläni on nyt suunnilleen saman ikäinen tytär ja kyllä monesti mieli tekisi kurittaa mutta ajatus tuntuu kumminkin täysin absurdilta :D
No itse ei tarvinnut kun vähän väärässä kohdassa inistä ja vedeltiin korvasta pitäen pitkin huushollia, revittiin hiuksista pitkin poikin, uhkailtiin lavuaarin edessä saippuan tunkemisesta suuhun, heitettiin lattialle ja oltiin ottavinaan vyötä esiin remmin antamisen vuoksi. Sitä en sitten kuitenkaan kokenut. Toinen vanhempi uhkaili luunapeilla ja itsensä hukuttamisella. Oli myös toisen vanhemman sairaalloista köyttäytymistä, alkoholiongelmaa, mustasukkaisuutta. Olin 3-5v.
Kaverit sai kutsua kylään vaan synttäreinä.
Sitten ihmettelivät, kun teini-iässä lapsi alkoikin pistämään hanttiin: karkailee, varastelee, lintsailee. Menee salaa kavereille leikkimään koulun jälkeen, kutsuu kavereita salaa kotiin, syö salaa karkkivarastot. Oirehtii moni tavoin.
Kaikki toki silloin muuten muka kunnossa kotona, oli isot asuntolainat, autolainat, kallis harrastus, vanhempien vakityöt. Sosiaalisesti oltiin kuitenkin täysin avuttomia, muita ihmisiä karsastettiin ja ivattiin.
Nyt on sitten mukava yrittää kasailla itseään noin parikymmentä vuotta myöhemmin. Ensin turvattoman lapsuuskokemuksen takia, normaalien kaveri- ja perhesuhteiden demonisoinnin takia, sitten myöhemmin omien toilailujen ja saamattomuuden takia. Jäljellä on ahdistusta ja masennusta, epävarmuutta ja turvattomuutta, jota kovasti koittaa muuttaa.
Ei noista asioista oikein viitsi edes porukoilleen enää puhua. Mitä se ketään auttaa. Mutta kyllähän ne nyt suoraan sanottuna vesitti lapsensa elämän tolla. Hirveä työ päästä kiinni normaaliin, keksiä aina että haa, näin se asia kuuluukin tehdä tai käsitellä. Ja että muissa ihmisissä ei päällisin puolin ole oikeestaan mitään vikaa. Ja että normaalit ihmiset ei ole tylsiä, vaan turvallisia.
Terkut vaan.
Minä olen syntynyt -89 ja olin ihan järkyttynyt kun kuulin joiltain kavereilta että olivat saaneet selkäänsä joskus. Yhden äiti oli lyönyt lapsiaan henkarilla rangaistuksena ?! Aivan hullua. Tosin nämä kaikki oli sitä mieltä että ihan aiheesta tuli. Mutta mun äiti olinkin sossu joten ehkä se oli keskivertoa valistuneempi (monessa muussakin asiassa näin jälkeenpäin ajatellen, vaikka toki teininä ajattelin että se on ihan kalkkis). Muistan kyllä että lapsena oli puhetta siitä että ruumiillinen kurittaminen kiellettiin, ja että onpa hyvä juttu.
Suvuissa ja sukupolvissa on eroja.
Vanhempiemme tapa kasvattaa jää usein elämään meissä, ja siksi samat kaavat voivat liikkua omasta lapsuudenkodista omaan, sisarusten ja jopa serkkujen kotiin. Ketjua usein hajoittaa uudenlainen yhteiskunta ei saa lyödä, tietoinen päätös tai erilaiset vaikutteet muilta ihmisiltä kuten omalta puolisolta.
Eli luulen, että asia on sukukohtainen ja näin sidoksissa eri paikkakuntiin ja siellä asuviin perheisiin.
Olen syntynyt 70-luvun puolivälin jälkeen ja raivohullu väkivaltainen isä hakkasi lapsiaan ilman syytökin kun oli niin tärkeää ottaa luulot pois lapselta. Lapsi pitää hänen mukaan alistaa ja nujertaa sen tahto.
Ja tää ei jäänyt lapsuuteen. Vaan jatkuu aikuisenakin. Vielä keski-iässä pitää varoa isää ja suunnitella käynnit (käyn äitiäni katsomassa ajoittain ja isä on pakollinen sivutuote) siten että pääsee pakoon. Siis pakoreitti valmiina ja autonavain taskussa, auto parkkeerattu nokka menosuuntaan, kengät pidän jalassa että pääsen äkkiä karkuun. Tuurilla pääsen pakoon kun isä kilahtaa ja alkaa aggressiiviseksi. Se siis kilahtaa siten että itse agitoi itsensä raivoon, huutamalla ja haukkumalla minua.