Lue keskustelun säännöt.
Sanoin miesystävälle juhannuksena
27.06.2022 |
Että rakastan häntä. Ollaan seurusteltu puoli vuotta, ja oon odottanut oikeaa hetkeä sanoa se, kun oon vähän pelännyt, että en saa vastakaikua. Mies ei sanonut mitään. Hän on jatkanut kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta mä en pysty olemaan normaalisti. En pysty edes ottamaan asiaa puheeksi, kun on niin nöyryytetty olo. Puoli vuotta on pitkä aika, enkä nyt tiedä mitä ajatella. Jos niitä tunteita ei ole tähän mennessä syttynyt, niin syttyykö koskaan?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Nyt aloin miettiä, pitäisikö mun olla nolo tms., kun olen sanonut monta kertaa yhdella kaverimiehelle rakastavani häntä. Mulle hän on paljon enemmän kuin kaveri, olen häneen ihastunut. Hän ei vastaa tunteisiini, mutta ei kiusaantuneeltakaan vaikuta, kun rakkaudentunnustuksia hänelle latelen (humalassa tietenkin). Hyvin on kaveruus säilynyt. Itse asiassa taitaa mies olla jopa mielissään. Mitä itse saan näistä tunnustuksistani? En kai mitään, mutta olen aika suorapuheinen tunnetusti.
Humalaisten hölötystä ei kukaan ota tosissaan. Sano selvänä niin näet reaktion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin sille on neuvottu "Coolin Duden iskuvinkkioppaassa 175-180 -senttisille". Se odottaa 72 tuntia ja sitten sanoo Cool Duden käsikirjoittaman replan. Se on kato mystistä, toimii naisiin 89,7 prosentin varmuudella.
En ymmärrä, että se rakkaus jotenkin hiipimällä tulee. Kyllä se sähkö on heti, tai sitten sitä ei ole lainkaan.
Jos puolen vuoden päästä tilanne on tuo, niin kantapäät vastakkain ja kohti uusia ihmissuhteita.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että se rakkaus jotenkin hiipimällä tulee. Kyllä se sähkö on heti, tai sitten sitä ei ole lainkaan.
Jos puolen vuoden päästä tilanne on tuo, niin kantapäät vastakkain ja kohti uusia ihmissuhteita.
Ihastuminen ja hullaantuminen voi tulla heti, ei rakkaus. Ei tuntematonta voi rakastaa, vaikka hän olisi kuinka ihana.
Ihmettelen kyllä, jos on suunniteltu yhteistä tulevaisuuttakin, ilman että toisella olisi mitään vakaampia aikomuksia sitoutua. Ja jos ei rakasta, ei kyllä kannata sitoutuakaan.
Olen itse tullut höynäytetyksi pahemman kerran, kauan sitten, kun olimme miesystävän kanssa puhuneet muutosta yhteiseen taloon ym. Ulkomaan matkan jälkeen mies vetäytyi kokonaan, ja ylimalkaisesti selitti, että oli ollut kanssani matkaseuraa saadakseen. Hän ei edes etsinyt parisuhdetta.
Eli mies oli puhunut täysin palturia suhteemme alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että se rakkaus jotenkin hiipimällä tulee. Kyllä se sähkö on heti, tai sitten sitä ei ole lainkaan.
Jos puolen vuoden päästä tilanne on tuo, niin kantapäät vastakkain ja kohti uusia ihmissuhteita.Ihastuminen ja hullaantuminen voi tulla heti, ei rakkaus. Ei tuntematonta voi rakastaa, vaikka hän olisi kuinka ihana.
Kyllä puolessa vuodessa rakastuu, jos on sillä mielellä lähtenyt kehittämään tuttavuutta. Sanoisin myös, että ainakin miehille ihastuminen on nimenomaan sama asia kuin rakastuminen. Syvempi rakkaus kehittyy sitten ajan kanssa, jos ihastus ei lopu jostain syystä yhtä äkkiä kuin alkoikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap mies häkeltyi. Odota rauhassa. Ota asia puheeksi loppukesästä.
Vierailija kirjoitti:
Ap mies häkeltyi. Odota rauhassa. Ota asia puheeksi loppukesästä.
Näin on. Siihen mennessä hän on joko tullut siihen tulokseen, että hänelläkin on rakkaudellisia tuntemuksia sinua kohtaan, tai sitten hän on vähintäänkin laatinut pakosuunnitelman, ehkä jopa laittanut sen jo toteutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tuntuu naurettavalta, kun nyt tuntuu että en pysty edes puhumaan miesystävälle enkä halua nähdä sitä. En todellakaan tiedä, miksi otan tämän näin raskaasti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä tuntuu naurettavalta, kun nyt tuntuu että en pysty edes puhumaan miesystävälle enkä halua nähdä sitä. En todellakaan tiedä, miksi otan tämän näin raskaasti.
Ap
Tuo on ymmärrettävää. Haluat suojella itseäsi ja sydäntäsi.
Mies ei vastannut rakkaudentunnustukseesi, ja syystä ihmettelet, eikö hänellä olekaan samoja tunteita sinua kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noloa olla miehenä saman naisen kanssa noin pitkään jos ei ole tunteita... nolo tyyppi:D ei kauheesti jätkäporukoissa arvosteta näit tapauksia. Tuhlaa muijan aikaa ja elinvuosia roikkumalla puolivuotta toisen kaa. Muijan veljenä toivoisin et tulis hakatuks.
Olet muijasi veli? Hyi helvetti! Ja miksi toivot että muijasi tulisi hakatuksi?
Ymmärsin et jätkä.
En halua puolustella kumppaniasi, mutta oletko aivan varma että hetki oli oikea teille molemmille? Mitäs jos se oli vain sinulle oikea hetki ja toinen tulee yllätetyksi suoraan puskista? Joten sen sijaan, että mietit nolona ja itseesi keskittyen tulikohan mokattua ota asia uudestaan puheeksi, Sano suoraan, että sulle jäi nolo olo siitä mitä sanoit ja miten kumppanisi sen otti?
Sinä olet sellainen kuin olet ja kumppanisi on sellainen kuin hän on. Et tee mitään väärin, vaan olet ollut oma itsesi. Siksi juuri ota asia puheeksi. Se oli sinulle tärkeää ja miehen homma on kyetä reagoimaan siihen edes keskustelemalla tilanteesta. Jos hän ei julista rakastavansa sinua täytyy aina muistaa, miten hemmetin vaikeaa on meidän tapakulttuurissa ilmaista tunteitaan muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkauden tunnustamisesta on tullut ihan elämääkin suurempi asia. Aivan älytöntä. Sitä paitsi jos et ole varma rakastatko tai varma haluatko olla tai katsellaan mitä tästä tulee niin poistu heti suhteesta. Suhteella ei ole mitään tulevaisuutta, jos jo alussa emmitään.
Vierailija kirjoitti:
En halua puolustella kumppaniasi, mutta oletko aivan varma että hetki oli oikea teille molemmille? Mitäs jos se oli vain sinulle oikea hetki ja toinen tulee yllätetyksi suoraan puskista? Joten sen sijaan, että mietit nolona ja itseesi keskittyen tulikohan mokattua ota asia uudestaan puheeksi, Sano suoraan, että sulle jäi nolo olo siitä mitä sanoit ja miten kumppanisi sen otti?
Sinä olet sellainen kuin olet ja kumppanisi on sellainen kuin hän on. Et tee mitään väärin, vaan olet ollut oma itsesi. Siksi juuri ota asia puheeksi. Se oli sinulle tärkeää ja miehen homma on kyetä reagoimaan siihen edes keskustelemalla tilanteesta. Jos hän ei julista rakastavansa sinua täytyy aina muistaa, miten hemmetin vaikeaa on meidän tapakulttuurissa ilmaista tunteitaan muutenkin.
Jos oikeasti pitää miettiä oikeaa hetkeä, milloin voi kumppanille puhua tai pitää miettiä miten puhutaan ja koska niin ollaan ihan väärän ihmisen kanssa yhdessä. Suhde on tuhoon tuomittu, jos ei voi sanoa suoraan miltä tuntuu silloin kun tuntuu, vaan pitää jotenkin ajoittaa ja laskea ja miettiä. Aivan sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä tuntuu naurettavalta, kun nyt tuntuu että en pysty edes puhumaan miesystävälle enkä halua nähdä sitä. En todellakaan tiedä, miksi otan tämän näin raskaasti.
Ap
Jos kumppani tekee sulle sellaisen olon, että sun tunteita pitää hävetä tai että sinä olet nolo ja kauhea niin ei ole oikea kumppani, eikä hyvä suhde. Vaikka kumppani olisikin sitä mieltä, että hän ei ole rakkausasteella, hän olisi silti voinut ottaa sinun tunteesi huomioon ja keskustella ja huomioida. Jätä se, ei tästä tule mitään. Häkeltyminenkin hetkellisesti on ok, mutta silloinkin kommunikoidaan ja sanotaan että yllätit minut. Eikä vaan olla hiljaa ja mennä pois. Ihan järkyttävää, älä alistu tällaiseen. Etsi joku joka on varma sinusta ja kenen kanssa sun ei tarvitse miettiä ja hävetä itseäsi ja tunteitasi.
Vierailija kirjoitti:
Nyt aloin miettiä, pitäisikö mun olla nolo tms., kun olen sanonut monta kertaa yhdella kaverimiehelle rakastavani häntä. Mulle hän on paljon enemmän kuin kaveri, olen häneen ihastunut. Hän ei vastaa tunteisiini, mutta ei kiusaantuneeltakaan vaikuta, kun rakkaudentunnustuksia hänelle latelen (humalassa tietenkin). Hyvin on kaveruus säilynyt. Itse asiassa taitaa mies olla jopa mielissään. Mitä itse saan näistä tunnustuksistani? En kai mitään, mutta olen aika suorapuheinen tunnetusti.
Hyi miten epätoivoinen. Häntä ei selvästi kiinnosta, lopeta.
Olen ollut puolisoni kanssa yhteensä kahdeksan vuotta, niistä neljä avoliitossa. Molemmat uskomme, että tämä on loppuelämämme suhde. Kumpikaan ei ole sanonut rakastavansa. Puoliso totesi jo hyvin varhaisessa vaiheessa, ettei koe sellaista puhetta luontevaksi. Teoillaan osoittaa rakkautta joka päivä, paremmin kuin minä.
No annoitko sille sen jälkeen persettä?
Jssap