Lue keskustelun säännöt.
Sanoin miesystävälle juhannuksena
27.06.2022 |
Että rakastan häntä. Ollaan seurusteltu puoli vuotta, ja oon odottanut oikeaa hetkeä sanoa se, kun oon vähän pelännyt, että en saa vastakaikua. Mies ei sanonut mitään. Hän on jatkanut kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta mä en pysty olemaan normaalisti. En pysty edes ottamaan asiaa puheeksi, kun on niin nöyryytetty olo. Puoli vuotta on pitkä aika, enkä nyt tiedä mitä ajatella. Jos niitä tunteita ei ole tähän mennessä syttynyt, niin syttyykö koskaan?
Kommentit (43)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljonko oli promilleja?
Nolla.
Nöyryytetty? Mies varmaan häkeltyi. Ehkä ei rakasta vielä.
Omalla kohdalla minä sanoin miesystävälleni rakastavani, ja hän sanoi suoraan, että tykkää kovasti, mutta ei voi sanoa rakastavansa. Olimme seurustelleet muutaman kuukauden ja tunnettu jo vuosia. Itse tunsin oloni vähän pettyneeksi, mutta eihän toisen tunteille mitään voi. Meni pari kuukautta ja sanoin uudelleen rakastavani. Silloin mieskin myönsi, että rakastaa. Vuosia jo aikaa tuosta ja edelleen rakastetaan.
Tosi noloa lasket mörköjä suustasi 6kk seurustelun jälkeen!
Aika paha. Toisaalta, itsekin epäilit, että ei tulisi vastakaikua. Sisimmässäsi tiesit siis, etteivät hänen tunteet käy yhtä kuumana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nöyryytetty? Mies varmaan häkeltyi. Ehkä ei rakasta vielä.
Omalla kohdalla minä sanoin miesystävälleni rakastavani, ja hän sanoi suoraan, että tykkää kovasti, mutta ei voi sanoa rakastavansa. Olimme seurustelleet muutaman kuukauden ja tunnettu jo vuosia. Itse tunsin oloni vähän pettyneeksi, mutta eihän toisen tunteille mitään voi. Meni pari kuukautta ja sanoin uudelleen rakastavani. Silloin mieskin myönsi, että rakastaa. Vuosia jo aikaa tuosta ja edelleen rakastetaan.
Mulle sen sanomisella oli korkea kynnys. Ollaan puhuttu paljon tulevaisuudesta ja suunniteltukin yhteisiä asioita, joten uskoin, että ollaan jo "siinä vaiheessa", että ollaan niin vakiintuneita että sen uskaltaa sanoa. Nyt tuntuu, että mikään muukaan ei ole vakaalla pohjalla.
Mun mies sano mulle muutaman kuukauden seurustelun jälkeen rakastavansa mua, ja mä häkellyin täysin, jatkoin vaan ruoanlaittoa, eikä mies siitä suuttunut. Edelleen ollaan yhdessä näin 16 vuotta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne sanat vaan usein ne teot. - Kun itse olen ja olen ollut jo vuosia sinkkuna, niin myönnän, että itselläni olisi luultavasti vaikeaa vastata naiselle joka sanoisi rakastavansa minua. Haluaisin vielä jsoksu näin tehdä mutta en tiedä saanko tällaiseen koskaan tilaisuutta.
En tiedä miten tämän osaisin selittää. Ehkä tämä samantapaista alkukantasiat varautuneisuuttani. Kun olen ihan liian usein saanut olla "hyvä tyyppi" tai "monin tavoin arvostteva" jonka jälkeen nainen on vetäissyt maton jalkojeni alta kertoen, että haluaisi kuitenkin olla kanssani vain kaveri tai ystävä.
Ei siinä mitään kaveruudet ja ystävyydet ovat arvokkaita asioita ja antaneet elämääni paljon. Vaikka toki tiedämn sen, että monille (naisille) se, että ovat ilmaisseet halunsa olla vastaisuudessa vain kaverini tai ystäväni on ollut heiltä vaib kauniimoi tapa hyvästellä kuin ghostata.
Joskus vain tuntuu vain jotenkin pahalta kun en enää vuosiin ole hahmottanut mitä teen väärin, että päädyn tai joudun parhaimmassakin tapauksessa "vain" ns. friendzonelle.
oliko nyt varmasti puoli vuotta, jos olikin päivän vajaa? valot päälle!
tutustu ihmiseen ja heitä se kalenteri pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö katsoa vähän vähemmän amerikkalaista romantiikkahömppää? Ei Suomessa ole edes tapana liittää mitään suurempia merkityksiä "rakkaudentunnustuksiin". Ihan täysin mediasta opittua paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö katsoa vähän vähemmän amerikkalaista romantiikkahömppää? Ei Suomessa ole edes tapana liittää mitään suurempia merkityksiä "rakkaudentunnustuksiin". Ihan täysin mediasta opittua paskaa.
En tiedä, mitä sukupolvea tai seutua edustat, mutta kyllä mulle ja mun perheelle on ollut tärkeää sanoa, että toiset on rakkaita. Ei se mitään amerikkalaista hömppää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noloa olla miehenä saman naisen kanssa noin pitkään jos ei ole tunteita... nolo tyyppi:D ei kauheesti jätkäporukoissa arvosteta näit tapauksia. Tuhlaa muijan aikaa ja elinvuosia roikkumalla puolivuotta toisen kaa. Muijan veljenä toivoisin et tulis hakatuks.
Olet muijasi veli? Hyi helvetti! Ja miksi toivot että muijasi tulisi hakatuksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö katsoa vähän vähemmän amerikkalaista romantiikkahömppää? Ei Suomessa ole edes tapana liittää mitään suurempia merkityksiä "rakkaudentunnustuksiin". Ihan täysin mediasta opittua paskaa.
En tiedä, mitä sukupolvea tai seutua edustat, mutta kyllä mulle ja mun perheelle on ollut tärkeää sanoa, että toiset on rakkaita. Ei se mitään amerikkalaista hömppää ole.
Onko teille siis myös tärkeää odottaa juuri sitä tiettyä sanaa ja tunnustusta toiselta, tai muuten katkaisette välit kokonaan? Kuten AP on tekemässä puolen vuoden tutustumisen jälkeen. Olisi hyvä, jos kirjoittamisen lisäksi osaisi lukea, mihin on vastaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalisesti lahjakkaampi mies sanoisi takaisin että niin mäkin sua, vaikka ei sitä niin tarkoittaisikaan. Koska mitä väliä? Tällä tavalla toisella on hyvä mieli ja elämä jatkuu kuin ennenkin. Ei tuollaisen sanominen sitä ehkäise, etteikö voisi erota, jos siltä tuntuu. Ei siinä sitoudu mihinkään sen enempään. Väärissä asioissa ei kannata olla niin pikkutarkan rehellinen, toikin olisi voinut olla rehellinen itselleen mielessään, jos tuntee, ettei oikeasti rakasta.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisesti lahjakkaampi mies sanoisi takaisin että niin mäkin sua, vaikka ei sitä niin tarkoittaisikaan. Koska mitä väliä? Tällä tavalla toisella on hyvä mieli ja elämä jatkuu kuin ennenkin. Ei tuollaisen sanominen sitä ehkäise, etteikö voisi erota, jos siltä tuntuu. Ei siinä sitoudu mihinkään sen enempään. Väärissä asioissa ei kannata olla niin pikkutarkan rehellinen, toikin olisi voinut olla rehellinen itselleen mielessään, jos tuntee, ettei oikeasti rakasta.
Ei todellakaan normaali ihminen valehtele. Rakkauden sanat on voimakkaat. Ei niitä noin vain sanota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisesti lahjakkaampi mies sanoisi takaisin että niin mäkin sua, vaikka ei sitä niin tarkoittaisikaan. Koska mitä väliä? Tällä tavalla toisella on hyvä mieli ja elämä jatkuu kuin ennenkin. Ei tuollaisen sanominen sitä ehkäise, etteikö voisi erota, jos siltä tuntuu. Ei siinä sitoudu mihinkään sen enempään. Väärissä asioissa ei kannata olla niin pikkutarkan rehellinen, toikin olisi voinut olla rehellinen itselleen mielessään, jos tuntee, ettei oikeasti rakasta.
Ei todellakaan normaali ihminen valehtele. Rakkauden sanat on voimakkaat. Ei niitä noin vain sanota.
Tätä juuri tarkoitan. Ihmiset ovat niin lapsellisia ja ottavat nimenomaan itsensä valtavan vakavasti. Löysää vähän pipoa. Jos puoli vuotta on taaperrettu yhdessä, niin kyllä pieni valkoinen valhe kuuluu asiaan, jos toinen osapuoli on onnettomuudekseen mennyt tuollaista möläyttämään ja jos on aikomus edelleen jatkaa yhdessä. Ihan hirvittävä epäluottamuslausehan tuollainen vastaamattomuus on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö katsoa vähän vähemmän amerikkalaista romantiikkahömppää? Ei Suomessa ole edes tapana liittää mitään suurempia merkityksiä "rakkaudentunnustuksiin". Ihan täysin mediasta opittua paskaa.
En tiedä, mitä sukupolvea tai seutua edustat, mutta kyllä mulle ja mun perheelle on ollut tärkeää sanoa, että toiset on rakkaita. Ei se mitään amerikkalaista hömppää ole.
Onko teille siis myös tärkeää odottaa juuri sitä tiettyä sanaa ja tunnustusta toiselta, tai muuten katkaisette välit kokonaan? Kuten AP on tekemässä puolen vuoden tutustumisen jälkeen. Olisi hyvä, jos kirjoittamisen lisäksi osaisi lukea, mihin on vastaamassa.
En tiedä jäisinkö odottamaan, jos minut otetaan niin itsestään selvänä, että en kaipaa tunnustusta. Kyllähän siinä voi itsensä turhaksi tuntea.
Kerran kun sen sanoo sitä pitää olla hokemassa koko ajan kun nainen ilmeisesti unohtaa sen mitä mies on sanonut
Nyt aloin miettiä, pitäisikö mun olla nolo tms., kun olen sanonut monta kertaa yhdella kaverimiehelle rakastavani häntä. Mulle hän on paljon enemmän kuin kaveri, olen häneen ihastunut. Hän ei vastaa tunteisiini, mutta ei kiusaantuneeltakaan vaikuta, kun rakkaudentunnustuksia hänelle latelen (humalassa tietenkin). Hyvin on kaveruus säilynyt. Itse asiassa taitaa mies olla jopa mielissään. Mitä itse saan näistä tunnustuksistani? En kai mitään, mutta olen aika suorapuheinen tunnetusti.
Jätä se sika