Kertokaa TAVALLISET IHMISET aspergeristä kärsivälle, että mikä merkitys SOSIAALISELLA HIERARKIALLE teille on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki luonnossakin on hierarkkista. Hyvä arkkitehti saa paremman aseman muiden silmissä kuin se huono jne, se perustuu arvonantoon, ja se taas perustuu siihen miten paljon joku antaa yhteisölle jotakin.

Uskotko myös, että joku on alfa ja joku on sosiaalinen hylkiö?

Miksi sillä omalla asemalla on niin paljon väliä teille tavallisille ihmisille?

Asemalla ja sosiaalisella statuksella on se merkitys, että se vaikuttaa siihen, kuinka ketäkin kohdellaan ja kuinka häneen suhtaudutaan. Valitettavasti näin se menee käytännössä.

Voitteko te tavalliset ihmiset antaa jotain esimerkkejä meille aspergereille tästä kohtelusta liittyen asemaan ja sosiaalinen statukseen?

Ja miten oikeutatte esim. huonon kohtelun?

Vahvemman oikeus, esimerkiksi kolmen lapsen äidin mielipiteillä lasten kasvatuksesta on enemmän painoarvoa kuin lapsettoman nuoren miehen, se perustuu siihen käsitykseen että sillä kolmen äidillä on enemmän käytännössä hankittua kokemusta ja sen vuoksi uskottavampaa.  

Aina se vallitseva tieto ei ole kuitenkaan uskomuksen väärti.

Miettikääpä hieman, mitä kaikkia asioita aina johtamisesta rakentamiseen ja pörssiliikkeiden ennustamisesta lasten kasvatukseen on aikanaan pidetty niiden "eniten tietävien" näkemysten perusteella 100% oikeina tapoina ja totuuksina. Silti vääräksihän ne ajansaatossa ovat usein osoittautuneet.

Tai kuinka moni erilainen yhteiskunnallinen arvojohtaja, esimerkiksi uskonnollinen tai poliittinen, on tavalla tai toisella paljastunutkin itse mädäksi omenaksi joka toimii omaa sanomaansa vastaan.

Absoluuttisia totuuksia ei juuri ole olemassa ja oikeita tietäjiä vielä vähemmän.

Siis jos tarkoitat jonkun ryhmän sisäistä hierarkiaa, niin en osaa sanoa. Sen verran tiedän, että olen usein se vähän ulkopuolinen. T. Adhd

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki luonnossakin on hierarkkista. Hyvä arkkitehti saa paremman aseman muiden silmissä kuin se huono jne, se perustuu arvonantoon, ja se taas perustuu siihen miten paljon joku antaa yhteisölle jotakin.

Uskotko myös, että joku on alfa ja joku on sosiaalinen hylkiö?

Miksi sillä omalla asemalla on niin paljon väliä teille tavallisille ihmisille?

Asemalla ja sosiaalisella statuksella on se merkitys, että se vaikuttaa siihen, kuinka ketäkin kohdellaan ja kuinka häneen suhtaudutaan. Valitettavasti näin se menee käytännössä.

Voitteko te tavalliset ihmiset antaa jotain esimerkkejä meille aspergereille tästä kohtelusta liittyen asemaan ja sosiaalinen statukseen?

Ja miten oikeutatte esim. huonon kohtelun?

En oikeuta huonoa kohtelua. Valitettavasti olen henkilökohtaisesti saanut kokea, kuinka sosiaalinen status vaikuttaa siihen, millä tavoin tulee kohdelluksi ja millaista suhtautumista kohtaa ulkonäön, varallisuuden ja elämäntilanteen perusteella. Aiemmin olin sitä mieltä ettei Suomessa ole luokkayhteiskuntaa tai kastijakoa. Todellisuus on näyttänyt toisin. Samoin se että jokaisella on mahdollisuus parantaa elämäänsä. Huttua sekin uskomus.

Kaikki luokittelevat ihmisiä vähän eri perustein.

Eräässä opinahjossani kunnioitukseni oli huomattavasti korkeammalla erästä höppänän ensivaikutelman antanutta alan asiantuntijaa kohtaan (jonka virkanimikekin jo kuvasti yhteisön tunnustamaa korkeaa statusta) kuin samoissa tehtävissä toiminutta bleiseriin pukeutunutta kollegaansa kohtaan, jonka naama oli kiristetty ja huulet täytetty törrölle. En voi sille mitään mutta uskottavuus vain kärsi heti enkä pitänyt enää mitään merkittävänä, mitä jälkimmäinen päästi suustaan.

Kyseessä on arvoristiriita. En voi antaa arvoa henkilölle, joka menee kauneusleikkauksiin koska pidän sellaista tyhmänä, että menee sillä tavalla halpaan - on vietävissä.

Läheskään aina kyse ei ole siitä kuka on mukavin ja reiluin. Voi olla vaikka miten hyvä ihmisenä mutta jos toinen on liberaali ja toinen konservatiivi niin monesti jo se riittää. Esimerkiksi tällä hetkellä konservatiiveja kohdellaan pohjasakkana.

Kyllä sinäkin teet lokeroit ihmisiä, et vain ehkä ole siitä tietoinen. Saatat huomata muiden tekemänä sen helpommin, mutta kaikki tekee sitä. Myös autistit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki luonnossakin on hierarkkista. Hyvä arkkitehti saa paremman aseman muiden silmissä kuin se huono jne, se perustuu arvonantoon, ja se taas perustuu siihen miten paljon joku antaa yhteisölle jotakin.

Uskotko myös, että joku on alfa ja joku on sosiaalinen hylkiö?

Miksi sillä omalla asemalla on niin paljon väliä teille tavallisille ihmisille?

Tulee hyvä mieli kun kokee olevansa hyväksytty. Hierarkialla ei ole väliä, jos on riittävän korkealla hierarkiassa eli saa riittävästi positiivista huomiota toisilta, kun puhuu niin toiset kuuntelee, ylipäänsä saa kunnioitusta, kohdellaan hyvin. Sen suurempaa hierarkiaa en tarvii, mut perushyvä asema helpottaa elämää ja tekee olosta mukavaa.  

Se asema riippuu seurasta. Toisessa seurassa se on erilainen. Enemmän tai vähemmän.

Jos on itse kiva tyyppi muille, niin yleensä saa muiltakin ihan kivaa kohtelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki luonnossakin on hierarkkista. Hyvä arkkitehti saa paremman aseman muiden silmissä kuin se huono jne, se perustuu arvonantoon, ja se taas perustuu siihen miten paljon joku antaa yhteisölle jotakin.

Uskotko myös, että joku on alfa ja joku on sosiaalinen hylkiö?

Miksi sillä omalla asemalla on niin paljon väliä teille tavallisille ihmisille?

Asemalla ja sosiaalisella statuksella on se merkitys, että se vaikuttaa siihen, kuinka ketäkin kohdellaan ja kuinka häneen suhtaudutaan. Valitettavasti näin se menee käytännössä.

Voitteko te tavalliset ihmiset antaa jotain esimerkkejä meille aspergereille tästä kohtelusta liittyen asemaan ja sosiaalinen statukseen?

Ja miten oikeutatte esim. huonon kohtelun?

Vahvemman oikeus, esimerkiksi kolmen lapsen äidin mielipiteillä lasten kasvatuksesta on enemmän painoarvoa kuin lapsettoman nuoren miehen, se perustuu siihen käsitykseen että sillä kolmen äidillä on enemmän käytännössä hankittua kokemusta ja sen vuoksi uskottavampaa.  

Aina se vallitseva tieto ei ole kuitenkaan uskomuksen väärti.

Miettikääpä hieman, mitä kaikkia asioita aina johtamisesta rakentamiseen ja pörssiliikkeiden ennustamisesta lasten kasvatukseen on aikanaan pidetty niiden "eniten tietävien" näkemysten perusteella 100% oikeina tapoina ja totuuksina. Silti vääräksihän ne ajansaatossa ovat usein osoittautuneet.

Tai kuinka moni erilainen yhteiskunnallinen arvojohtaja, esimerkiksi uskonnollinen tai poliittinen, on tavalla tai toisella paljastunutkin itse mädäksi omenaksi joka toimii omaa sanomaansa vastaan.

Absoluuttisia totuuksia ei juuri ole olemassa ja oikeita tietäjiä vielä vähemmän.

Hierarkioiden ylläpito yksilöiden toimesta ylläpitää kulissia.

Yksilöistä muodostuu suuret joukot.

Lopulta kukaan ei enää tiedä miksi joitain henkilöitä arvostetaan enemmän. Siksi, että niin kuuluu tehdä ja siksi, että saadaan itse nousta hieman korkeammalle, ainakin kuvitellusti. Todelliset arvot on myyty, aidot teot eivät enää vaikuta.

Se ylläpitää keisarin uusia vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä Asperger. Sinä näet asiat tässä suhteessa niin kuin ne oikeasti ovat.

Me "tavalliset" ihmiset olemme tässä asiassa sinua tyhmempiä ja monet meistä näemmä itsetunnoltaan sinua heikompia. Meidän täytyy pönkittää huteraa egoamme ja sisäistä alemmuuskompleksia asettumalla tavalla tai toisella jonkun muun yläpuolelle. Näin me voimme kokea itsemme toisia "paremmiksi" ihmisiksi.

Moni "korottaa" itsensä muiden yläpuolelle esimerkiksi varallisuuden, työtittelin, koulutuksen, asuinpaikan, ulkonäön tai muun väliaikaisen materian perusteella, jotka ovat tietenkin täysin absurdeja tapoja arvottaa ihmistä kokonaisuudessaan.

Itse en ole koskaan ymmärtänyt, miten materian määrä tai tietty työtitteli tekisivät ihmisestä hyväsydämisemmän, laaja-alaisesti sivistyneemmän tai viisaamman kuin muut, ehkä materian määrän ja vastaavien perusteella voi päätellä jotakin ihmisen kunnianhimosta (kamala termi muuten), onnesta ja tuurista, sosiaalisista verkostoista varauksin, kenties ahkeruudesta ja joissain tapauksissa älykkyydestä, ei juuri muusta.

Se voi olla noin, mutta kuulostaa selittelyltä.

"Tiedän, ettei mereen saa heittää muovia, mutta heitän silti."

(Onneksi loput kommentista kertoo hieman paremmasta ymmärryksestä.)

Tiedän etten ole ketään muita arvokkaampi, mutta haluan näyttää olevani sitä silti.

Tiedän ettei muita saa kohdella huonosti, mutta kohtelen silti.

Kysymys on itsetunnosta ja ylimielisyydestä. Ihmisellä ei ole sisäänrakennettuna sosiaalista hierarkisuutta.

En näe hierarkioista erityistä hyötyä, ne ovat ennemminkin pölyttyneitä ja ikäviä. Näkyvät työelämässä kuitenkin vahvasti. Esim. omaisia otetaan kesätöihin firmaan, ja niitä pitäisi sitten pokkuroida. Joku kauan töissä ollut, erilaisen koulutustaustan omaava saattaa olla tosi koppava vasta-alkajia kohtaan jne. Yhteistyö on vaikeaa.

Eräs vahvuus voi olla juuri se, että ei kunnioita hierarkioita vaan kyseenalaistaa ne?

No tätähän on tutkittu. Kaikki laijit arvioivat laijitovereitaan ja muodostavat näin hierarkian.

Hierarkien alapäässä oleminen aiheuttaa sterssiä ravuille, kuten ihmisille. Alapäässä oleminen aiheuttaa sen, että ei saa parittelukumppania, ruokaa ja näin geneettisen kuoleman.

Eläin kunnassa on ollut hierarkijoita ainakin 300 miljoonaa vuotta, eikä se ole ihmisten luoma sosiaalinen idea.

Minusta työpaikoilla sosiaalista hierarkiaa syntyy ihan työpaikkojen hierarkian vuoksi. Alemmissakin työpaikoissa olevat voivat olla muuten sosiaalisesti yhtä mukavia tai menestyviä. Töissä kyse on usein urahierarkioista ja vapaa-aika on erikseen.

Aseman turvattuus ja vakaus sekä monesti huomio voivat olla syynä sosiaaliseen hierarkiaan. Eli vahvoilla olevat ovat usein korkeammalla jossain hierarkiassa. Eri ihmiset voivat tulkita hierarkioita eri tavoin. Joku näkee suositut ja somessa näkyvät korkealla hierarkiassa olevina, joku toinen arvostaa jotain muuta.

Hierarkien kyseenalaistaminen? What?

Länsimaissa on hallitseva kyvykkyyden hierarkia. Älykkäimmät ja ahkerimmat nouset korkeimmalle. Mikä on hyvä. Kaikille pyritään saamaan samat mahdollisuudet opiskella. Ahkeruus ja älykkyys rajaa sen kuka tekee sinun aivoleikkauksesi.

Mä ajattelen asian niin, että sosiaalisten hierarkioiden tarve on syntynyt aikana, jolloin ihminen ei vielä pärjännyt yksin. Tarvittiin "lauma" eli yhteisö. Yhteisössä oli yksi tai useampi johtohahmo. Esimerkiksi puolustautuminen tai ruuan saanti ei olisi onnistunut, jos jokainen yhteisön jäsen olisi sooloillut miten sattuu huvittamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelen asian niin, että sosiaalisten hierarkioiden tarve on syntynyt aikana, jolloin ihminen ei vielä pärjännyt yksin. Tarvittiin "lauma" eli yhteisö. Yhteisössä oli yksi tai useampi johtohahmo. Esimerkiksi puolustautuminen tai ruuan saanti ei olisi onnistunut, jos jokainen yhteisön jäsen olisi sooloillut miten sattuu huvittamaan. 

Niin apinoilla ja delfiineillä ja ravuilla on hierarkijoita. Se ei ole ihmisten luoma idea. Vaan enemmänkin universaali...

Olen neurotyypillinen, mutta sosiaalisella statuksella ei ole minulle juuri merkitystä. Sanon "juuri", koska tietenkin jos jollain toisella on statuksensa vuoksi minuun käskyvalta tai voin hyötyä hänestä muuten, niin totta kai käyttäydyn sellaisen seurassa vähän eri tavalla. Skaalan toisessa päässä vältän pultsarin, rikollisen tai hyvin tyhmän oloisia ihmisiä, koska en halua turhia ongelmia. Onneksi mauttomien tatuointien, hajun, huonon pukeutumisen yms. kaltaiset asiat paljastavat nämä yleensä jo ennen kuin tarvitsee vaivautua puhumaankaan.

Eli voisi sanoa näin, että statuksella ei ole minulle mitään sisäistä merkitystä, ts. en varsinaisesti arvosta ketään vain jonkin tittelin, rahan tai muun sellaisen vuoksi. Ulkoista merkitystä taas on jonkin verran, koska kyllähän ihmisen pitää oma etunsa tajuta. Esim. minulla on ollut pari urpoa pomoa joille olisi tehnyt mieli laukoa aika suoria sanoja, mutta tietenkään en etuni vuoksi tehnyt niin. Aspergereille yms. sanoisinkin, että kannattaa opetella kyllä intellektuaalisella tasolla tajuamaan hierarkia ja ketkä kuuluvat siinä millekin askelmalle. Teillä on kuitenkin se etu, että ette ole "internalisoineet" statusjuttuja kuten liian monet normi-ihmiset hölmöyksissään tekevät. Siitä kannattaa pitää kiinni, että henkinen vapaus säilyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen aspergerina miksi tavallisia ihmisiä kiinnostaa joku status tai hienot vaatteet tai edes maine.

Ai miksikö? Elämä on loppujen lopuksi kilpailua siittiön uimakilpailusta lähtien, niin sitä on ihmisen sitten kilpailtava hautaan saakka. Ei siis niin pientä kilpailua jota ei kannattaisi yrittää voittaa...

Niin, tämäkin vielä, mitä nt:mpi, sitä varmemmin uskoo kaikenlaisiin satuihin ja yleistää inhimillisiä piirteitä sinne, missä niitä ei ole. Otetaan nyt vaikka tämä siittiöjuttu. Noin ihan oikeasti siellä ei ole mitään valiouimareiden uintikisaa, sori. Ihmissiittiöistä hyvin merkittävä osa on jo silmämääräisesti epämuodostuneita, ja niiden kisailu tyssää jo alkuunsa. Loput sitten pyristelevät siellä limassa, ja naisen immuunijärjestelmä napsii niitä samalla. Jos jokin niistä löytää perille, siinäkin tapahtuu valintaa, koska munasolu hylkii siittiötä, jos ei se ole sopiva. Kaikki eivät toki sinne kuvitteelliselle maaliviivalle löydä, siittiöt ovat aika pieniä ja voivat päätyä sinne muualle naisen elimistöön, aivoistakin on löytynyt. Onneksi eivät tietääksemme pohdi eksistenssiään.

Eläinkunnassa on ollut hierarkijoita ainakin 300 miljoonaa vuotta.

Hierarkian alapäässä olevia lajikumppanit kohtelevat huonosti (resurssit ovat rajalliset):

ne saavat ruokaa viimeisenä

ne eivät saa paritella

ne joutuvat poistumaan reviiriltä ja ehkä kuolevat

Toki tämä stressaa

Ihmisillä, koska nainen joutuu kantamaan lasta 9 kk ja huolehtimaan vuosia, valitsee nainen lisääntymiskumppaninsa tarkkaan, koska muuten nainen on pulassa. Tämä aiheuttaa sen, että hierarkian alapäässä olevat miehet eivät lisäänny. Tutkimusten mukaan menestyneillä miehillä, esim. toimitusjohtajilla on paljon lapsia( 3 tai yli). Kun hierarkian alapäässä miehet ovat useimmiten lapsettomia. Tämä aiheuttaa geneettisen kuoleman heille.