Lue keskustelun säännöt.
Miksi et pidä ihmisistä?
27.06.2022 |
Olen aina kummastellut ihmisiä, jotka eivät pidä ihmisisistä. Nyt haluaisin kuulla perusteluja tälle. Minulle ihmissuhteet on elämän suola ja elämä ilman ihmisiä olisi minulle merkityksetöntä.
Kommentit (98)
Keskimääräinen ihminen on melko tyhmä ja tylsä tapaus. Sitten vielä hyvin biologinen laumasieluisuus ja hierarkia, niin keskimäärin ihmisryhmätkin ovat tyhmiä ja ennalta-arvattavan tylsiä. Sinänsä toivon kaikille kuitenkin hyvää. Ehkä sairaimpia nilviäisiä lukuun ottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska kaveri ei anna ikinä paukkureikää ;(((
Koska ihmisen manguuuuuuuu XDDDDD
Koska kukaan ei käytä sanaa pyypyy p*pun korvaamiseen tai sanaa kelli v*rtsan korvaamiseen tai sanaa piekki p*erun korvaamiseen, ja pitävät minua sen vuoksi kohtuuttomana!
Täälläkin on kommentteja, että toiset ovat uteliaita. Tätä mietin uusien tuttavuuksien kohdalla. Hyviin käytöstapoihin ja normaaliin kanssakäymiseen kuuluu dialogit ei monologit. Jos toinen on tuppisuu, yritän viritellä keskustelua kysymällä häneltä jotain. Aina valitetaan niistä ihmisistä, jotka vain puhuvat itsestään eivätkä ole kiinnostuneita toisista. Ja sitten kun yrität viritellä keskustelua, kysymällä esimerkiksi onko sinulla lemmikeitä/lapsia/puutarhaa jne., niin sitten olet utelias. Suomalaiset ovat vaikeita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset on tosi rasittavia, sillä ne usein kerääntyy suurina määrinä samoihin paikkoihin tekemään samoja asioita. Tungos ei kuitenkaan saa ihmisiä huomioimaan toisiaan vaan olemaan päinvastoin entistä itsekkäämpiä mulkeroita.
Ihmisiä on vaikea lukea.
Suurinta osaa ei kiinnosta kuin omat kuulumiset, ei tapahdu oikeaa ajatustenvaihtoa jonka koen tärkeänä.
Suurin osa noudattaa jotain outoa sosiaalista koodia josta en ymmärrä mitään.
Lauma on niin tärkeä ihmiselle, että hyväksyvät mitä absurdeimpia ideologioita kunhan eivät jää ulkopuolelle.
Väkivaltaa. Kammottavia tekoja. Sanoinkuvaamatonta raakuutta. Silkkaa pahuutta.
Ihmiset muodostavat kummallisia hierarkioita. Moneen pettyy väistämättä.
En nyt halua asettaa itseäni jalustalle, mutta usein näen kuinka monet pitävät ulospäin jotain roolia ja koen sen vaivaannuttavana, että tähänkö nyt pitää mukautua.. Sitten olen se hiljainen, kun en saa suunvuoroa ja lopulta kukaan ei edes kuuntele. Katselen ja tarkkailen tätä outoa lajia.
On niitä onneksi toisiakin kummajaisia ja ilokseni olen saanut omaan elämäänikin muutaman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse kuin lukea tätä palstaa miksen pidä ihmisistä.
Tylsistyneitä.tyhmiä.mukavuuden haluisia.jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän ihmisistä, mutta en oikein jaksa useimpia heistä. Loputon puhetulva ja huonot kuuntelutaidot ovat yleisin syy siihen, miksi en jaksa olla jonkun kanssa. Todella moni ihminen ikään kuin ajattelee ääneen, paasaa menemään asioista, jotka eivät liity mitenkään minuun. Tuttavani esimerkiksi kertovat sukulaistensa ja kavereidensa asioista minulle. Todella usein olen kuunnellut pitkiä kuvauksia minulle täysin tuntemattomien ihmisten elämästä. Niitä kuunnellessa tulee kiusallinen olo, kun koen, että se henkilö, josta puhutaan, ei varmaan tiedä, että hänen asioitaan tässä raportoidaan tuntemattomalle tyypille.
Sitten kun jossain välissä saan hetkeksi suunvuoron, nämä ikävät henkilöt alkavat vaikka puuhailla jotain, tai tekevät kehonkielellään tai ääntelyllään muuten selväksi, että puheeni ei kiinnosta. Haluan vain lopettaa puhumisen nopeasti, koska minulla ei ole pokkaa haaskata toisen elämää hänelle selkeästi vastenmieliseen toimintaan.
Melkein yhtä hankalia ovat sitten ne, jotka eivät puhua pukahda ja vastaavat kysymyksiini parilla sanalla kuin teini-ikäiset, vaikka käsittääkseni aikuisia ovatkin.
Vuorovaikutus on vaikeaa ja väsyttävää, siksi pidän hyvin harvoista ihmisistä.
Mulla on ihan samanlaisia fiiliksiä omista tuttavistani. Jos kerron jotain, keskustelu käännetään kesken kaiken näiden omiin tai tuttaviensa saman aihepiirin asioihin ja oma kertomus jää kesken. Jostain syystä aina pitää kertoa, miten tuttava tai sukulainen on tehnyt saman asian paremmin. Paras oli kyllä kun tapasin vanhan tutun eräässä tilaisuudessa ja keskustelu alkoi ihan positiivisesti kuulumisten vaihdolla. Yhtäkkiä keskustelu siirtyi hänen poikaansa, joka oli myös asunut täällä PK-seudulla ja niin ollut tympeää ja ikävää ja nyt asuu jossain maalla ja on niiiiiiiiiin onnellinen. Ilmeisesti minun pitäisi myös sitten olla onneton ja haluta pois.
Se onkin erikoista, miten joidenkin ihmisten miessuhteet, matkat, sairaudet ja työasiat on mielenkiintoisia ja tärkeitä ja toisten taas eivät.
Juuri koko juhannuksen kuuntelin yhden ihmisen edellä mainittuja asioita ja jos yritin johonkin väliin omaa asiaani, niin se ohitettiin nopeasti ja palattiin koko seurueen voimin ruotimaan tämän yhden asiaa. Niissä jutuissa ei edes ollut mitään ihmeellistä, mutta oli vaan niin paljon tärkeämpää asiaa sinänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ksfjlskfdl kirjoitti:
Täälläkin on kommentteja, että toiset ovat uteliaita. Tätä mietin uusien tuttavuuksien kohdalla. Hyviin käytöstapoihin ja normaaliin kanssakäymiseen kuuluu dialogit ei monologit. Jos toinen on tuppisuu, yritän viritellä keskustelua kysymällä häneltä jotain. Aina valitetaan niistä ihmisistä, jotka vain puhuvat itsestään eivätkä ole kiinnostuneita toisista. Ja sitten kun yrität viritellä keskustelua, kysymällä esimerkiksi onko sinulla lemmikeitä/lapsia/puutarhaa jne., niin sitten olet utelias. Suomalaiset ovat vaikeita!
Minusta taas suomalaiset eivät ole vaikeita. Suomalaisen ilmeistä ja elekielestä huomaa hyvin nopeasti, haluaako hän keskustella vai olla ihan rauhassa. Lisäksi suomalaisten kanssa on varsin harvoin tilanteessa, jossa keskustelun virittäminen olisi millään tavalla edes tarpeellista. Suurin osa suomalaisista ei koe "kiusallista hiljaisuutta", koska hiljaisuus ei ole kiusallista. Juttuseuraa kaipaavan kyllä tunnistaa varsin helposti.
Vaikea maustaa kunnolla ja kypsyttäminen kestää liian kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla se etten pidä useimmista ihmisistä on keski-ikäisyyden tuomaa. Nuorena opiskelijana oli seurallista elämää eikä tullut mieleen etteivätkö ystävät olisi olleet mielenkiintoisia. Kaikilla oli yhteinen opiskeluala, paljon haaveita, seikkailuja ulkomailla ja rakkauksia. Juteltiin yöt läpeensä ja kuuluttiin tiiviisti toisten elämään.
Sitten tuli lapset ja perhe. Tapasin uutta porukkaa lasten kautta, oli ihan kiva jutella arkiasioista, ne kiinnosti silloin. Kaverit oli tärkeä henkireikä kotiäitivuosina. Oli kiva yhdessä pohtia elämää.
Nyt kun olen lähes 50 ja lapset aikuisuuden kynnyksellä tuntuu että ihmiset on umpitylsiä. Arkielämästä ei jaksa enää kuunnella tai jutella ja monet harrastaa sitä mulle vieraiden ihmisten elämästä puhumista. Ja jos joku on vähän erikoisempi tai älyllisempi persoona, on hän joskus myös ylimielinen ja allerginen meille taviksille. Tylsä olen siis itsekin että ei ole varaa valittaa.
En käsitellyt tässä ilkeitä ja ikäviä ihmisiä, heitäkin on tullut vastaan kaikissa elämäntilanteissa mutta silloin kannattaa vaan jättää heidät taakse.
Ihmiset osaa olla inhottavia. Jos et kuulu samanlaiseen muottiin niin olet outo. Sun pitää olla just tietynlainen toisten silmissä. Ulkonäöltäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo itselle vieraiden ihmisten elämän tilanteista kuuleminen on itsellenikin tympeää. Taidanpa jatkossa sanoa, että en tunne tuote henkilöä niin en ota kantaa hänen asioihinsa, enkä oikeastaan ole edes kiinnostunut minulle outojen ihmisten elämästä.
Totta on myös tuo keskustelun virittelyn vaikeus, silloin, kun on esim. kutsuilla samassa tilassa ja käytöstavat vaativat keskustelua. Kysymykset eivät silloin ole uteliaisuutta, vaan hyviä käytöstapoja. Ja sinun kuuluu vastata ja tehdä vastakysymys.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiä on vaikea lukea.
Suurinta osaa ei kiinnosta kuin omat kuulumiset, ei tapahdu oikeaa ajatustenvaihtoa jonka koen tärkeänä.
Suurin osa noudattaa jotain outoa sosiaalista koodia josta en ymmärrä mitään.
Lauma on niin tärkeä ihmiselle, että hyväksyvät mitä absurdeimpia ideologioita kunhan eivät jää ulkopuolelle.Väkivaltaa. Kammottavia tekoja. Sanoinkuvaamatonta raakuutta. Silkkaa pahuutta.
Ihmiset muodostavat kummallisia hierarkioita. Moneen pettyy väistämättä.
En nyt halua asettaa itseäni jalustalle, mutta usein näen kuinka monet pitävät ulospäin jotain roolia ja koen sen vaivaannuttavana, että tähänkö nyt pitää mukautua.. Sitten olen se hiljainen, kun en saa suunvuoroa ja lopulta kukaan ei edes kuuntele. Katselen ja tarkkailen tätä outoa lajia.
On niitä onneksi toisiakin kummajaisia ja ilokseni olen saanut omaan elämäänikin muutaman.
Totta. Pääasia, että pääsevät kertomaan omasta ihanasta elämästään. Eikä siinä mitään vikaa ole, mutta kukaan ei koskaan kysy, mitä minulle kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat keskimäärin liian tyhmiä. En jaksa keskustella vähäälyisten junttien kanssa.
Sinä kun olet valtavan fiksu niin kirjoita tämä sana oikein; vähä-älyisten.
Tästä sen huomaa. Ihan sama kirjoittaakko väliviivalla tai ilman. Ei sillä ole merkitystä ja ei kerro älykkyydestä mitään. Että takertuu tuommoiseen on vääääähä-älykkyyden ja pikkusieluisuuden merkki.
Kireys joten panen vain perseeseen.
Kyllästyn ihmisiin helposti.
En löydä itselleni oikeanlaisia ihmisiä.
En ole hyvä lähestymään ihmisten kanssa.
Petyn ihmisiin joista usein paljastuu ikäviä asioita, ajatuksia, ominaisuuksia.
Teen asiakaspalvelutyötä.
Siinä syitä miksi en niin pidä ihmisistä yleisesti. Toivon kyllä että löytäisin ihmisiä joiden kanssa synkkaisi ja joita kestäisin totaalisesti kyllästymättä.
Mulla nämä samat. Liian paljon on saanut pettyä, ja liian paljon joutuu puremaan hammasta ja taistelemaan, että ei hermostuisi liian pahasti toisten seurassa.
Ihmiset ovat uuvuttavia ja minulle aika lailla sietämättömiä pidemmän päälle jokainen.