Miksi et pidä ihmisistä?
Olen aina kummastellut ihmisiä, jotka eivät pidä ihmisisistä. Nyt haluaisin kuulla perusteluja tälle. Minulle ihmissuhteet on elämän suola ja elämä ilman ihmisiä olisi minulle merkityksetöntä.
Kommentit (98)
Yksinkin pärjää. Lemmikki tosin harkinnassa, ajattelin ostaa käärmeen.
Koska he eivät halua olla kanssani? Riittäkö syyksi ?
Suurin osa ihmisistä on tylsiä ja ne utelee liikaa.
Mun yritys tulla juttuun työkaverin kanssa lysähtää siihen kun kuulen vahingossa työkaverin huokailevan toiselle työkaverille, että voi ei joutuu tänään olemaan minun kanssa työvuorossa.
Suurin osa on liian vahvasti narsistisia /sosiopatiapiirteisiä. Tykkään ihmisistä tosi paljon, mutta petyn, ja petyn, ja petyn. Suunnittelen ystäväpiirin pitämistä tosi pienenä, ja kun lapset lentävät kotoa, ehkä vetäydyn vähän erakoksi. Kohtelias voi tietysti olla kaikille.
Tarvitseeko sille jotain perusteluja, vai saanko vain pitää mielipiteeni siitä, etten juurikaan pidä ihmisistä, enkä ainakaan voidakseni hyvin? Ehkä perustelu olisi se, etten näe tarvetta perustella asiaa, koska se ei ole tarpeen.
No ehkä en kuulu kohderyhmään, koska en vihaa ihmisiä vaan vain en ole niistä niin kiinnostunut. Kuitenkin aloitusviestiin viitaten en koe että ihmiset olisivat niin kauhean tärkeitä itselleni. Omhan mulla muutama läheinen, mutta esim. kavereita en kaipaa.
Sellaista ihmistä ei olekkaan joka pitäisi kaikista.
No jotkut ihmiset ovat suorastaan ikäviä ja loputkin lähinnä imevät energiat.
Vituttaa typeryys, tekopyhyys ja valheellisuus.
Oon mielummin yksin enimmäkseen, kuin henkisesti rasittavien seurassa jatkuvasti.
Lapsuuden traumat saa välttelemään.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden traumat saa välttelemään.
ihmisten typeryys
Koska ihmiset ovat epärationaalisia, epälojaaleja ja arvaamattomia. Eläinten kanssa tulee paljon helpommin toimeen.
Valtaosa ihmisistä on tylsiä ja typeriä ja osa jotain vieläkin pahempaa. Olen elämässäni pärjännyt ihan muutamalla ihmissuhteella.
En ole vielä tavannut luotettavaa ihmistä. Siksi en pidä ihmisistä vaikka haluaisin. Olen täysin yksin.
Syy, miksi välttelen ihmisistä johtuu minusta itsestäni.
Tylsistyn helpolla, enkä jaksa pintapuolista keskustelua samoista aiheista päivä toisensa jälkeen. Toisaalta minulla itselläni on vaikeuksia ilmaista itseäni halutulla tavalla sekä tehdä keskustelusta kiinnostava/saada sitä etenemään. Miksi minulla siis olisi oikeus kutsua toisia tylsäksi seuraksi, jos itse olen kaksin kerroin tylsempi?
Analysoin nykyään myös liikaa, miten "pitäisi" kommunikoida toisten kanssa, ja millaista sen kuuluisi olla. En osaa rentoutua hetkeen, ihmisten kanssa puhuminen ahdistaa.
Ihmiset myös kohtelevat minua kuin olisin lapsen tasolla, täysidiootti, vajaaälyinen. Miksi haluaisin olla sellaisessa seurassa vapaaehtoisesti?
Lapsuuden traumoja enimmäkseen. Lisäksi muutamassa kuukaudessa opin kaverin läpikotaisin ja kyllästyn. Olen siis yksin.
Vierailija kirjoitti:
Syy, miksi välttelen ihmisistä johtuu minusta itsestäni.
Tylsistyn helpolla, enkä jaksa pintapuolista keskustelua samoista aiheista päivä toisensa jälkeen. Toisaalta minulla itselläni on vaikeuksia ilmaista itseäni halutulla tavalla sekä tehdä keskustelusta kiinnostava/saada sitä etenemään. Miksi minulla siis olisi oikeus kutsua toisia tylsäksi seuraksi, jos itse olen kaksin kerroin tylsempi?
Analysoin nykyään myös liikaa, miten "pitäisi" kommunikoida toisten kanssa, ja millaista sen kuuluisi olla. En osaa rentoutua hetkeen, ihmisten kanssa puhuminen ahdistaa.
Ihmiset myös kohtelevat minua kuin olisin lapsen tasolla, täysidiootti, vajaaälyinen. Miksi haluaisin olla sellaisessa seurassa vapaaehtoisesti?
Mä niiiin ymmärrän sua. Tää ois voinut sanasta sanaan olla mun itseni kirjoittama!
Luuleeko ap, että ihmiset syntyy ihmisvihaajina?
Joillekin vain sattuu kohdalle niin paljon ikäviä ihmisiä, että luottamus katoaa ja tulee halu pysytellä kaukana.
Ja turha hokea taas, että jos kohtelee muita hyvin, niin nekin kohtelevat hyvin. Maailma ei toimi niin.
Ihmiset ovat usein uteliaita, jokainen haluaa muiden elävän niinkuin hän.
Mulla on oma elämä.