Sukusolujen lahjoitus on ihana ele

Oletteko myös adoptiota vastaan? Sukusolun lahjoittaminen on vähän kuin adoptio, mutta lasta ei vielä ole olemassa ja siten sillä ei ole hylkäämiskokemusta.

Mä oon luovuttanut munasoluja maksimimäärän eli viiteen perheeseen. Tiedän, että ainakin ensimmäisestä luovutuskerrasta syntyi lapsi. Hän on nyt 12- tai 13-vuotias.

Luovutin munasoluja sen vuoksi, että ystäväpiirissä oli paljon lapsettomuushoitoja ja niitä oli tuskaisaa seurata vierestä. Halusin antaa lisää toivoa niille, jotka eivät omilla soluillaan voineet lasta saada. Lasta en voi antaa, mutta lisää toivoa kyllä. Itselläni oli lapsiluku täynnä (2), kun luovutin munasoluja. Sittemmin syntynyt vielä kaksi ja täällä nautin ihanasta 2kk ikäisestä vauvasta taas, toivoen, että munasoluistani oli muillekin perheille yhtä paljon iloa ja onnea

Ukko39 kirjoitti:

Minä lahjoitan mielelläni sukusolujani.

Työstä en veloita, mutta materiaalista laskutan vähäsen.

Referenssinä mulla kolme omaa tuotosta.

Tervetuloa!

Paljon olet valmis olemaan läsnä syntyvän lapsen elämässä? Oletko valmis maksamaan puolet kuluista aina siihen asti, että lapsi saa hankittua itselleen ammatin? Mitä mieltä kolme tuotostasi ovat sisaruspuolesta?

Mä voisin hyvin luovuttaa jossain vaiheessa, mutta en ikinä uskaltaisi ottaa vastaan jonkun toisen sukusoluja. Sitä kun ei sitten yhtään tiedä, mitä saa. Lapsestahan voi tulla vaikka mikä murhaaja. 

Vierailija kirjoitti:

Mä oon luovuttanut munasoluja maksimimäärän eli viiteen perheeseen. Tiedän, että ainakin ensimmäisestä luovutuskerrasta syntyi lapsi. Hän on nyt 12- tai 13-vuotias.

Luovutin munasoluja sen vuoksi, että ystäväpiirissä oli paljon lapsettomuushoitoja ja niitä oli tuskaisaa seurata vierestä. Halusin antaa lisää toivoa niille, jotka eivät omilla soluillaan voineet lasta saada. Lasta en voi antaa, mutta lisää toivoa kyllä. Itselläni oli lapsiluku täynnä (2), kun luovutin munasoluja. Sittemmin syntynyt vielä kaksi ja täällä nautin ihanasta 2kk ikäisestä vauvasta taas, toivoen, että munasoluistani oli muillekin perheille yhtä paljon iloa ja onnea

Yksipuolinen vastaus. Myönnä pois, että mieltäsi kutkuttaa myös ajatus, että olet biologisesti äiti mahdollisimman monelle lapselle? Soluja vastaanottaneet saavat vanhemmuuskokemuksen, mutta olisivat saaneet erilaisen vanhemmuuskokemuksen, jos lapset olisivat myös biologisesti heidän. He joutuvat tyytymään siihen mikä on mahdollista tai olemaan ilman lapsia. Sinä elät yltäkylläisesti, etkä paljoa välitä siitä, että et ole läsnä jokaisen biologisen lapsesi elämässä. Kai luovutetut  lapset saavat ottaa kontaktia sinuun 18 v täytettyään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon luovuttanut munasoluja maksimimäärän eli viiteen perheeseen. Tiedän, että ainakin ensimmäisestä luovutuskerrasta syntyi lapsi. Hän on nyt 12- tai 13-vuotias.

Luovutin munasoluja sen vuoksi, että ystäväpiirissä oli paljon lapsettomuushoitoja ja niitä oli tuskaisaa seurata vierestä. Halusin antaa lisää toivoa niille, jotka eivät omilla soluillaan voineet lasta saada. Lasta en voi antaa, mutta lisää toivoa kyllä. Itselläni oli lapsiluku täynnä (2), kun luovutin munasoluja. Sittemmin syntynyt vielä kaksi ja täällä nautin ihanasta 2kk ikäisestä vauvasta taas, toivoen, että munasoluistani oli muillekin perheille yhtä paljon iloa ja onnea

Yksipuolinen vastaus. Myönnä pois, että mieltäsi kutkuttaa myös ajatus, että olet biologisesti äiti mahdollisimman monelle lapselle? Soluja vastaanottaneet saavat vanhemmuuskokemuksen, mutta olisivat saaneet erilaisen vanhemmuuskokemuksen, jos lapset olisivat myös biologisesti heidän. He joutuvat tyytymään siihen mikä on mahdollista tai olemaan ilman lapsia. Sinä elät yltäkylläisesti, etkä paljoa välitä siitä, että et ole läsnä jokaisen biologisen lapsesi elämässä. Kai luovutetut  lapset saavat ottaa kontaktia sinuun 18 v täytettyään?

Taidat olla katkera kun et itse saa luovuttaa soluja.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko myös adoptiota vastaan? Sukusolun lahjoittaminen on vähän kuin adoptio, mutta lasta ei vielä ole olemassa ja siten sillä ei ole hylkäämiskokemusta.

Tuttu adoptoi ulkomailta. Myöhemmin selvisi, että biologiset vanhemmat yrittivät saada yhteyttä lapsiin. Vanhemmat olivat uskoneet kuolevansa AIDS:iin, mutta jos he olisivat tienneet, että elävät lääkkeiden avulla kauan, eivät he olisi luopuneet lapsistaan. Miksi adoptiovanhemmat pitävät lapset luonaan, vaikka lapset kipuilevat sukunsa luokse takaisin? Lapsilla käytösongelmia. Miksi ei hyväksytä luovutusmaan alkuperäistä kulttuuria? Vanhemmat toki tahtovat lapsistaan vanhuuden turvaakin itselleen, mutta ei meillä pitäisi olla oikeutta arvostella tätä. Jos adoptiolapset ovat tärkeitä, niin pitäisi olla tärkeitä myös heidän vanhempansa. Miksi sallitaan luopua lapsista köyhyyden ja sairauden vuoksi eikä auteta lapsia paikallisesti, jotta he voisivat tavata lapsiaan tai elää lastensa kanssa? Miksi laitat rahat adoptioon, etkä mene auttamaan perheitä, jotka ovat vaarassa joutua luopumaan lapsistaan? Voisit antaa rahaa myös ehkäisyvälineisiin, jos lapsia on jo tarpeeksi?

Ei mitään "ihanaa" minusta, vain friikkiä.

En todellakaan jakaisi munasolujani minnekään, niistä syntyvät lapset on minun lapsiani, niillä on minun geenit ja juuret.

Minusta tollanen keinotekoinen lasten tehtailu on irvokasta, luomulapsiakin syntyy tähän maailmaan liikaa, ei ihmisiä tarvitse keinotekoisesti ja kaikenmaailman irvokkailla hedelmöityshoidoilla ja keinosiemennyksillä saada tejemään vauvoja joita niiden ei pitäisi saada.

Sori nyt vaan, jos olen "sydämetön", minusta ne jotka tollaseen osallistuu, ovat itse. Jokainen lapsi ansaitsee että tietää kuka sen oikea äiti on, eikä sitä että on sieltä ja täältä ostettu ja lahjoteltu ruumiin eritteitä ja soluja joita sitte sekotellaan labrassa ja truutataan jonkun kolmannen osapuolen sisään. Ei mitään ihailtavaa toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon luovuttanut munasoluja maksimimäärän eli viiteen perheeseen. Tiedän, että ainakin ensimmäisestä luovutuskerrasta syntyi lapsi. Hän on nyt 12- tai 13-vuotias.

Luovutin munasoluja sen vuoksi, että ystäväpiirissä oli paljon lapsettomuushoitoja ja niitä oli tuskaisaa seurata vierestä. Halusin antaa lisää toivoa niille, jotka eivät omilla soluillaan voineet lasta saada. Lasta en voi antaa, mutta lisää toivoa kyllä. Itselläni oli lapsiluku täynnä (2), kun luovutin munasoluja. Sittemmin syntynyt vielä kaksi ja täällä nautin ihanasta 2kk ikäisestä vauvasta taas, toivoen, että munasoluistani oli muillekin perheille yhtä paljon iloa ja onnea

Yksipuolinen vastaus. Myönnä pois, että mieltäsi kutkuttaa myös ajatus, että olet biologisesti äiti mahdollisimman monelle lapselle? Soluja vastaanottaneet saavat vanhemmuuskokemuksen, mutta olisivat saaneet erilaisen vanhemmuuskokemuksen, jos lapset olisivat myös biologisesti heidän. He joutuvat tyytymään siihen mikä on mahdollista tai olemaan ilman lapsia. Sinä elät yltäkylläisesti, etkä paljoa välitä siitä, että et ole läsnä jokaisen biologisen lapsesi elämässä. Kai luovutetut  lapset saavat ottaa kontaktia sinuun 18 v täytettyään?

Taidat olla katkera kun et itse saa luovuttaa soluja.

En voi olla katkera itselleni siitä, että koen, että en voi itse luovuttaa, koska tahdon olla läsnä jokaisen biologisen lapseni elämässä itse. Soluni ovat ihan hyvät, mutta käytän niitä vain itse.

Itse salaa halveksin naisia jotka jakelevat munasolujaan pois kuin karkkeja.

Juu ja myös sperman purkkiin ruikkivia miehiä halveksin.

Kaitpa se jotain narsismia on, halutaan levittää omia geenejä laajalti ilman vastuuta.

Mä oon aikoinani käynyt alkuhaastattelussa, mutta luovuin sitten prosessista, koska pidin klinikan suhtautumista tosi nuivana ja en toisaalta pitänyt saatua korvausta riittävänä korvauksena siitä vaivannäöstä, jonka joutuisin tekemään (lähinnä töistä pois olot klinikkakäyntien takia).

Jälkeenpäin on ruvennyt kauhistuttamaan mahdollisuus siitä, mitä täysi-ikäinen lapsi olisi mahtanut tiedoillani tehdä. Todennäköisestihän siellä olisi aivan täysipäinen ihminen, joka olisi halunnut ehkä kerran jutella mun kanssani. Toisaalta hän olisi voinut ruveta vainoamaan minua ja pitämään minua jotenkin vastuullisena vanhempana, vaikka olisin ollut vain sukusolujen luovuttaja.

Pidän vähän ikävänä, ettei tuossa lehtijutussa puhuttu ollenkaan luovutukseen liittyvistä terveysvaaroista. IVF-prosessi kulkee melkein samoja ratoja ja siinäkin vuosittain Suomessa pari naista joutuu päivystysleikkaukseen komplikaatioiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon luovuttanut munasoluja maksimimäärän eli viiteen perheeseen. Tiedän, että ainakin ensimmäisestä luovutuskerrasta syntyi lapsi. Hän on nyt 12- tai 13-vuotias.

Luovutin munasoluja sen vuoksi, että ystäväpiirissä oli paljon lapsettomuushoitoja ja niitä oli tuskaisaa seurata vierestä. Halusin antaa lisää toivoa niille, jotka eivät omilla soluillaan voineet lasta saada. Lasta en voi antaa, mutta lisää toivoa kyllä. Itselläni oli lapsiluku täynnä (2), kun luovutin munasoluja. Sittemmin syntynyt vielä kaksi ja täällä nautin ihanasta 2kk ikäisestä vauvasta taas, toivoen, että munasoluistani oli muillekin perheille yhtä paljon iloa ja onnea

Yksipuolinen vastaus. Myönnä pois, että mieltäsi kutkuttaa myös ajatus, että olet biologisesti äiti mahdollisimman monelle lapselle? Soluja vastaanottaneet saavat vanhemmuuskokemuksen, mutta olisivat saaneet erilaisen vanhemmuuskokemuksen, jos lapset olisivat myös biologisesti heidän. He joutuvat tyytymään siihen mikä on mahdollista tai olemaan ilman lapsia. Sinä elät yltäkylläisesti, etkä paljoa välitä siitä, että et ole läsnä jokaisen biologisen lapsesi elämässä. Kai luovutetut  lapset saavat ottaa kontaktia sinuun 18 v täytettyään?

Haluan kyllä tavata heidät, heillähän on siihen niin halutessaan mahdollisuus. Mulle lapset on tuoneet mukanaan uskomattoman määrän rakkautta ja upean matkan vanhemmuuteen ja ihmisenä kasvamiseen. Kyllä haluan muidenkin voivan kokea samaa. Uskon myös, että ympäristön vaikutus on geenejä voimakkaampaa. Kun alkio kehittyy sen kehossa, jonka lapseksi hän on syntyvä, on hän jo tuttu synnyttäjänsä elintavoista, elämänrytmistä, ympäristönsä äänistä. Vanhemmuus on paljon muutakin kuin biologiaa. Itselläni on myös bonuslapsia, ja jos he olisi olleet elämässäni jo hyvin varhaisesta lapsuudesta, eroa tunnemaailmassa omien ja mieheni lasten välillä voisi olla vaikea erottaa.

Ei ihanaa, vaan friikkiä mun mielestä.

En ikinä tekisi itse "lahjoitusta" tai synnyttäisi jonkun toisen jälkeläistä. Ihan sci-fi- touhuja minusta, eikä hyvällä tavalla.

Kaikki eivät saa lapsia keskenään, se on ihan luonnollista eikä sen pitäis oikeuttaa väkertämään maailmaan keinotekaistuja lapsia.

Ahneella on paskanen loppu, tavalla tai toisella.

Lehmiä, hevosia yms. keinosiemennetään vierailla sukusoluilla. Ihmisiä keinosiemennetään myös vierailla sukusoluilla. Ihmiset ovat tällaisia, mutta onneksi osa ihmisistä uskoo edelleen luomuun.

Ukko39 kirjoitti:

Minä lahjoitan mielelläni sukusolujani.

Työstä en veloita, mutta materiaalista laskutan vähäsen.

Referenssinä mulla kolme omaa tuotosta.

Tervetuloa!

Luinko oikein, siis tuotosta. Tulee joku pökäle mieleen. Näinkö kylmä ihminen voi olla. Terve vaan ja onnea kuka tuonkin tuotoksen saa.

Mitä järkeä on tehdä lapsi joka ei ole edes oma, kun yhtälailla voisi adoptoida hylätyn lapsen. Molemmat ovat jonkun toisen lapsia.

En voi millään käsittää logiikkaa että pitää ehdon tahdoin valmistaa jonkun vieraan lapsi, mutta ei voisi adoptoida jonkun toisen jo syntynyttä hylättyä lasta.

Äly hoi älä jätä. Eikö olis "vähän" parempi antaa jollekin kotia tarvitsevalle koti, kuin tää keinohedelmöitystouhuilu.

Mietin joskus, mutta peräännyin, kun tajusin, ettei ole mitään keinoa varmistaa, että lasta kohdeltaisiin hyvin. Luovuttaja ei saanut määrätä esimerkiksi että omia sukusoluja ei saisi luovuttaa tupakoitsijoille jne.

Lähisukulaiseni asuu Amerikassa ja siellä oli lahjoittanut sukusolujaan, tämän hetkisen tiedon mukaan niistä on saanut alkunsa 8 raskautta ja 6 lasta syntynyt. Hän sai määrätä tiettyjä vaatimuksia saajapariskunnalle ja koki, että se oli hyvä juttu. Aivan kuin minä, niin hänkin koki ettei voisi elää itsensä kanssa, jos joku päivä käviskin ilmi, että lapsi olisi joutunut huonoille vanhemmille ja kärsinyt liikaa. Suomessa ei saanut asettaa vaatimuksia saajapariskunnalle, Amerikassa se onnistui.

Joku katkera kirjottaa täällä vihatrollausta, ja sitten käy kolmelta eri laitteelta tykkäämässä omia kommenttejaan. Ei meinaan löydy kolmea ihmistä palstalta, joka olisi joko noin typerä tai julma. Älkää uskoko, että tämä on mitenkään yleinen suhtautuminen asiaan. 

Kaikkea hyvää lahjoittajille ja lahjan saaville!

Olisin ollut valmis, mutta sitten tuli se laki, jonka mukaan 18-vuotiaalla on oikeus saada tietää sukusolujen luovuttajan tiedot. En ole sitten ryhtynyt toimeen.

Sperman luovutuksesta maksetaan niin huonosti, että en jaksa nähdä vaivaa.