Sukusolujen lahjoitus on ihana ele
Tunnetteko ketään joka olisi lahjoittanut sukusolujaan?
https://www.is.fi/perhe/art-2000008059762.html
Liikutuin, kun luin kuinka pyynteettömän ihanan teon jotkut ovat valmiita tekemään toista kohtaan.
Olen itsekin miettinyt tätä, vaikka omia lapsia ei vielä ole.
Onko täällä muita, jotka olisivat asiaa miettineet?
Kommentit (56)
Mä kävin 15 vuotta sitten luovuttamassa. En tiedä tuliko lapsia.
Suosittelen lahjoittamaan. Suunnitelmissa on saada lahjamunasoluja tässä kuussa jos hyvin käy. Olemme olleet vuosia hedelmöityshoidoissa.
Pidän opportunistisena tekona, johon en itse pystyisi. Omat geenit leviävät, kuin milläkin kuninkaalla/kuningattarella haaremissa/polygamaissa, mutta itse ei näe vaivaa niiden eteen, eikä paljon ajattelekaan, että mitä niistä kehittyy!
Tämä on minun elämäni ja sukusoluissani kulkee geenini. Niiden käytöstä vastaan minä ja jotta voin kantaa vastuuni, kasvatan itse jokaisen soluistani siinneen lapsen. Lapsella on oikeus tuntea biologinen sukunsa.
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin 15 vuotta sitten luovuttamassa. En tiedä tuliko lapsia.
Surullista kun et tiedä. Vielä surullisempaa mahdolliselle lapselle, joka ei saa tietää.
Vierailija kirjoitti:
Pidän opportunistisena tekona, johon en itse pystyisi. Omat geenit leviävät, kuin milläkin kuninkaalla/kuningattarella haaremissa/polygamaissa, mutta itse ei näe vaivaa niiden eteen, eikä paljon ajattelekaan, että mitä niistä kehittyy!
Tämä on minun elämäni ja sukusoluissani kulkee geenini. Niiden käytöstä vastaan minä ja jotta voin kantaa vastuuni, kasvatan itse jokaisen soluistani siinneen lapsen. Lapsella on oikeus tuntea biologinen sukunsa.
Jaa, minä kyllä ajattelin ihan vaan sitä 600 euroa jonka lahjoituksesta siihen aikaan sai ja joka tuli opiskelijalle tarpeeseen. Verta olin siinä vaiheessa luovuttanut jo vuosia joten ei se siitä kovin kummoinen harppaus ollut. Kunhan vaan jotain mun biologista soluainesta jolla en itse tee mitään, viekää pois kun kerta hyvin maksattekin, ajattelin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin 15 vuotta sitten luovuttamassa. En tiedä tuliko lapsia.
Surullista kun et tiedä. Vielä surullisempaa mahdolliselle lapselle, joka ei saa tietää.
Miksi sua surettaa? Mua ei sureta yhtään. Ei kiinnosta tippaakaan lapset ja siksi en niitä sisälläni ole kasvatellutkaan. Myös tällainen ajatusmaailma voi olla sukusolujen luovuttajalla. Siis kiva tottakai jos joku pari sai elämänsä suurimman onnen mun solujen avulla, mutta mullehan se on loppujen lopuksi täysin yhdentekevää. Tein sen oman osuuteni ja loppu ei ole mun käsissä enkä sillä päätäni vaivaa.
Arvostettava ele, mutta naisella sukusolujen lahjoitukseen valitettavasti liittyy terveydellisiä riskejä.
Jos lasta ei luonnollisesti tule luonto on niin tarkoittanut asian tapahtuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän opportunistisena tekona, johon en itse pystyisi. Omat geenit leviävät, kuin milläkin kuninkaalla/kuningattarella haaremissa/polygamaissa, mutta itse ei näe vaivaa niiden eteen, eikä paljon ajattelekaan, että mitä niistä kehittyy!
Tämä on minun elämäni ja sukusoluissani kulkee geenini. Niiden käytöstä vastaan minä ja jotta voin kantaa vastuuni, kasvatan itse jokaisen soluistani siinneen lapsen. Lapsella on oikeus tuntea biologinen sukunsa.
Jaa, minä kyllä ajattelin ihan vaan sitä 600 euroa jonka lahjoituksesta siihen aikaan sai ja joka tuli opiskelijalle tarpeeseen. Verta olin siinä vaiheessa luovuttanut jo vuosia joten ei se siitä kovin kummoinen harppaus ollut. Kunhan vaan jotain mun biologista soluainesta jolla en itse tee mitään, viekää pois kun kerta hyvin maksattekin, ajattelin.
Ymmärrän kyllä, että jotkut ajattelevat rahaa, mutta minulla sukusolut ovat korvaamattoman arvokkaita ja koen niistä niin suurta vastuuta, että en myy. Verenluovutus taas on täysin eri juttu.
On helppoa olla antelias veren suhteen. En pidä sitä anteliaisuutena, kun lahjoittaa omaa biologiaansa eli sukusolujaan pois. Kyse on opportunismista joko täysin tai harkitusti. Harkittu voisi olla jotain sellaista, että ei tahdo itse kasvattaa lapsia ja naisena lahjoittaa munasoluja pois, jotta geenit kuitenkin jatkuisivat. Jos tämän hyväksyy, hyväksynee myös huolimattomasti siitetyt lapset, jotka eivät saa tietää isäänsä ja eivät saa kasvaa isänsä kanssa? On opportunistista tehdä luovutus myös rahasta ja ajattelematonta, kun teon lopputuloksena kuitenkin syntyy lapsia.
Samaa mieltä kuin 10.
Voisin lahjoittaa munasoluja vain erittäin suuresta rahasta (enemmän kuin 100 000 e) koska kyse ei ole "vain soluista"
Joten lahjoittaminen saa jäädä.
Vierailija kirjoitti:
Jos lasta ei luonnollisesti tule luonto on niin tarkoittanut asian tapahtuvan.
Päinvastoin. Nythän parit ovat viime vuosina löytäneet Tsekin, Viron ja Venäjän lisäksi Puolan (lahja-alkiot) sekä Bulgarian. 20 vuoden päästä täällä talsii kaunottaria.
Vierailija kirjoitti:
Pidän opportunistisena tekona, johon en itse pystyisi. Omat geenit leviävät, kuin milläkin kuninkaalla/kuningattarella haaremissa/polygamaissa, mutta itse ei näe vaivaa niiden eteen, eikä paljon ajattelekaan, että mitä niistä kehittyy!
Tämä on minun elämäni ja sukusoluissani kulkee geenini. Niiden käytöstä vastaan minä ja jotta voin kantaa vastuuni, kasvatan itse jokaisen soluistani siinneen lapsen. Lapsella on oikeus tuntea biologinen sukunsa.
Sama syy täällä olla luovuttamatta.
Myöskään en pidä lisääntymistä minään absoluuttisena ihmisoikeutena johon pitää kaikilla olla mahdollisuus yhteiskunnan kustantamana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän opportunistisena tekona, johon en itse pystyisi. Omat geenit leviävät, kuin milläkin kuninkaalla/kuningattarella haaremissa/polygamaissa, mutta itse ei näe vaivaa niiden eteen, eikä paljon ajattelekaan, että mitä niistä kehittyy!
Tämä on minun elämäni ja sukusoluissani kulkee geenini. Niiden käytöstä vastaan minä ja jotta voin kantaa vastuuni, kasvatan itse jokaisen soluistani siinneen lapsen. Lapsella on oikeus tuntea biologinen sukunsa.
Jaa, minä kyllä ajattelin ihan vaan sitä 600 euroa jonka lahjoituksesta siihen aikaan sai ja joka tuli opiskelijalle tarpeeseen. Verta olin siinä vaiheessa luovuttanut jo vuosia joten ei se siitä kovin kummoinen harppaus ollut. Kunhan vaan jotain mun biologista soluainesta jolla en itse tee mitään, viekää pois kun kerta hyvin maksattekin, ajattelin.
Ymmärrän kyllä, että jotkut ajattelevat rahaa, mutta minulla sukusolut ovat korvaamattoman arvokkaita ja koen niistä niin suurta vastuuta, että en myy. Verenluovutus taas on täysin eri juttu.
On helppoa olla antelias veren suhteen. En pidä sitä anteliaisuutena, kun lahjoittaa omaa biologiaansa eli sukusolujaan pois. Kyse on opportunismista joko täysin tai harkitusti. Harkittu voisi olla jotain sellaista, että ei tahdo itse kasvattaa lapsia ja naisena lahjoittaa munasoluja pois, jotta geenit kuitenkin jatkuisivat. Jos tämän hyväksyy, hyväksynee myös huolimattomasti siitetyt lapset, jotka eivät saa tietää isäänsä ja eivät saa kasvaa isänsä kanssa? On opportunistista tehdä luovutus myös rahasta ja ajattelematonta, kun teon lopputuloksena kuitenkin syntyy lapsia.
Mitähän ihmettä nyt taas. Mutta ei se mitään, sulla on tämmönen näkemys asiaan ja näillä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän opportunistisena tekona, johon en itse pystyisi. Omat geenit leviävät, kuin milläkin kuninkaalla/kuningattarella haaremissa/polygamaissa, mutta itse ei näe vaivaa niiden eteen, eikä paljon ajattelekaan, että mitä niistä kehittyy!
Tämä on minun elämäni ja sukusoluissani kulkee geenini. Niiden käytöstä vastaan minä ja jotta voin kantaa vastuuni, kasvatan itse jokaisen soluistani siinneen lapsen. Lapsella on oikeus tuntea biologinen sukunsa.
Jaa, minä kyllä ajattelin ihan vaan sitä 600 euroa jonka lahjoituksesta siihen aikaan sai ja joka tuli opiskelijalle tarpeeseen. Verta olin siinä vaiheessa luovuttanut jo vuosia joten ei se siitä kovin kummoinen harppaus ollut. Kunhan vaan jotain mun biologista soluainesta jolla en itse tee mitään, viekää pois kun kerta hyvin maksattekin, ajattelin.
Ymmärrän kyllä, että jotkut ajattelevat rahaa, mutta minulla sukusolut ovat korvaamattoman arvokkaita ja koen niistä niin suurta vastuuta, että en myy. Verenluovutus taas on täysin eri juttu.
On helppoa olla antelias veren suhteen. En pidä sitä anteliaisuutena, kun lahjoittaa omaa biologiaansa eli sukusolujaan pois. Kyse on opportunismista joko täysin tai harkitusti. Harkittu voisi olla jotain sellaista, että ei tahdo itse kasvattaa lapsia ja naisena lahjoittaa munasoluja pois, jotta geenit kuitenkin jatkuisivat. Jos tämän hyväksyy, hyväksynee myös huolimattomasti siitetyt lapset, jotka eivät saa tietää isäänsä ja eivät saa kasvaa isänsä kanssa? On opportunistista tehdä luovutus myös rahasta ja ajattelematonta, kun teon lopputuloksena kuitenkin syntyy lapsia.
Opportunismi merkitsee kulloistakin tilannetta hyväksi käyttävää, vallitsevia oloja myötäilevää asennoitumista tai niiden hyväksikäyttöä moraalisista näkökohdista välittämättä. (wikipedia)
Eli miten minä nyt olen käyttänyt hyväksi ja mitä? Ja miksi toisten auttaminen olisi moraalitonta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän opportunistisena tekona, johon en itse pystyisi. Omat geenit leviävät, kuin milläkin kuninkaalla/kuningattarella haaremissa/polygamaissa, mutta itse ei näe vaivaa niiden eteen, eikä paljon ajattelekaan, että mitä niistä kehittyy!
Tämä on minun elämäni ja sukusoluissani kulkee geenini. Niiden käytöstä vastaan minä ja jotta voin kantaa vastuuni, kasvatan itse jokaisen soluistani siinneen lapsen. Lapsella on oikeus tuntea biologinen sukunsa.
Jaa, minä kyllä ajattelin ihan vaan sitä 600 euroa jonka lahjoituksesta siihen aikaan sai ja joka tuli opiskelijalle tarpeeseen. Verta olin siinä vaiheessa luovuttanut jo vuosia joten ei se siitä kovin kummoinen harppaus ollut. Kunhan vaan jotain mun biologista soluainesta jolla en itse tee mitään, viekää pois kun kerta hyvin maksattekin, ajattelin.
Ymmärrän kyllä, että jotkut ajattelevat rahaa, mutta minulla sukusolut ovat korvaamattoman arvokkaita ja koen niistä niin suurta vastuuta, että en myy. Verenluovutus taas on täysin eri juttu.
On helppoa olla antelias veren suhteen. En pidä sitä anteliaisuutena, kun lahjoittaa omaa biologiaansa eli sukusolujaan pois. Kyse on opportunismista joko täysin tai harkitusti. Harkittu voisi olla jotain sellaista, että ei tahdo itse kasvattaa lapsia ja naisena lahjoittaa munasoluja pois, jotta geenit kuitenkin jatkuisivat. Jos tämän hyväksyy, hyväksynee myös huolimattomasti siitetyt lapset, jotka eivät saa tietää isäänsä ja eivät saa kasvaa isänsä kanssa? On opportunistista tehdä luovutus myös rahasta ja ajattelematonta, kun teon lopputuloksena kuitenkin syntyy lapsia.
Mitähän ihmettä nyt taas. Mutta ei se mitään, sulla on tämmönen näkemys asiaan ja näillä mennään.
Ajattele loppuun asti, ennenkuin päätät luovutatko vai et. Et saa vedettyä takaisin sitä maailmalle lähettämääsi biologista lastasi, jonka syntymisen mahdollistamisesta ehkä sait sen 600€!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän opportunistisena tekona, johon en itse pystyisi. Omat geenit leviävät, kuin milläkin kuninkaalla/kuningattarella haaremissa/polygamaissa, mutta itse ei näe vaivaa niiden eteen, eikä paljon ajattelekaan, että mitä niistä kehittyy!
Tämä on minun elämäni ja sukusoluissani kulkee geenini. Niiden käytöstä vastaan minä ja jotta voin kantaa vastuuni, kasvatan itse jokaisen soluistani siinneen lapsen. Lapsella on oikeus tuntea biologinen sukunsa.
Jaa, minä kyllä ajattelin ihan vaan sitä 600 euroa jonka lahjoituksesta siihen aikaan sai ja joka tuli opiskelijalle tarpeeseen. Verta olin siinä vaiheessa luovuttanut jo vuosia joten ei se siitä kovin kummoinen harppaus ollut. Kunhan vaan jotain mun biologista soluainesta jolla en itse tee mitään, viekää pois kun kerta hyvin maksattekin, ajattelin.
Ymmärrän kyllä, että jotkut ajattelevat rahaa, mutta minulla sukusolut ovat korvaamattoman arvokkaita ja koen niistä niin suurta vastuuta, että en myy. Verenluovutus taas on täysin eri juttu.
On helppoa olla antelias veren suhteen. En pidä sitä anteliaisuutena, kun lahjoittaa omaa biologiaansa eli sukusolujaan pois. Kyse on opportunismista joko täysin tai harkitusti. Harkittu voisi olla jotain sellaista, että ei tahdo itse kasvattaa lapsia ja naisena lahjoittaa munasoluja pois, jotta geenit kuitenkin jatkuisivat. Jos tämän hyväksyy, hyväksynee myös huolimattomasti siitetyt lapset, jotka eivät saa tietää isäänsä ja eivät saa kasvaa isänsä kanssa? On opportunistista tehdä luovutus myös rahasta ja ajattelematonta, kun teon lopputuloksena kuitenkin syntyy lapsia.
Opportunismi merkitsee kulloistakin tilannetta hyväksi käyttävää, vallitsevia oloja myötäilevää asennoitumista tai niiden hyväksikäyttöä moraalisista näkökohdista välittämättä. (wikipedia)
Eli miten minä nyt olen käyttänyt hyväksi ja mitä? Ja miksi toisten auttaminen olisi moraalitonta?
Olet levittänyt omia geenejäsi ilman, että joka päivä 18 v asti huolehdit niistä ja tiedät miten lapsella menee.
Jätit tehtäväsi lapsen juridisille vanhemmille. Voit vain toivoa, että he saavat luotua hyvät suhteet syntyvään lapseen. Lapsen persoonaan ja ominaisuuksiin vaikuttaa aika paljon myös biologia ja tämän huomaa vasta elämänkokemuksen myötä. Lapsi kaipaa biologista sukuaan, jota hän ei ole saanut tuntea. Lapselle kuuluu palauttaa sosiaalinen oikeus myös biologiseen sukuunsa, vaikka juridista oikeutta ei olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän opportunistisena tekona, johon en itse pystyisi. Omat geenit leviävät, kuin milläkin kuninkaalla/kuningattarella haaremissa/polygamaissa, mutta itse ei näe vaivaa niiden eteen, eikä paljon ajattelekaan, että mitä niistä kehittyy!
Tämä on minun elämäni ja sukusoluissani kulkee geenini. Niiden käytöstä vastaan minä ja jotta voin kantaa vastuuni, kasvatan itse jokaisen soluistani siinneen lapsen. Lapsella on oikeus tuntea biologinen sukunsa.
Jaa, minä kyllä ajattelin ihan vaan sitä 600 euroa jonka lahjoituksesta siihen aikaan sai ja joka tuli opiskelijalle tarpeeseen. Verta olin siinä vaiheessa luovuttanut jo vuosia joten ei se siitä kovin kummoinen harppaus ollut. Kunhan vaan jotain mun biologista soluainesta jolla en itse tee mitään, viekää pois kun kerta hyvin maksattekin, ajattelin.
Ymmärrän kyllä, että jotkut ajattelevat rahaa, mutta minulla sukusolut ovat korvaamattoman arvokkaita ja koen niistä niin suurta vastuuta, että en myy. Verenluovutus taas on täysin eri juttu.
On helppoa olla antelias veren suhteen. En pidä sitä anteliaisuutena, kun lahjoittaa omaa biologiaansa eli sukusolujaan pois. Kyse on opportunismista joko täysin tai harkitusti. Harkittu voisi olla jotain sellaista, että ei tahdo itse kasvattaa lapsia ja naisena lahjoittaa munasoluja pois, jotta geenit kuitenkin jatkuisivat. Jos tämän hyväksyy, hyväksynee myös huolimattomasti siitetyt lapset, jotka eivät saa tietää isäänsä ja eivät saa kasvaa isänsä kanssa? On opportunistista tehdä luovutus myös rahasta ja ajattelematonta, kun teon lopputuloksena kuitenkin syntyy lapsia.
Opportunismi merkitsee kulloistakin tilannetta hyväksi käyttävää, vallitsevia oloja myötäilevää asennoitumista tai niiden hyväksikäyttöä moraalisista näkökohdista välittämättä. (wikipedia)
Eli miten minä nyt olen käyttänyt hyväksi ja mitä? Ja miksi toisten auttaminen olisi moraalitonta?
Tarvitsit rahaa ja sait sitä luovuttamalla sukusolujasi. Käytit siis tilanteen hyväksesi, mutta et tainnut ymmärtää, että miten kova hinta on se lopullinen hinta? Joskus ei saa itse lapsia, kun luovutus riisti liikaa ja sekoitti hormoneja. Syöpiä on myös enemmän munasoluja luovuttaneilla. Aina on niin, että lapsi joutuu eroon biologisesta suvustaan. Ei vain äidistään, vaan kaikista sukulaisistaan.
Minä lahjoitan mielelläni sukusolujani.
Työstä en veloita, mutta materiaalista laskutan vähäsen.
Referenssinä mulla kolme omaa tuotosta.
Tervetuloa!
Minulla on periytyvä sydänvika joten parempi että en luovuta. Hyvä että jotkut kuitenkin niin tekevät.