Trombosoitunut peräpukama
Epätoivoinen juuri synnyttänyt äiti täällä hakee apua, neuvoja, kohtalontovereita tai jotain.
Raskausaikana alkoi pukamavaivat (ei kivuliaat) jotka pahenivat todenteolla synnytyksessä. Peräaukkoon ei enää näkynyt pukamien keskeltä ja kipu on ollut sietämätön.
Eilen uskaltauduin päivystykseen jossa kirurgi viilsi pukaman auki ja puristi ulos kaksi isoa hyytymää. Kipu helpotti hieman, mutta palasi illalla takaisin. Tänään uusi keikka. Eri kirurgi, viisi viiltoa ja yli 10 (!!!!!!!!!) hyytymää pihalle. Operaatio kesti puolisen tuntia ja oli kivuliaaksi kuin synnytys tai mikään kokemani kipu aikaisemmin.
Peräaukolle laitettiin tuppo kuivia taitoksia joiden pitäisi olla paikallaan huomiseen.
Istuessa tuntuu edelleen kipua ja ahdistaa jo valmiiksi kun en tiedä johtuuko viilloista ja siitä kun pukamia rovelletiin niin kauan vai onko tilalle tullut taas uusi hyytymä.
Kolmatta kertaa en enää kykene toimenpiteeseen menemään. Häivääköhän kovat kipeät hyytymät itsestään jos moisia on taas tullut
Kommentit (37)
Pukama mulla on ollut ennenkin muttei koskaan noita trombosoituneita.
Hyytymä siellä taitaa taas olla. Tää ei voi olla todellista
Onhan sulla ruokavalio kunnossa? Ja nyt mikrolaxia ettei kakka yhtään paina niitä pukamia...
Tsemppiä! Mulla sama kokemus vuosi sitten. Pukamia ollut jo 10v mutta harvoin kipeitä, synnytyksessä tuli semmoinen pienen luumun kokoinen ja se trombosoitui ja viikko synnytyksestä päivystyksessä tehtiin kaksi viiltoa ja tyhjennettiin. Samana iltana tuntui kun olisin palannut sen kanssa lähtöpisteeseen, mutta se rauhoittui kyllä ja kutistui lopulta pieneksi kivuttomaksi rusinaksi. 1-2 viikkoa meni että haavat parani. Tästä nyt reilu vuosi ja ei ole ollut kipeitä pukamia tuon jälkeen. Rumat heltathan niistä aina siihen jää, ja sain itse asiassa lähetteen tuolta kyseiseltä päivystyslääkäriltä Kirralle poistoon, mutta lähete hylättiin ja sanottiin ettei ole tarpeeksi paha tilanne. En nyt kovin mielelläni siihen poistoleikkaukseen kyllä menisikään, on todella kivulias toipuminen ja pukamat voi uusiutua silti. Pitää oppia elämään näiden kanssa. Mutta ihan helvetillinen vaiva silloin kun ovat kipeitä 🙁
Ja se piti vielä sanoa, että nyt kun siellä on ne viillot niin verta/hyytymää pääsee sieltä koko ajan poistumaan, että uskon kyllä että ne lähtee siitä paranemaan. Toki jos kipu menee ihan sietämättömäksi, niin pitää tottakai mennä näytille sitten uudestaan. Lähetän täältä kyllä ihan kaikki sympatiat, tuli oikein kylmät väreet kun luin sun aloituksen kun tuli niin elävänä mieleen! Itse menisin myös mieluummin synnyttämään kuin pukamien avaukseen, mulle oltiin vielä sanottu että se ei juuri satu ja heti helpottaa, mutta sitten siinä juuri ennen aloitusta lääkäri alkaa varoittelemaan että tää ei sitten tunnu kivalta ja pukamaa itsessään ei pysty puuduttamaan
Kiitos vastauksista ja tsempeistä!
Ruokavalio ihan ok ja uloste pehmeää. Kakkaaminen ei onneksi tee kipeää!...
Monesta artikkelista sai kuvan, että avaamisen jälkeen on heti takapuoli kunnossa ja kivuton, mutta ei tosiaan mulla. Mietinkin, kun viisi viiltoa tuossa pukamassa niin varmaan sekin turvottaa.. Isohan tuo on kuin mikä. Kooltaan ja malliltaan kuin mandariinin lohko.
Tuli jo oikeasti epätoivoinen olo, etten koskaan pääse näistä kivuista eroon.
Eli varmaan viikko kaksi niin pitäisi helpottaa?
Lämmintä suihkuttelua, istumakylpyjä, pukamavoidetta, liikuntaa, kuituja ruokaan, särkylääkettänäillä tullut toimeen.
Mutta, miettikää! On se erikoista, että vuonna 2022 ei vieläkään ole keksitty tehokasta ulkoisten pukamien poistoa!
Ja syystä, että ovat usein naisten vaiva.
Jos näitä olisi miehillä, olisi jo aikoja sitten kehitetty tehokas keino!!
Ja entä kun kipu helpottaa ,niin miten te muut olette hyväksyneet tuon ruman röpelön pepussa? Mullakin tilanne on sellainen, että sen ylimääräisen ihon poistosta voisi mahdollisesti olla enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta joskus harmittaa, kun on niin ruma alapää kaiken kaikkiaan.
Jostain syystä mun kommentit ei tule läpi. Liekö liian yksityiskohtaisesti yritän kertoa :D
Tilanne tällä hetkellä ihan ok. Hyytymää ei ole tullut (koputtaa puuta x 100000) ja pukama ehkä hieman pienentynyt. Ts. ei ole enää niin turvoksissa. Oon suihkutellut monta kertaa päivässä niin kuumalla vedellä kun vaan takapuoli kestää ja samalla litistellyt pukamaa.
Kamalaltahan tuo näyttää, mutta en tosiaan uskalla mihinkään leikkauksiin lähteä. Toipuminen ilmeisesti todella raskasta ja siksi noita ei juuri edes tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Ja entä kun kipu helpottaa ,niin miten te muut olette hyväksyneet tuon ruman röpelön pepussa? Mullakin tilanne on sellainen, että sen ylimääräisen ihon poistosta voisi mahdollisesti olla enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta joskus harmittaa, kun on niin ruma alapää kaiken kaikkiaan.
Minä en ainakaan ole hyväksynyt. Olen kärsinyt "hetuloista" nyt varmaan vähintään 7 vuotta eikä häpeä asiasta ole hävinnyt tai helpottanut. Joka kerta, kun mieheni riisuu minulta alushousut, en voi olla ajattelematta asiaa ja häpeän, miltä pukamat näyttävät. Jos jäisin sinkuksi nyt, en voisi edes kuvitella näyttäytyväni kenenkään muun edessä alasti. Olen nuori nainen, enkä halua kärsiä tästä lopun elämääni. Seksuaalinen itsetuntoni on romahtanut ja vaikuttaahan sen parisuhteeseenkin, kun olen todella estynyt ja seksin aikana yritän jatkuvasti peitellä itseäni enkä suostu suunnilleen mihinkään asentoihin.
Siksi olenkin nyt päättänyt mennä yksityiselle poistattamaan nämä (julkisella eivät suostu poistamaan).
Jatkan vielä edelliseen. Tiedän, että toipuminen tulee olemaan luultavasti äärimmäisen kivuliasta ja kamalaa, mutta tämä asia vaivaa minua niin paljon, että se on sen arvoista. Ja kyllähän ihmiset (varsinkin naiset) tekevät itselleen hurjempiakin toimenpiteitä, esim. rasvaimut ja rintaimplantit...
Vierailija kirjoitti:
Lämmintä suihkuttelua, istumakylpyjä, pukamavoidetta, liikuntaa, kuituja ruokaan, särkylääkettänäillä tullut toimeen.
Mutta, miettikää! On se erikoista, että vuonna 2022 ei vieläkään ole keksitty tehokasta ulkoisten pukamien poistoa!
Ja syystä, että ovat usein naisten vaiva.Jos näitä olisi miehillä, olisi jo aikoja sitten kehitetty tehokas keino!!
Mun miehelläni on, mutta eivät ne siltäkään osanneet poistaa tai katsoneet, että on siihen tarvetta.
Mulla oli synnytyksen jälkeen takamus kaikkein kipein juuri pukamien vuoksi. Onneksi meni parissa viikossa pahin kipu ohi ja nyt kun kuukausia on jo kulunut, on peppu palautunut ennalleen. Tsemppiä ap:lle.
Siankärsämöuute. Google kertoo lisää.
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä edelliseen. Tiedän, että toipuminen tulee olemaan luultavasti äärimmäisen kivuliasta ja kamalaa, mutta tämä asia vaivaa minua niin paljon, että se on sen arvoista. Ja kyllähän ihmiset (varsinkin naiset) tekevät itselleen hurjempiakin toimenpiteitä, esim. rasvaimut ja rintaimplantit...
Olethan myös varautunut mahdolliseen ulostekontinenssiin, sekin on pieni mahdollisuus tuollaisen eikkauksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä edelliseen. Tiedän, että toipuminen tulee olemaan luultavasti äärimmäisen kivuliasta ja kamalaa, mutta tämä asia vaivaa minua niin paljon, että se on sen arvoista. Ja kyllähän ihmiset (varsinkin naiset) tekevät itselleen hurjempiakin toimenpiteitä, esim. rasvaimut ja rintaimplantit...
Olethan myös varautunut mahdolliseen ulostekontinenssiin, sekin on pieni mahdollisuus tuollaisen eikkauksen jälkeen.
siis ulosteinkontinenssi ja leikkaus
Teemu Lehtilä suosittelee Scheriproct-tuotetta!
Vierailija kirjoitti:
Ja entä kun kipu helpottaa ,niin miten te muut olette hyväksyneet tuon ruman röpelön pepussa? Mullakin tilanne on sellainen, että sen ylimääräisen ihon poistosta voisi mahdollisesti olla enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta joskus harmittaa, kun on niin ruma alapää kaiken kaikkiaan.
No mä olen ajatellut että se joka mun pyllynreikää lähietäisyydeltä katsoo on kyllä mulle niin läheinen että se mun kauneusvirheet kestää. En ole koskaan pitänyt sitä muutenkaan mun parhaimpana puolenani :D
"Olethan myös varautunut mahdolliseen ulostekontinenssiin, sekin on pieni mahdollisuus tuollaisen eikkauksen jälkeen."
Olen tietoinen, että pieni mahdollisuus tähän on, mutta olen ymmärtänyt, että se on erittäin epätodennäköistä. Toki kirurgin kanssa keskustelen riskeistä, häneltä saa oikeaa tietoa asiasta
Eipä oo tietoa, mutta toivotaan, että kaikki menee sinulla nyt hyvin!
Itselläni on myös pukamia, mutta vielä pärjää.. Eilen ja tänään oli tosin vaikeaa, kun piti ulostaa ja kävi niin kipeää.