Täytän ensi vuonna 40 ja aion hakea ensi vuonna myös yliopistoon

Yliopistoihin pitäisi ottaa vain alle 25-vuotiaita.

Sinulla  on hyvä ajatus. Toteuta se. Monivuotinen rupeama, jaksat loppuun saakka.

Minä olen 70 en jaksa päntätä enää kun selviydyin tänne saakka hyvin. Kieliä voisi täydentää ja tv politiikkaa seurata.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistoihin pitäisi ottaa vain alle 25-vuotiaita.

Saanko kysyä uteliaisuudesta, että miksi ihmeessä? - Vaikka on se tavallaan ollut jännää havaita, että opiskelupaikatkin jollain tavoin kai kasautuvat. Ei ole ollenkaan harvinaista,että joku aloittaa yliopisto-opiinot päälle 40 vuotiaana mutta hieman harvinaisempaa on se, että jos tällä aloittajalla on kyse ensimmäisestä kerrasta kun on suorittamassa korkeakoulu /yliopisto -opintoja. Mutta totta kai aina on poikkeuksia mutta oman rajallisen havaintoni mukaan on paljon todennäköisempää, että jos 40 vuotiaana korkein koulutus on ylioppilas tai ammatillinen perustutkinto, että tähän koulutukseen enempi vähempi jämähtää kuin se, että jos on aiempaa kokemusta minkä tahansa alan korkeakoulu /yliopisto -opinnoista, niin hakisi ja päätyisi opiskelemaan vielä jotain lisää korkeakoulussa / yliopistossa mahd- jopa suoritaa kokonaan uuden korkeakoulu / yliopisto tutkinnon. - - - Tiedä sitten miten vastaisuudessa vaikuttaa se, että valinnoissa suositaan nyt ensikertalaisia ja eritysiesti heitä jotka ovat kirjoittaneet keskimäärin paremmat yo-arvosanat. 

Itse samanikäisenä moniongelmaisena pitkäaikaistyöttömänä toivon lähinnä pääseväni eläkkeelle. Nuorempana haaveilin yliopisto-opinnoista ja hainkin yliopistoon useamman kerran, mutta en päässyt. Täysin turhan AMK-tutkinnon olen suorittanut. Enää ei yliopistoon hakemisessa ole mitään järkeä kun pääsykin on ihan mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Itse samanikäisenä moniongelmaisena pitkäaikaistyöttömänä toivon lähinnä pääseväni eläkkeelle. Nuorempana haaveilin yliopisto-opinnoista ja hainkin yliopistoon useamman kerran, mutta en päässyt. Täysin turhan AMK-tutkinnon olen suorittanut. Enää ei yliopistoon hakemisessa ole mitään järkeä kun pääsykin on ihan mahdotonta.

Oletko tuo sama, jonka mielestä yliopistoihin tulsii valita vain alle 25 vuotiaita. - Hyökkäsy paras puollutsus. Kun ei itse ole aikanaan saanut itseä tyydyttävää opiskelupaikkaa niin ei sasi monii muukaan saada 

Ei se, että pääsee yliopistoon ole lupaus tai tae mistään mutta itselleni se oli aikanaan haave ja unelma ja olen iloinen ja hyvillläni, että itse lopulta pääsin ja vuosien tai oikeammin vuosikymmeniä myöhemmin valmistuinkin.

Nyt olen työtön mutta harkitsen "taas" opintojeni jatkamista. En halua tai pysty kaikkia päätöksiäni perustelemaan vain järjellä. Mutta utseliaisuus ja kiinnostus tekee elämästä paljon rikkaampaa.

Mutta ei tähän eikä moneen muuhunkaan asiaan tarvita välttämättä yliopistossa opiekelua mutta se on yksi on tapa toteuttaa itseään. Mutta jos saan itseäni kiinnostavan työn niin voin aivan hyvin "unohtaa" opinnot ja keskittyä täysillä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse samanikäisenä moniongelmaisena pitkäaikaistyöttömänä toivon lähinnä pääseväni eläkkeelle. Nuorempana haaveilin yliopisto-opinnoista ja hainkin yliopistoon useamman kerran, mutta en päässyt. Täysin turhan AMK-tutkinnon olen suorittanut. Enää ei yliopistoon hakemisessa ole mitään järkeä kun pääsykin on ihan mahdotonta.

Oletko tuo sama, jonka mielestä yliopistoihin tulsii valita vain alle 25 vuotiaita. - Hyökkäsy paras puollutsus. Kun ei itse ole aikanaan saanut itseä tyydyttävää opiskelupaikkaa niin ei sasi monii muukaan saada 

Ei se, että pääsee yliopistoon ole lupaus tai tae mistään mutta itselleni se oli aikanaan haave ja unelma ja olen iloinen ja hyvillläni, että itse lopulta pääsin ja vuosien tai oikeammin vuosikymmeniä myöhemmin valmistuinkin.

Nyt olen työtön mutta harkitsen "taas" opintojeni jatkamista. En halua tai pysty kaikkia päätöksiäni perustelemaan vain järjellä. Mutta utseliaisuus ja kiinnostus tekee elämästä paljon rikkaampaa.

Mutta ei tähän eikä moneen muuhunkaan asiaan tarvita välttämättä yliopistossa opiekelua mutta se on yksi on tapa toteuttaa itseään. Mutta jos saan itseäni kiinnostavan työn niin voin aivan hyvin "unohtaa" opinnot ja keskittyä täysillä töihin.

En ole sama. Tuo viesti, johon vastasit oli ensimmäinen viestini tähän keskusteluun. Kyllähän omillakin kohdallani on jäänyt harmittamaan se, että en koskaan päässyt yliopistoon, mutta sitten ajattelen järjellä ja mietin, että olisikohan saanut tuollakaan tutkinnolla koulutusta vastaavaa työtä tai edes mitään työtä. Halusin siis Helsingin yliopistoon opiskelemaan valtiotieteitä. Toisaalta olen myös miettinyt, että olisi varmaan pitänyt opiskella lähihoitajaksi niin töitä olisi varmaankin löytynyt. Toki ainoa motiivini lähihoitajaksi opiskelussa olisi ollut tuo erittäin todennäköinen työllistyminen. En varsinaisesti noihin hommiin ole kylläkään koskaan halunnut. Toki kyseenalaistan sen, miksi opiskelin lopulta liiketaloutta AMK:ssa, mutta ainakin jonkun koulutuksen olen sentään suorittanut ja kaipa se nyt on kuitenkin parempi kuin ei mitään, vaikka työtön olenkin, enkä koulutustasi vastaavaa palkkatyötä ole koskaan tehnytkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse samanikäisenä moniongelmaisena pitkäaikaistyöttömänä toivon lähinnä pääseväni eläkkeelle. Nuorempana haaveilin yliopisto-opinnoista ja hainkin yliopistoon useamman kerran, mutta en päässyt. Täysin turhan AMK-tutkinnon olen suorittanut. Enää ei yliopistoon hakemisessa ole mitään järkeä kun pääsykin on ihan mahdotonta.

Oletko tuo sama, jonka mielestä yliopistoihin tulsii valita vain alle 25 vuotiaita. - Hyökkäsy paras puollutsus. Kun ei itse ole aikanaan saanut itseä tyydyttävää opiskelupaikkaa niin ei sasi monii muukaan saada 

Ei se, että pääsee yliopistoon ole lupaus tai tae mistään mutta itselleni se oli aikanaan haave ja unelma ja olen iloinen ja hyvillläni, että itse lopulta pääsin ja vuosien tai oikeammin vuosikymmeniä myöhemmin valmistuinkin.

Nyt olen työtön mutta harkitsen "taas" opintojeni jatkamista. En halua tai pysty kaikkia päätöksiäni perustelemaan vain järjellä. Mutta utseliaisuus ja kiinnostus tekee elämästä paljon rikkaampaa.

Mutta ei tähän eikä moneen muuhunkaan asiaan tarvita välttämättä yliopistossa opiekelua mutta se on yksi on tapa toteuttaa itseään. Mutta jos saan itseäni kiinnostavan työn niin voin aivan hyvin "unohtaa" opinnot ja keskittyä täysillä töihin.

En ole sama. Tuo viesti, johon vastasit oli ensimmäinen viestini tähän keskusteluun. Kyllähän omillakin kohdallani on jäänyt harmittamaan se, että en koskaan päässyt yliopistoon, mutta sitten ajattelen järjellä ja mietin, että olisikohan saanut tuollakaan tutkinnolla koulutusta vastaavaa työtä tai edes mitään työtä. Halusin siis Helsingin yliopistoon opiskelemaan valtiotieteitä. Toisaalta olen myös miettinyt, että olisi varmaan pitänyt opiskella lähihoitajaksi niin töitä olisi varmaankin löytynyt. Toki ainoa motiivini lähihoitajaksi opiskelussa olisi ollut tuo erittäin todennäköinen työllistyminen. En varsinaisesti noihin hommiin ole kylläkään koskaan halunnut. Toki kyseenalaistan sen, miksi opiskelin lopulta liiketaloutta AMK:ssa, mutta ainakin jonkun koulutuksen olen sentään suorittanut ja kaipa se nyt on kuitenkin parempi kuin ei mitään, vaikka työtön olenkin, enkä koulutustasi vastaavaa palkkatyötä ole koskaan tehnytkään.

Niin ja hienoa, jos joku haluaa vielä vanhemmalla iällä opiskella ja todella pystyy siihen kaikki realiteetit huomioiden. Omalla kohdallani realiteetit huomioiden unelmieni opinnot enää tässä iässä eivät vain ole mahdollisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse samanikäisenä moniongelmaisena pitkäaikaistyöttömänä toivon lähinnä pääseväni eläkkeelle. Nuorempana haaveilin yliopisto-opinnoista ja hainkin yliopistoon useamman kerran, mutta en päässyt. Täysin turhan AMK-tutkinnon olen suorittanut. Enää ei yliopistoon hakemisessa ole mitään järkeä kun pääsykin on ihan mahdotonta.

Oletko tuo sama, jonka mielestä yliopistoihin tulsii valita vain alle 25 vuotiaita. - Hyökkäsy paras puollutsus. Kun ei itse ole aikanaan saanut itseä tyydyttävää opiskelupaikkaa niin ei sasi monii muukaan saada 

Ei se, että pääsee yliopistoon ole lupaus tai tae mistään mutta itselleni se oli aikanaan haave ja unelma ja olen iloinen ja hyvillläni, että itse lopulta pääsin ja vuosien tai oikeammin vuosikymmeniä myöhemmin valmistuinkin.

Nyt olen työtön mutta harkitsen "taas" opintojeni jatkamista. En halua tai pysty kaikkia päätöksiäni perustelemaan vain järjellä. Mutta utseliaisuus ja kiinnostus tekee elämästä paljon rikkaampaa.

Mutta ei tähän eikä moneen muuhunkaan asiaan tarvita välttämättä yliopistossa opiekelua mutta se on yksi on tapa toteuttaa itseään. Mutta jos saan itseäni kiinnostavan työn niin voin aivan hyvin "unohtaa" opinnot ja keskittyä täysillä töihin.

En ole sama. Tuo viesti, johon vastasit oli ensimmäinen viestini tähän keskusteluun. Kyllähän omillakin kohdallani on jäänyt harmittamaan se, että en koskaan päässyt yliopistoon, mutta sitten ajattelen järjellä ja mietin, että olisikohan saanut tuollakaan tutkinnolla koulutusta vastaavaa työtä tai edes mitään työtä. Halusin siis Helsingin yliopistoon opiskelemaan valtiotieteitä. Toisaalta olen myös miettinyt, että olisi varmaan pitänyt opiskella lähihoitajaksi niin töitä olisi varmaankin löytynyt. Toki ainoa motiivini lähihoitajaksi opiskelussa olisi ollut tuo erittäin todennäköinen työllistyminen. En varsinaisesti noihin hommiin ole kylläkään koskaan halunnut. Toki kyseenalaistan sen, miksi opiskelin lopulta liiketaloutta AMK:ssa, mutta ainakin jonkun koulutuksen olen sentään suorittanut ja kaipa se nyt on kuitenkin parempi kuin ei mitään, vaikka työtön olenkin, enkä koulutustasi vastaavaa palkkatyötä ole koskaan tehnytkään.

Niin ja hienoa, jos joku haluaa vielä vanhemmalla iällä opiskella ja todella pystyy siihen kaikki realiteetit huomioiden. Omalla kohdallani realiteetit huomioiden unelmieni opinnot enää tässä iässä eivät vain ole mahdollisia.

Niin. Mehän emme tiedä ikääsi... Toisinaan sitä kysyy itseltään, että ketä varten me oikeastaan valintojamme ja päätöksiämme teemme. Minusta oli hienoa, että samana vuonna kun itse kirjoitin ylioppilaaksi muka vanhana (25 vuotiaana)  samaan aikaan kirjoitti ylioppilaaksi ainakin yksi yli 70 vuotias. - Hän tosin ei tainnut jatkaa minun ja erään 50 + vuotiaan kanssa opintoja yliopistolla, - Tuo 50+ vuotias hetis seuraavana syksynä minä joitain vuosia myöhemmin.