Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko koskaan sääliä siitä, että köyhän perheellä ei ole varaa siihen, mistä itse pääset osalliseksi?
26.06.2022 |
Ollessani perheeni kanssa kaikilla mukavuuksilla varustetulla järvenrantamökillä ja tuntiessani, kuinka saan voimaa luonnon keskellä ja akut latautuvat, ajattelen välistä, että hyvää se tekisi myös köyhälle perheelle. Onko sinulla joskus vastaavia tunteita hyväosaisuudestasi?
Kommentit (87)
Ei ole lapsia ja olen köyhä. En tunne ylemmyyttä enkä alemmuutta. Mitään täältä ei mukaansa kukaan saa. Tottakai soisi kaikille lapsille ja perheille mahdollisuuden nauttia Suomen kesästä, mutta ei siihen mitään luksuslukaaleita tarvita. Matkustelu kyllä on kallista Suomessa mutta nyt on hyvää esim. uimarantakeliä oli sitten mökillään uimassa tai vaikkapa yleisellä uimarannalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman hyvän osani olen itse hankkinut. Ei se ole köyhältä veks.
Ap kyselee ihan tyhmiä. Köyhä ois vähemmän köyhä jos ois tehnyt toisenlaisia valintoja.Olenko minä outo?
Minä olen iloinen suomalaisten köyhien puolesta.
Miten hyvin heillä asiat ovatkaan, ei tarvitse varastaa eikä myydä itseään pysyäkseen hengissä. Ei tarvitse jättää mummon syöpää hoitamatta. Ei edes laittaa lapsiaan tehtaaseen töihin, vaan saa täällä yhteiskunnan piikkiin kouluttaa jokaista sen 18 vuotta ja opettaa, miten kannattaa itse tehdä omasta elämästään paras mahdollinen!
Suomen köyhät ovat todellakin globaalissa mittakaavassa uskomattoman onnekkaita!
Puhu sitten kun olet itse köyhä ja iloitse ettei sun tarvi laittaa lapsiasi tehtaaseen töihin.
Olen itse erittäin köyhästä perheestä.
Äiti onneksi tajusi opettaa, että kaikkein tärkein asia on hankkia koulutus ja pitää huoli siitä, ettei jää riippuvaiseksi kenestäkään miehenääliöstä.
ps. ei ole sääli sairautta. Se on ihmisen keksimä lausahdus.
Ehkä sanoisin ennemminkin että tunnen empatiaa, olen itsekin ollut köyhä.
Nykyistä vakautta en voi selittää omin toimin, vaan sen toi yllättävä perintö, jonka ansiosta minulla on nyt velaton asunto. Matalat asumiskulut mahdollistaa downshiftaamisen. Ennen juoksin aina kieli vyön alla ja olin koko ajan huolissani. Oli liian vähän aikaa lapsille (olen yh).
En. Enemmän tunnen surua niistä lapsista joilla ei ole normaalia lapsuutta vanhempien epäsosiaalisen tai suorastaan haitallisen käytöksen takia.
Olen lähtöisin köyhästä (mutta onnellisesta) perheestä ja omalla työllä ja sitkeydellä saanut keskiluokkaisen elämän ja paljon hyvää extraa.
Vaikka elämä oli vaatimatonta enkä saanut samaa mitä muut en kokenut olevani huonompi. 15v menin töihin ja sain käyttää rahat omiin juttuihini.
Jo vanhemmat opettivat että omalla rahalla saa mitä haluaa ja saman olen opettanut myös lapsilleni ja lastenlapsilleni. Kukaan perheessä ei ole päätynyt sossun luukulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne sääliä. Olen itse lähtöisin rutiköyhästä yh-perheestä päihteillä kyllästetystä slummilähiöstä. Ihan omalla työlläni olen vuosikausia opiskellut päästäkseni hyvin tienaavaan ammattiin ja nyt voin ostaa mitä haluan. Tunnen (lähisuvustanikin) paljon köyhiä ja useimmilta puuttuu täysin elämänhallinta ja motivaatio itsensä ja elämäntilanteensa parantamiseen, vaikka yhteiskuntamme mahdollistaa paljon. Valitetaan ja odotetaan, että joku muu tarjoilisi kaiken valmiina.
Säälin lähinnä suurempia ongelmia kohdanneita (vakavat sairaudet, onnettomuudet, sodan keskelle joutuneet jne.) kuin tavallista suomalaista köyhyyttä. Olen ollut itsekin köyhä. Stressasin kyllä rahan riittämättömyyttä ja kärsin sen aiheuttamista ongelmista mutta yleisesti ottaen olin silloinkin lähes yhtä onnellinen kuin nykyään. Kaikkein tärkeimmät asiat eivät liity rahaan.
Mökkeilymahdollisuuden puutteesta en sääli ketään, itsellänikään ei ole mökkiä ja minut ja puolisoni on varsinkin lapsena pakotettu mökkeilemään ihan riittävän monta kertaa. Jos ikinä edes hankimme vapaa-ajan asuntoa, mökki Suomesta ei tule olemaan harkinnassa. Pikemminkin säälisin heitä, joka mökkeilevät ja pistävät siihen aikaansa, ellen tietäisi, että jotkut siitä oikeasti tykkäävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä välillä on nämä ajatukset. Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että rahasta et ole ikinä ollut tiukkaa. Aina sitä ei ole ollut niin paljon kuin nyt, mutta aina on osattu sovittaa menot niin, että mitään ei ole puuttunut ja on jäänyt ylimääräistä jopa luksukseen.
Joku sanoi fiksusti tässä ketjussa, että järkevät valinnat on tehtävä jo koulussa. On opiskeltava, on haettava alalle, jossa on järkevät palkat. Ja aina on oltava taloudellinen puskuri. Ts. tallessa rahaa, jota ei koskaan käytetä. Se on vain yllättäviin menoihin.
Tietysti tämä ei ole aina näin yksinkertaista. Voi sairastua, tulla avioero ja muita tilanteita, jossa ei taloudellinen puskurikaan auta. Sitä varten on sosiaaliturva. Vain sitä varten.
Aiemmin tunsin, ja olin useiden eri järjestöjen kuukausilahjoittaja. Tilipäivänä meni suoraveloitukset järjestöille aina samalla kun sijoituksiinkin.
Sitten 2021 romutettiin maailmankuvani demokraattisesta lännestä, jossa kaikkien ihmisoikeuksia kunnioitetaan tasapuolisesti. Jos minun itsemääräämisoikeutta omasta kehostani poljetaan, niin valitettavasti ei minua kiinnosta enää muiden ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin tunsin, ja olin useiden eri järjestöjen kuukausilahjoittaja. Tilipäivänä meni suoraveloitukset järjestöille aina samalla kun sijoituksiinkin.
Sitten 2021 romutettiin maailmankuvani demokraattisesta lännestä, jossa kaikkien ihmisoikeuksia kunnioitetaan tasapuolisesti. Jos minun itsemääräämisoikeutta omasta kehostani poljetaan, niin valitettavasti ei minua kiinnosta enää muiden ongelmat.
Älä vaan kerro, mitä tapahtui.
Parhaat asiat mitä tiedän on usein ilmaisia. Tänäkin aamuna lähdin pyörällä aamu-uinnille, mikä ihana rauha siellä olikaan. Mietin että moni köyhä herää tälläkin hetkellä krapuloissaan ja jää tästä kaikesta ihanasta paitsi. Ja samalla valittaa ettei koskaan ole mahdollisuutta tehdä mitään kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen psykologiassa on se piirre, että kun itsellä menee hyvin, lukee hän sen omaksi saavutuksekseen. Ja samalla hän ajattelee, että on toisen oma vika, kun ei ole pystynyt samaan. Olen törmännyt tähän mm hoitohenkilökunnnan taholta. Minulla on harvinainen sairaus. Monet ovat sitä mieltä, että olen tehnyt jotain väärää, koska heillä tämä kyseinen elin toimii. Tämä ei ole mikään elintavoista johtuva sairaus ja täysin fyysinen, mutta silti saanut kuulla mm että olen itse aiheuttanut sen mm stressaamalla, olemalla syntinen (?), ajattelemalla tätä sairautta tai olen tehnyt Jumalaa kohtaan jotain väärää. Koska jotain minun on täytynyt tehdä, kun olen tämän saanut, vaikka heillä ei tätä ole. Saman voi sanoa rikastumisesta. Siihen vaikuttaa kyvyt (mm älykkyys), johon ei voi itse vaikuttaa. Sijoittaminenkin, sehän on täysin tuuripeliä. Täytyy olla myös tuuria, ettei itse sairastu tai kukaan lähipiirissä sairastu, koska jos on omaishoitaja, se on niin raskasta ettei varmasti pääse käymään töissä. Toki täytyy nähdä myös vaivaa, mutta moni joka näkee paljon vaivaa, ei koskaan rikastu. Paljon vaikuttaa lisäksi oman äidin elintavat raskaana, jos äiti käyttänyt päihteitä yms on omat lähtökohdat huomattavasti vaikeamman. Jokainen tarvitsee valtavasti hyvää tuuria rikastuakseen.
Voihan sen ajatella niinkin, että se on jotenkin ihmisen psyykeeseen luontaisesti kuuluva asia, että kuvittelee kaiken hyvän elämässään olevan omaa ansiota. Tai ehkä sen voi nähdä esim. nöyryyden ja kiitollisuuden puutteena.
Mutta minä olen kuitenkin aina ajatellut, että se on ennen kaikkea silkkaa tyhmyyttä. Ehkä olen itsekin ylimielinen, mutta tuntuu käsittämättömältä, että aikuiset ihmiset eivät ymmärrä sellaisia asioita, joita itse ymmärsin jo ala-asteella (että asiat ovat monista tekijöistä kiinni ja usein moni asia ihan pienestä kiinni ja että kukaan ei voi menestyä yksinään jne.)
Minä en ainakaan köyhänä halua kenenkään sääliä. Se on omalla tavallaan alentuvaa. Sen sijaan ymmärrystä, empatiaa ja myötätuntoa kaipaisin toisinaan kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna nostaisin sen katseen peiliin ja miettisin mikä siinä omassa arjessa on pielessä, jos se rauha löytyy vain sieltä mökiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin tunsin, ja olin useiden eri järjestöjen kuukausilahjoittaja. Tilipäivänä meni suoraveloitukset järjestöille aina samalla kun sijoituksiinkin.
Sitten 2021 romutettiin maailmankuvani demokraattisesta lännestä, jossa kaikkien ihmisoikeuksia kunnioitetaan tasapuolisesti. Jos minun itsemääräämisoikeutta omasta kehostani poljetaan, niin valitettavasti ei minua kiinnosta enää muiden ongelmat.
Älä vaan kerro, mitä tapahtui.
Se, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät tiedä, mitä tasapuolisia ihmisoikeuksia polkevaa 2021 tapahtui, osoittaa, että asian vakavuutta ei ole ymmärretty.
Minä kävelen noin 700m luonnon rauhaan. 🤣 Kannattaa joskus koettaa kävellä kauemmas kun sinne parkkipaikalla olevalle autolle.
Nuorempana tunsin häpeää siitä että pärjäsin elämässä paremmin kuin lapsuuden perheeni, ja esim. pystyin matkustelemaan.
Nyt aikuisempana tiedän, että perheessäni olisi monet asiat voitu hoitaa toisinkin. Olenhan itsekin tehnyt niin. Uusia ihmisiä voi tarkkailla rauhassa ennen kuin sitoutuu koko loppuelämäksi, ja sitoutumisenkin voi purkaa jos siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Rahat voidaan budjetoida, eikä ole pakko vaan randomisti ostella juttuja kunnes hups vaan rahat onkin yllättäen loppu.
Jotain random köyhiä jossain kehitysmaassa en sääli, koska voin ainoastaan lahjoittaa rahaa keräyksiin ja toivoa että joku toimittaa jotain apua. Eivät he hyödy mitään siitä että minä säälin heitä nojatuolilla istuen ja kahvia hörppien.
Mä oon köyhä ja oltiin lasten kanssa telttailemassa metsässä. Kaikki nautti eikä maksanut kuin bussiliput ja ruuat. Ei tarvitse tuntea sääliä, itse ainakin nautin elämästäni.
Empatiakyky on hyvä ja tärkeä ominaisuus ihmisellä. Sen sijaan sääli on sairautta. Kukapa haluaisi olla säälin kohde?