Tunnetko koskaan sääliä siitä, että köyhän perheellä ei ole varaa siihen, mistä itse pääset osalliseksi?

Kaikki ei halua niitä samoja asioita mistä itse pääsee osalliseksi ja eikä heistäkään kaikki halua mökiltä kaikkia mukavuuksia jotka mökillle haluavat

Mistähän se harhaluulo johtuu että kaikki haluaisivat samoja asooita kuin itse haluaa?

Ristiriitaiset fiilikset. Köyhyys Suomessa johtuu usein muiden resurssien kuin rahan puutteesta, sillä täällä on mahdollisuus kaikilla kouluttautua ja elää monien tukien varassa. Kuinka pitkälle minun työstä ja palkasta pitäisi kompensoida toisten ihmisten tyhmyyttä tai sairauksia? Jos joku on päättänyt synnyttää maailmaan itsenäiseen elämään täysin elinkyvyttömän ihmisen (niin että joko raskauden ajan tutkimukset on jätetty välistä tai abortista kieltäydytty), miksi minä olen vastuullinen? 

Toki päihde- ja mt-ongelmaisten lasten olosuhteet säälittää, mutta minkä voit kun kaikilla on yhtäläinen oikeus saada lapsia.

Kaikille ei riitä kivaa, joten olen iloinen, että minulle riittää kivaa.

Miten yllättävää kun on itse saanut ei osaa tuntea mitään sympatiaa muita kohtaan. Näkeehän sen muutenkin rikkaat ottais köyhiltä sen vähänkin pois mutta vielä tulee päivä jossa tekin seisotte ilman mitään mammonaa samalla viivalla ilman hyviä tekoja. Katsotaan sitten tunteeko se köyhä sääliä teitä kohtaan.

En tunne sääliä köyhiä kohtaan. Tunnen suurta nöyryyttä vanhempiani kohtaan, koska olen syntynyt kultalusikka käteen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen psykologiassa on se piirre, että kun itsellä menee hyvin, lukee hän sen omaksi saavutuksekseen. Ja samalla hän ajattelee, että on toisen oma vika, kun ei ole pystynyt samaan. Olen törmännyt tähän mm hoitohenkilökunnnan taholta. Minulla on harvinainen sairaus. Monet ovat sitä mieltä, että olen tehnyt jotain väärää, koska heillä tämä kyseinen elin toimii. Tämä ei ole mikään elintavoista johtuva sairaus ja täysin fyysinen, mutta silti saanut kuulla mm että olen itse aiheuttanut sen mm stressaamalla, olemalla syntinen (?), ajattelemalla tätä sairautta tai olen tehnyt Jumalaa kohtaan jotain väärää. Koska jotain minun on täytynyt tehdä, kun olen tämän saanut, vaikka heillä ei tätä ole. Saman voi sanoa rikastumisesta. Siihen vaikuttaa kyvyt (mm älykkyys), johon ei voi itse vaikuttaa. Sijoittaminenkin, sehän on täysin tuuripeliä. Täytyy olla myös tuuria, ettei itse sairastu tai kukaan lähipiirissä sairastu, koska jos on omaishoitaja, se on niin raskasta ettei varmasti pääse käymään töissä. Toki täytyy nähdä myös vaivaa, mutta moni joka näkee paljon vaivaa, ei koskaan rikastu. Paljon vaikuttaa lisäksi oman äidin elintavat raskaana, jos äiti käyttänyt päihteitä yms on omat lähtökohdat huomattavasti vaikeamman. Jokainen tarvitsee valtavasti hyvää tuuria rikastuakseen.

Mä itse koen itseni juuri onnekkaaksi, että mulla on ominaisuuksia joiden avulla olen päässyt asemaan, jossa talouteni on turvattu (en ole rikas, mutta pystyn elämään mukavaa elämää). Tottakai olen joutunut itse tekemään töitä asian eteen, mutta juurikin sellaiset seikat, kuten hyvä terveys, älykkyys ja kasvuympäristö on auttaneet asiaa huomattavasti. Kyllä mä väitän, että olen esimerkiksi koulussa päässyt huomattavasti helpommalla, kuin moni muu. Ja olen kiitollinen siitäkin, että saan kiksini aika edullisista asioista, kuten luonnossa liikkumisesta merkkilaukkujen sijaan.

Mulla on ystävä, jolla on vaikeasti kehitysvammainen lapsi. Hän on lapsensa omaishoitaja ja siksi taloudellisesti huonommassa asemassa, koska hän ei pysty esimerkiksi tekemään täyspäiväistä työtä. Ei hän asiaa ole valinnut tai laiskuuttaan tai tyhmyyttään tuohon tilanteeseen päätynyt. Hänellä kävi siinä mielessä huono tuuri, että lapsen terveys ei salli hänen tehdä sitä, mitä meidän yhteiskunnassa pitää tehdä rikastuakseen.

Itse en esim. mökkeilyä arvosta. Olen kokenut eikä ole mun juttu. Kyllä sitä varaa olisi vuokrata mökki mutta ei halua )

Vierailija kirjoitti:

En tunne, olen itse pitkällä koulutuksella (paljon opintolainaa) ja opintojen ohessa ahkerasti töitä tekemällä päässyt nykyiseen hyväpalkkaiseen työhön ja asemaan. Nautin todellakin siitä mitä olen saavuttanut ja kannan korteni kekoon vähävaraisten hyväksi maksamalla suuren määrän veroja sekä lahjoitan rahaa hyväntekeväisyyteen, pääsääntöisesti suomalaisille perheille.

Sama täällä. Paitsi että kaikesta tästä huolimatta elän varsin tavallista elämää joka tuskin paljonkaan eroaa keskitason suomalaisen elämästä.

No, se minulla varmasti on paremmin että koska elän sinkkuna ei ole huolta perheen toimeentulosta, vain itsestäni. Pystyisin siis elämään paljon laveammin ja leveämmin mutta kun se ei vain kiinnosta.

Omat nautintoni saan kirjoista joita ostan aika paljon. Se nyt tietysti on asia jossa voisin säästää kun käyttäisin enemmän kirjastoa mutta kun kaikkia kiinnostavia kirjoja ei saa käsiinsä, jonot on pitkät tai ne on aina lainassa. Siksi ostan itselleni.

Toinen asia josta nautin paljon on pyöräily. Kunnon pyörä tietysti kannattaa hankkia mutta vaatimattomallakin pääsee.  Ulkoilu luonnossa ja  meren rannoilla on suuri ilon ja rentoutumisen lähde minulla. Ysrävän koira jota ulkoulutan usein-.

Ei kaikki maksa valtavasti. Kun osaa iloa etsiä pienistä asioista sitä löytyy vaikka kuinka paljon. Heitä säälin jos jotakuta sääliä pitää, jotka eivät pysty iloa ja onnea tuntemaan kuin rahasta ja hankinnoista ja luksuksesta. Kovin on tyhjää elämä.

Maksan kuukausilahjoituksia muutamaan eläinten turvakotiin ja kun kohdalle osuu näitä keräyksiä esim. ruokaan ja eläinlääkäriin osallistun niihin.  

Minulla on kaunis oma koti mutta missään palatsissa en asu enkä haluakaan. Haluan kodin joka on minun näköiseni ja jossa on hyvä olla. 

Itse saan nautintoni leffojen katselusta, pelaamisesta ps5:lla,saunomisesta kotona. Muita nautimtoja en kaipaa. Mulla.on kaikki mitä haluan :)

Vierailija kirjoitti:

Parhaat asiat mitä tiedän on usein ilmaisia. Tänäkin aamuna lähdin pyörällä aamu-uinnille, mikä ihana rauha siellä olikaan. Mietin että moni köyhä herää tälläkin hetkellä krapuloissaan ja jää tästä kaikesta ihanasta paitsi. Ja samalla valittaa ettei koskaan ole mahdollisuutta tehdä mitään kivaa.

Ehkä kannattaisi miettiä uudestaan aamu-uinnin vaikutusta (mielen-)terveyteen, jos näin erikoisia mietteitä ikikrapulaisista köyhistä sen myötä herää?

Omituista, että monien mielestä sääliminen tarkoittaa leuhkimista.

Itse tunnen enemmän noloutta, jos itsellä on jotain mitä joku tuttu tarvitsisi kipeästi, niin että tuntuu että ei kehtaa tunnustaa että kyseisen asian hankkiminen ei tunnu minulla missään, enkä ollut tullut edes ajatelleeksi että jollakin ei ole varaa siihen.

Enemmän minä säälin ap sinua. Löysit rauhan rahalla rakennetuista kulisseista ja nyt luulet ettei köyhät voi saavuttaa samaa. Seuraavana aamuna kun heräät ihan siihen perusarkeesi pysähdy edes hetkeksi katsomaan ikkunasta ulos. Ei se raha sinä aikana mihinkään häviä, ehdit kyllä sen perään juoksemaan myöhemminkin. Kyllä tein olettamuksia elämästäsi, kuten sinä minun. Lokeroit minut johonkin säälittävään loukkoon, jossa ei ole luontoa, eikä rauhaa.

https://ruuhkavuodet.fi/2021/06/27/kotilaksyt-kesaksi-nama-50-asiaa-jok…

Linkin takaa on 50 asiaa joita lasten tulisi tehdä kesällä. Lue se ap ajatuksella läpi ja palataan sitten asiaan.

Vierailija kirjoitti:

https://ruuhkavuodet.fi/2021/06/27/kotilaksyt-kesaksi-nama-50-asiaa-jok…

Linkin takaa on 50 asiaa joita lasten tulisi tehdä kesällä. Lue se ap ajatuksella läpi ja palataan sitten asiaan.

https://ruuhkavuodet.fi/2021/06/27/kotilaksyt-kesaksi-nama-50-asiaa-jok…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen psykologiassa on se piirre, että kun itsellä menee hyvin, lukee hän sen omaksi saavutuksekseen. Ja samalla hän ajattelee, että on toisen oma vika, kun ei ole pystynyt samaan. Olen törmännyt tähän mm hoitohenkilökunnnan taholta. Minulla on harvinainen sairaus. Monet ovat sitä mieltä, että olen tehnyt jotain väärää, koska heillä tämä kyseinen elin toimii. Tämä ei ole mikään elintavoista johtuva sairaus ja täysin fyysinen, mutta silti saanut kuulla mm että olen itse aiheuttanut sen mm stressaamalla, olemalla syntinen (?), ajattelemalla tätä sairautta tai olen tehnyt Jumalaa kohtaan jotain väärää. Koska jotain minun on täytynyt tehdä, kun olen tämän saanut, vaikka heillä ei tätä ole. Saman voi sanoa rikastumisesta. Siihen vaikuttaa kyvyt (mm älykkyys), johon ei voi itse vaikuttaa. Sijoittaminenkin, sehän on täysin tuuripeliä. Täytyy olla myös tuuria, ettei itse sairastu tai kukaan lähipiirissä sairastu, koska jos on omaishoitaja, se on niin raskasta ettei varmasti pääse käymään töissä. Toki täytyy nähdä myös vaivaa, mutta moni joka näkee paljon vaivaa, ei koskaan rikastu. Paljon vaikuttaa lisäksi oman äidin elintavat raskaana, jos äiti käyttänyt päihteitä yms on omat lähtökohdat huomattavasti vaikeamman. Jokainen tarvitsee valtavasti hyvää tuuria rikastuakseen.

Voihan sen ajatella niinkin, että se on jotenkin ihmisen psyykeeseen luontaisesti kuuluva asia, että kuvittelee kaiken hyvän elämässään olevan omaa ansiota. Tai ehkä sen voi nähdä esim. nöyryyden ja kiitollisuuden puutteena.

Mutta minä olen kuitenkin aina ajatellut, että se on ennen kaikkea silkkaa tyhmyyttä. Ehkä olen itsekin ylimielinen, mutta tuntuu käsittämättömältä, että aikuiset ihmiset eivät ymmärrä sellaisia asioita, joita itse ymmärsin jo ala-asteella (että asiat ovat monista tekijöistä kiinni ja usein moni asia ihan pienestä kiinni ja että kukaan ei voi menestyä yksinään jne.)

Nämä ovat kyllä ihan totta. On selvää, että rikastumiseen tarvitaan kovaa työtä ellei sitten satu syntymään perheeseen, jossa on niin paljon omaisuutta, että sen turvin voi elää vaikka ei ikinä edes tekisi työtä. Kuitenkaan kaikki, jotka tekevät kovasti työtä eivät rikastu. Esimerkiksi menestyvään yritykseen tarvitaan myös onnea, sitä, että sattui oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Sijoittaminen taas onnistuu vain jos on jotain mistä sijoittaa. Esimerkiksi matalapalkkatyöläisellä ei ole, koska kaikki mikä tulee, menee välttämättömään elämiseen.

Mitä tulee koulutukseen, niin tosiasia, mikä on tietyllä tavalla tabu, on se, että älykkyys määrittää todella paljon. Kaikki eivät pysty kouluttautumaan hyvätuloisille aloille. Kaikki eivät pysty kouluttautumaan ollenkaan. Osa ihmisistä kärsii sen verran isoista oppimisvaikeuksista, että heille on vaikea löytää minkäänlaista työtä jossa he pärjäisivät. Varmaa on, että ei ainakaan sellaista työtä, jonka palkkataso mahdollistaa nykyisen itsestäänselvyytenä pidetyn keskiluokkaisen elämäntavan. Nämä eivät ole mikään aivan pieni joukko. Heikkolahjaisuus tai lievä kehitysvammaisuus jota on yllättävän paljon diagnosoimattomattomana, eivät ole ihmisen omia valintoja, eivätkä jotain mistä voi harjoittelulla päästä eroon. Sekin kannattaa muistaa, että vaikka jokaisella olisi edellytykset kouluttautua hyvätuloisille aloille, olisi joidenkin kuitenkin tehtävä ne pienipalkkaiset, mutta yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömät työt. Kaikki eivät voi olla hyväpalkkaisia asiantuntijoita.

Tiedetään myös, että perhe ja se ympäristö, jossa lapsuutensa viettää, vaikuttaa paljon. Kaikki eivät saa sanoja eväitä elämälle. Omiin mahdollisuuksiin on vaikea luottaa jos ympärillä on pelkkää huono-osaisuutta.

Lisäksi elämässä sattuu erilaisia asioita, kuten sairautta, traumaattisia kokemuksia, kaikenlaista sellaista, jotka voivat pudottaa ihmisen pois opinnoista ja työelämästä.

Minä olen itse kädestä suuhun elävä matalapalkkatyöläinen, ja vaikka en tule kunnolla palkallani toimeen, niin voisinhan minäkin tuntea tehneeni jotain paremmin kuin ne vähävaraiset, joilla ei ole työtä. Näin ei kuitenkaan ole. Se, että sain työpaikan oli hyvin suurelta osin onnea. Satuin tuntemaan ihmisen, joka oli valmis palkkaamaan minut, siitä huolimatta, että olen tuohon aiemmin mainittuun heikkolahjaisten ryhmään kuuluva. Mihinkään opiskeluun en ole pystynyt, viimeistään työharjoittelujakso on osoittanut, että ei tule mitään, mutta tätä työtä kykenen jotenkuten tekemään ja minua siinä siedetään, monessa muussa paikassahan minua ei katseltaisi ollenkaan.

Moni saa perintöjä joita pitää omana ansionaan. Näinhän asia ei kuitenkaan ole.

Suomessa on todella alhainen myötätunnon määrä ihan tutkitusti.

(https://www.helsinkitimes.fi/finland/finland-news/domestic/15089-finns-…)

Suomessa on paljon ihmisiä, jotka kuvittelee, että mahdollisuus kouluttautua takaa jotenkin tasa-arvon ja näin ollen heikompia kohtaan ei tarvi tuntea empatiaa, koska ovat vaan niitä huonompia ihmisiä. Myös omasta menestyksestä syntyy harha siitä, että koska itsellä on käynyt onni ja on hyvä resilienssi niin kaikilla muillakin pitää olla (tämä hyvä onni ja resilienssi puetaan ahkeruudeen viittaa).

Ja jo etukäteen, ei, en ole työtön, enkä edes pienituloinen, mutta en myöskään uskottele itselleni, että empatia on vääryys.

En tunne sääliä. Olen itse työlläni ansainnut sen mitä minulla on, ei ole perintöä tai muitakaan onnenpotkuja elämässä. Edelliseen viitaten Suomessa kyllä on mahdollisuus kaikilla samaan. Jos joku on laiska tai saamaton pitääkö sitä siis sääliä?

En tunne :) Mutta mietin joskus, miten hirveää sellainen itsestä olisi.

Vierailija kirjoitti:

En tunne sääliä. Olen itse työlläni ansainnut sen mitä minulla on, ei ole perintöä tai muitakaan onnenpotkuja elämässä. Edelliseen viitaten Suomessa kyllä on mahdollisuus kaikilla samaan. Jos joku on laiska tai saamaton pitääkö sitä siis sääliä?

Ei Suomessa kaikilla ole mahdollisuutta samaan. Jo lähtökohdat eroavat. Minä olen saanut perinnöksi miljoonan ja muutenkin koko lapsuuteni ajan on ollut kesämökit, pelit ja vehkeet. Se ei ole auttanut varsinaisesti varallisuuden luonnissa itselle, mutta en ole sellaista tarvinnutkaan, koska kaikkea on ilmankin. Myös kiinteistö ulkomailla jne jne.