Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko koskaan sääliä siitä, että köyhän perheellä ei ole varaa siihen, mistä itse pääset osalliseksi?
26.06.2022 |
Ollessani perheeni kanssa kaikilla mukavuuksilla varustetulla järvenrantamökillä ja tuntiessani, kuinka saan voimaa luonnon keskellä ja akut latautuvat, ajattelen välistä, että hyvää se tekisi myös köyhälle perheelle. Onko sinulla joskus vastaavia tunteita hyväosaisuudestasi?
Kommentit (87)
En tunne sääliä niitä kohtaan joilla on alhaisempi elintaso kuin minulla. Tunnen niitä kohtaan sääliä jotka jaksaa huomautella siitä mitä meillä on.
Miehen serkku on mestari tässä. Viimekesänä kysyi että taasko olemme vaihtaneet autoa? Kyllä olimme vaihtaneet autoa. Edellinen hajosi viidenvuoden käytön jälkeen niin että korjaus kustannukset eivät olleet järkeviä.
Ja samanlaisia kysymyksiä sataa taajaan. Taasko, miksi, kallista, ei mulla vaan olisi varaa jne kommentointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän säälittää ne lapset, joilla ei ole hyvää tai rakastavaa kotia. Itselläni oli aika köyhä lapsuus, mutta kun muuten kotona oli asiat hyvällä mallilla, niin en muista että rahan puute olisi mitään traumoja jättänyt. Kesäisin tehtiin kaikkia pieniä juttuja ja retkiä perheen kesken. Ihan köyhimmästä päästä emme tosin olleet, sillä ruokaa meillä riitti hyvin, tosin johtui varmaan siitä että äiti teki tosi paljon itse kaikkea ja osasi kehitellä halvoista aineista hyvää ruokaa.
Enemmänkin mietin, miksi minun pitää maksaa joka kuukausi muutama tuhatlappunen veroja, jotta köyhillä olisi sama elitaso kuin minulla. He menevät tuetulle lomalle, siellä ei tehdä ruokaa tai tiskata, kuten me keskituloiset teemme mökillä. Onkohan käyhät passattu piloille?
Tämä on sinun huippusi.
Rokkefellerit voi hyvinkin sääliä sinua ja olla onnellisia kun omilla lapsilla on paremmin.
Vierailija kirjoitti:
En tunne, olen itse pitkällä koulutuksella (paljon opintolainaa) ja opintojen ohessa ahkerasti töitä tekemällä päässyt nykyiseen hyväpalkkaiseen työhön ja asemaan. Nautin todellakin siitä mitä olen saavuttanut ja kannan korteni kekoon vähävaraisten hyväksi maksamalla suuren määrän veroja sekä lahjoitan rahaa hyväntekeväisyyteen, pääsääntöisesti suomalaisille perheille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääli on oikein oivallinen tapa nostattaa sitä omaa egoaan. Varo ettei nouse hattuun, sillä säälittäviä riittää.
Onpas outo kommentti. Olisiko parempi, jos en tuntisi sääliä? Miksi kaikki pitää vääntää oudoksi vasemmiston toimesta? En ymmärrä.
AP
Kannattaa tutustua vanhaan sanontaan sääli on sairautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen varsinkin näillä helteillä kun en asu Intiassa tai Afrikassa, jossa on liian kuuma eikä kaikilla ole edes puhdasta juomavettä. Tunnen myötätuntoa myös ukrainalaisia ja muita sodista kärsiviä kohtaan.
Suomessa ei ole sen mittaluokan vähäosaisia, että tuntisin myötätuntoa aineellisesta. Sen sijaan tunnen myötätuntoa sairaita ja esimerkiksi psyykkisesti oireilevia kohtaan, jotka eivät saa tarvitsemaansa apua.
Ihmisen psykologiassa on se piirre, että kun itsellä menee hyvin, lukee hän sen omaksi saavutuksekseen. Ja samalla hän ajattelee, että on toisen oma vika, kun ei ole pystynyt samaan. Olen törmännyt tähän mm hoitohenkilökunnnan taholta. Minulla on harvinainen sairaus. Monet ovat sitä mieltä, että olen tehnyt jotain väärää, koska heillä tämä kyseinen elin toimii. Tämä ei ole mikään elintavoista johtuva sairaus ja täysin fyysinen, mutta silti saanut kuulla mm että olen itse aiheuttanut sen mm stressaamalla, olemalla syntinen (?), ajattelemalla tätä sairautta tai olen tehnyt Jumalaa kohtaan jotain väärää. Koska jotain minun on täytynyt tehdä, kun olen tämän saanut, vaikka heillä ei tätä ole. Saman voi sanoa rikastumisesta. Siihen vaikuttaa kyvyt (mm älykkyys), johon ei voi itse vaikuttaa. Sijoittaminenkin, sehän on täysin tuuripeliä. Täytyy olla myös tuuria, ettei itse sairastu tai kukaan lähipiirissä sairastu, koska jos on omaishoitaja, se on niin raskasta ettei varmasti pääse käymään töissä. Toki täytyy nähdä myös vaivaa, mutta moni joka näkee paljon vaivaa, ei koskaan rikastu. Paljon vaikuttaa lisäksi oman äidin elintavat raskaana, jos äiti käyttänyt päihteitä yms on omat lähtökohdat huomattavasti vaikeamman. Jokainen tarvitsee valtavasti hyvää tuuria rikastuakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokenut köyhyyttä, ja aina osannut nauttia elämästä. En toisaalta edes pidä mökkeilystä.
En. Tulen köyhästä perheestä ja taistelin kynsin hampain että minusta ei tule aikuisena köyhää. Kunnon koulutus ja työpaikka auttaa kummasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus joo, mutta en tuollaisella ylemmyyttä tuntevalta tavalla. Olemme itsekin olleet joskus nuoria ja köyhiä tuoreita vanhempia. Nykyisin olemme molemmat hyvissä ammateissa, mutta kovan työn lisäksi meillä on ollut myös tuuria ja olemme olleet oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kaikki ei oikeasti pysty parantamaan tilannettaan, vaikka yrittäisivät millä tavoin.
Ja minusta on hassu ajatus, että kaikki edes haluaisivat mökille. Itse en lähde mökille kuin pakosta, vaikka sellainen mahdollisuus olisi vuoden ympäri.
No enpä juuri koska olen ollut myös suomalaisittain todella köyhä ja mekin olemme olleet köyhä lapsiperhe. En minä kadehtinut kenenkään rantamökkejä tai lomia tms., en mielekästä työtä, en mitään. Eivät ne olleet sellaisia asioita, joita kaipasin, materiaa siis. Haaveilin silloin kyllä siitä kuinka rahaa jäisi sivuun ja stressiä rahasta olisi vähemmän ja ihaninta nyt on juuri se, että ei stressaa aina tiettyyn aikaan kuusta musertavasti. Sisulla siitäkin selvittiin kyllä ja ehkä joku muu osaa olla stressaamattakin. Ilman lapsia en ehkä itsekään olisi ottanut niin raskaasti. Ja joo, yrittäminen ei aina kannata ihan heti... läheisetkään eivät arvota ihmisiä omaisuuden perusteella, tietty sellaisiakin lähipiirejä on olemassa. Iso osa ihmisistä tuskin kuitenkaan tuhlaa aikaansa tuollaisten asioiden kadehtimiseen vaan keskittyvät omiin elämiinsä. Positiivinen kehityshän se tekee onnellisemmaksi kuin omaisuuden vartiointi, joten siinä mielessä suomalainen köyhä on oikein onnekkaassa asemassa. :) Nuorena varsinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman hyvän osani olen itse hankkinut. Ei se ole köyhältä veks.
Ap kyselee ihan tyhmiä. Köyhä ois vähemmän köyhä jos ois tehnyt toisenlaisia valintoja.
Olenko minä outo?
Minä olen iloinen suomalaisten köyhien puolesta.
Miten hyvin heillä asiat ovatkaan, ei tarvitse varastaa eikä myydä itseään pysyäkseen hengissä. Ei tarvitse jättää mummon syöpää hoitamatta. Ei edes laittaa lapsiaan tehtaaseen töihin, vaan saa täällä yhteiskunnan piikkiin kouluttaa jokaista sen 18 vuotta ja opettaa, miten kannattaa itse tehdä omasta elämästään paras mahdollinen!
Suomen köyhät ovat todellakin globaalissa mittakaavassa uskomattoman onnekkaita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääli on oikein oivallinen tapa nostattaa sitä omaa egoaan. Varo ettei nouse hattuun, sillä säälittäviä riittää.
Onpas outo kommentti. Olisiko parempi, jos en tuntisi sääliä? Miksi kaikki pitää vääntää oudoksi vasemmiston toimesta? En ymmärrä.
AP
Sinun empatiakäsitys on ylimielisen holhoava. Säälisi on pahaa mieltä jonkun muun heikosta asemasta, kun se ei pääse mökille. Kaikkihan haluaa mökkeillä, kun MINÄ haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemmän säälittää ne lapset, joilla ei ole hyvää tai rakastavaa kotia. Itselläni oli aika köyhä lapsuus, mutta kun muuten kotona oli asiat hyvällä mallilla, niin en muista että rahan puute olisi mitään traumoja jättänyt. Kesäisin tehtiin kaikkia pieniä juttuja ja retkiä perheen kesken. Ihan köyhimmästä päästä emme tosin olleet, sillä ruokaa meillä riitti hyvin, tosin johtui varmaan siitä että äiti teki tosi paljon itse kaikkea ja osasi kehitellä halvoista aineista hyvää ruokaa.
Sama täällä, nälkää ei tarvinnut kärsiä, mutta esim mitään maksullisia harrastuksia ei ollut, missään huvipuistoissa tms ei käyty koskaan, äiti teki ruuat ja leipoi leivät, ompeli myös vaatteet. Ei käyty yhden yhtä kertaa syömässä missään ravintolassa tai edes pikaruokapaikassa. Omat eväät oli mukana jos oltiin jossain ruokaväliä pidemmässä eissussa. En silti koskaan kokenut jääneeni mistään paitsi. Lapsuus oli hyvä ja turvallinen. Vieläkään en ole materialisti, en osaa ajatella että hyvä loma on sellainen, johon palaa paljon rahaa.
Ja taas tämä sama huomiota hakeva säälittävä trollaaja! Mitä sinä haet näillä aloituksillasi? Tiedoksesi, että kirjoitustyylisi paljastaa sinut joka kerta. Olet naurettava.
Aika itsekästä porukkaa täällä.
Voiko köyhän perheen lapsi tosiaan itse sijoittamalla ja järkeviä valintoja tekemällä päättää saada kylliksi ruokaa tai kivat vaatteet tai saada esim. mökkiloman?
Aikuiset voivat tehdä valintoja, lapset eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman hyvän osani olen itse hankkinut. Ei se ole köyhältä veks.
Ap kyselee ihan tyhmiä. Köyhä ois vähemmän köyhä jos ois tehnyt toisenlaisia valintoja.Olenko minä outo?
Minä olen iloinen suomalaisten köyhien puolesta.
Miten hyvin heillä asiat ovatkaan, ei tarvitse varastaa eikä myydä itseään pysyäkseen hengissä. Ei tarvitse jättää mummon syöpää hoitamatta. Ei edes laittaa lapsiaan tehtaaseen töihin, vaan saa täällä yhteiskunnan piikkiin kouluttaa jokaista sen 18 vuotta ja opettaa, miten kannattaa itse tehdä omasta elämästään paras mahdollinen!
Suomen köyhät ovat todellakin globaalissa mittakaavassa uskomattoman onnekkaita!
Puhu sitten kun olet itse köyhä ja iloitse ettei sun tarvi laittaa lapsiasi tehtaaseen töihin.
En sääli. Olen itsekin ollut köyhä ja osasin kyllä silloinkin nauttia niistä asioista, jotka olivat mahdollisia silloisessa rahatilanteessani. Esimerkiksi tein lomalla pitkiä pyöräilylenkkiä aikaisin aamulla kun aurinko oli vielä matalalla ja värjäsi maiseman kullanväriseksi. Nyt edelleen nautin kauniilla mökilläni eniten noista aikaisen aamun hetkistä, kun metsä on kullanvärinen.
Mua säälitti oma tilanne parikymppisenä kouluavustajana 90-luvun lamassa, vuoden niitä töitä tehtyäni tajusin ettei sillä palkalla saa ikinä mitään. Seuraavana talvena luin palkkataulukoita ja yhteisvalintaopasta ja mietin mikä niistä aloista, joissa tienaakin jotain, sopisi mulle.
Minä en ole koskaan oppinut ymmärtämään tuota kaikkea romantisointia, joka liittyy mökkeilyyn. Kaupungissa oli äärestä hiljaista ja rauhallista näin juhannuksen aikaan. Sitä on ihan oikeasti aikaa rauhoittua, kun ei rahaa suorittaa niitä turboelämyksiä, joista oletetaan muiden olevan kateellisia.