Ostan aina mahdollisimman halvinta, oli sitten kyseessä vaate, tavara, tai huonekalu.
Miksi tämä aiheuttaa niin paljon hämmennystä ja vihaa? Minulla nämä vaatteet kestäneet vuosia, en vaihda vaikka nukkantuu. Huonekalutkin on kestäneet hyvin, kaikki jostain Tokmannilta tai Ikeasta halvimmat. Viimeisin ostos oli aurinkolasit jotka maksoi 7,50 Tokmannilta. Minua ei vaan kiinnosta vaatteet, tavarat tai huonekalut niin paljon että maksaisin niistä yli satoja euroja, ei kai tämä paha?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
minä taas en. Ostan hinta/laatusuhteeltaan sopivimpia tuotteita itselleni. Tuote saa olla kalliskin, kunhan laatu on kohdillaan ja täyttää tarpeeni.
Aamen tälle. Minäkin ostan aina parasta hinta-laatusuhdetta jonka löydän mikä tarkoittaa valitettavan harvoin halvinta vaihtoehtoa.
Suomi nyt on vain täynnä näitä sulovileejenä jotka "säästävät" ostamalla kaikesta sen halvimman mikä usein tarkoittaa käytännössä samaa kuin heittäisi rahat menemään. Siksi ne pysyvätkin köyhinä.
Mä olen kavanut narsististen vanhempien lapsena, ei saatu siskon kanssa lapsina mitään muuta kuin jotain epäsopivia lumppuja päälle, ei saanut olla omia harrastuksia tai mitään mikä vie rahaa vanhempien tarpeista. Mulla on vähän tätä ale tavaran ostamisen taipumusta, mutta ostan kyllä esim antiikkia. Siskoni on meistä varakkaampi, muttei käytä edelleenkään itseensä lainkaan rahaa. Surullista.
Kun ostaa kerran vaikka moccamasterin kahvinkeittimen niin se peruslaite kestää ja kestää ja jos vaikka kannun tai jonkun osan särkee niin saa ostettua uuden tilalle
Halpislaitteet menee kierrätykseen ja aina ostetaan kokonaan uusi tilalle.
Minä ostan Ikeaa, koska ne ovat kevyitä siirrellä. Yksin asuvana, pienikokoisena naisena on hieman haasteellista vaihtaa järjestystä jos kaikki mööpelit painaa tuhottomasti. Yksi senkki minulla onkin, joka jököttää ikuisesti paikallaan, sillä en saa sitä liikkumaan vaikka tyhjennän sen ja poistan kaikki hyllyt ja laatikot. Olkoot siinä nyt sitten.
Mutta esim. vaatteissa mietin laatua. Lapsena oli todella kurjaa, ettei koskaan saanut mitään muodikasta, vaan vaatteet olivat aina halpoja lumppuja. Sitä tunsi itsensä todella arvottomaksi, kun pakotettiin ottamaan se halvin paska, tai sitten ei saanut mitään. Ja haukkumiset päälle, kun kehtasinkin haluta näyttää normaalilta. En tiedä, ehkä nykyään halpisvaatteet näyttävät ihan hyviltä, mutta 80-luvulla halpiskuteet olivat todella kauheita. Eivät muistuttaneet normaalivaatteita millään tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saa vihaa oikeasti jos "kulkee markettivaatteissa ja jos " kämpästäsi huomaa armotta sosiaalisen luokkasi" ja kulkee" markettihiusväreissä " jne. Nuoretkin miehet ollaan aivopesty trendipelleiksi.
Keneltä sitä vihaa saa ja miten viha konkreettisesti ilmenee?
Vieraiden avoin halveksuta, sukulaisten samoin ja käydään vaan katsomassa eikä varmasti tulla ikinä uudestaan. Ihan avointa kodin kodin haukkumista ja seläntakana päivittelyä. Tällaista se juurikin on.
Tätä kyllä on todella vaikea uskoa!?
Ikinä maailmassa en ole tuollaiseen törmännyt tai kuullut. Todella outoja sukulaisia ja tuttavia sinulla, mistä olet löytänytkin?
Vaikka toisaalta tuosta kyllä paistaa läpi vahva katkeruus. Ettei olisi kateutta kun itse haluaisit elää jotain kuviteltua luksuselämää ja kerätä ihailua?
Ehkäpä ne tuttavat ja sukulaiset käy vain katsomassa eivätkä tule uudestaan kun vastaanotto on valmiiksi hapan ja töykeä? Oletuksella että tulette vain arvostelemaan ja haukkumaan? Kuka sellaiseen kotiin haluaisi mennäkään olkoot vaikka linna tai palatsi!
Tarkistapa omaa tapaasi suhtautua. Mieti paljonko itseäsi arvostat. Mieti projisoitko itsevihasi muihin, Näet sen muitten kuvitellussa käytöksessä. Tuo menee jo sairaan puolelle.
Kai luit ketjua? Tämäkin ketju on täynnä ihmisiä, jotka halveksivat halpoja tuotteita. Jopa Ikea on nimetty ja kuinka kauheita niiden tuotteet ovat.
Joten kyllä, oikeassa elämässä on olemassa ihmisiä, jotka vihaavat halpoja tuotteita, eivät ostaisi niitä koskaan omaan kotiinsa, eivät arvosta heitä, jotka niitä ostavat ja kertovat myös asian ääneen.
Kun muutin opiskelijana pois kotoa, mä sain sukulaiselta ja hänen ystäviltä huonekaluja.
Kelpasi ruma pöytä, kun laitoin pöytäliinan päälle.
Ostaessani oman kodin, aloin ostamaan mitä halusin. Esim etsin, kunnes löysin täydellisen sohvan. Tämä ensiksi pois, sitten uusi. Eikä osamaksulla. Ensiksi säästin. Asuntolaina oli ainoa laina
Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Tulee pidemmän päälle kalliiksi ostaa huonolaatuista tavaraa joka hajoaa ja toimii huonosti. Mielummin ostan kerralla kunnollista koko loppuelämäni ajaksi. Etenkin työkalut, kalusteet, yms.