Mistä saa voimaa uhmaikäisen kasvatukseen?

mutta yritän toistella itselleni ' se haluaakin että mä menetän juuri nyt hermoni' ja olla vaan rauhallisen jämäkkä vaikka sisällä kiehuu

Pahoimmalta tuntuu,kun raivarit vedetään keskellä ihmismelskettä. Ei kai se lapsi välitä onko siellä ihmisiä tuijottamassa vai ei, mutta tottakai se äidistä tuntuu hirveältä kun väki tuijottaa että miten toi äiti hoitaa tonkin tilanteen...

ehkä mä otan niin herkästi itteeni,vai mitä luulette. toi lapsen yleisellä paikalla raivostuminen vaan saa aina jälkeenpäin mut masentumaan ja just tossa viime kertojen jälkeen valutan kyyneleitä vuolaasti. niin epäonnistunut olo vain aina.



-ap-

Mulla on 4v poika ja 2v tyttö ja poika ollut " pala kakkua" tähän asti mutta nyt, kun tyttö harjoittelee uhmaamista, tulee pojallekin kohtauksia.

Meillä parhaiten toimii, tietenkin tilanteen sallimissa rajoissa, kun uhmistelun jättää huomioitta. Sanon joskus suoraan että " äiti ei kuule nyt mitään kun kiukuttelet" .

Pääasiassa multa menee käpy tuon esikoisen kanssa kun tämä uhmailu on uutta hänen kanssaan. Kuopuksen kanssa on puolestaan odotettavissa melkein mitä vaan, sen verran erilainen temperamentti näillä kahdella on.

Anna raivota rauhassa. Juttele mukavia ja pidä pää kylmänä.



Mua ei todellakaan haittaa jos lapseni 1- ja 2- vuotiaat pojat alkaa esitteleen julkisesti kitarisojaan tai heittäytyy käytävälle pitkäkseen. Elämä on -samoin lapset..



Tuskin lapseni on ensimmäisiä jotka natiaisina huutaa julkisesti, ja tuskin on viimesiä. Mua ei haittaa jos jonkun lapsi alkaa karjuun. Jos huuto on tahtomista eikä vaikka nälkää tai kylmää/kuumaa niin en katso vinoon. Mutta jos vanhemmalla ei ola mielenkiintoa selvittää mistä lapsi huutaa tai reagoi siihen niin sitten kummastuttaa.



Musta sää oot liian herkkä miettimään mitä muut teistä ajattelee. Jos joku katsoo vinosti niin sillä saattaa olla itsellään takana huono päivä -kyllä maailmaan melua mahtuu!



Uhmaan pitää antaa tukea. Lapsi ei saa voittaa riitoja. Uhma ei ole huonoa käytöstä. Oletko joskus ajatellut niin vai mikä siinä sitten niin harmittaa? Jos lapsi 10 + ikäsenä huutaa tahtonsa läpi niin mieti uudestaan, mutta uhma on tervettä. Anna kiukutella, kyllä se harmi unohtuu.

isoveli oli paljon vaimeampi tapaus tuossa iässä mutta tämä neiti on niin juuperin raivopää :) luonne on muutenkin todella tempperamenttinen että ollaan kyllä pulassa, onneksi toisen kanssa osaa jo vähän erilailla suhtautua:)



Itsellä kylmät hermot, eikä välitä muista, vaikka sattuísi julkisesti räyhäämään :) kyllä se siitä menee ohi