Miten yksinäiset pysytte järjissänne?

Minulla samankaltainen tilanne, poden yksinäisyyttä joskus kovastikin mutta en oikeastaan enää siedä kuin muutaman tunnin / yhden ihmisen kerrallaan.

Epidemian eristysaika on muuttanut minua vielä enemmän introvertimpaan suuntaan (tai mitä se sitten ikinä onkaan). En vaan jaksa olla päiväkausia enää muiden seurassa tai jos olen, niin olen ihan loppu ja vähintään seuraava päivä pitää olla yksin. Tämä on outoa, koska olin ennen sosiaalisempi.

Alkoholia en käytä oikeastaan yhtään, ei maistu. Katson paljon telkkaria, selaan netin uutisvirtaa, käyn ulkona kävelemässä ja uimassa.

Unohda alkoholi, siitä ei seuraa mitään hyvää koskaan.

Ei se tarkoita että koko loppuelämä menee yksin. Turhaan tuhlaat aikaa nyt murhehtimiseen ja ala oppimaan rakastaa itseäsi ja elämään itsellesi ei ole muuta vaihtoehtoa jos aitoa onnea haluat löytää. Ystäviä kyllä tulee siinä matkan varrella vielä eteen ja jos ei tule niin mitä siitä nautit oman itsesi kanssa olemisesta, ihmettelen kyllä jos ei tule vastaan kun alkaa itseä rakastamaan niin sitä on paljon positiivista hehkuvampi ulospäin luonnollisesti mikä on paljon puoleensa vetävämpää.

Kaikenlainen liikunta (rauhallinenkin) ja raitis ulkoilma auttaa psyykettä jaksamaan. Kotona yksin ja paikoillaan oleminen on tuhoisaa niin mielelle kuin keholle.

Jotenkin otaksun kirjoituksestasi että olet melko nuori aikuinen.

Älä jättäydy yksin, en suosittele, jos vaan vähänkin sulla on sellanen olo että kaipaat edes satunnaista seuraa tai edes kuulumisten kyselykontakteja, niin pidä yhteyttä noihin muutamiin tuttuihisi tai etsi uusia jos entiset ei natsaa.

Hauskaa lomaa, lähde avoimin mielin reissuun!

Teillä yksin elävillä on joku luonnevika niin ettei tule kenenkään kanssa toimeen ja ihan itsessänne se vika eikä muissa ihmisissä. Yksin elävillä on se vika että on järkyttävän itse keskeinen eikä kykene kompromisseja tekemään kenenkään kanssa vaan päättää itsekkäästi ihan kaikesta. On jumalattoman itsekäs luonne eikä siitä muutu miksikään. Minä heti näen ihmisestä elääkö se yksin vai parisuhteessa ottaen muitakin ihmisiä huomioon kuin vain itsensä mutta on suhteessakin eläviä itsekkäitä niin ettei ihan vakio ole luokittelu. Riippuu minkälainen puoliso on ja jos on nössö puoliso niin toinen ei kehity jos hän vain hyppii toisen pillin mukaan eikä omaa tahtoa ole. 

Yksin elävillä ei näkökenttä kehity kun näkee vain itsensä eikä ole ketään haastajaa mitä ottaa huomioon. 

Minä luen. Hyvä, mielenkiintoinen kirja tuottaa nautintoa ja auttaa unohtamaan lohduttoman yksinäisyyden tunteen. Myös radion ja musiikin kuuntelu auttaa.

En kaipaa ihmisiä. Työelämässä on pakko olla tekemisissä ihmisten kanssa ja se riittää kontakteiksi. Vapaalla haluan olla yksin. Sukulaisia ei ole, mutta lemmikki löytyy. Hiljainen sellainen.

Mulla ei pää kestäisi ilman omaa aikaa ja tilaa, lähtisi järki, jos joutuisin olemaan liian pitkään ja paljon toisten seurassa. Mulla täytyy olla aina ns. reitti auki poistua paikalta, en voi esim luvata viipyä jonkun luona varmasti tiettyä aikaa, olla vaikka jonkun muun kyydin varassa. Työssä tapaan paljon ihmisiä, joiden kanssa olen sosiaalinen, mutta vapaa-ajan käytön määrittelen ihan itse. Tämä on ominaisuus, ei vika eikä vamma, jota pitäisi jotenkin hallita, korjata tai kompensoida.

Vierailija kirjoitti:

Teillä yksin elävillä on joku luonnevika niin ettei tule kenenkään kanssa toimeen ja ihan itsessänne se vika eikä muissa ihmisissä. Yksin elävillä on se vika että on järkyttävän itse keskeinen eikä kykene kompromisseja tekemään kenenkään kanssa vaan päättää itsekkäästi ihan kaikesta. On jumalattoman itsekäs luonne eikä siitä muutu miksikään. Minä heti näen ihmisestä elääkö se yksin vai parisuhteessa ottaen muitakin ihmisiä huomioon kuin vain itsensä mutta on suhteessakin eläviä itsekkäitä niin ettei ihan vakio ole luokittelu. Riippuu minkälainen puoliso on ja jos on nössö puoliso niin toinen ei kehity jos hän vain hyppii toisen pillin mukaan eikä omaa tahtoa ole. 

Yksin elävillä ei näkökenttä kehity kun näkee vain itsensä eikä ole ketään haastajaa mitä ottaa huomioon. 

Sekö sinä haluat toiselle ihmiselle olla? Haastaja, joka vaatii itselleen huomiota?

En enää oikein pysykään vaikka en edes ole luonteeltani mikään supersosiaalinen ekstrovertti vaan olen aina viihtynyt yksinkin ja osannut olla itseni kanssa. Rajansa silti kaikella.

Minulla on hyvin vähän yhteistä kenenkään kanssa joten hyvin harvan kanssa on sellainen molemminpuolinen hyvä olo, jompaa kumpaa ahdistaa aina. Syytän lukuisia traumojani jotka tehneet minusta erilaisen kuin suurimmasta osasta ihmisiä.

Loin tulpan. Tehkää muutkin sama.

Pysyn järjissäni kun saan olla yksin. Taide, käsityöt ja lemmikit, siinä minun elämäni tiivistettynä. Pari ystävää, joita näen kerran vuodessa. En juo alkoholia, koska en halua päätäni sekaisin. Opiskelen uusia asioita, seuraan maailman tapahtumia, herkuttelen, nukun silloin kun nukuttaa, valvon kun valvottaa, siivoan jos jaksan. Rakastan hiljaisuutta. Jos haluan keskustella tai muuten vaan viihdettä ja huumoria elämääni, tulen tänne.

Minä nautin yksinolosta. Vaikea on toisia neuvoa kuinka yksinolosta he voisivat oppia nauttimaan, koska itseltäni se sujuu luonnostaan. Minulla on monia mielenkiinnon kohteita ja aika hurahtaa lomalla helposti yksin puuhaillessa.

et ole yksin, kyllä monella vaikeaa nämä juhlapyhät yksin..

Jos kaipaa sosiaalista kanssakäymistä niin ei minusta pidä ns opetella nauttimaan jatkuvasta yksinolosta, ei ne paljon seuraa omaavatkaan osaisi nauttia jos yhtäkkiä eivät saisi seuraa mistään. Itse ainakin mieluummin yritän löytää keinoja saada sitä seuraa enkä tyytyä yksinoloon ikuisesti. Olenpahan edes yrittänyt sitten.

Oma mielikuvitusmaailma päässä, paljon ulkoilua ja muutenkin terveelliset elämäntavat, tv ja radio usein kotona auki ( ei niin yksinäinen olo), jaksan vielä unelmoida, et tää yksinäisyys joskus loppuu.

Minä olen viihtynyt aina yksin, jo lapsena. 

Oli valtavan vilkas mielikuvitus ja loputon uteliaisuus ja halu tutkia luontoa ja ötököitä ja ilmiöitä.

Oli minulla kuusi sisarusta ja lähitaloissa kavereita, kaksi heistä samalla luokallakin. Silti viihdyin valtavan hyvin yksin. 

Olen aina tarvinnut yksinoloaikaa, kai sitten olen kummallinen.  Minulla ei koskaan ole ollut isoa kaverilaumaa, vain pari ystävää jotka sitten on olleetkin sitä läheisempiä luottoystäviä. Luokittelen itseni enemmän introvertiksi kuin ekstrovertiksi vaikka vahvasti ihmissuhdeammatissa toimin ja päivittäin kohtaan hyvin monenlaisia persoonia joiden kanssa on tultava toimeen.  Työ kuitenkin vaatii vapaa-ajalla aikaa ladata akkuja ja sen teen yksin. Olen intohimoinen pyöräilijä, myös kävelen ja patikoin luonnossa paljon. Kuuntelen lintuja, teen havaintoja, se hoitaa mieltäni ja auttaa jaksamaan.

Luen paljon, rakastan kirjoja. Asun yksin kissani kanssa enkä voisi jakaa kotiani kenenkään kanssa.

En kärsi yksinolosta koskaan. Jos sille tuntuu, lähden ulos, hakeudun jonnekin missä on ihmisiä. Tosin kauaa en jaksa hälisevissä joukoissa.  Ystävien kanssa pidetään yhteyttä ja vaikka joka päivä ei tavatakaan ystävyys säilyy lujana ja on säilynyt vuosia. Toisen kanssa 16-vuotiaasta ja olen viivikymppinen. 

Ennemmin sekoaisin jos minut pakotettaisiin olemaan koko ajan sosiaalinen enkä saisi tarvitsemaani yksinoloa. 

Alkoa en ole käyttänyt koskaan, maistanut olen kyllä mutta se ei napannut. En myöskään tupakoi. 

Niin ja olen siis nainen jos sitä tekstistä ei arvaa.

Vierailija kirjoitti:

Teillä yksin elävillä on joku luonnevika niin ettei tule kenenkään kanssa toimeen ja ihan itsessänne se vika eikä muissa ihmisissä. Yksin elävillä on se vika että on järkyttävän itse keskeinen eikä kykene kompromisseja tekemään kenenkään kanssa vaan päättää itsekkäästi ihan kaikesta. On jumalattoman itsekäs luonne eikä siitä muutu miksikään. Minä heti näen ihmisestä elääkö se yksin vai parisuhteessa ottaen muitakin ihmisiä huomioon kuin vain itsensä mutta on suhteessakin eläviä itsekkäitä niin ettei ihan vakio ole luokittelu. Riippuu minkälainen puoliso on ja jos on nössö puoliso niin toinen ei kehity jos hän vain hyppii toisen pillin mukaan eikä omaa tahtoa ole. 

Yksin elävillä ei näkökenttä kehity kun näkee vain itsensä eikä ole ketään haastajaa mitä ottaa huomioon. 

Me yksinelävät ja sivustaseuraavat näemme teissä väkisin parisuhteessa elävissä paljon erilaisia asioita. Yleensä ensimmäisenä sen kumpi vie ja kumpi vikisee, useimmissa pareissa on johtaja (itsekäs määrääjä) ja seuraaja (konfliktinpelkoinen tottelija). Joskus harvoin näkee tasa-arvoisen pariskunnan. Tehdään paljon muitakin huomioita mutta huokaistaan yleensä helpotuksesta kun ei itse tarvitse tuollaista kulissia pitää yllä että "yhdessä on parempi" kun kaikki näkevät että näin ei ole. Puolet eroaa. Yleensä sivulliset näkee sen mitä asianosaiset ei, eli syyn miksi kohta eroavat. Mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä yksin elävillä on joku luonnevika niin ettei tule kenenkään kanssa toimeen ja ihan itsessänne se vika eikä muissa ihmisissä. Yksin elävillä on se vika että on järkyttävän itse keskeinen eikä kykene kompromisseja tekemään kenenkään kanssa vaan päättää itsekkäästi ihan kaikesta. On jumalattoman itsekäs luonne eikä siitä muutu miksikään. Minä heti näen ihmisestä elääkö se yksin vai parisuhteessa ottaen muitakin ihmisiä huomioon kuin vain itsensä mutta on suhteessakin eläviä itsekkäitä niin ettei ihan vakio ole luokittelu. Riippuu minkälainen puoliso on ja jos on nössö puoliso niin toinen ei kehity jos hän vain hyppii toisen pillin mukaan eikä omaa tahtoa ole. 

Yksin elävillä ei näkökenttä kehity kun näkee vain itsensä eikä ole ketään haastajaa mitä ottaa huomioon. 

Me yksinelävät ja sivustaseuraavat näemme teissä väkisin parisuhteessa elävissä paljon erilaisia asioita. Yleensä ensimmäisenä sen kumpi vie ja kumpi vikisee, useimmissa pareissa on johtaja (itsekäs määrääjä) ja seuraaja (konfliktinpelkoinen tottelija). Joskus harvoin näkee tasa-arvoisen pariskunnan. Tehdään paljon muitakin huomioita mutta huokaistaan yleensä helpotuksesta kun ei itse tarvitse tuollaista kulissia pitää yllä että "yhdessä on parempi" kun kaikki näkevät että näin ei ole. Puolet eroaa. Yleensä sivulliset näkee sen mitä asianosaiset ei, eli syyn miksi kohta eroavat. Mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.

Minä voisin kyllä olla tuon itsekkään määrääjän tontilla mutta harvemmin törmään konfliktinpelkoisiin miehiin, aina ovat noita määräilijöitä.

Oikein hyvin, nautin olla yksin. Parempi yksin kun huonon kanssa. Luen, ulkoilen joka päivä, teen käsitöitä, askartelen.. harmittaa vaan kun ei ole enää "kuskia" jonka kanssa käydä kalalla ja mökillä ym. En polta enkä juo, elän terveellisesti, ajattelen positiivisesti aina..