Naapurin lapsi on alkanut muodostua ongelmaksi

Jos minun luonani kävisi joku niin syöttäisin sille niin paljon jätskiä, että se halkeaa. Ja me pelaisimme pleikkaa niin että laitteesta alkaa jo nousta savu. Vuosikymmenten päästä kun olen itse jo haudassa niin hän muistelee minua, että oli se naapurin ukko kyllä ihan paras tyyppi.

Ovi lukkoon ja iso teksti oveen; älä soita ovikelloa. Vieraita emme toistaiseksi ota vastaan .

Meillä oli vähän vastavaa naapurin lapsen kanssa myös. Ja nyt toisen lapsen koulukaverin kanssa.

Naapurissa oli niin kova kuri, että tykkäsi tulla meille ottamaan rennommin. Koulukaverilla taas ei ole mitään rajoja, niin tulee sitten meille kokeilemaan, kun kaikki ei olekaan sallittua. Kumpaankin tapaukseen sovelsin samoja sääntöjä, kun omiinkin. Ja ihan ystävällisesti ja suoraan ilmoitin, kun piti lähteä kotiin, molemmat ymmärsivät kyllä puhetta. En usko, että kovinkaan moni lapsi ymmärtää aikuisen vihjailuja. Talo elää tavallaan ja vieraat lähtee ajallaan.

Ite muistan kanssa viihtyneeni kavereilla paljon paremmin kuin kotona. Meillä oli jotenkin semmonen "jäätävä" ilmapiiri, eli mitään ei oikein saanut tehdä ettei tule sotkua, tai jotain sen suuntaista. Hieman hankala selittää, mutta tuntui kuin lapset (etenkin vieraat) olisivat kauhea ylimääräinen taakka. Ymmärsin kyllä lähteä ajallani kotiin, sekä ymmärsin jos vihjattiin että kohta olisi hyvä lähteä.

Kesät olivat vähä tuskaisaa aikaa kun kaikki kaverit olivat mökeillään ja minä taasen kotona. Naapurusto melko tyhjä ja omat vanhemmat pääsääntöisesti kesät töissä.

Kannattaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sanoa suoraan eikä vihjailla. Sekä lapselle itselleen että vanhemmille. Meilläkin oli yhdessä vaiheessa tuollainen riesana, lähes asui meillä kunnes opin tai uskalsin sanoa suoraan ja rajata vierailuja. Jos teillä esim. on vieraita käymässä, niin voit ihan hyvin sanoa, että nyt ei voi tulla. Kun pitää lähteä, sanot että nyt sun pitää mennä kotiin etkä mitään epämääräistä "voisit mennä kotiin".

Entä jos ne naapurin vanhemmat ovat kotona töissä, tekevät etää, vanhemmat lapset ovat kavereiden kanssa riennoissa ja nuorimmalla ei ole oikein mitään tekemistä? Vanhemmat sanovat, että mene ulos ja pihalle leikkimään. Ei se ole lapsen syy. Käy syömässä kuitenkin kotona, sehän on plussaa.

Kyllä näitä lapsia on aina ollut omakotitaloalueella enkä ole koskaan pistänyt pahitteeksi, jos siinä pihalla joku pyörii. Toki itsekin sanoisin, että nyt ollaan ulkona kun on kaunista, sisällä ei leikitä.  Ruokaa olen tarjonnut, toki kysynyt että saatko syödä kylässä vai onko teillä joku ruoka-aika sovittu tai pyytänyt soittamaan kotiin, että saatko syödä meillä. Ruoka maistuu aina paremmalle naapurissa, muistan sen omasta lapsuudesta 60-luvulla. Meillä on aina perunaa ja kastiketta, naapurissa sai makaronia, johon sekoitettiin voita :)

Siskoni pojan tyttöystävä (nykyinen vaimo) asui heillä 16-vuotiaasta kun tytön vanhemmat erosivat eikä kummankaan vanhemman jatkosuunnitelmiin sopinut teinityttö. 

Lapsella on sosiaalisen integraation häiriö. Tiedän vähän vastaavanlaisen, ei mene mikään sanominen kunnolla perille. Ja kaikkein pahinta minusta siinäkin tapauksessa on se, että äiti ja isä ei edes yritä opettaa ns. normaaleja käytäntöjä / käytöstapoja. 

Koita jaksaa! Puhu sille lapselle  kunnolla, istutte alas ja käytte teidän perheen pelisäännöt läpi. Jos ei ole alle 5vee niin pitäis alkaa ymmärtämään. Ja jos näyttää siltä, ettei vanhemmat oikeasti välitä ja jaksa olla lapsen kanssa niin tee lasu. 

Avotonta touhua.

Lapsi ymmartaa puhetta.

Puhutte selkeasti ja selvasti seuraavalla kerralla.

Sanotte suoraan, etta teilla on omia hommia jotka taytyy tehda rauhassa.

Etta lapsi on tervetullut leikkimaan sovittuina aikoina.

Sanotte saman vanhemmille ja palautatte kotiin jos tulee ei sovitusti.

Meilla on naapurissa lapsen parasystava ja minakin olen hyva ystava lapsen aidin kanssa.

Silti lapset ei ravaa miten sattu vaikka ei haittaisi kumpaakaan

Lapselta voi kysya onko joku hata

Vierailija kirjoitti:

Avotonta touhua.

Lapsi ymmartaa puhetta.

Puhutte selkeasti ja selvasti seuraavalla kerralla.

Sanotte suoraan, etta teilla on omia hommia jotka taytyy tehda rauhassa.

Etta lapsi on tervetullut leikkimaan sovittuina aikoina.

Sanotte saman vanhemmille ja palautatte kotiin jos tulee ei sovitusti.

Meilla on naapurissa lapsen parasystava ja minakin olen hyva ystava lapsen aidin kanssa.

Silti lapset ei ravaa miten sattu vaikka ei haittaisi kumpaakaan

Lapselta voi kysya onko joku hata

Voisihan sen ketjun lukeakin ennenkuin kommentoi. Ap on kertonut jo aikoja sitten, että on useasti sanonut lapselle aivan suoraan ja poistanut lapsen kotoaan kertoen ettei sinä päivänä sovi enää tulla käymään, mutta tämä viesti ei mene perille vaan lapsi jää tontin rajalle kyttäämään ja huutelemaan, ja tulee vartin kuluttua pimputtamaan ovikelloa. Eli lapsi ei todellakaan ymmärrä puhetta, tai jos ymmärtää niin ei välitä. Aikuisessa tämä olisi aivan puhdasta narsistista stalker-meininkiä johon on oikeasti todella vaikea puuttua, enkä yhtään ihmettele että ap:lta ovat keinot vähissä, varsinkin kun kyseessä on lapsi eikä häntä kohtaan ole sosiaalisesti hyväksyttävää käyttää samanlaisia metodeja kuin aikuista vastaan voisi.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ne naapurin vanhemmat ovat kotona töissä, tekevät etää, vanhemmat lapset ovat kavereiden kanssa riennoissa ja nuorimmalla ei ole oikein mitään tekemistä? Vanhemmat sanovat, että mene ulos ja pihalle leikkimään. Ei se ole lapsen syy. Käy syömässä kuitenkin kotona, sehän on plussaa.

Kyllä näitä lapsia on aina ollut omakotitaloalueella enkä ole koskaan pistänyt pahitteeksi, jos siinä pihalla joku pyörii. Toki itsekin sanoisin, että nyt ollaan ulkona kun on kaunista, sisällä ei leikitä.  Ruokaa olen tarjonnut, toki kysynyt että saatko syödä kylässä vai onko teillä joku ruoka-aika sovittu tai pyytänyt soittamaan kotiin, että saatko syödä meillä. Ruoka maistuu aina paremmalle naapurissa, muistan sen omasta lapsuudesta 60-luvulla. Meillä on aina perunaa ja kastiketta, naapurissa sai makaronia, johon sekoitettiin voita :)

Siskoni pojan tyttöystävä (nykyinen vaimo) asui heillä 16-vuotiaasta kun tytön vanhemmat erosivat eikä kummankaan vanhemman jatkosuunnitelmiin sopinut teinityttö. 

Tosi kivasti ajateltu, mutta ei kaikilla (monillakaan) ole mitään motivaatiota ja voimavarojakaan alkaa esim kenenkään etätyölaisen lapsen tukiperheeksi. Sori siitä. On tässä omatkin lapset huollettavana.

Kaverin perheessä myös tuollainen 16-17 v tyttöystävä huollettavana. Potkaistu kotoa omilleen ja nyt sitten "itsenäistynyt" poikkiksen perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avotonta touhua.

Lapsi ymmartaa puhetta.

Puhutte selkeasti ja selvasti seuraavalla kerralla.

Sanotte suoraan, etta teilla on omia hommia jotka taytyy tehda rauhassa.

Etta lapsi on tervetullut leikkimaan sovittuina aikoina.

Sanotte saman vanhemmille ja palautatte kotiin jos tulee ei sovitusti.

Meilla on naapurissa lapsen parasystava ja minakin olen hyva ystava lapsen aidin kanssa.

Silti lapset ei ravaa miten sattu vaikka ei haittaisi kumpaakaan

Lapselta voi kysya onko joku hata

Voisihan sen ketjun lukeakin ennenkuin kommentoi. Ap on kertonut jo aikoja sitten, että on useasti sanonut lapselle aivan suoraan ja poistanut lapsen kotoaan kertoen ettei sinä päivänä sovi enää tulla käymään, mutta tämä viesti ei mene perille vaan lapsi jää tontin rajalle kyttäämään ja huutelemaan, ja tulee vartin kuluttua pimputtamaan ovikelloa. Eli lapsi ei todellakaan ymmärrä puhetta, tai jos ymmärtää niin ei välitä. Aikuisessa tämä olisi aivan puhdasta narsistista stalker-meininkiä johon on oikeasti todella vaikea puuttua, enkä yhtään ihmettele että ap:lta ovat keinot vähissä, varsinkin kun kyseessä on lapsi eikä häntä kohtaan ole sosiaalisesti hyväksyttävää käyttää samanlaisia metodeja kuin aikuista vastaan voisi.

Myonnan en lukenut koko ketjua.

Jotkut syntyy sitten stalkkereiksi. Sitten pitaa sanoa vanhemmille etta hoitavat homman tai tulee lasu. Ei ole normi touhu.

Ehka lapsi on kateellinen ja tai haluaa olla osa naapureiden perhetta/ elamaa?

Vierailija kirjoitti:

Tuo nätisti sanominen voi olla tulkittavissa myös vihjailuksi. Ja vihjailua ei kaikki ymmärrä, joten eiköhän olis aihetta sanoa suoraan lapsen vanhemmille. Suoraan sanomisenkin voi tehdä nätisti.

Vihjailu ei auta lapsille, eikä myöskään kaikille aikuisille. Lapsille pitää sanoa selkeästi, mitä toivoo tämän tekevän. Ihan suorin sanoin, nätisti ja asiallisesti.

Muistan omasta lapsuudesta kun ajoin pölkupyörällä (pienellä) ympäri taloa ja yritin laskea sata kertaa täyteen. Se tuskastutti isää (eikä ihme) joka vihjaisi että miksi et menisi fillaroimaan tielle (joka päättyi meille, 100% turvallinen), mutta ei menyt perille. Sanoin että ei kun ajan tässä. Jos minulle oltaisiin selvästi sanottu, mitä minun olisi pitänyt tehdä ja kielletty se jatkuva talon ympäri ajaminen, olisin todennäköisesti totellut.

Kerran kaverilla oli kylässä naapurin pikkulapsi leikkimässä kissan kanssa (kaverin ja lapsen vanhempien sopimuksesta). SIinä kaveri valmisteli illanviettoa ja yritti vihjailla lapselle, tyyliin "sun kannattaisi varmaan" ja "mulla onkin tässä kiireitä" - ei kakara tajunnut lähteä kotiin. Olisi pitänyt sanoa selvästi, että nyt minä haluan että sinä lähdet tältä päivältä kotiin, tule sitten myöhemmin uudelleen.

Meille tuli viikonloppuaamu pojan 2 kaveria hakkaan ovee klo 8.00. Meillä nukutaan yleensä 9.30-10.00.. ja kiukkunen ku ampiainen ampasin ovelle tukka pystyssä pyyhe ympärillä kun en siihen hätään muuta löytäny. Raotin ovee sen verran että näkivät mun kiukkusen aamunaamani ja sanoin muutaman valitun sanan ja löin oven naamojen edestä kiinni. Poikia ei näkyny moneen päivään meillä. Laitoin myös viestin toisen pojan äidille.

Hanki lähestymiskielto ja soita sossuun että naapurin kakaran vanhemmat eivät huolehti kakarastaan.

Luultavasti sen kakaran vanhemmat on väkivaltaisia joten hakevat teiltä turvaa. Soita sossuun ne kyllä hoitaa.

Mä en ymmärrä tätä lasu höpötystä. Ei kai kukaan oikeasti mitään lasuja tee tällaisista asioista? Jos tekee niin ei ihme jos sinne Vilja-Eerikat hukkuu byrokratian pyörteisiin, lapset jotka oikeasti tarvitsevat apua.

Joku oli tehnyt eläinsuojeluilmoituksen pojan perheen kissoista, että ne palelee pakkasella ulkona. No, sieltä tultiin käymään, katsottiin että eihän tässä mitään, kissat voi paksusti ja kaikki ok, kissoilla suojat kuistilla jne. Tämä viranomainen jätti sen lapun pöydälle niin että siitä näki kuka sen ilmoituksen oli tehnyt, sanoi vaan, että sä et sitten nähnyt tätä. No, poika teki pikku kiusaa ensin tän ilmoittajan koiralle ja myi aika pika pikaa talonsa siitä kulmilta. Kissat voi edelleen hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan mitään riitaa, ryyppäämistä tms.ei ole, sillä kuuluisi ja näkyisi meille. Perheessä pari isompaa lasta, jotka lietsuavat paljon kavereillaan (mikä onkin normaalia, kun ovat teinejä). Vanhemmat ainakin hyvissä ammateissa, että sen puolestakin kapasiteettia luulisi löytyvän. Kun olemme vanhemmille lapsesta sanoneet eivät sano oikein juuta eikä jaata vaan ovat tyyliin "aijaa". Tulee mieleen, että nauttivatko nyt omasta ajasta ja rauhasta MEIDÄN KUSTANNUKSELLA, kun isommatkin jo teinejä. Lapsella saattaa hyvinkin olla joku diagnoosi ja on hyvin rasittava. Mutta kuuluisiko olla meidän ongelma?

Ap

He saattavat olla vaativissa asiantuntija-ammateissa, jolloin pää on täynnä vaativaa asiantuntijuutta myös työpäivän jälkeen, koska vaativaa asiantuntijatyötä tekevä on "aina" töissä, vaikka lapsetkin olisivat sairaita. Silloin näet otetaan etäpäivä.

Mutta kuten sanottua, ehkä heillä on tosiaan niin vaativat asiantuntija-ammatit ettei aivokapasiteeettia riitä enää tämän iltatähden täysimääräiseen hoitoon.

Suosittelen LaSua ja heti.

Sinulla on jokin asiantuntija-ammatti-ahdistuneisuushäiriö. Suosittelen lepoa.

On sitä ennenkin nähty että lasten vanhemmat kohtelee lasta huonosti joten hakevat teiltä turvaa. Ilmoitus poliislle ainakin varmuuden vuoksi.

Tuo ei ole normaalia kouluikäisen käytöstä. Naapureiden tehtävä ei ole toimia tivolina eikä hoitopaikkana, oli tilanne häiriötä aiheuttavan lapsen kotona mikä tahansa. Ymmärrän ap:n tuskan, sillä omassa kodissa ja omalla pihalla pitää voida olla rauhassa - ilman kutsumattomia vieraita. Täytyyhän tämän lapsen vanhempien nähdä se miten norkoilee ja huutelee aidan vieressä. Ei varmaan auta muu, kuin sanoa pojan vanhemmille ettei meille tulla kutsumatta. Totaalitauko kunnes toisin sovitaan.

Lasua kehiin vaan, kyllä se siitä.