Naapurin lapsi on alkanut muodostua ongelmaksi
Naapurissa asuu alakouluikäinen lapsi, jonka käytös on alkanut muodostua tänä kesänä ongelmaksi. Alkukesästä omat lapsemme leikkivät tämän lapsen kanssa, mutta melko pian tuli ilmi, ettei kemiat oikeasti kohtaa. Lisäksi omat lapsemme raportoivat tämän naapurin "oudosta" käytöksestä. On liian tunkeileva ja takertuva eikä usko jos sanotaan ettei jakseta olla jne. Saman olemme huomanneet me aikuiset. Nyt kesällä kun olemme paljon ulkona ja terassin ovi on auki, olisi tunkemassa meille joka päivä ja viettäisi meillä aikaa aamusta iltaan (välillä vain käy nopeasti kotona syömässä). Mitkään normaalit sanomiset "hei nyt voisit mennä kotiin" tms. eivät auta. Esim. eilen meille tuli juhannusvieraita ja oli työn ja tuskan takana saada lähtemään. Kun lähtee, tulee vartin päästä takaisin. Jos tiukkasävyisestikin ajaa kotiinsa, jää tontin rajalle pyörimään ja kyttäilemään. Ja mainittakoon, että tunkee meille, vaikka lapsetkaan eivät olisi kotona! Tuolloin seurailee meitä aikuisia ja kommentoi koko ajan jotakin.
Vanhempansa vaikuttavat ihan ns.normaaleilta. Mutta liekö ovat kuitenkaan, kun eivät ymmärrä yhtään rajata lastaan? Naapureihin haluaisi säilyttää myös asialliset välit, joten miten saada tämä lapsen käytös loppumaan ilman riitaa? Oikeasti emme haluaisi tuota lasta meille ollenkaan. Nätisti olemme vanhemmillekin jo yrittäneet sanoa "ei taida leikit mennä meidän lapsilla ihan yksiin", "viikonloppuna meillä onkin vieraita, joita ei olla nähty pitkään aikaan" jne. Ei mitään vaikutusta.
Kommentit (578)
Onpa niinkin rajattomia yli kymmenvuotiaita kakaroita, että yrittivät tunkeutua meille, vaikka meillä ei ole edes lapsia. Tämä tapahtui isossa kaupungissa.
Kerran lompsivat sisälle, kun en ollut varautunut siihen. Ohjasin ulos.
Minuahan kiinnostaa kakaroita viihdyttää vai kuinka.
Ruinasivat jatkuvasti, että tule katsomaan, kun me esitetään sulle joku esitys. ??????????
Sanoin niiden äidille, että lapses halusi tulla meille, ja ettei meillä ole mitään virikkeitä heille, joten ei käynyt.
Onko nämä niitä rajatapauksia?
Rakentakaa kunnon aita ja tuijat eteen ettei pääse kuokkimaan ja ovikellosta summeri irti.. Tuskin tunteja jaksaa kytistellä onko ketään kotona.
Sen lisäksi sanotte tiukasti ettei sovi jne mene kotiin
Minulla oli nuorempana kamalat kotiolot suorastaan helvetilliset, eipä ollut naapureita lähistöllä että olisi voinut mennä niille, mummolassa vietin niin kauan aikaa kun pystyin ja olin paljon siellä, eniten harmittaa että selvästi myös sukulaiset tiesivät ja näkivät millainen isäni oli mutta kukaan ei suostunut ottamaan meitä lapsia asumaan edes vähäksi aikaa,kaikille tärkeintä oli oma minä ja puitteet...mummo oli ainoa joka välitti! Terveiset sinne taivaaseen😇😊
Näille rajattomien lapsien varalta pitäis hankkia kunnon vahtikoira oikein iso ja pelottava joka murisis vieraille mutta ei käy kimppuun kuin käskystä,tuskin tulisivat rajattomat lapset sisälle!
Vierailija kirjoitti:
Tämä on täysin tosiasia. Hyvin kirjoitettu.
"psykoottinen kostajaluonne, joka ei hyväksy eitä vastaukseksi ja sitten uhmalla roikkuu, kun on saanut torjuttuna narsistisen haavan. Näitä löytyy pilvin pimein"
Kas jokaisen lapsenkin persoonasta löytyy psykoottinen narsisti, ja se oikeuttaa käyttämään kovia otteita, muuten ei tehoa. Niitä gremlinsejä löytyy pilvin pimein. Ne saavat narsistisia haavoja kun ne torjutaan, uhmaavat ja kostavat.
Ymmärsinkö oikein? Hällä väliä, puistattava ulostulo. Onko todella ihmisiä, jotka miettivät itsekseen näin outoja toisista? Lapsista? Ei ole tervettä.
Vierailija kirjoitti:
Näille rajattomien lapsien varalta pitäis hankkia kunnon vahtikoira oikein iso ja pelottava joka murisis vieraille mutta ei käy kimppuun kuin käskystä,tuskin tulisivat rajattomat lapset sisälle!
Eläinsuojelulaki kieltää😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei sanominen auta, minä tekisin lasun. Lapsi on selvästi heitteillä.
Alapeukkuja on tullut, mutta miksi? Siis teidänkö mielestänne on täysin normaalia, että lapsi liehuaa päiväkaudet naapurustossa eivätkä vanhemmat välitä?
Mitäpä ajattelet lastensuojelun tekevän tilanteessa? Kertovan naapurin vanhemmille, että tuo naapuri on huolissaan kun lapsi on aina heillä. Tai jos ilmoitus on nimetön, niin kertovan, että joku on huolissaan kun lapsi on aina heillä. Vaikea päätellä kuka. Kyllä lasun tekemiseen tulisi olla jokin ihan oikea syy, eikä tehdä ilmoitusta siksi että joku muu sanoo ikävät asiat naapurille. Hukkuvat töihinsä muutenkin lastenauojelussa
Meillä oli tuollainen naapurin lapsi, joka tuli heti meille kun heräsimme, tulimme kotiin reissusta, töistä ym. Hän halusi leikkiä lapsemme kanssa, mutta tunne ei ollut molemminpuoleinen. Tilanne on helpottanut, kun lapset ovat kasvaneet. Olin kuitenkin pahimpaan aikaa usein lasta ovella vastassa ja sanoin että tänään ei leikit sovi. Juttelin myös naapurin vanhempien kanssa ja kerroin yatävällisesti havainnoistani. Toki tilanne oli varmaan aloittajan tilannetta helpompi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei sanominen auta, minä tekisin lasun. Lapsi on selvästi heitteillä.
Alapeukkuja on tullut, mutta miksi? Siis teidänkö mielestänne on täysin normaalia, että lapsi liehuaa päiväkaudet naapurustossa eivätkä vanhemmat välitä?
Mitäpä ajattelet lastensuojelun tekevän tilanteessa? Kertovan naapurin vanhemmille, että tuo naapuri on huolissaan kun lapsi on aina heillä. Tai jos ilmoitus on nimetön, niin kertovan, että joku on huolissaan kun lapsi on aina heillä. Vaikea päätellä kuka. Kyllä lasun tekemiseen tulisi olla jokin ihan oikea syy, eikä tehdä ilmoitusta siksi että joku muu sanoo ikävät asiat naapurille. Hukkuvat töihinsä muutenkin lastenauojelussa
Meillä oli tuollainen naapurin lapsi, joka tuli heti meille kun heräsimme, tulimme kotiin reissusta, töistä ym. Hän halusi leikkiä lapsemme kanssa, mutta tunne ei ollut molemminpuoleinen. Tilanne on helpottanut, kun lapset ovat kasvaneet. Olin kuitenkin pahimpaan aikaa usein lasta ovella vastassa ja sanoin että tänään ei leikit sovi. Juttelin myös naapurin vanhempien kanssa ja kerroin yatävällisesti havainnoistani. Toki tilanne oli varmaan aloittajan tilannetta helpompi.
Kaikkien vanhempien kanssa ei voi keskustella. Meillä asui samassa rappukäytävässä 6-vuotias lapsi, joka soitti ovikelloamme puolen tunnin välein 12 tuntia päivässä. Ei tullut 4-vuotiaamme päiväunista mitään. Jos lähdin lapsiemme kanssa leikkipuistoon tai kauppaan tuli tuo lapsi myös perässä. Toki tuosta äidistä jutellaan edelleen, että sen nimisen äidin lapsi oli heitteillä esim. ympäri kaupungin työpaikkoja. Hänen täytyy se nyt loppuelämänsä kestää.
Kaikissa kaupungin työpaikoissa jutellaan kuinka sen niminen äiti lähti karaokebaariin ja jätti 10-vuotiaan kehityksestä jäljessä olleen poikansa yksin kotiin naapureiden riesaksi. Koko kaupunki kauhistelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan mitään riitaa, ryyppäämistä tms.ei ole, sillä kuuluisi ja näkyisi meille. Perheessä pari isompaa lasta, jotka lietsuavat paljon kavereillaan (mikä onkin normaalia, kun ovat teinejä). Vanhemmat ainakin hyvissä ammateissa, että sen puolestakin kapasiteettia luulisi löytyvän. Kun olemme vanhemmille lapsesta sanoneet eivät sano oikein juuta eikä jaata vaan ovat tyyliin "aijaa". Tulee mieleen, että nauttivatko nyt omasta ajasta ja rauhasta MEIDÄN KUSTANNUKSELLA, kun isommatkin jo teinejä. Lapsella saattaa hyvinkin olla joku diagnoosi ja on hyvin rasittava. Mutta kuuluisiko olla meidän ongelma?
ApHe saattavat olla vaativissa asiantuntija-ammateissa, jolloin pää on täynnä vaativaa asiantuntijuutta myös työpäivän jälkeen, koska vaativaa asiantuntijatyötä tekevä on "aina" töissä, vaikka lapsetkin olisivat sairaita. Silloin näet otetaan etäpäivä.
Mutta kuten sanottua, ehkä heillä on tosiaan niin vaativat asiantuntija-ammatit ettei aivokapasiteeettia riitä enää tämän iltatähden täysimääräiseen hoitoon.
Suosittelen LaSua ja heti.
Tämä teidän lasujen tehtailunne on jo aivan sairasta ja todella vaarallista.
Lasuja ei pidä tehdä turhasta. Sosiaalipuolella on valtava työvoimapula. Teidän turhat lasunne työllistävät sitten tätä liian vähäistä työntekijäjoukkoa, joka ei teidän vuoksenne ehdi lainkaan hoitamaan niitä tapauksia, joissa on kyse ihan oikeasta lastensuojelun tarpeesta.
Sosionomiksi opiskelemaan haki 23520 ja pääsee 1707
Sosionomi ei ole töissä lastensuojelussa, sosiaalityöntekijä on aivan eri asia. Yliopistokoulutus. Jo vuosia sitten on ollut kiellettyä pitää epäpäteviä (yleensä sosionomeja) töissä lastensuojelussa.
Vierailija kirjoitti:
Kun omat lapseni olivat pieniä, tutustuimme samalla alueella asuvaan perheeseen. Aluksi kaikki tuntui menevän kivasti ja lapset leikkivät keskenään. Samana kesänä tapahtui muutama tapaus, joka sai miettimään. Kyseisen perheen poika oli ylivilkas ja teki kaikenlaista jäynää naapurustossa. Kävi soittelemassa ovikelloja ym. Omat lapseni oli mukana tuossa. Kävin keskustelun perheen äidin kanssa ja sovimme lasten kanssa, että tuollainen kiusanteko saa loppua. Ajattelin, että myös omat lapseni olivat olleet tuossa aktiivisia, joten en kiinnittänyt asiaan sen suurempaa huomiota. Myöhemmin samana kesänä pyysimme naapurin lapset leikkimään meidän lasten kanssa. Pienessä ajassa tapahtui kaikkea älytöntä: ovikellojen soittelua, katolle kiipeämistä, lasin rikkomista nurmikolle ym. Sisällä leikeissä tuli riitaa, eikä mikään sujunut. Kielenkäyttö oli kaikkea muuta kuin sopivaa pienen lapsen suuhun. Kun perheen äiti tuli hakemaan lapsiaan, kerroin, että minusta lasten ei tulisi leikkiä keskenään, koska leikit eivät suju. En mielestäni syyllistänyt lasta tai perhettä tästä mitenkään, mutta äiti oli varsin järkyttynyt. Tämän jälkeen kyseinen perheenäiti ei koskaan enää tervehtinyt ja yhteydenpitomme loppui siihen. Ymmärsin, ettei kyseisillä lapsilla ollut paljon kavereita, ehkä juuri tuosta syystä, etteivät leikit sujuneet. Olin kuitenkin todella helpottunut, ettei tarvinnut jännittää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kenenkään ei mielestäni tarvitse olla kaveri "väkisin", jos homma ei toimi. Kannattaa myös ottaa asia rohkeasti puheeksi ja kertoa, ettei koko ajan voi tulla leikkimään. Jotkut perheet eivät näköjään tajua ilman, että asia sanotaan suoraan. Haasteena on usein, että välit valitettavasti menevät, mutta mielestäni kenenkään ei pidä ottaa vastuuta toisten lapsista. Ainakin itselleni on tärkeää, että koti on paikka, johon kellään ulkopuolisella ei ole oikeutta tulla häiritsemään, on se sitten lapsi tai aikuinen.
Hyvähän se oli, että välit menivät ja pääsit eroon tuosta tapauksesta. Pahimmassa tapauksessa myös äiti on samanlainen eli päivystävät siellä yhdessä odottamassa milloin tulemme kotiin. Meillä oli tällaiset naapurit, kyselivät kun olimme ystäväperheen mökillä, että missäs te oikein olitte ja kenen kanssa.... Heidän lapsensa olivat myös täysin rajattomia ja oma lapsemme inhosi heidän kanssaan olemista.
Onneksi nykyään ei ole naapureita lähellä. Niistä voi todella olla iso riesa, jos huono tuuri sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli nuorempana kamalat kotiolot suorastaan helvetilliset, eipä ollut naapureita lähistöllä että olisi voinut mennä niille, mummolassa vietin niin kauan aikaa kun pystyin ja olin paljon siellä, eniten harmittaa että selvästi myös sukulaiset tiesivät ja näkivät millainen isäni oli mutta kukaan ei suostunut ottamaan meitä lapsia asumaan edes vähäksi aikaa,kaikille tärkeintä oli oma minä ja puitteet...mummo oli ainoa joka välitti! Terveiset sinne taivaaseen😇😊
Ei sukulaisilla ole mahdollisuutta ( tilaa, aikaa, rahaa) eikä velvollusuutta ottaa vieraita lapsia asumaan. Jokaisella perheellä on se oma elämä. Sori siitä.
Vierailija kirjoitti:
Onko vanhemmat paljon poissa kotoa ja joutuu olemaan yksin?
Onko vanhemmat koko ajan töissä ja joutuu olemaan yksin?
Kotona ei ole mitään eikä ketään yksinäiselle lapselle?
Niin? Mikään näistä ei ole naapuriperheen asia, joten aivan sama. Omien vanhempien täytyy asia korjata.
Aloituksesta tulee mieleen vallanhaluinen kaveri lapsuudesta. Keksin valkoisia valheita ettei olisi tarvinnut leikkiä hänen kanssa, koska oli pelottava. Aikuisena sama ihminen tuntui vieläkin empatiakyvyttömältä ja vallanhaluiselta, silloin lopulta lakkasin vastaamasta yhteydenottoihin. Jälkeenpäin jäin miettimään, olisiko tuosta ihmisestä tullut huomioon ottavampi, jos olisin lapsena osannut sanoa suoraan että "sori vaan mutta en halua leikkiä sun kanssa, koska olet pelottava ja määräilevä" sen sijaan että vaan hymyilin ja kerroin itselläni olevan jotain muuta keksittyä tekemistä (äiti kehotti keksimään menoja).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vanhemmat paljon poissa kotoa ja joutuu olemaan yksin?
Onko vanhemmat koko ajan töissä ja joutuu olemaan yksin?
Kotona ei ole mitään eikä ketään yksinäiselle lapselle?
Niin? Mikään näistä ei ole naapuriperheen asia, joten aivan sama. Omien vanhempien täytyy asia korjata.
Keskustelu jatkuu ja hyvä niin, vaikka joku väitti että aloutus on provo.
Käänään asian näin, että jospa kyseessä olis koira, joka livahtaa aina aivoimesta ovesta sisään. Kun häädetään, hus hus jääkin uikuttamaan tai jopa haukkumaan lähistölle. Tälläiseen tilanteeseen on laki, heitteillejättö on rikos.
Vierailija kirjoitti:
Pelkkään peen jauhantaa. Jos jollain on oikeassa elämässä todellinen ongelma jostain naapurin lapsesta, se otetaan esille vanhempien kanssa, ei vauva palstalla. Kaikki tällainen turha jauhanta on osoitus lähinnä siitä miten äärettömän sisältököyhää elämää monet elää. Itse en edes lue tällaista sontaa. Nouskaa mammat! Juoruilu ja provojen kyhääminen on säälittävää.
Nyt on juhannus. Eläkää vähän!
Onpas sun elämäsi köyhää, kun piti oikein juhannuksena tulla kommentoimaan vauvapalstalle ketjuun, joka ei sinua kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkkään peen jauhantaa. Jos jollain on oikeassa elämässä todellinen ongelma jostain naapurin lapsesta, se otetaan esille vanhempien kanssa, ei vauva palstalla. Kaikki tällainen turha jauhanta on osoitus lähinnä siitä miten äärettömän sisältököyhää elämää monet elää. Itse en edes lue tällaista sontaa. Nouskaa mammat! Juoruilu ja provojen kyhääminen on säälittävää.
Nyt on juhannus. Eläkää vähän!Onpas sun elämäsi köyhää, kun piti oikein juhannuksena tulla kommentoimaan vauvapalstalle ketjuun, joka ei sinua kiinnosta.
Annetaan hänen juhlia juhannusta, jutellaan me mistä halutaan jutella.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei sanominen auta, minä tekisin lasun. Lapsi on selvästi heitteillä.
Ei hyvänen aika näitä lasun tekijöitä. Ei, lasu ei ole nyt ratkaisu. Sossuilla on ihan muutenkin jo kädet täynnä töitä - niiden lasten parissa jotka oikeasti apua tarvitsee.
Tämä asia pitäisi reilusti ottaa puheeksi lapsen vanhempien kanssa. Asiallisesti ja neutraalisti keskustellen. Ei "vihjaillen" kuten sanoit aiemmin vaan suoraan.
Lapsihan on vasta lapsi. Aikuisten tulee asia hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita vanhempia, jotka haluaa vain päästä mahdollisimman vähällä. Mikäs siinä kun naapurit hoitaa ja voi itse keskittyä vaativiin töihinsä. Ilmeisemmin ovat huomanneet, että olette hyvä perhe, joten voivat luottaa teidän katsovan lapsen perään, kuten myös kasvattavan häntä.
Laittakaa stoppi. Mahdollisimman suorasanaisesti ilmaisette, että heidän lapsensa viettää teillä liikaa aikaa ja se ei teille sovi. Voitte kertoa, että olette yrittäneet tätä lapselle sanoa, mutta hän ei ota kuuleviin korviinsa, joten vanhempien tulee tämä asia lapselle kertoa.
No ei todellakaan pidä mitään tuollaista mennä sanomaan naapureille, nehän tulee silmille heti.
Onkohan sillä lapsella sisaruksia? voihan lapsi olla aidosti yksinäinen...