Äitiyslomasijainen viemässä mun duunin -kokemuksia?
Tää on pitkä. Siis uskomattomista uskomattomin on tapahtumassa. Tapahtui tosielämässä: Jäin luottavaisena äitiyslomalle, sillä sijaisekseni löytyi erittäin mukava ja ammattitaidoiltaankin pätevä nainen. Samanikäinen kuin minä, 29v, mutta sinkku. Silloin mielessäni pyörähti kuitenkin ajatus: " mitä jos ne pitääkin tästä sijaisesta tyyppinä enemmän, sehän on lapsetonkin, ja haluavat sen pitää?" -tuttavani, HR-puolen ammattilainen, kuitenkin rauhoitteli ja sanoi, ettei sellaista kannata murehtia. " Sijainen on sijainen ja itse duuni on sun. Ei työnantaja voi noin vaan henkilöä vaihtaa, varsinkaan äitiyslomalaista" .
No, annoin asian olla ja keskityin äitiyteen. Vuoden aikana seurailin kuitenkin säännöllisesti firman ja alani tapahtumia, että en ole täysin työelämästä " etääntynyt" . Sijaiseni tuntui hoitavan hommansa mallikkaasti, kuten oli tarkoituskin.
Ensimmäinen hälyyttävä merkki tuli pari viikkoa sitten kun sijaiseni ehdotti palaveria, jossa käytäisiin läpi menneen vuoden juttuja. Että mitä hän on tehnyt jne. Sanoi samalla tehneensä uuden sopimuksen ja tällä kertaa suoraan firmani kanssa (hän tuli meille vuokrahenkilönä, jotta hänestä olisi sitten sijaisuuden päätyttyä kaikkein mutkattomin " päästä eroon" ). Ja määräaikaisuutta pidennettiin kuukaudella... kuulemma, että ehdin saada pehmeän laskun työelämään. Kuulosti hyvältä (tosin epäilykset heräsivät, miksi tehdä suora sopimus vain kuukauden lisäajan takia?).Olihan minun tarkoitus tehdä loppuvuosi osa-aikaista viikkoa kesälomapäiviä ja työpäiviä vuorotellen, jotta vauvan hoitoonmeno saataisiin ensi vuoden alkuun.
No, sitten koitti palaverin aika. Yhtäkkiä sijaiseni alkoi puhua, että meidän pitäisi alkaa jakaa vastuita työstäni. Ihmettelin asiaa ja sanoin, että eihän tässä mitään jakamista ole. Minä otan työni vastaan ja sinä sparraat minua kertoen, mitä olet vuoden aikana tehnyt... " ei kun kyllä tää nyt pitäis jakaa" änkytti sijainen ja muutti naaman väriä. Kello kilahti. Jaahas... salaliittoteoriaksi ristitty taka-ajatukseni alkoi saada lihaa luiden ympärille.
Paljastui, että toimitusjohtaja (esimieheni) on pyytänyt sijaistani jäämään. Että hän on jo kieltäynyt yhdestä paikasta, koska niin kovasti on pyydetty jäämään. SIIS USKOMATONTA! EIHÄN NÄIN VOI KÄYDÄ?
Hän sanoi, että " onhan tässä töitä kahdelle" -siis ei todellakaan ole! Ja kaiken huippu: " minä niin murehdin, että miten tämä firma selviää, jos nyt jätän sen..." -siis haloo, kyseessähän on MUN DUUNI!!! Hän on vaan sijaistanut MINUN työtäni... ja ihan hyvin se firma on tähänkin asti pärjännyt. Ja tiedän kyllä oman ammattitaitoni ja osaamiseni, että hyvin se firma pärjää jatkossakin.
Selvittelin lakipykäliä ja TES:ejä. Ja konsultoin henkilöstöpäällikkötuttuani, jolla vankka rekrytointikokemus ja tuntee nämä yrityksen vastuut ja velvollisuudet. Niin kauan kuin hän on määräaikainen ja minä vakituinen ei huolta ole. Minä olen vahvoilla. Mutta riski on olemassa: Jos firma palkkaa hänet vuoden alusta vakituiseksi, että meitä on 2. Ja sitten siitä 1kk ja järjestävät keinotekoiset YT:t kun markkinointiosasto onkin " liian suuri" niin silloin voi minut irtisanoa. Se olisi kuulemma äärimmäisen törkeää henkilöstöpolitiikkaa (jep, sanomattakin selvää), mutta laillista. Tosin siinä kohtaa kannattaisi haastaa oikeuteen ja vaatia korvauksia -työpaikkaa siinä ei toki saisi, mutta ehkä muutaman kk liksan.
Toimitusjohtajan kanssa buukkasin palaverin ensi viikolle. Selvitän asian perinpohjaisesti. On kaksi vaihtoehtoa:
a) Sijaiseni kuvittelee ja vilpitön tarkoitus on vain pitää hänet vuoden loppuun, jotta pääsen sujuvasti töihini kiinni.
b) TJ on ihastunut tähän sijaiseeni. Onhan hän sinkku ja lapseton. Minähän olen pienen lapsen äiti, joten olen todella suuri riski yritykselle. Lapsihan varmaan sairastaa, joten olen poissa ja ehkä jään pian toiselle äitiyslomalle (ei ole kylläkään suunnitelmissa). Ja hän haluaa pitää sijaiseni. Näennäisesti siis palkkaavat meidän molemmat jakamaan työni... ja siinä kohtaa minä aloitan uuden työn etsimisen... en missään nimessä halua työskennellä firmassa, jossa on tällainen ilmapiiri, että " tervemenoa äitiyslomalle, takaisin ei ole tulemista"
Siis olen aivan raivoissani/suruissani/avuton/aseeton... olen selannut ja lukenut ja oikeasti, mitään ei ole tehtävissä. Miten voi olla tämmöistä Suomessa? Onko joku ihme, etteivät naiset hanki lapsia, jos jokaisen jälkeen menettää työnsä?
Kommentit (7)
mutta valitettavasti varsin yleistäkin, mitä olen edellisissä (suuria pörssiyhtiöitä) työpaikoissani eri tilanteita seuraillut. Useimmissa tapauksissa äitiyslomalta palannut on siirretty muihin " vastaaviin" tehtäviin. Tuo asia kyllä pelottaa itseänikin. Minulla on sijaisena lapseton henkilö, jolla parempi koulutus kuin minulle (hänellä ylempi, minulla alempi korkeakoulututkinto). Hänen onnistumisestaan tehtävässäni voidaan olla montaa mieltä (olen kuullut aika mielenkiintoisia juttuja hänen tekemästään työn laadusta), mutta henkilönä sen verran " röyhkeä" , että voisin kuvitella joutuvani vastaavaan tilanteeseen, jossa sinä nyt olet. Muuta en voi sinulle sanoa, kuin että TAISTELE työpaikastasi viimeiseen asti. Tsemppiä taistoon!!!
Mä jäin äippärille tunnistaen riskit ja sen, et olen ITSE vastuussa työllistymisestäni. Työnantajalla on tosiaankin velvollisuus tarjota vastaavaa, ei samaa työtä äityslomalta palaavalle. Nyt näyttäisi olevan sen verran onnellisesti, että menen alkuvuodesta samaan tiimiin mistä lähdin, mutta eri hommaan (josta olen ihan tyytyväinen). Sentään en joutunut hakemaan firman sisällä avoimia duuneja ja käymään haastatteluissa ja testeissä, kuten moni muu työhön palaava on joutunut.
Ko. lainkohta kuuluu näin:
" Tässä luvussa tarkoitettujen perhevapaiden päättyessä työntekijällä on oikeus palata ensisijaisesti aikaisempaan työhönsä. Jos tämä ei ole mahdollista, on työntekijälle tarjottava aikaisempaa työtä vastaavaa työsopimuksen mukaista työtä ja jos tämäkään ei ole mahdollista, muuta työsopimuksen mukaista työtä."
Juristiystäväni vahvisti tämän tulkinnan niin, että tuo " jos tämä ei ole mahdollista" , tarkoittaa sitä, että organisaatio on muuttunut tms. ja kyseistä positiota, josta on jäänyt perhevapaalle ei enää ole olemassa. Eli jos sama tehtävä on olemassa, on äitiyslomalta oikeus palata siihen samaan eikä tarvitse tyytyä " vastaavaan tehtävään" .
Tämä ei varsinaisesti koske ap kirjoittajan tapausta, mutta joku muu kirjoitti, että työnantajan ei tarvitsisi tarjota samaa tehtävää.
Jonsku
mitä haastavammissa tehtävissä työskentelee ennen äitiyslomaa, sitä todennäköisemmin joutuu kohtaamaan muutoksia vapaiden päätyttyä. Mun kohdalla sijaista ei edes koskaan palkattu, vaan saman tien vakituinen, jonka tehtäväksi tuli hoitaa mun työt....kyllä, hirvitti valtavasti jäädä äitiyslomalle ja viimeiset pari kuukautta tein niska limassa hommia, jotta osoittaisin pätevyyteni. Tämä oli muuten ihan laillinen ratkaisu, kun asiaa liiton juristilta tiedustelin. Kuulemma virhe tapahtuu vasta siinä vaiheessa, jos palaan töihin vailla aiempaa vastaavaa toimenkuvaa.
Eli hieman tutulta kuullostaa tuo ap:n teksti, ainoastaan että mulle tämä tapahtui jo loman alussa. Itse työskentelen pörssifirmassa, joten neuvotteluvaraa ei juuri ole. Oma esimies ei voi vaikuttaa asioihin juuri sen enempää kuin minäkään. Mun toivo jää siis siihen, että liiketoiminta sujuu, silloin säilyy myös työpaikka. Muussa tapauksessa palaan vapaan jälkeen " entiseen" työhöni, jonka jälkeen mahd. yt:issä voidaan todeta, että en tee kovin tuottavaa toimintaa...(mikä johtuu siitä, että entinen pöytäni on kokolailla tyhjennetty). Ja kas kummaa, kukaan ei ole tehnyt mitään väärin...
Siis tää on justiinsa se, mitä mä tarkoitan. Että äitiysloma ei enää tänä päivänä oikeasti tarjoa mitään laillista suojaa (lakia kun voidaan kiertää näillä mainituilla esimerkeillä). Että on ihan villin työmarkkinan armoilla. Paitsi jos työnantajalla on moraalista selkärankaa... mitä tänä päivänä harvemmin löytyy.
Vaikka en Ruotsin mallista monissa asioissa kovin piittaa, niin kyllä siellä sentään on työntekijöillä hyvä olla. Irtisanomissuoja on aika kova ja äitiyslomalaisia ei tod. hyllytetä mihinkään paskaduuneihin palattuaan.
No, olen jo aloittanut CV:n päivittelemisen " varmuuden vuoksi" . Toiveeni vaan on, etten lennä pihalle ennen kuin ehdin saada uuden työn.
esikoiselta kun palasin takaisin töihin, olin vaarassa menettää hyvän paikkani sijaiselle, mutta onneksi tämä sijainen ei hanskannu hommia niin hyvin että hän olisi siihen hommaan saanut jäädä, ja hänet siirrettiinki sitten toiselle osastolle. olin jo valmistautumassa " sotaan" , mutta asia ratkesikin itsestään.
oman alani tes:ssä minulla on oikeus palata aikaisempaan työhöni ja saada 2 vko vähintään entistä palkkaa, eli " alentaa" ei voi.
nyt olen jäämässä hoitovapaalle ainakin vuodeksi, ja näillä näkymin minua odottaa entinen työni, tosin vuodessa ehtii tapahtua mitä vain, mutta ainakin minulla on vakituinen työpaikka ja liiton edut.
onnea koitokseen ja kerro miten kävi.
ei,omakohtaista kokemusta ei ole tällaisesta- päinvastoin, äitiys-
lomalaista ei ole irtisanottu,vaan joku toinen.
Voi olla täysin mahdollista että neiti lapseton on hyvin itseriittoinen
eikä kaihda keinoja. Onhan näitä. Mutta jos pomosi on pätkän vertaa
fiksu, hän ei lähde tähän.
Odota ens viikkoon ja pomosi tapaamiseen ja jos tämä nyt ihan
oikeasti on idiootti, älä missään nimessä jätä asiaa siihen.
Lakiasiat eivät ole mukavia, mutta sitä varten olemassa.
Kuulutko liittoon? Sieltä saat varmasti apua.
Kiinnostas kuulla kuin sun käy.
Voimia!
Pearl