Lue keskustelun säännöt.
Mikä harmittaa nyt?
Kommentit (165)
4 pv yksinäisyys ahdistaa.
Olen niin kyllästynyt siihen ettei minulle elämä suonut omaa rakasta kumppania. Olen aina yksin ja eteenki nää pitkät juhlapyhät ahdistaa. Nämä on just niitä kun haluaisin viettää yhdessä oman miehen kanssa ja tehdä jotain normaalista poikkeavaa. Mä vaan katson telkkaria ja surffailen netissä. Odotan että elämä alkais.
Oispa jo tiistai et pääsis töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo +50v pitkäaikainen tuttuni joka ei jaksa kuunnella minun juttuja ollenkaan. Ollaan yhdessä monta pv, hän soittelee ihan kokoajan jollekin muulle ja joku muu soittaa hänelle, ihan jatkuvaa kommunikointia ihan jonniinjoutavista asioista. Tekee tikusta asiaa.
Hänellä ei ole edes pieniä lapsia enää mut kokoajan pitää soitella ja viestitellä aikuisille jälkikasvuilleen. Tulisin hulluks jos mulla ois tollanen räpättäjä mutsi jonka kans pitää olla kontaktissa monta x päivässä.
Han saattaa kesken minun lauseen alkaa kaivaa puhelinta ja soittaa jollekin. Kun puhelu piiiiiitkän jankuttamisen jälkeen loppuu, ei edes kysy mihin jäätiin vaan jatkaa puhumaan omia asioitaan.
Ei selvästikään kuuntele kun puhun vaan on ihan omissa maailmoissaan. Hitsin ärsyttävää.
Se etten ole nähnyt pitkään aikaan miestä jota kaipaan. Voi kumpa mä pääsisin puhumaan ensi kesänä hänen kanssaan siellä mistä hän oli minua viime kesänä etsinyt.
Se että olen yksinäinen.
Se että teen työtä joka ei oikeesti kiinnosta mua ollenkaan mutta saan tästä ihan ok palkkaa suht helpolla.
Se etten saa itseäni laihtumaan, kesä lähestyy ja häpeän kroppaani, en ole ollenkaan sinut itseni kanssa.
Olin 2 pv ihan fiilareissa eräästä asiasta, ihana kun tuntee olevansa taas "elossa " sitten pitkään aikaan.
No, jopas selvisikin jotain mikä vei fiilikset.
Olishan se ollut ihan liian hyvin jos mulle tapahtus joskus jotain häkellyttävää.
Ei, pettymyksiä pettymysten perään.
Se että teen duunii joka ei oikeesti kiinnosta pätkääkään, en saa yhtä asiaa hoidettua kuntoon koska en ole taikuri eikä sen juurisyytä joi korjata millään tekemisellä. Meillä on vaan tilanne josta pitää vaan selviytyä pikkuhiljaa laittamalla asioota pala palalta kuntoon pitkän kokemuksen ja osaamisen turvin.
Pomo roikkuu riveleissä, syyttää sättii ja uhkailee. Viimemenkin työmotivaatio on mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että olen päästänyt itseni lihomaan ja se etten ole hoikka ja hyvävartaloinen tai edes sellainen johon voisin olla kohtuu tyytyväinen.
Tuntuu että elämässäni sama kaava toistuu kerta toisensa perään.
1. Olen onnellinen ja hyvällä mielellä jostain.
2. eipä aikaakaan kun joko tämä ko asia osoittautuikin vääräksi tulkinnaksi tai käy ilmi jotain negatiivista jolloin koko fiilis romahtaa tai joku muu asia kolahtaa kintuille ja tulee negatiivinen fiilis.
Tätä samaa kaavaa on ollut näin pääpiirteittäin koko elämäni.
Hetken tyytyväisyys johtaa aina aika pian johonkin ongelmaan, suruun, murheeseen, ylimääräiseen rahanmenoon tms, jotten vaan koskaan voisi sanoa olevani onnellinen ja tyytyväinen edes hetken.
Niin turhauttavaa.
Onko muita tällasia "kovanonnen ihmisiä" palstalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäri laittoi hampaan kuntoon 10 minuutissa ja se maksoi 123€,
Se ettei minusta pidetä töissä.
Minua kohtaan on käyttäydytty todella oudosti alusta saakka muutamien toimesta: nokitellaan ja näpäytellään, tiuskitaan, hyökätään sanallisesti kimppuu ihan jopa absurdilla tavalla.
Teen niin tai näin, tuntuu että pomo keksii siitä jotain sanomista ja tiuskii ennenkun ehdin edes lausetta päättää.
Minä ku sanoin muutaman poikittaisen sanan niin niin jouduin puhutteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaudeton elämäni, aina yksin viikonloput ja juhlapyhät.
Elämäni rakkaus, ainoa ja se oikea tulee vastaan tuon tuostakin ja hänen mäkeminen sattuu. Niiiin ikävä.
Todella epäammattimaisesti käyttäytyvä esihenkilöni.
Voitteko kuvitella että on keski-ikäinen nainen....
Käyttäytyy niin että jos olisin saanut kaiken äänitettyä mitä puhuu ja miten tiuskii, mustamaalaa minua ja voin vaan kuvitella mitä paskaa puhuu ja vääristelee sanomisiani,
niin hänestä vois tehdä ilmotuksen vaikka Aviin henkisestä pahoinpitelystä.
Järkkyä miten tollasia mehtäläisiä pääseekään valta-asemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
4 pv yksinäisyys ahdistaa.
Olen niin kyllästynyt siihen ettei minulle elämä suonut omaa rakasta kumppania. Olen aina yksin ja eteenki nää pitkät juhlapyhät ahdistaa. Nämä on just niitä kun haluaisin viettää yhdessä oman miehen kanssa ja tehdä jotain normaalista poikkeavaa. Mä vaan katson telkkaria ja surffailen netissä. Odotan että elämä alkais.
Oispa jo tiistai et pääsis töihin.
Täällä kohtalotoveri. Voisipa sitä vain jotenkin hävitä maan päältä, ei mitään syytä tai motivaatiota elää.
Olen ollu uudessa työpaikassa pian puoli v. Alku ei mennyt kovin hyvin. Jostain syystä koen etten oikein kuulu joukkoon vieläkään. Monista tapahtumista ja rivienvälilauseista tai jopa suoranaisista oudoista (asiattomistakin) heitoista tunnistan ettei pomo ehkä ihan pidä minusta.....vaikka siis itse rekrytoi minut ja tiesi millasista ympyröistä siirryin tähän firmaan.
Jotenkin koen että minulle voidaan sanoa mitä tahansa tai katsotaan läpi sormien minuun kohdistunutta suoranaista ilkeilyä ja asiatonta vallankäytön oikeutusta.
Jopa puolustetaan asiattomasti (ja hyvin narsistimaisesti) minua kohtaan käyttäytynyttä henkilöä joka ollut iät ja ajat talossa, mutta minä kun sanon muutaman poikittaisen sanan niin jopa joku nillittää pomolle vinkumaan ja saan huomauttelua asiasta oikein kutsun pomon huoneeseen jossa sitten keskustellaan käytöksestäni.
Hitsi miten ärsyttävä vanhanaikaisesti johdettu työyhteisö.
Mitä hittoo ottavat talon ulkopuolelta kovadta businessmaailmadta työvoimaa jos eivät siedä sitä ettei kaikki oo samanlaisia arkisia meikittömiä tukka likasena, löklähousuissa ja läskipohjatennareissa töihin tulijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se harmittaa ja surettaa että odotin viikonlopun tapahtumassa tapaavani erään henkilön, odotin ilmeisesti taas tyylilleni uskollisena liikaa.
Tapasinkin, mutta hän oli hyvin kylmä, virallinen ja myöhemmin jopa ylimielinen minua kohtaan.
Olen ihan järkyttynyt,jotenkin oletin että saisin hymyjä, jotain signaalia siitä että hänkin haluaisi jutella, jotain herkkyyttä ja erityisesti empatiaa. Ei. Ei mitään noista.
Se ettei minua kukaan rakasta eikä kaipaa. Vaikka olen vielä työikäinen, ikääntyminen yksin pelottaa.
Sattuu, kun näen miten vanhat tutut on miltei kaikki perheelisiä ja pariskuntia, heillä on suku ja ystävät lähellä, minä olen aina yksin, olen ollut kai käytännössä jo 33 v.
Huominen aamu kun pitäis taas tehdä töitä.
Oli henkisesti tosi rankka ja surumielinen viikonloppu enkä pysty keskittymään yhtään.
Mulla on tosi paha olo.
Tajusi etten tule koskaan saamaan sitä kenet haluan ja se tekee helvetin kipeää.
Kamalan komenteleva ja dominoiva ystäväni.
Ihan järkyttävää miten ei kuuntele yhtään mitä muut haluaa tai ei halua, väkisin ns pakottaa "possitiivisella vitsailun varjolla" toisen paikkaan mihin tämä toinen ei todellakaan halua.
Ihmeellinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään järkevää tekemistä ja että olen addektoitunut kirjottelemaan ja seuraamaan vauva.fi keskustelupalstaa. Oikeesti - aikuinen ihminen.......
Itse pyrin tästä myös kokonaan eroon. Täällä on vain ilkeitä, omassa pahoinvoinnissaan rypeviä ihmisiä. Negatiivisuus tarttuu. Olin paljon paremmalla päällä kun olin melkein viikon täällä käymättä.
Vierailija kirjoitti:
Se ettei minusta pidetä töissä.
Minua kohtaan on käyttäydytty todella oudosti alusta saakka muutamien toimesta: nokitellaan ja näpäytellään, tiuskitaan, hyökätään sanallisesti kimppuu ihan jopa absurdilla tavalla.
Teen niin tai näin, tuntuu että pomo keksii siitä jotain sanomista ja tiuskii ennenkun ehdin edes lausetta päättää.
Minä ku sanoin muutaman poikittaisen sanan niin niin jouduin puhutteluun.
Petteri, se on sinun muodostama hallitus ja hallitusohjelma.
Harmittaa ystävätär joka tekee ohareita väjän väliä. Lupailee lähteä jonnekin seuraksi mutta peruu viimetipassa jollain hiton tekosyyllä. Tai kun ehdotan jotain ei edes vastaa viestiin tai sitten ei vaan lähde vaikka aikaa ois.
Ja jotenkin luin rivien välistä että taisi nauttia torpatessaan ehdotuksiani koska piti oikein erikseen mainita siitä.
Nyt riitti.