Muistaako kukaan enää 80-luvun AIDS-paniikkia?
Tulipa asia tuosta apinarokosta mieleeni. Itse olen syntynyt v. -77, mutta muistan jotenkin jotain AIDS:iin liittyvästä paniikista 80-luvulta. Muistan mm. sen, että uutisissa puhuttiin ihmisten mahdollisesta pakkotestaamisesta työpaikan terveydenhuollossa ja siitä, että moni pelkäsi saavansa HIV-tartunnan esim. julkisista vessoista tai ruokaloista.
Kommentit (380)
Tässä just eilen joku kirjoitti, että oli homobaareja jne jo 80-luvullakin ja yleistä jne oli. Mun mielestä ei, ei ainakaan 80-luvun alussa. Kyllä homous oli outoa ja siihen assosioitui AIDSin pelkokin. Ainakin meidän kyläkoulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai ymmärrätte, miksi siitä oltiin paniikissa?
Joo. Koska ihmiset olivat silloin aivan yhtä pönttöjä kuin nytkin.
Eli sulle ei tule mieleen, että kun yhtäkkiä tulee uusi tappava sairaus, josta ei tiedetä, mikä se on ja miten se tarttuu, niin se saattaa herättää aikamoista paniikkia ihmisissä.
Juurihan minä sanoin, että ymmärrän ihmisten olevan perusluonteeltaan pönttöjä.
Se paniikki ja irrationaalinen tiettyjen uhkien liioittelu ja toisten vähättely ei ole hyväksi kenellekään, mutta kyllä minä ymmärrän millaiset evoluutiopsykologiset ja sosiaalipsykologiset sekä poliittiset ilmiöt siihen johtavat. Ei se tee meistä ihmisistä sen vähempää pöljiä, että ymmärrän sen pöljäilyn syitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen tutustunut aiheeseen nyt aikuisiällä, vaikka en itse sukupuolivähemmistöihin kuulukaan. Tuntuu hirveän surulliselta ajatella, miten AIDS-potilaisiin - ja homoihin ylipäätään - suhtauduttiin silloin ennen (ja varmaan vielä nykyäänkin jossain määrin). Ihmiset olivat tietenkin peloissaan, mutta se ei silti selitä/oikeuta sitä vihaa, jota homot joutuivat kokemaan. Käsittämätöntä julmuutta ja empatian puutetta!
Ap
Ihan joka ikisen kannattaisi tutustua aiheeseen, riippumatta siitä mihin sukupuolilokeroon kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai ymmärrätte, miksi siitä oltiin paniikissa?
Joo. Koska ihmiset olivat silloin aivan yhtä pönttöjä kuin nytkin.
Eli sulle ei tule mieleen, että kun yhtäkkiä tulee uusi tappava sairaus, josta ei tiedetä, mikä se on ja miten se tarttuu, niin se saattaa herättää aikamoista paniikkia ihmisissä.
Ja kun ei ollut aluksi hoitoa. Aids = kuolemantuomio.
https://ahrp.org/bayer-documents-aids-tainted-blood-killed-thousands-of…
Bayer Documents: AIDS Tainted Blood Killed Thousands of Hemophiliacs
"The company continued to sell the contaminated blood in Asia for over a year when it had already introduced a safer, heated blood plasma version in the US and Europe in February 1984."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai ymmärrätte, miksi siitä oltiin paniikissa?
Joo. Koska ihmiset olivat silloin aivan yhtä pönttöjä kuin nytkin.
Eli sulle ei tule mieleen, että kun yhtäkkiä tulee uusi tappava sairaus, josta ei tiedetä, mikä se on ja miten se tarttuu, niin se saattaa herättää aikamoista paniikkia ihmisissä.
Juurihan minä sanoin, että ymmärrän ihmisten olevan perusluonteeltaan pönttöjä.
Se paniikki ja irrationaalinen tiettyjen uhkien liioittelu ja toisten vähättely ei ole hyväksi kenellekään, mutta kyllä minä ymmärrän millaiset evoluutiopsykologiset ja sosiaalipsykologiset sekä poliittiset ilmiöt siihen johtavat. Ei se tee meistä ihmisistä sen vähempää pöljiä, että ymmärrän sen pöljäilyn syitä.
Paniikki syntyy etenkin siitä, kun jotain asiaa ei tunneta. Eihän se ole irrationaalista.
Vierailija kirjoitti:
Tässä just eilen joku kirjoitti, että oli homobaareja jne jo 80-luvullakin ja yleistä jne oli. Mun mielestä ei, ei ainakaan 80-luvun alussa. Kyllä homous oli outoa ja siihen assosioitui AIDSin pelkokin. Ainakin meidän kyläkoulussa.
Teidän kyläkoulussa homoja pelätään vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Tässä just eilen joku kirjoitti, että oli homobaareja jne jo 80-luvullakin ja yleistä jne oli. Mun mielestä ei, ei ainakaan 80-luvun alussa. Kyllä homous oli outoa ja siihen assosioitui AIDSin pelkokin. Ainakin meidän kyläkoulussa.
Helsingissä homobaarit olivat trendikkäitä 80-luvun lopussa. Niissä kävivät jopa heteronaisetkin juhlimassa. Itse en kyllä käynyt, mutta kaverit, jotka kävivät, oikein lesoilivat sillä. Kai siinä oli joku uskallus-momentti.
Vierailija kirjoitti:
Toki. Seksitautien suhteen muuten feministitkin ovat voimattomia. Useimmat tarttuvat suuremmalla todennäköisyydellä naisiin kuin miehiin.
Suomessa ja muissa länsimaissa enemmistö tartunnan saaneista on miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä just eilen joku kirjoitti, että oli homobaareja jne jo 80-luvullakin ja yleistä jne oli. Mun mielestä ei, ei ainakaan 80-luvun alussa. Kyllä homous oli outoa ja siihen assosioitui AIDSin pelkokin. Ainakin meidän kyläkoulussa.
Teidän kyläkoulussa homoja pelätään vieläkin.
Joo, Helsingissä naiset kävi homobaareissa tanssimassa kun ei ollut kuulemma lääppijöitä.
Muistan. HIV ei koskettanut minua. Olin heteroparisuhteessa. Tuttua homotuttavaani tauti pelotti, kun oli antanut peppua tummalle ulkomaalaiselle paljaalla.
Ei saanut tartuntaa, mutta ei orgasmiakaan.
Asiasta leukailtiinkin, kun silloin ei ollut wokeja: AIDS = Aina Ilman DaamiSeuraa tai Aivan Ihanaa Duunata Suoleen.
Voi sitä aikaa. Hupsua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä just eilen joku kirjoitti, että oli homobaareja jne jo 80-luvullakin ja yleistä jne oli. Mun mielestä ei, ei ainakaan 80-luvun alussa. Kyllä homous oli outoa ja siihen assosioitui AIDSin pelkokin. Ainakin meidän kyläkoulussa.
Helsingissä homobaarit olivat trendikkäitä 80-luvun lopussa. Niissä kävivät jopa heteronaisetkin juhlimassa. Itse en kyllä käynyt, mutta kaverit, jotka kävivät, oikein lesoilivat sillä. Kai siinä oli joku uskallus-momentti.
No niin. 80-luvun alku versus loppu ja maalaiskylä ja Helsinki. Tietysti on eroa. Noin keskimäärin homous taisi kuitenkin vielä 89-luvun alkuvuosina olla outoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tutustunut aiheeseen nyt aikuisiällä, vaikka en itse sukupuolivähemmistöihin kuulukaan. Tuntuu hirveän surulliselta ajatella, miten AIDS-potilaisiin - ja homoihin ylipäätään - suhtauduttiin silloin ennen (ja varmaan vielä nykyäänkin jossain määrin). Ihmiset olivat tietenkin peloissaan, mutta se ei silti selitä/oikeuta sitä vihaa, jota homot joutuivat kokemaan. Käsittämätöntä julmuutta ja empatian puutetta!
Ap
Argh. Homot eivät ole "sukupuolivähemmistöjä".
eikä myöskään enemmistöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin parikymppinen opiskelija Lontoossa vuonna 1983-84. Todella huolestuneita olivat siellä ja Suomessa homot. Tunsin joitakin suonensisäisten aineiden käyttäjiä, joilla päätavoite oli saada sitä ainetta, ja vaikka huolestutti, ei se ollut edes hidaste. Sairaalassa olikin ihan eri tunnelma, kun AIDS oli keskipisteenä - omin silmin ja korvin senkin sain kokea.
Olin opiskelijana myös Saksassa pari vuotta myöhemmin, ja ainoa AIDSiin liittyvä muistoni on amerikkalainen kämppäkaverini, joka parkui monta kertaa päivässä sitä, että ei voi mennä sinne eikä tänne eikä tuonne kun on AIDS ja uima-altaassakin on AIDS. Samanlaiset hysteerikot pitivät silloinkin suurinta ääntä.
Aika monen muisto Aidsista on, kun läheinen kuoli siihen. Että sellaista hysteriaa.
Tai joku tunnettu laulaja.
Vierailija kirjoitti:
Olikohan aids biologinen ase?
Biologisena aseena halutaan varmasti käyttää tauteja, jotka eivät tartu niin hankalasti kuin hiv.
Tuttuni paneskeli 90-luvun alussa jonkunmiehen kanssa. Meni verenluovutukseen, koska pelkäsi saaneensa HIV:n. Ehkei silloin sitten menty sukupuolitautitesteihin niin herkästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä just eilen joku kirjoitti, että oli homobaareja jne jo 80-luvullakin ja yleistä jne oli. Mun mielestä ei, ei ainakaan 80-luvun alussa. Kyllä homous oli outoa ja siihen assosioitui AIDSin pelkokin. Ainakin meidän kyläkoulussa.
Teidän kyläkoulussa homoja pelätään vieläkin.
ei se aids vieläkään ole leikin aihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai ymmärrätte, miksi siitä oltiin paniikissa?
Joo. Koska ihmiset olivat silloin aivan yhtä pönttöjä kuin nytkin.
Eli sulle ei tule mieleen, että kun yhtäkkiä tulee uusi tappava sairaus, josta ei tiedetä, mikä se on ja miten se tarttuu, niin se saattaa herättää aikamoista paniikkia ihmisissä.
Juurihan minä sanoin, että ymmärrän ihmisten olevan perusluonteeltaan pönttöjä.
Se paniikki ja irrationaalinen tiettyjen uhkien liioittelu ja toisten vähättely ei ole hyväksi kenellekään, mutta kyllä minä ymmärrän millaiset evoluutiopsykologiset ja sosiaalipsykologiset sekä poliittiset ilmiöt siihen johtavat. Ei se tee meistä ihmisistä sen vähempää pöljiä, että ymmärrän sen pöljäilyn syitä.
Paniikki syntyy etenkin siitä, kun jotain asiaa ei tunneta. Eihän se ole irrationaalista.
Kyllä siinä on paljon irrationaalisia elementtejä mukana. Siitä osin tuntemattomastakin pystyy tekemään enemmän tai vähemmän luotettavia arvioita, ts. harva asia on läpikotaisin tunnettu tai täysin tuntematon. Irrationaalista on nimenomaan se tietynlaisten uhkien tietoon perustumaton liioittelu ja toisenlaisten uhkien yhtälailla tietoon perustumaton vähättely.
Mutta totta on, että esimerkiksi liikennekuolemiin, elämäntapasairauksien aiheuttamiin kuolemiin ja syrjäytymisestä ja köyhyydestä aiheutuviin kuolemiin suhtaudutaan aivan eri tavalla kuin tartuntatautien aiheuttamiin kuolemiin, koska ensin mainitut tuntuvat tutuilta ja hallittavilta. Mielestäni se on irrationaalista.
Muistan hyvin. Olin tuolloin nuori, ja poikaystävät vaihtuivat tiuhaan. Pelkäsin aivan sikana saavani aidsin ja kävin testeissäkin, kun olin niin hysteerinen. Vaikka olin siis heteronainen.