Mitä tunteita exän kanssa tapaaminen ensi kertaa eron jälkeen on herättänyt?
Tapaamme huomenna ensimmäistä kertaa kuukauteen eromme jälkeen. Mies tulee hakemaan tavaroita, jotka muuton jälkeen luotani löytyneet. Olemme siis molemmat juhannuksen töissä ja huomenna aikataulut saatiin täsmäämään.
Ero sujui sovussa ja ehkä ilmaan jäi hieman leijumaan puolin ja toisin ajatus, että katsotaan mitä aika tuo tullessaan vai tuoko mitään.
Olemme muutaman kerran viestitelleet neutraalisti käytännön asioista tässä kuukauden aikana. Minua jännittää huominen aivan kauheasti. Mitä tunteita minulle herää, miten toinen käyttäytyy jne. kun tapaamme ensimmäistä kertaa livenä.
Miten teillä on vastaavassa tilanteessa tapaaminen mennyt?
Kommentit (12)
Toipuminen otti aika paljon takapakkia. Luulin päässeeni jo ihan hyvin eteenpäin, mutta tapaamisen jälkeen meni itkiessä monta päivää taas.
En tiedä? Ei olla nähty 10 vuoteen.Kesti kauan laskea tunteet irti!Jätin hänet,vaikka sattui.Mutta syystä.
Vaikka miten valmistaudut, omat tunteesikin tilanteessa voivat olla ihan mitä tahansa, kun toinen yllättäen onkin siinä edessä. Tarkkaile miestä miten käyttäytyy, onko pukenut siistit vaatteet vai vaikuttaako hänelle tapaaminen ihan samantekevältä. Siitä ainakin saat jatkoon viitettä, mitä odottaa, jos tilanne jäänyt auki.
Se on riippunut tilanteesta. Pahimmillaan sänky ja riitely. Jotain vikaa minussakin. Pitää lirkutella tahto naisille. Okei kemia kipinöi ja sitten tulee se mutta. Mä en ole komenneltava saati totteleva niin äkkiä tulee ongelmia. Haluaisin vain että olisi helppoa kahdestaan.
Muutaman kanssa onnistui useiksi vuosiksi. Sillekkään oikein voi mitään kun nainen ihastuu toiseen. Hajottaahan se mutta näköjään siitäkin voi selvitä. Monta känniä se kyllä vaati.
Ex, jonka jätin kun käyttäytyi kuin k.sipää: tunsin vihaa ja halveksuntaa.
Ex, jonka jätin, kun oli niin itserakas eikä välittänyt minusta ollenkaan: tunsin helpotusta, kun vihdoin se ovi oli suljettu.
Ex, jonka jätin kun oli narsisti ja kontrolloinut minua vuosia: aluksi olin neutraali, mutta sitten tunsin pelkoa, kun alkoi vaatimaan yhteenpaluuta ja yrtti estää minua poistumasta asunnosta. No pääsin sieltä ehjin nahoin kuitenkin pois. Sen jälkeen ei nähty viiteen vuoteen, mutta kun lopulta nähtiin niin yhtäkkiä olin niin vihainen että silmissä sumeni.
Meillä siitä alkoi uusi alku, mikä johtikin lopulta yhteen paluuseen. Molemmat luultiin, että ero oli käsitelty ja eteenpäin menty, mutta vetovoima toista kohtaan olikin uskomaton. En halua suotta herätellä turhia toiveita, jos kohdallanne ette tuohon päädykään, mutta todellakin aivan kaikki on mahdollista, vaikka mitä odottaisi.
Näin hänen selän ja hän käveli toisen naisen kanssa jolla oli jotkut kirppari polyesterihousut jalassa ja leveä litteä ahteri, kuin tuolin muovaama. Nainen oli vihaisen oloinen ja yritti pitää häntä etäällä, eksäni oli siinä ihan epätoivoisen koiranpennun oloisena seuraamassa tukka sekaisin ja kaksi kokoa liian suuret housut jalassa. Mietin siinä tilanteessa mitä ihmettä olin hänessä koskaan nähnyt, säälitti noin sekunnin ajan ja sitten muistin mikä hyväksikäyttäjä psykopaatti hän oikeasti on. Ei ole tarvetta nähdä enään.
Ei herättänyt mitään tunteita.
Kumpikin oli asiallinen ja viralliset asiat saatiin hoidettua sovussa.
Meillä,on yhteishuoltajuus ja se toimii hyvin.
Mies haki eroa, koska matkatyössä löysi ja rakastui toiseen naiseen.
Olihan se alussa rankkaa, mutta miehen työn takia olimme tottunert siihen, että hän on usein poissa kotoa.
Siihen tottui, että on käytännössä yksinhuoltaja kahdelle lapsellemme.
Mies teki duunissaan myös pitkiä ulkomaan kommenuksia.
Ero ei siis tullu yllöyksenä, vaikka kyllähän se sydäntä silloin särki.
Koulutettuina ihmisinä saimme asiat hoidettua ilman riitoja.
Nyt erosta on jo lähes viisi vuotta ja molemilla meillä on uudet elämömkumppanit.
Kaikkein upeinta tässä on se, että lapset ovat suhtauneet eroon hyvin, he viihtyvät molemissa kodeissa, eikä ero ole vaikuttanut mitenkään heidän koulunkäymiseensä, eikä harrastuksiinsa.
Voi johtua siitäkin, että molemmat lapset tajuavat, että erosta huolimatta vanhemmat välittävät ja huolehtivat ja rakastavat heitä, yhtä paljon kuin ennenkin. Siinä perusperheessä.
Tajusin sen että olin kaivannut ajatusta hänestä enkä itse ihmistä
Pelkästään positiivisia. Pieni tauko teki molemmille vain hyvää.
Ihan ok. Ei mitään tunnemyrskyjä.